Olen 21 v. mies ja olen eron partaalla.
Minulla on naisystävä ja kaksi lasta joita rakastan yli kaiken.
Olen varastellut n. 9 vuotiaasta asti, eikä loppua näy.
Olen elänyt 12 vuotiaasta 18 vuotiaaksi asti eri perhekodeissa.
Lisäksi olen ollut vankilassa pikkurikoksien takia.
En osaa lopettaa varastelua, vaikka kumppanilleni olen kuinka vakuuttanut että se loppuu. Yleensä olen tehnyt murtohommia rahan toivossa, ja lisäksi kaupasta varastelua. Olen kokeillut normaalia työ-elämääkin mutta ei vain onnistu. Nyt nainen lähti kotoa lasten kanssa, enkä tiedä mitä teen.
En ole oikeasti paha ihminen, en vain osaa lopettaa varastelua. Tavallaan hassua tässä on se että alkoholia en käytä laisinkaan. Eli rikokset teen selvinpäin. Olen yrittänyt katkaista välejä vanhoihin kavereihin, mutta aina törmään uusiin "hämäriin" miehiin. Haluaisin elää normaalia perhe-elämää enkä istua vankilassa. Olen aina ongelmissa. Olemme joutunut muuttamaan eri paikkakunnille uuden alun toivossa. Olin niin masentunut,epätoivoinen ja itseeni pettynyt vankilassa että yritin itsemurhaa. en jaksa enää tämmöistä elämää, joten pyydän, että jos jollakulla on ollut sama tilanne tai hyviä neuvoja niin AUTTAKAA!!!!
Minulla on naisystävä ja kaksi lasta joita rakastan yli kaiken.
Olen varastellut n. 9 vuotiaasta asti, eikä loppua näy.
Olen elänyt 12 vuotiaasta 18 vuotiaaksi asti eri perhekodeissa.
Lisäksi olen ollut vankilassa pikkurikoksien takia.
En osaa lopettaa varastelua, vaikka kumppanilleni olen kuinka vakuuttanut että se loppuu. Yleensä olen tehnyt murtohommia rahan toivossa, ja lisäksi kaupasta varastelua. Olen kokeillut normaalia työ-elämääkin mutta ei vain onnistu. Nyt nainen lähti kotoa lasten kanssa, enkä tiedä mitä teen.
En ole oikeasti paha ihminen, en vain osaa lopettaa varastelua. Tavallaan hassua tässä on se että alkoholia en käytä laisinkaan. Eli rikokset teen selvinpäin. Olen yrittänyt katkaista välejä vanhoihin kavereihin, mutta aina törmään uusiin "hämäriin" miehiin. Haluaisin elää normaalia perhe-elämää enkä istua vankilassa. Olen aina ongelmissa. Olemme joutunut muuttamaan eri paikkakunnille uuden alun toivossa. Olin niin masentunut,epätoivoinen ja itseeni pettynyt vankilassa että yritin itsemurhaa. en jaksa enää tämmöistä elämää, joten pyydän, että jos jollakulla on ollut sama tilanne tai hyviä neuvoja niin AUTTAKAA!!!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nämä vanhat kliseet "ei Roomaa rakennettu yhdessä päivässä" ja "kuinka elefantti syodään? Pieneinä palasina" toimivat sinunkin kohdalla.
On oikeastaan täysin tarpeetonta syyttää/ muistella epmieluisaa lapsuuttasi enää.Se on historiaa johon ei ole paluuta. Nyt on aika katsoa eteenpäin . Kukaan muu ei muuta sinua kuin sinä itse.
Sinä voit ja pystyt muuttumaan juuri sellaiseksi ihmiseksi joksi haluat! Se ei tapahdu yhdessä päivässä muttä yhdessä päivässä sinä VOIT päättää itsellesi että :"Nyt on muutoksen tapahduttava"
Aloita kavereiden valikoinnilla. Ei ole hakattu kiveen että sinun täytyy ystävystyä ihmisten kanssa joiden jo heti alussa tiedät tuottavan sinulle harmia. On paljon parempi olla yksin ja ilman kavereita. Kun olo tuntuu kovin yksinäiseltä, liity urheilu/shakki/minkä tahaansa hengellisen yhteison/vapaaehtoisjärjeston porukkaan. Nuo kaikki ovat korkeamman tason ihmisiä, seuralaisia joille sinä voit antaa itsestäsi ja joilta sinä loppujen lopuksi saat paljon enemmän.
Varastamisen sinä VOIT lopettaa. Jos huomaat vielä varastavasi ja käveleväsi ovesta ulos sinulle kuulumattoman tavaran kanssa, Pysähdy. Ajattele. Toimi oikein - kenellekään sanomatta vie tavara takaisin mistä otitkin. Kokeile sitä. Se tunne on kokemisen arvoinen kun huomaat että sinä olet itsesi herra - varastamisen jännitys ei enää tehoa sinuun. Etkä sinä tarvitse maksamatonta roinaa.
Aloita rehellisellä tyollä, oli se sitten vessojen tai lattioiden pesua.
Kirjottaudu niin aikaisin kuin mahdollista heti ensi syksyksi mihin tahaansa opinahjoon. Vaikka se olisi pari kolme tuntia viikossa, sinun aivosi tarvitsevat käyttoä eikä oppi ole koskaan pahaksi.
Lastesi äiti, huomattuaan että sinussa sittenkin on selkärankaa, tulee suhtautumaan aivan eri tavalla. On hyvin todennäkoistä että lasesi, heidän äiti ja sinä vielä muodostatte yhteisen perhen.
Luottamus ja arvostus on sinun itsesi ansaittava. Sinä pystyt siihen Sinä ansaitset sen. Nyt on hyvä aika muuttaa suuntaa.
Sinun lapsesi ansaitsevat isän jollainen sinä haluat ja pystyt olemaan: kunnioitettava ja rakastettava isä.