Tajusin sellaisen asian että en osaa tapella. Kun suututtaa, mökötän ja odotan että minulta tullaan kysymään mikä minua vaivaa. Huutamista inhoan yli kaiken, sitä en kestä yhtään.
Itku tulee joka typerästä asiasta.
Usein erimielisyyksien sattuessa menen aivan lukkoon, en saa sanaa suustani. Jälkeenpäin havahdun miksen reagoinut. En vaan pysty, en osaa. Johtuuko siitä, että meillä kotona ei koskaan tapetltu? Tai siitä että äiti aina huusi ja kaikki muut olivat vain hiljaa ja odottivat että se menee ohi. Nyt on sama tilanne omassa parisuhteessa...
Itku tulee joka typerästä asiasta.
Usein erimielisyyksien sattuessa menen aivan lukkoon, en saa sanaa suustani. Jälkeenpäin havahdun miksen reagoinut. En vaan pysty, en osaa. Johtuuko siitä, että meillä kotona ei koskaan tapetltu? Tai siitä että äiti aina huusi ja kaikki muut olivat vain hiljaa ja odottivat että se menee ohi. Nyt on sama tilanne omassa parisuhteessa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla muuten sama juttu mutta nykyään kyllä yritän sanoa jotain jolla ilmaista suuttumustani. Usein sieltä tulee vaan ähinää ja puhinaa ja silmien pullistelua kun en keksi mitään mikä kuulostaisi järkevältä ;)
En tiedä mistä johtuu... meidän perheessä isä oli se joku huusi ja muut odotteli että se menee ohi. Ei sitä isää kuitenkaan pelätty, harmitti vaan että jollain on niin kova ääni että se terrorisoi koko taloa :) Mutta jos mieheni mulle huutaa onkin asia jo ihan toinen. Paniikki.
En ikinä kuvitellut, että on muitakin, jotka eivät osaa riidellä. mun mielestä se on siunaus. Nyt kun olen viimein löytänyt hyvän parisuhteen (muutimme juuri yhteen) minun ei edes tarvitse enää miettiä, mitä sanoa kun suututtaa. Emme yksinkertaisesti riitele ollenkaan ja olemme tilanteeseen täysin tyytyväisiä. meillä kotona kyllä riideltiin, joskus tosi pahastikin ja ehkä juuri tästä syystä en halua riidellä. vanhempien riidoista jäi todella pahat traumat. olen alitajuisesti päättänyt että riitely/ toiselle huutaminen on typerää eikä hyödytä ketään. jos haluan muuten purkaa pahaa oloa niin menen lenkille, maalaan, kuuntelen heavyä ja äärimmäisessä tilanteessa teen itselleni pahaa, en muille. mä en aio tulevaisuudessakaan riidellä eikä mieskään ole sen tyylinen, joten ei tarvitse. en myöskään koskaan halua, että jos saan lapsia niin heistä tulee samanlaisia, että viiltelevät itsensä tikattavaksi päivystykseen vanhempien öisen huutamisen takia. se että osaa sanoa vastaan on hyvä asia, se että huutaa ja riehuu on huono asia.
Huutamisesta ja tappelemisesta en tykkää.. Enkä tykkää riidellä. Useimmiten alan itkemään, vaikkei toinen edes sano mitään henkilökoht. loukkausta. Tulee vaan paha mieli nähdä toinen niin vihaisena. Itkiessä ei pysty puhumaan, itku kurkussa saa muutaman sanan ulos ja siihen se sitten jää. Mitään järkevää keskustelua on turha odottaa. Onkohan pillerit vielä lisänneet itkuherkkyyttäni?
Kai se on vain yritettävä välttää riitatilanteita ja puhua suunsa puhtaaksi jo siinä vaiheessa kun jostain kenkä puristaa, eikä odotella sitä varsinaista riitaa...
Minulla on myös tappeluongelma. En mene täysin passiiviseksi kun riidellään mutta en tiedä ikinä mitä sanoa, enkä varsinkaan miten puolustaa itseäni. Tyttöystävääni ärsyttää enemmän kuin mitään se että hän kysyy jonkin retorisen tai sarkastisen kysymyksen ja odottaa siihen sitten jotain fiksua vastausta. Kun en osaa vastata mitään siihen, hän suuttuu vielä enemmän.
Hän on siis erittäin taitava suustaan ja osaa loukata jokaikisellä tavalla millä vain voi. Sen lisäksi hän muistaa jokaikisen virheen minkä olen tehnyt ja tyhmän asian minkä olen sanonut, ja muistuttaa niistä kaikista riidoissa. Mitäs minä sitten siihen sanon, kun oma muistini on täysin surkea tällaisissa asioissa. Tulos on etten osaa vastata ja tilanne pahenee.
En oikein tiedä miten asian voisi korjata. Meilläkään ei tapeltu kotona avoimesti, vaan joko isäni lähti ulos tai sitten vaikeni. Äiti joskus huusi, mutta useimmiten hän murjotti. Itsetuntonikin on aika huono...eikä se ainakaan parannu siitä kun tyttöystäväni joka tappelussa haukkuu minut pataluhaksi!
Minä tarvitsisin myös neuvoja tästä aiheesta... Monet asiat auttaisivat varmasti, pari niistä tarkkaavaisuus ja muisti (jos muistaisin mistä on puhuttu ja mitä on sovittu, riitoja syntyisi vähemmän). Onko kenelläkään neuvoja noiden asioiden parantamiseen?