Kerron nyt tähän esimerkin tapauksesta, joka kävi tässä lähipäivinä.
Eli poikaystäväni oli ollut päivän-pari (välillä piristyen) tosi etäinen ja hiljainen. Kysyin häneltä syytä käytökseensä, että mikä on, kun et kyllä normaalisti ole tuollainen. Hän sanoi ettei ole mikään ja kysyttyäni sitten että miksi sitten on hiljainen, niin vastaus oli "en tiedä". Noh, minä sitten ahdistuin hänen käytöksestään ja menin hiukan maihin ja illalla kun tuli poikaystävän kotiinlähdön aika, oli mieleni edelleen hiukan matalana. Siinä sitten sanoin, että nähdään, pussattiin jne ja poikaystäväni lähti kotiin. Ajattelin, että kyllä se tästä.
Seuraavana päivänä pistin poikaystävälle viestiä töistä, ihan normaalia "miten menee" -tyylistä. (kuitenkin vähän tarkoituksellisempaa) En muistellut enää edellispäivän alakuloisuuksia. Sain viestiin töksähtävän vastauksen ja kun kysyin, että mikä nyt on niin vastaus oli edelleen töks. Minua alkoi häiritsemään, koko päivä meni pilalle. Kysyin onko kaikki hyvin, mutta vastauksia tuli niukasti. Viesteihin hän laittoi yhden sanan, ei muuta. Eikä yleensä ikinä tee niin. Vihaisena vain voi kuvitella hänen tekevän niin. Loppujen lopuksi en enää jaksanut yrittää piristää ja en sitten enää pistänyt viestejä.
Illalla emme nähneet, mutta myöhään hän tuli sitten juttelemaan minulle FB:ssä. En ottanut esille hänen käytöstään, sillä hän vaikutti jo piristyneemmältä, kunnes itse ikäänkuin pyysi anteeksi käytöstään ja sanoi, että hänelle jäi paha mieli siitä kun minä pahoitin mieleni hänen murjotuksestaan ja hän "ehkä vähän suuttui". MITÄH?!
Sanoin hänelle siinä, että saa anteeksi, vaikken kyllä omasta mielestäni tehnyt mitään väärää ja hän sanoi että en tehnytkään. Ok... Noh, ajattelin, että ehkä hän on valmis keskustelemaan kyseisestä käytöksestään ja ilmaisin vain, että ei ole reilua minua kohtaan jos hän suuttuu ilman syytä, eikä sellainen peli käy päinsäkkään. Lisäksi ei ole kivaa jos hän pitää minua epätietoisuudessa siitä, että on suuttunut. Todellakaan kun sille ei mitään syytä ollut. Tästä seurasi uusi hiljaisuus. Kohta sain taas töksähtäviä vastauksia ja "Hän kuulemma yritti vain sopia". No enhän minäkään siinä mitään riitaa väsännyt, olisin vaan toivonut hänen ymmärtävän miten epäreilulta hänen käytöksensä tuntuu, kun minä joudun varomaan kaikkia tekemisiäni ja sanomisiani ja tunteideni näyttämistä, kun ei ikinä tiedä jos hän vaikka suuttuu!
Ollaan parikymppisiä eli siis viellä melko nuoria, mutta en nyt olisi kuitenkaan ikinä kuvitellut, että minun ikäiseni mies (poika) voisi olla näin lapsellinen. Hänellä ei ole kylläkään takanaan yhtään vakavia seurustelusuhteita, olen hänen ensimmäisensä. Ei minullakaan niitä liiaksi ole, mutten silti omasta mielestäni käyttäydy kuin pahainen kakara.
Voiko tälläistä poikaa "kesyttää" lainkaan? Vai onko turha odottaa muutosta hänen käyttäytymisiinsä seuraavaan kymmeneen vuoteen?
Eli poikaystäväni oli ollut päivän-pari (välillä piristyen) tosi etäinen ja hiljainen. Kysyin häneltä syytä käytökseensä, että mikä on, kun et kyllä normaalisti ole tuollainen. Hän sanoi ettei ole mikään ja kysyttyäni sitten että miksi sitten on hiljainen, niin vastaus oli "en tiedä". Noh, minä sitten ahdistuin hänen käytöksestään ja menin hiukan maihin ja illalla kun tuli poikaystävän kotiinlähdön aika, oli mieleni edelleen hiukan matalana. Siinä sitten sanoin, että nähdään, pussattiin jne ja poikaystäväni lähti kotiin. Ajattelin, että kyllä se tästä.
Seuraavana päivänä pistin poikaystävälle viestiä töistä, ihan normaalia "miten menee" -tyylistä. (kuitenkin vähän tarkoituksellisempaa) En muistellut enää edellispäivän alakuloisuuksia. Sain viestiin töksähtävän vastauksen ja kun kysyin, että mikä nyt on niin vastaus oli edelleen töks. Minua alkoi häiritsemään, koko päivä meni pilalle. Kysyin onko kaikki hyvin, mutta vastauksia tuli niukasti. Viesteihin hän laittoi yhden sanan, ei muuta. Eikä yleensä ikinä tee niin. Vihaisena vain voi kuvitella hänen tekevän niin. Loppujen lopuksi en enää jaksanut yrittää piristää ja en sitten enää pistänyt viestejä.
Illalla emme nähneet, mutta myöhään hän tuli sitten juttelemaan minulle FB:ssä. En ottanut esille hänen käytöstään, sillä hän vaikutti jo piristyneemmältä, kunnes itse ikäänkuin pyysi anteeksi käytöstään ja sanoi, että hänelle jäi paha mieli siitä kun minä pahoitin mieleni hänen murjotuksestaan ja hän "ehkä vähän suuttui". MITÄH?!
Sanoin hänelle siinä, että saa anteeksi, vaikken kyllä omasta mielestäni tehnyt mitään väärää ja hän sanoi että en tehnytkään. Ok... Noh, ajattelin, että ehkä hän on valmis keskustelemaan kyseisestä käytöksestään ja ilmaisin vain, että ei ole reilua minua kohtaan jos hän suuttuu ilman syytä, eikä sellainen peli käy päinsäkkään. Lisäksi ei ole kivaa jos hän pitää minua epätietoisuudessa siitä, että on suuttunut. Todellakaan kun sille ei mitään syytä ollut. Tästä seurasi uusi hiljaisuus. Kohta sain taas töksähtäviä vastauksia ja "Hän kuulemma yritti vain sopia". No enhän minäkään siinä mitään riitaa väsännyt, olisin vaan toivonut hänen ymmärtävän miten epäreilulta hänen käytöksensä tuntuu, kun minä joudun varomaan kaikkia tekemisiäni ja sanomisiani ja tunteideni näyttämistä, kun ei ikinä tiedä jos hän vaikka suuttuu!
Ollaan parikymppisiä eli siis viellä melko nuoria, mutta en nyt olisi kuitenkaan ikinä kuvitellut, että minun ikäiseni mies (poika) voisi olla näin lapsellinen. Hänellä ei ole kylläkään takanaan yhtään vakavia seurustelusuhteita, olen hänen ensimmäisensä. Ei minullakaan niitä liiaksi ole, mutten silti omasta mielestäni käyttäydy kuin pahainen kakara.
Voiko tälläistä poikaa "kesyttää" lainkaan? Vai onko turha odottaa muutosta hänen käyttäytymisiinsä seuraavaan kymmeneen vuoteen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinä sitä "riitaa" kehittelit kokoajan! Intit, ahdistit ja vielä senkin jälkeen kun toinen oli anteeksi pyytänyt sinä aloit vaatimaan "omaa osuuttasi " hyväksyttäväksi. ;)
Sinusta kehittyy hyvä dramaattinen inttävä ahdistelija vielä ja sokea selleinen joka ei näe "omaaosuuttaan" vaan jankuttaa aina itsensä "voittajaksi" EROA !
Jätä mies rauhaan.....
Jaa, että miehen kanssa ei sitten saa yrittää keskustella tapahtumista, vaan pitää vaan tyytyväisenä niellä se, että hän jatkossakin suuttuu minulle tyhjästä? Siitä, kun en todella tee mitään väärää.
Jos poikaystävän käytös on hylkivää ja etäistä, miksen saisi kysyä häneltä, että mikä on?
En tajua... Tietenkin se vika sitten on minussa...
Sorruit "selittelemään" tekojasi jotenkin itsesi ulkopuolelta, ikäänkuin olisit pyhälehmä joka on täydellinen, ymmärrä nyt että toinen ärsyttää toistaan varsin sinun ulkopuolis tyylillä.
Tämähän oli siis vain yksi tapaus tästä lähipäiviltä. Aikaisemmin on useaan, useaan kertaan käynyt samantapaisia tyhjästä suuttumisia. Eli ei tule jäämään tuohon anteeksipyyntöön tuo. Siksi olisinkin halunnut asiasta keskustella, mutta hän ei ilmeisesti siihen pysty. Seurustelumme alkuaikoina hän väitti, ettei suutu oikeastaan koskaan. Mitenhän minä saan sitten hänet suuttumaan n. kerran viikossa ja about kerran kahdessa viikossa ihan tyhjästä? Ja muuten sitten todella pienistä asioista (minun mielestäni, tiedä sitten kuinka ne häntä painavat).
Kyllä minusta aikuisen ihmisen pitäisi pystyä juttelemaan suuttumuksensa alkuperistä jne. ilman uutta suuttumista. Tähän hän ei kykene.
Ei tuo ole lapsellisuutta, vaan ihan luonne. Toiset vain ärtyvät helposti. Yleensä toisaalta myös leppyvät. Jos ärtyneisyys jatkuu päivästä toiseen, täytyy asia tietysti selvittää. Mutta inttämisellä se ei tosiaankaan onnistu. Ja täytyy hyväksyä se, että toinen saattaa ihan oikeasti vain olla väsynyt, miettiä jotain omia asioitaan jne.... Oma mieheni on minulle aika usein aika äksy, mutta en välitä. Ei vain ole luonteeltaan erityisen iloinen. Joskus siitä sanon kun menee liian pitkälle, mutta useimmiten annan olla ja keskityn omiin asioihini. Kyllä se siitä. Ette ole vielä kauaa seurustelleet. Antakaa toisillenne tilaa, älkääkä vaatiko toisiltanne liikaa!
huomaavaisuus se kielletty sana..uups!