Mikä on avioliiton merkitys 2000-luvulla elävälle ihmiselle? Onko se vain perinne "kivikaudelta" vai onko avioliitolla syvempi merkitys 2000-luvulla?
Nykyään tuntuu, että avioliitto 2000-luvulla on vain "kivikauden" jäämistöä, jolla ei oikeastaan ole enää mitään merkitystä. Lähes joka toinen avioliitto hajoaa mitä yksinkertaisemmista syistä; ei vaan enää jaksa toista. Ennen, kun naisen asema ei ollut mieheen verrattuna tasa-arvoinen, avioliittoja pidettiin kasassa vaikka väkisin niin taloudellisista kuin yhteiskunnallisistakin (avioero oli häpeällistä) syistä. Myös lapsia ajateltiin paljon enemmän.
Nykyään joka toinen perhe hajoaa ja tilalle perustetaan uusi, koska sen koetaan tuovan jotain uutta. Niinhän se tuokin, mutta vain hetkellisesti ja kohta huomaakin olevansa samassa arjen oravanpyörässä eri ihmisen kanssa. Myös lapset kärsivät suunnattomasti vanhempiensa erosta. Nykyään mennään naimisiin eroajatuksella; turvataan omaisuus avioehdolla, jotta omaisuus on helpompi jakaa erotilanteessa. Ei voi millään mikään liitto toimia, jos se rakennetaan "sitten kun me erotaan" -pohjalle.
Itse olen avioliitossa ja minulle se merkitsee yhdentymistä toisen ihmisen kanssa. Kyse ei ole perinteestä tai rahasta, vaan "when two become one"-periaatteesta. Me sulaudumme yhteen niin henkisesti (rakkaus ja kunnioitus) kuin fyysisestikin (lapset ja talous). Rakennamme liittoamme "ero on täysin poissuljettu vaihtoehto oli tilanne mikä hyvänsä"-pohjalle.
Ihmiset, ennen kuin otatte avioeron, miettikään tuhat kertaa eropäätöksenne vaikutuksia muiden henkilöiden elämään. Solmiessaan avioliiton otatte vapaaehtoisen ja elinikäisen vastuun liitossa syntyneistä lapsista ja puolisostanne. Te olette heistä vastuussa koko loppuelämänne.
Nykyään tuntuu, että avioliitto 2000-luvulla on vain "kivikauden" jäämistöä, jolla ei oikeastaan ole enää mitään merkitystä. Lähes joka toinen avioliitto hajoaa mitä yksinkertaisemmista syistä; ei vaan enää jaksa toista. Ennen, kun naisen asema ei ollut mieheen verrattuna tasa-arvoinen, avioliittoja pidettiin kasassa vaikka väkisin niin taloudellisista kuin yhteiskunnallisistakin (avioero oli häpeällistä) syistä. Myös lapsia ajateltiin paljon enemmän.
Nykyään joka toinen perhe hajoaa ja tilalle perustetaan uusi, koska sen koetaan tuovan jotain uutta. Niinhän se tuokin, mutta vain hetkellisesti ja kohta huomaakin olevansa samassa arjen oravanpyörässä eri ihmisen kanssa. Myös lapset kärsivät suunnattomasti vanhempiensa erosta. Nykyään mennään naimisiin eroajatuksella; turvataan omaisuus avioehdolla, jotta omaisuus on helpompi jakaa erotilanteessa. Ei voi millään mikään liitto toimia, jos se rakennetaan "sitten kun me erotaan" -pohjalle.
Itse olen avioliitossa ja minulle se merkitsee yhdentymistä toisen ihmisen kanssa. Kyse ei ole perinteestä tai rahasta, vaan "when two become one"-periaatteesta. Me sulaudumme yhteen niin henkisesti (rakkaus ja kunnioitus) kuin fyysisestikin (lapset ja talous). Rakennamme liittoamme "ero on täysin poissuljettu vaihtoehto oli tilanne mikä hyvänsä"-pohjalle.
Ihmiset, ennen kuin otatte avioeron, miettikään tuhat kertaa eropäätöksenne vaikutuksia muiden henkilöiden elämään. Solmiessaan avioliiton otatte vapaaehtoisen ja elinikäisen vastuun liitossa syntyneistä lapsista ja puolisostanne. Te olette heistä vastuussa koko loppuelämänne.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se on jännä, vaikka nykyään toisaalta on mahdollisuus tutustua toiseen hyvinkin, ennen naimisiin menoa. Ennen sai vain tapailla päivisin, ja vasta naimisiin mentyä muuttaa saman katon alle.
Toisaalta nykyään on todella paljon ihmisiä, jotka elävät avoliitossa menemättä naimisiin. Periaate sekin, jota en itse ymmärrä. Minulle avioliitto ei ole mikään suhteen jatkumisen tae, vaan juridinen ilmaisu siitä, että haluan puolisolleni ne edut, jotka hän avioliitossa saa. Sekä tietysti ilmaisu yhteiskunnalle, tutuille ja sukulaisille, että eletään yhdessä toivottavasti elämämme loppuun saakka.