Voiko avioliitossa olla laatuvaatimuksia?

Hei kaikki niin naiset kuin miehetkin, mitä teidän mielessä avioliitossa voi vaatia? Olen ollut kohta 12 vuotta naimisissa ja avioliitto on mielestäni ollut todella haastava. Miehellä oli alkoholin kanssa ongelmaa ja hän kävi hoidossa sen jälkeen kun kerroin, että en voi elää pienten lasten kanssa tämmöistä elämää. Alkoholin käytön jälkeen hänelle tuli mielenterveysongelmia, joita yritettiin hoitaa lääkkeillä. Hänellä on ollut kaksi sairaalajaksoa. Kuulostaa tietysti kauhealta, mutta asioilla, kuten aina, on toinen puoli. Mies on hyvännäköinen, hauska, tulemme jostain ihmeellisestä syystä hyvin taloudellisesti toimeen ja hän on hyvä isä. Toisaalta hänen pinnansa on lyhyt. Hän ei kestä vastoinkäymisiä. Jos ja kun meillä on niitä ollut, niin minä olen se, joka tsemppaan miestä, että kyllä me tästä selviämme. Minulla on hyvät välit ystäviini ja sukulaisiin, miehellän erityisesti välit omiin sukulaisiinsa ovat ongelmalliset. Eniten minua harmittaa se, että mies ei oikeastaan haluaisi, että meillä käy vieraita, jos meidän pitää lähteä jonnekin, on se hirveän tappelun paikka tai sitten menen yksin. Useimmiten niin, koska en jaksa tapella. Kaipaisin sosiaalista elämää, jossa nähdään ystäviä, käydään syömässä ehkä matkustetaan jonnekin yhdessä. Minä teen kyllä näitä yksin ja lasten kanssa, mutta en puolison kanssa? Voiko tällaista sosiaalista kanssakäymistä vaatia avioliitolta? Sosiaalisen elämän puuttuminen ja henkisen tuen puuttuminen vaikeissa tilanteissa saavat minut miettimään eroa. Tuntuu, että olen yksin muutenkin. Miehelläni on myös ongelmia temperamentin kanssa, Hän on välillä tosi v:mäinen (suoraan sanottuna). Esim. viime viikolla sanoin hänen käyttäytyvän kusipäisesti, jolloin hän tarttui kädessäni olevaan kassiin ja heitti sen kaaressa keskelle tietä. Toki on väärin sanoa niin, mutta hänen reaktionsa tuntuvat minusta kohtuuttomilta ja se aiheuttaa sen, että pyrin välttämään myös negatiivisia tunteita. Voiko toiselta vaatia myös, että hänen pitäisi kestää minunkin kiukun puuskat joskus?
Laiton tämän keskustelun aluksi tuonne avioliittopuolelle ja siellä kommentoitiin, että avioliitossa ei voi vaatia mitään vain annetaan. Jos on näin, niin taida jaksaa enää. Harkitsen siis avioeroa. Miten te muut? Millä perusteella ajattelette eroa? Tai ehkä tyhmä kysymys - kai se on se jatkuva ahdistus.
4123
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Ero on paikallaan silloin, kun liitolta saa paljon vähemmän kuin itse antaa. Ja silloin kun tuntee olevansa liitossa täysin yksin. Puoliso lähinnä iskee kapuloita rattaisiin, v-tuilee ja käyttäytyy kuspäisesti. Aivan kuten sinun tapauksessa (ja minun).

Äänestä
  • Minulle liitto (rakkaus) on aina merkinnyt sitä, että saan itse antaa ja tehdä asioita omasta sydämestäni, omasta halustani, odottamatta yhtään mitään takaisin.
    No takkiin tosin tuli siltikin :( 

    Äänestä

Minä taas ajattelin ennen avioitumista, millaisen miehen todella haluan, koska avioeroa en voinut ajatellakaan.

Eräs tuttavani, joka toimii avioliittoterapeuttina (psykologi > psykoterapeutti), kertoi, että usein avioliittoa solmivat näkevät jo seurusteluaikanaan ja ennen lasten tuloa juuri ne ongelmat, joihin avioliitto muutaman vuoden kuluttua kaatuu.

Eli varsinkin kiinteästi seurustelevat/ avoliittolaiset näkevät kyllä toisen alkoholin liikakäytön, mustasukkaisuuden, pihiyden, veemäisyyden, petollisuuden jne.

Mutta miksi monenkin avoliittovuoden jälkeen moni pariskunta päätyy eroon parissa vuodessa? Jonkinlainen järjenkäyttö on suotavaa rakastuneillekin, minusta.

Äänestä

niin - en tiedä miksi liitot päätyy eroon. Me menimme melkein saman tien naimisiin. Ehkä en olisi mennyt, jos seurusteluaika olisi ollut pidempi. Toisaalta en halua katua - ainakin elämä on eletty tähän saakka ja toivottavasti myös myöhemmin. Joskus asiat vain tulevat tiensä päähän - ehkäpä niin.
nainen47* - oletko eroamassa? mukavaa, että ymmärrät.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


nojy kirjoitti:

Hei kaikki niin naiset kuin miehetkin, mitä teidän mielessä avioliitossa voi vaatia? Olen ollut kohta 12 vuotta naimisissa ja avioliitto on mielestäni ollut todella haastava. Miehellä oli alkoholin kanssa ongelmaa ja hän kävi hoidossa sen jälkeen kun kerroin, että en voi elää pienten lasten kanssa tämmöistä elämää. Alkoholin käytön jälkeen hänelle tuli mielenterveysongelmia, joita yritettiin hoitaa lääkkeillä. Hänellä on ollut kaksi sairaalajaksoa. Kuulostaa tietysti kauhealta, mutta asioilla, kuten aina, on toinen puoli. Mies on hyvännäköinen, hauska, tulemme jostain ihmeellisestä syystä hyvin taloudellisesti toimeen ja hän on hyvä isä. Toisaalta hänen pinnansa on lyhyt. Hän ei kestä vastoinkäymisiä. Jos ja kun meillä on niitä ollut, niin minä olen se, joka tsemppaan miestä, että kyllä me tästä selviämme. Minulla on hyvät välit ystäviini ja sukulaisiin, miehellän erityisesti välit omiin sukulaisiinsa ovat ongelmalliset. Eniten minua harmittaa se, että mies ei oikeastaan haluaisi, että meillä käy vieraita, jos meidän pitää lähteä jonnekin, on se hirveän tappelun paikka tai sitten menen yksin. Useimmiten niin, koska en jaksa tapella. Kaipaisin sosiaalista elämää, jossa nähdään ystäviä, käydään syömässä ehkä matkustetaan jonnekin yhdessä. Minä teen kyllä näitä yksin ja lasten kanssa, mutta en puolison kanssa? Voiko tällaista sosiaalista kanssakäymistä vaatia avioliitolta? Sosiaalisen elämän puuttuminen ja henkisen tuen puuttuminen vaikeissa tilanteissa saavat minut miettimään eroa. Tuntuu, että olen yksin muutenkin. Miehelläni on myös ongelmia temperamentin kanssa, Hän on välillä tosi v:mäinen (suoraan sanottuna). Esim. viime viikolla sanoin hänen käyttäytyvän kusipäisesti, jolloin hän tarttui kädessäni olevaan kassiin ja heitti sen kaaressa keskelle tietä. Toki on väärin sanoa niin, mutta hänen reaktionsa tuntuvat minusta kohtuuttomilta ja se aiheuttaa sen, että pyrin välttämään myös negatiivisia tunteita. Voiko toiselta vaatia myös, että hänen pitäisi kestää minunkin kiukun puuskat joskus?
Laiton tämän keskustelun aluksi tuonne avioliittopuolelle ja siellä kommentoitiin, että avioliitossa ei voi vaatia mitään vain annetaan. Jos on näin, niin taida jaksaa enää. Harkitsen siis avioeroa. Miten te muut? Millä perusteella ajattelette eroa? Tai ehkä tyhmä kysymys - kai se on se jatkuva ahdistus.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu