Oletteko itse henkilökohtaisesti kokenut tai tunnetteko jonkun, joka olisi jättänyt kumppaninsa uuden rakkauden vuoksi ja katunut sitä myöhemmin?
Minä voisin mainita esimerkkinä veljeni. Hän jätti pitkäaikaisen tyttöystävänsä ja kihlattunsa, koska rakastui toiseen naiseen. Meni muutama vuosi ja veljeni huomasi kantapään kautta, että uusi tyttöystävä olikin ollut huono valinta. Tuosta tapauksesta on jo melkein kymmenen vuotta, mutta vieläkin veljeni suree sitä, kun teki niin tyhmän tempun ja puhuu haikeasti ex-kihlatustaan.
Minä voisin mainita esimerkkinä veljeni. Hän jätti pitkäaikaisen tyttöystävänsä ja kihlattunsa, koska rakastui toiseen naiseen. Meni muutama vuosi ja veljeni huomasi kantapään kautta, että uusi tyttöystävä olikin ollut huono valinta. Tuosta tapauksesta on jo melkein kymmenen vuotta, mutta vieläkin veljeni suree sitä, kun teki niin tyhmän tempun ja puhuu haikeasti ex-kihlatustaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuo riippuu ihmistyypistä. Joku ei vaan ole koskaan tyytyväinen mihinkään. Aika kultaa muistot jne.. Pessimistisillä ihmisillä käy noin, he jämähtävät johonkin menneeseen joka muka olikin hyvää. Eihän se ollut, kun piti tehdä sellainen päätös. Jos sitä kumppania olisi rakastanut oikeasti, ei tarvitsisi kokeilla olisko joku muu parempi. Loppu onkin sitten itsensä pettämistä ja omien mielikuvien luomista siitä "unelmien kumppanista ja mahtavasta parisuhteesta". Joka siis ei ole totuus vaan itse luotu harha. Se, että toisen paremmuus korostuu epäonnistuneen ihmissuhteen jälkeen ei ole mitenkään ihmeellistä. Mutta pitää muistaa, ettei sekään ollut riittävä. Hyvät muistot korostuvat ja huonot unohtuvat.
Normaalit terveet ihmiset selviävät kolauksista ja osaavat selittää tappionkin paremmin päin.
Usein muuten noilla katujilla on jotain suuria vikoja jotka haittaavat parisuhdetta. Kun ne tulevat uudelleen ongelmaksi seuraavassa suhteessa, aletaan muistelemaan ettei se ex ollut noin vihainen jos vähän join liikaa ja tappelin, tai ei kytännyt kun kävin vieraissa tai antoi anteeksi vaikka puhuin sille rumasti... kUn toista ei saakkaan kohdella yhtä huonosti kuin edellistä, kuvitellaan että se ex oli parempi. Vaikka itse on se huono.
Ja ylläri, sillä välillä ex on huomannut minkä k-pään kanssa on ollut tekemisissä ja kasannut itsensä. Ei huoli enää huonoa takaisin...
Kyllä kai useat ihmiset tuntevat näitä ihmisiä. Itse olen nähnyt sen karmeimman kautta. Kaikki ympärillä meni rikki, toisia syytetään koko ajan, lapsia painostetaan. Aivan kanama tilanne, josta en voi paljon kirjoitella. Vain odottaa.
Jos on rakastunut toiseen naiseen on se merkki siitä että ei ole ollut hyvin edellisen kanssa, ei aikuiset lähde KOKEILEMAAN olisiko toinen parempi, se ei vain sovi, siinä kuolee vähäkin rakkaus pois. Turha enää peräänhaikalla mennyttä.
ei aikuiset lähde KOKEILEMAAN olisiko toinen parempi
Siinähän se juuri onkin, että monet aikuisetkaan eivät ole enää aidosti aikuisia vaan ikiteinejä ja kokeilunhaluisia. Ja sitten katuvat jälkeenpäin, kun eivät ajatelleet loppun asti.
Veikkaan, että ex-mieheni katuu. Hän ei ole sanonut sitä ääneen, mutta näen sen hänen silmistään kun katselee minua lastemme kanssa. Niissä on jotain surullista. Ja tutuilta olen jo kuullut, ettei hänellä ole enää pitkään aikaan mennyt hyvin sen uusikkonsa kanssa. On kuulemma ajan kysymys kun se suhde kariutuu. Mutta takaisin en häntä enää ottaisi, vaikka tulisi pyytämään. En voisi koskaan enää luottaa.
Tunnen ja tiedän joitakin. Paitsi eivät ole katuneet.