Mitään tällaista ei liity avoliittoon

Joo, mutta sen saa tuomari erotettua ja tätä palvelua ei kirkon kautta valitettavasti saa. Jos kirkossa valan tehnyt pari ovatkin pahasta toisilleen, eikä seurakuntakaan onnistu pariterapiassa neuvoen tai rukoillen on melkoisen väärin katsoa sivusta jonkun valan nimissä, että voivoi kun siellä se Pera taas hyväksikäyttää tytärtään ja Mirkku se vaan istua pönöttää rukouspiireissä pelastamassa liittoaan.

Kivahan se on tunnepitoisesti vihkimiseen suhtautua, mutta mitä varten se järki sitten tulee vasta perässä? Tässä suhteessa ap:lla olisi moista sanomaa julistaessaan kristityn vastuu huolehtia lähimmäistensä hyvinvoinnista muistuttavamalla myös järjen käytöstä parisuhdetta aloittaessa. Joten tervetuloa pelastamaan mailmaa!

Aika turhanpäiväistä touhua, kun minkäänlaisen (eikä varsinkaan Raamatussa kuvatun) jumalan olemassaolosta ei ole mitään näyttöä.

Avioliiton voi muuten vallan mainiosti solmia maistraatissakin.

"Kun aviopari tunnustautuu kirkossa toisilleen... he rukoillen pyytävät Jumalan siunausta liitolleen"

Kyllä, uskon aivan mainiosti, että osa kirkossa vihittävistä pareista todella rukoilee kristinuskon Jumalalta siunausta. Tuskin kaikki kirkossa vihittävät enää nykyään, koska kirkkohäät ovat osalle enää hienojen puitteiden perinne. Mutta osa varmasti tekee noin. Saavatko he mitään siunausta, onko olemassa kristinuskon Jumalaa, nehän ovat ihan eri kysymyksiä.

"Raamatussa avioliiton katsotaan olevan vala Jumalan edessä."

Vaikka en kovin hyvin Raamattua tunne, niin saattaapa siellä noinkin olla. Mihin kohtaan muuten tarkemmin viittaat? Tietysti on taas eri asia, onko Raamattu muuta kuin kokoelma ihmisten käsityksiä Jumalasta ja muista senkaltaisista asioista.

Ihan kuin hevonen veteen paskantaisi !!!!!!!!!!!
Kun toinen osapuolista on pettäjä niin ihan sama mitä siellä kirkossa luvataan.

Kalle Ankalta hieno mielipide! Toivoisi vain, että useammat parit antaisivat noille valoille arvoa ja ottaisivat ne vakavasti.

Uskon.

Niin, kristilliseen avioliittoon kuuluu tuo siunauksen rukoileminen. Sen sijaan Raamatussa ei moista tunneta. Alun perin nimenomaan alkuseurakunnassa avioliitto oli kahden ihmisen keskenään tehty sopimus joka ei kuulunut muille – etenkään yhteiskunnalle. Voisi siis sanoa että avoliitto vastaa pikemmin Raamatunmukaista näkemystä avioliitosta. Tosin siellä avioliitto käsitetään sukujen välisenä sopimuksena. Kristinuskon perusajatus oli vallankumouksellinen, eli parit saivat itse päättää liitosta johon muille ei ollut valtuuksia sekaantua. Pari siis solmi avioliiton Jumalan kasvojen edessä.

Malli, että tuo liitto tehdään virallisesti on siis uutta aikaa ja lähinnä tulee yhteiskunnallisista tarpeista, ei uskonnollisista. Liittävät lainsäädäntöön jne.

Tavallaan uskon. Mutta toisaalta jo avoliitossa eläessämme olimme tunnustautuneet seurakunnalle ja seurakuntaan kuulumattomille, ja olin pyytänyt Jumalan siunausta liitollemme. Avioliittoon vihkiytyminen on yksi mutta ei ainoa tapa "hoitaa asia". Olimme vannoneet rakkautemme Jumalan silmien edessä jo ennen vihkimistä, ei siihen sitä pappia tarvittu.

Puolisoni ei usko. Siksi vihkitoimituksessa oli paikalla vihkijänä tuomari ja avioliiton siunauksen toimittajana pappi. Eikä vähäisintäkään ristiriitaa uskojemme välissä. Rituaali oli kaunis ja juridinen merkitys kiistaton. En kuitenkaan usko, että papin toimittaman avioliiton ja sen siunauksen myötä suhteemme olisi yhtään sen "siunatumpi" kuin ennen sitä, kyllä mulla on ihan suora yhteys yläkertaan ilman pappiakin.

Kyllä avioliittoon liittyy kaikki tuo. Ja rukoilla voi muulloinkin kuin kerran kirkossa, eikä se ole yhtään vähemmän arvokasta. Raamatun mukaan avoliitto on syntiä, mutta minusta avoliittoon pätevät ihan vaan maalaisjärjellä ajatellen samat säännöt. Harvahan menee nykyään samantien naimisiin kun muuttaa toisen kanssa yhteen, joten avoliitossa (kenties kihlautuneena) eletään aina tietty aika. Ei se muuta käytännössä yhteiseloa sen kummemmaksi.

Kyllä alttarilla tunsin pyhyyden ja sydämeni pohjasta lupasin rakastaa tulevaa puolisoani kunnes kuolema meidät eroittaa.

Ja sitä siunausta on tarvittu. Kuten Raamatussa on: kivi kiveä hioo, ihminen toistansa hioo.

Ei ole mitään ihanampaa kuin rakkaus ja suoisempaa kuin anteeksianto. Tämän liiton solmijat olivaat sitkeitä,
suorasanaisia ja vähän liiankin tahdittomia suomalaisia, joten välillä on kyynelten läpi muisteltu vihkipapin sanoja meille kahdelle jukuripäälle. Mutta liitto kestää ja lapset kasvaa.