1. Kuinka tärkeää on, että kumppanillasi on työpaikka? Entä että itselläsi on?
2. Kuinka oleellista on, että hänellä on hyvä palkka? Entä itselläsi?
3. Minkälaiset työajat kumppanillasi ovat mieluisat? Entä itselläsi?
4. Mikä merkitys kumppanisi koulutuksella on? Entä omalla koulutuksella?
Ajatteleeko (ihanne)kumppanisi sinun työstäsi samalla lailla kuin sinä hänen vai näetkö siinä eroja?
2. Kuinka oleellista on, että hänellä on hyvä palkka? Entä itselläsi?
3. Minkälaiset työajat kumppanillasi ovat mieluisat? Entä itselläsi?
4. Mikä merkitys kumppanisi koulutuksella on? Entä omalla koulutuksella?
Ajatteleeko (ihanne)kumppanisi sinun työstäsi samalla lailla kuin sinä hänen vai näetkö siinä eroja?
Vastaukset 10
Vanhimmat
- Harvalle sopii työtä tekemättömyys.
1. Kuinka tärkeää on, että kumppanillasi on työpaikka? Entä että itselläsi on?
Ei työpaikka ole tärkeää vaan toimeentulo. Raha on tärkeää, koska se tuo turvallisuudentunnetta ja mahdollistaa monia minulle tärkeitä asioita.
2. Kuinka oleellista on, että hänellä on hyvä palkka? Entä itselläsi?
Riittää, että tulee jotakuinkin omillaan toimeen. Toivon itselleni nykyisen tasoista elintasoa. En lähtisi ikävämpiin hommiin, vaikka saisin enemmän liksaa. Mutta vähemmälläkään en halua tulla toimeen. Niinpä en esimerkiksi halua vaihtaa lomarahojani vapaaksi.
3. Minkälaiset työajat kumppanillasi ovat mieluisat? Entä itselläsi?
Ideaalitilanne on tietysti, että olisi samat työajat, että olisi mahdollisimman paljon yhteistä vapaa-aikaa. Noin muuten, jos voisin itse valita, tekisin pelkkää yövuoroa. Entinen, keskeytymätön kolmivuorotyökin, oli parempi kuin tämä nykyinen normi päivätyö. Inhoan aamuherätyksiä.
4. Mikä merkitys kumppanisi koulutuksella on? Entä omalla koulutuksella?
Olen ylpeä kumppanini korkeasta koulutuksesta, mutta jos hän olisi tyytyväinen pelkän oppivelvollisuuden suorittamiseen, niin ei se minulle mikään ongelma olisi. Oma koulutus on minulle melko tärkeää. Se mahdollistaa mielekkään työn tekemisen, kohtuullisen palkan ja luo turvallisuudentunnetta.
1. Mieluiten työpaikka ettei itse joudu maksamaan kaikkea
2. Kunhan saa riittävästi ettei tarvi kituuttaa
3. Normaali työvuorot 7-9 töihin ja 16-18 pois-
4. Koulutus saa olla mikä tahansa kunhan tienaa rahaa perheeseen
Itse arvostan työtä kuin työtä. Jokainen ammatti on yhtä tärkeä.
1. Kuinka tärkeää on, että kumppanillasi on työpaikka? Entä että itselläsi on?
- Se ei oo mitenkään erityisen tärkeä. Pääasiat rahaa ja tulee sen verran, että pysty itse kustantamaan omasta mielestään riittävän elintason.
2. Kuinka oleellista on, että hänellä on hyvä palkka? Entä itselläsi?
- Kts. aiempi.
3. Minkälaiset työajat kumppanillasi ovat mieluisat? Entä itselläsi?
- Mahdollisimman lyhyet ja joustavat.
4. Mikä merkitys kumppanisi koulutuksella on? Entä omalla koulutuksella?
- Jaa koulutus, kunhan nyt on joskus jonkin muunkin koulun suorittanut loppuun kuin rippikoulun, autokoulun, peruskoulun ja/tai lukion.
Evvk. Kasva sinäkin aikuiseksi.
> 1. Kuinka tärkeää on, että kumppanillasi on työpaikka? Entä että itselläsi on?
Melko sama onko kumppanilla työpaikka. Itselle on oleellista, että on välillä mielekästäkin tekemistä. Vielä parempi jos siitä maksetaan.
> 2. Kuinka oleellista on, että hänellä on hyvä palkka? Entä itselläsi?
Kumppanin palkka ei kiinnosta minua. Jos työ tuntuu huvilta tai harrastukselta niin aika sama paljonko siitä saa. Mutta vittumaisesta työstä pitää saada kunnon korvaus.
> 3. Minkälaiset työajat kumppanillasi ovat mieluisat? Entä itselläsi?
Jos on itsellä mahdollisuus vaikuttaa, niin hyvä.
> 4. Mikä merkitys kumppanisi koulutuksella on? Entä omalla koulutuksella?
Kumppanin koulutus ei kiinnosta. Omakaan itsetunto ei ole kärsinyt, vaikka koulutusta puuttuukin. Muodollinen koulutus ei tavallisesti korvaa järjen käyttöä.
Eipä oikeastaan juurikaan ole työllä eikä koulutuksella väliä, kunhan rahaa on normi elintason ylläpitoon. Eli kattaa elinkuluja kuten ruoka, laskut, asuminen, terveydenhoito. Työajat sais tietysti olla mahdollisimman joustavat ja lyhyet, mutta meidän kummankin ammatissa se on utopistinen haave. Tai joustamaan joutuu päivää venyttämällä. Toiseen suuntaan ei paljon joustoa löydy.
Kyllä me kokolailla samoin ajatellaa, kuka sitä töitä tekis jos rahaa olis muutenkin. Eikä koulutus ole tosiaankaan mikään relevantti juttu kummallekkaan. Tekee ja opiskelee sitä mistä tykkää.
1. Ei ole pakko ollaa duunissa ja en näe mitään vikaa työttömissä tai opiskelijoissa. Itse teen sen verran töitä että tulen hyvin toimeen, sillä miksi tehdä enempää töitä kun tarvii. Omassa työssäni pystyn päättämään työtuntini.
2. Kunhan on liiton mukainen palkka ja tee mitään hämärähommia. Mieluummin työtön elämäntapaintiaanikin kuin joku harmaan talouden hyväksikäytetty orja.
3. Periaatteessa ihan sama kunhan joskus sitten saa lomaa ja ei paiski suurinta osaa töitä ajastaan. Itselleni käy vähän kaikki työajat, en ole nirso.
4. Kumppanin koulutuksella ei juurikaan ole merkitystä. Itse olen käynyt läpi kolme aikuisiän koulua joita kaikkia hyödynnän tämän hetken töissäni.
Ihanne kumppanilla saa olla omatkin mielipiteen
1. Kuinka tärkeää on, että kumppanillasi on työpaikka? Jos on työtön, ei se niinkään mua häiritse, mutta olen huomannut, että kumppania haittaa kyllä ja raskaasti oma työttömyytensä. Jos ja kun ei ole velkoja, ansiosidonnaisella kyllä tulee toimeen. Mutta on tärkeää siksi, että kumppani kärsii muuten (henkisesti)
Entä että itselläsi on? Liian pitkät (puoli vuotta tai enemmän) työttömyysjaksot alkavat painaa mieltä, jos ei ole ihan pieniä lapsia (joissa riittää ihan riittävästi työtä). Ei toimeentulon takia (se ansiosidonnainen) mutta henkisessä mielessä. Mulla on työ(t) jo(i)sta tykkään ja jos olen kauan ilman aivotyötä, tulee pöhkö olo. Ja sosiaalisen verkoston takia myös.
2. Kuinka oleellista on, että hänellä on hyvä palkka? Kunhan on isompi kuin työttömyyskorvaus, se riittää mulle. Mutta jos pieni palkka häiritsee miestä, silloin on parempi, että olsi sellainen, että on tyytyväinen. Mä olen sen verran "veministi" että en tykkää käyttää miehen rahoja, joten toisen palkalla ei omaan käyttöön ole paljon merkitystä.. Tosin tietysti kun on yhteisiä menoja, paljonkin, olisi hyvä, että edes toisella olisi kohtuullinen palkka.
Entä itselläsi? Mä teen mielummin huonopalkkaista työtä josta tykkään, kuin hyvällä palkalla työtä, joka stressaa ja v-tuttaa mua.
3. Minkälaiset työajat kumppanillasi ovat mieluisat? 8-16 on oikein hyvä. Vuorotyö ei mun kumppanille sopisi (enää). Ylityöt ja uratykki-ajattelu- ei hyvä. Onneksi ei ole ollut ikinä mitään työnarkomaaneja kumppaneina.
Entä itselläsi? itselle sopii tällä hetkellä parhaiten joko iltatyöt tai kotona tehtävä työ tai pari kolme 12-16h:n työpäivää viikossa ja muut vapaita. Ja näitä ovatkin työt lähiaikoina olleet. On tarjottu paikkaa, joka olisi perinteistä 8-16-työtä, mutta koska tiedän, että se työ tarkoittaa lisäksi runsaasti ylitöitä ja kotiin tulevaa työtä lisäksi olen saanut neuvoteltua muuta. Työ ei ole koko elämän sisältö, vaikka on voinut joskus nuorena ollakin.
4. Mikä merkitys kumppanisi koulutuksella on? Ei juuri mitään suhteen kannalta. Mutta pidän silti suhdetta rikastuttavana, jos toinen on opiskellut jotakin alaa ja omaa tietämystä, jostain minuakin kiinnostavasta aiheesta (josta en kuitenkaan paljon tiedä). Mutta eihän opiskelu minun ansiota ole, joten ei sillä sikäli ole mitään väliä.
Entä omalla koulutuksella? Omalla koulutuksella on väliä työnsaannin kannalta. Ja siksi, että opiskeluaikana on tullut luotua jo joitakin työsuhteita ja -kuvioita. Ja olihan se opiskeluaika myös älyttömän kivaa aikaa :) Lisäksi mun opiskelu mahdollisti tiettyjen asioiden tekemisen, mitä ei ns. tavalliselle ihmiselle ole mahdollista ; meriittiä työelämää varten.
Ajatteleeko (ihanne)kumppanisi sinun työstäsi samalla lailla kuin sinä hänen vai näetkö siinä eroja?
Kumppani on pitänyt siitä, etten ole uraohjus ja siitä, että pystyn tekemään töitä myös kotona. Lisäksi on pitänyt mun työtä "eksoottisuudessaan" jännittävänä. Hänestä on ollut mielenkiintoista tutustua kauttani ihmisiin, joihin ei olisi muuten tutustunut elämässään.
Muijalle pitäis saara töitä, ittestä ei niin väliä juu!