Tuntevatko miehet ylipäätään sellaista syvää, välittävää ja hellää rakkautta?
Vai onko se vaan himoa, hyötymistä, egon kohotusta, helpompaa, tyytymistä, normien mukaista, kivaa, miellyttävää jne. Kyllä mä rakastan sua.
Tuntevatko miehet rakkautta?
miksei löydy
70
918
Vastaukset
- otrortort
Ainakin jotkut tuntevat, kun löytävät sopivan naisen, joka herättää sen tunteen. Harvoin sitä vain tapaa.
- jkhgfdsaaaaa
No ei ainakaan naisten kanssa menestyvä mies saa mitään tunteilla
- Heittäjä
Herkästi loukkaantuminen ja ihastuminen (tai rakkaus) on eri asioita, jos tiedät mitä tarkoitan.
- Perusteekkari
No tietenkin tunnemme, välillä tuntuu jopa, että enemmän kuin te naiset. Rakastan tyttöystävääni ja näytän sen monin tavoin, mutta ymmärrän, että toiselle on hyvä antaa välillä myös aikaa - haluanhan itsekin olla usein omien kavereiden kanssa. Aidosti huolestuisin, jos hänestä ei kuuluisi pidempiin aikoihin tai hän loukkaisi itsensä.
- sp
Hieman ristiriitaista kysyä tätä sinkut-palstalla. Heh heh. Kyllähän ne parisuhteessa elävät miehet tuntevat.
- ei ristiriitaa
No eipä ne todellakaan tunne. Siksi kai kysyjä sitä kysyykin, että kokemus on se, että 1/10 saattaisi tuntea, mutta muut 9 kyllä hakee parisuhteesta lähinnä vain hyötyä itselleen, ja sitten tyytyy siihen mitä saa, jos ei statustaan pysty nostaamaan jollain, koska joku muija on parempi kun ei mitään: ja voihan sitä aina pettää, jos kyllästyy tavallisuuteen.
Että kyllähän ne parisuhteessa elävät miehet tuntevat, noita asioita? Ei. Jotkut kyllä, mutta ei se ole miehillä mikään syy etsiä parisuhdetta, olla parisuhteessa jne. vaan lähinnä juuri oma napa, oma hyöty, oma status, oma saanti, oma normi ja yhteiskunnan normi (mielistely) jne. jne.
Eikä katso ikää, eikä katso ulkonäköä: ihminen ei kehity välttämättä vanhetessaan yhtään eikä ulkonäkö takaa mitään. Myöskään se mitä täälläkin mainostetaan muka kiltteyden ja syvällisyyden takaajana, että on "ruma", mitä rumempi omasta mielestään on, sitä varmemmin etsii statuksen kohottajaa ja pyrkii vain hyväksikäyttämään jotain kaunista ("Miksei tavallinen/ruma mies kelpaa?" Koska se on yhtä kusipäinen kun ne muutkin.). Tosin... Ei siis se komeuskaan mitään takaa, jos se nyt pitää vielä erikseen mainita.
Miehet eivät opi arvostamaan vaimojaan koskaan ja mitä arvostettavampi nainen, sitä useamman tarvii se yrittää lyntätä. Ettei vaan oma surkea itsetunto kärsisi.
Jos siis se 1/10 ei olekaan sopiva, - sillä niinkin voi käydä, niin on taas surkean suuret mahdollisuudet, että pelkkää paskaa on tarjolla vuosikaudet.
Ja ei, ei, ole aina kiinni naisen nirsoilusta, vaan se 1/10 saattaa itsekin valita jotain muuta.
Olen aivan varma, että miehistä suurin osa ei tunne. Kavereina arvostavat kyllä, mutta seksi ja seksuaalisuus tuntuu aina pilaavan kaiken, ja kun parisuhdetta ja kumppania nimenomaan pitäisi arvostaa ja rakastaa, miehille se tuntuu olevan itsestään selvyys ja sitten varma nakki, jonka jo omistaa: paskaako sitä enää arvostamaan. Naisista useat surkeassakin suhteessa olevat uskottelevat itselleen, että kyllä se rakastaa, koska eivät meinaa kestää tosiasiaa, että ei, se vaan ei rakasta. Eikä arvosta. Ja kyllähän se sattuu.
Hyvä kysyä sinkut palstalla.
"Tuntevatko miehet ylipäätään sellaista syvää, välittävää ja hellää rakkautta?"
-> Joo, joskus lastaan kohtaan, siis epäromanttista rakkautta. Joskus, jos puoliso/kumppani on oikein heikoilla.
Muuten harvemmin. ei ristiriitaa kirjoitti:
No eipä ne todellakaan tunne. Siksi kai kysyjä sitä kysyykin, että kokemus on se, että 1/10 saattaisi tuntea, mutta muut 9 kyllä hakee parisuhteesta lähinnä vain hyötyä itselleen, ja sitten tyytyy siihen mitä saa, jos ei statustaan pysty nostaamaan jollain, koska joku muija on parempi kun ei mitään: ja voihan sitä aina pettää, jos kyllästyy tavallisuuteen.
Että kyllähän ne parisuhteessa elävät miehet tuntevat, noita asioita? Ei. Jotkut kyllä, mutta ei se ole miehillä mikään syy etsiä parisuhdetta, olla parisuhteessa jne. vaan lähinnä juuri oma napa, oma hyöty, oma status, oma saanti, oma normi ja yhteiskunnan normi (mielistely) jne. jne.
Eikä katso ikää, eikä katso ulkonäköä: ihminen ei kehity välttämättä vanhetessaan yhtään eikä ulkonäkö takaa mitään. Myöskään se mitä täälläkin mainostetaan muka kiltteyden ja syvällisyyden takaajana, että on "ruma", mitä rumempi omasta mielestään on, sitä varmemmin etsii statuksen kohottajaa ja pyrkii vain hyväksikäyttämään jotain kaunista ("Miksei tavallinen/ruma mies kelpaa?" Koska se on yhtä kusipäinen kun ne muutkin.). Tosin... Ei siis se komeuskaan mitään takaa, jos se nyt pitää vielä erikseen mainita.
Miehet eivät opi arvostamaan vaimojaan koskaan ja mitä arvostettavampi nainen, sitä useamman tarvii se yrittää lyntätä. Ettei vaan oma surkea itsetunto kärsisi.
Jos siis se 1/10 ei olekaan sopiva, - sillä niinkin voi käydä, niin on taas surkean suuret mahdollisuudet, että pelkkää paskaa on tarjolla vuosikaudet.
Ja ei, ei, ole aina kiinni naisen nirsoilusta, vaan se 1/10 saattaa itsekin valita jotain muuta.
Olen aivan varma, että miehistä suurin osa ei tunne. Kavereina arvostavat kyllä, mutta seksi ja seksuaalisuus tuntuu aina pilaavan kaiken, ja kun parisuhdetta ja kumppania nimenomaan pitäisi arvostaa ja rakastaa, miehille se tuntuu olevan itsestään selvyys ja sitten varma nakki, jonka jo omistaa: paskaako sitä enää arvostamaan. Naisista useat surkeassakin suhteessa olevat uskottelevat itselleen, että kyllä se rakastaa, koska eivät meinaa kestää tosiasiaa, että ei, se vaan ei rakasta. Eikä arvosta. Ja kyllähän se sattuu.
Hyvä kysyä sinkut palstalla.
"Tuntevatko miehet ylipäätään sellaista syvää, välittävää ja hellää rakkautta?"
-> Joo, joskus lastaan kohtaan, siis epäromanttista rakkautta. Joskus, jos puoliso/kumppani on oikein heikoilla.
Muuten harvemmin.Mites eikö seksikin ole osa rakkauden kemiaa? Mä en ainakaan näe seksiä pelkästään helpotuksena. Toki käsitän, että sitä harrastetaan vain omaksi huviksikin. Piittaamatta toisesta osapuolesta yhtään.
On eri koulukuntia ja tilanteita. Myös tässä seksi asiassa. Tosi surullista, jos koskaan ei kohtaa toisen ihmisen tunteita ja tunne niitä. Miten kaunis se tunne ja ihminen on.
Joojoo..mä oon pässi enkä tajua, et mulle vaan näytellään. :-)
"Keep it simple but don't fuck with me." Ajatuskuplaan.
Tuntevat. Hyvinkin suuria ja syviä tunteita. Joku taas sanoo, mitä säkin ämmä tulet siihin vikisemään miehen tunteista. Et sä niistä mitään voi tietää, koska et ole mies. Mutta mäpä sanonkin, että vitut. Minäpä se vasta tiedänkin. Milloin mies on tunteellinen ja rakastaa.
Ongelma tosiaan voi olla miehen ulosannissa tai siinä ettei kaikille naisille uskalla tai voi näyttää todellisia tunteitaan. Miehet on meidän yhteiskunnassa kokolailla kasvatettu pitämään kaikki omana tietonaan, koska herkkyys ja tunteellisuus on useimmiten katsottu olevan miehen tuhoksi, kun eduksi.
Minusta taas tunteellisuus on kaiken A ja O parisuhteessa. Ja muutenkin kyvyssä ymmärtää muita ihmisiä, empatian ja sympatian kautta.Muistuttaisin, että miehet tekee myös useimmat rakkauslaulut. Mistä ne tulee jollei vahvoista tunteista? Miten ne vois tietää niistä mitään, tuntematta mitään?
tinka_tiger kirjoitti:
Muistuttaisin, että miehet tekee myös useimmat rakkauslaulut. Mistä ne tulee jollei vahvoista tunteista? Miten ne vois tietää niistä mitään, tuntematta mitään?
Niin ja sori väkevä suhtautuminen. Mua vaan rupeaa aina ärsyttämään, kun miehistä puhutaan, niin kun ne ei olis ihmisiä ollenkaan. Tai ne ois vaan koneita ja pölkkyjä. AAArhgh!!
- Heräilevä mies
tinka_tiger kirjoitti:
Muistuttaisin, että miehet tekee myös useimmat rakkauslaulut. Mistä ne tulee jollei vahvoista tunteista? Miten ne vois tietää niistä mitään, tuntematta mitään?
Olet symppis tyyppi. Yleensäkin, mutta myös tässä ketjussa.
Heräilevä mies kirjoitti:
Olet symppis tyyppi. Yleensäkin, mutta myös tässä ketjussa.
Kiitos. Yritän säilyttää itsessäni jotain, millä ymmärtää muitakin. Ettei maailma hioisi musta kaikkea hyvää pois. :-) Joskus tuntuu vaan, että kyynisyys iskee hyökyaaltoina.
- yksi sinkkuäiti lisä
tinka_tiger kirjoitti:
Muistuttaisin, että miehet tekee myös useimmat rakkauslaulut. Mistä ne tulee jollei vahvoista tunteista? Miten ne vois tietää niistä mitään, tuntematta mitään?
Rakkauslaulut ovat keskimäärin esittämistä, mielistelyä, myymistä. Kertovat laulajan kyvystä miellyttää ja tietää mitä kannattaa sanoa, eivät mitään todellisista tunteista.
Mutta aiheesta, uskon että mies voi rakastaa aivan yhtä aidosti kuin nainen (tosin tämä näkyy perus arjen teoissa ja rinnalla pysymisessä vaikeuksissa, ei sanoissa ja ongelmia edeltävissä lupailuissa) - taviksennäköinen DI
tinka_tiger kirjoitti:
Niin ja sori väkevä suhtautuminen. Mua vaan rupeaa aina ärsyttämään, kun miehistä puhutaan, niin kun ne ei olis ihmisiä ollenkaan. Tai ne ois vaan koneita ja pölkkyjä. AAArhgh!!
Iso hali ja kiitos Tinkalle tästä kommentista! :)
- mr_groove
Kiitos tinka_tiger puolustuspuheesta!
"Miehet on meidän yhteiskunnassa kokolailla kasvatettu pitämään kaikki omana tietonaan, koska herkkyys ja tunteellisuus on useimmiten katsottu olevan miehen tuhoksi, kun eduksi."
Tuossa asiassa olen poikkeus, kiitos siitä isälleni, joka on hyvin lämmin ja tunteellinen mies. Kylmyyden olen oppinut naisilta ja myös sen, että ehdotonta miehen ja naisen välistä "rakkautta" ei ole olemassa. On vaan opittava tyytymään niihin murusiin mitä voi saada. Tiedän, että naisystäväni ei ikimaailmassa pystyisi vastaamaan tunteisiini, jos päästäisin ne valloilleen. Joten jarrutellen on mentävä - niin ihanaa kuin molemminpuolinen, avoin tunteiden näyttäminen olisikin. taviksennäköinen DI kirjoitti:
Iso hali ja kiitos Tinkalle tästä kommentista! :)
Ole hyvä. :-D
- dhsgjhjkas
taviksennäköinen DI kirjoitti:
Iso hali ja kiitos Tinkalle tästä kommentista! :)
Joko jöpöttää?
yksi sinkkuäiti lisä kirjoitti:
Rakkauslaulut ovat keskimäärin esittämistä, mielistelyä, myymistä. Kertovat laulajan kyvystä miellyttää ja tietää mitä kannattaa sanoa, eivät mitään todellisista tunteista.
Mutta aiheesta, uskon että mies voi rakastaa aivan yhtä aidosti kuin nainen (tosin tämä näkyy perus arjen teoissa ja rinnalla pysymisessä vaikeuksissa, ei sanoissa ja ongelmia edeltävissä lupailuissa)Kyllä joo. Niillä on se kaupallinenkin arvo, eihän sitä sovi unohtaa. Mulle itselleni ja monelle muullekin ne kuitenkin on enemmän. Ne kuvastaa asioita, joita itsellä on sisällä. Niihin on helppoa samaistua ja sisällä liikkuu tunteita.
Ettei ne ole itselle ainakaan pelkkää meteliä korvissa ja melodisia sanoja vaan pelkästään. Jostain se ensimmäisen rakkauslaulun kirjoittanut silti tiesi miten asiasta kerrotaan ja pukea sanoiksi tunteita. Ja aika moni kuitenkin pystyy samaistumaan niihin sanoihin. Sisällä on kaikupohjaa.
Mutta nykyään se on jo kaupallinen kikkakin. Suuret puheet jne.
http://www.youtube.com/watch?v=9-oBEVQTpVw&feature=related
Kyllä mies kykenee sanalliseenkin ilmaisemiseen. Tekojen ja rinnalla pysymisen lisäksi. Kyynelehtimään ja liikuttumaan. Koskettamaan tunteella siinä missä nainenkin. Joskus tuntuu jopa että enemmänkin. Mutta se varmaan osin tulee itsestä ja omista tunteistakin miestä kohtaan. Hänet tuntee kovin tärkeänä ja ihmeellisen ihanana. Kauniina helmenä, jota haluaa hellästi koskettaa, ettei vaan hento kaunis tunne hajoa. Silittää kuin perhosen siipeä, ettei siitävaan se väri lähde. Ja ottaa suojaan omaan syliin.
Tai mulla ainakin tulee usein tunne, että mulla on edessäni jotain sanoinkuvaamattoman kaunista ja hyvää. Ainutlaatuista. :') se mun rakkaani tunteineen. Noniin alan taas vuodattamaan..buuh. Sori.mr_groove kirjoitti:
Kiitos tinka_tiger puolustuspuheesta!
"Miehet on meidän yhteiskunnassa kokolailla kasvatettu pitämään kaikki omana tietonaan, koska herkkyys ja tunteellisuus on useimmiten katsottu olevan miehen tuhoksi, kun eduksi."
Tuossa asiassa olen poikkeus, kiitos siitä isälleni, joka on hyvin lämmin ja tunteellinen mies. Kylmyyden olen oppinut naisilta ja myös sen, että ehdotonta miehen ja naisen välistä "rakkautta" ei ole olemassa. On vaan opittava tyytymään niihin murusiin mitä voi saada. Tiedän, että naisystäväni ei ikimaailmassa pystyisi vastaamaan tunteisiini, jos päästäisin ne valloilleen. Joten jarrutellen on mentävä - niin ihanaa kuin molemminpuolinen, avoin tunteiden näyttäminen olisikin.Ole hyvä. :-) Aina ei yhtä lämpöiset kohtaa.
- miksei löydy
tinka_tiger kirjoitti:
Niin ja sori väkevä suhtautuminen. Mua vaan rupeaa aina ärsyttämään, kun miehistä puhutaan, niin kun ne ei olis ihmisiä ollenkaan. Tai ne ois vaan koneita ja pölkkyjä. AAArhgh!!
Ei olut tarkoitus esittää, että miehet olisivat koneita tai pölkkyjä. Tunteita on erilaisia ja erivahvuisia, sama tunne tuntuu ihmisistä erilaiselta ja vaikuttaa käyttäytymiseen ym. eri tavalla. Ei ole oikeaa tapaa tuntea. Omalla kohdallani van joskus haluaisin saada vastakaikua omille syville tunteilleni, mutta en tiedä, kannattaisiko siitä toiveesta vaan irrottaa.
- miksei löydy
tinka_tiger kirjoitti:
Kyllä joo. Niillä on se kaupallinenkin arvo, eihän sitä sovi unohtaa. Mulle itselleni ja monelle muullekin ne kuitenkin on enemmän. Ne kuvastaa asioita, joita itsellä on sisällä. Niihin on helppoa samaistua ja sisällä liikkuu tunteita.
Ettei ne ole itselle ainakaan pelkkää meteliä korvissa ja melodisia sanoja vaan pelkästään. Jostain se ensimmäisen rakkauslaulun kirjoittanut silti tiesi miten asiasta kerrotaan ja pukea sanoiksi tunteita. Ja aika moni kuitenkin pystyy samaistumaan niihin sanoihin. Sisällä on kaikupohjaa.
Mutta nykyään se on jo kaupallinen kikkakin. Suuret puheet jne.
http://www.youtube.com/watch?v=9-oBEVQTpVw&feature=related
Kyllä mies kykenee sanalliseenkin ilmaisemiseen. Tekojen ja rinnalla pysymisen lisäksi. Kyynelehtimään ja liikuttumaan. Koskettamaan tunteella siinä missä nainenkin. Joskus tuntuu jopa että enemmänkin. Mutta se varmaan osin tulee itsestä ja omista tunteistakin miestä kohtaan. Hänet tuntee kovin tärkeänä ja ihmeellisen ihanana. Kauniina helmenä, jota haluaa hellästi koskettaa, ettei vaan hento kaunis tunne hajoa. Silittää kuin perhosen siipeä, ettei siitävaan se väri lähde. Ja ottaa suojaan omaan syliin.
Tai mulla ainakin tulee usein tunne, että mulla on edessäni jotain sanoinkuvaamattoman kaunista ja hyvää. Ainutlaatuista. :') se mun rakkaani tunteineen. Noniin alan taas vuodattamaan..buuh. Sori.Mutta juu, tuon tyyppistä voimakasta tunnetta tarkoitan, mutta sitten siis vielä pysyvänä ja kestävänä välittämisenä ja huolenpitona...
- miksei löydy
mr_groove kirjoitti:
Kiitos tinka_tiger puolustuspuheesta!
"Miehet on meidän yhteiskunnassa kokolailla kasvatettu pitämään kaikki omana tietonaan, koska herkkyys ja tunteellisuus on useimmiten katsottu olevan miehen tuhoksi, kun eduksi."
Tuossa asiassa olen poikkeus, kiitos siitä isälleni, joka on hyvin lämmin ja tunteellinen mies. Kylmyyden olen oppinut naisilta ja myös sen, että ehdotonta miehen ja naisen välistä "rakkautta" ei ole olemassa. On vaan opittava tyytymään niihin murusiin mitä voi saada. Tiedän, että naisystäväni ei ikimaailmassa pystyisi vastaamaan tunteisiini, jos päästäisin ne valloilleen. Joten jarrutellen on mentävä - niin ihanaa kuin molemminpuolinen, avoin tunteiden näyttäminen olisikin.Kiitos mr_groove, ilmeisesti niitä tuntemisen tapoja on vaan niin paljon, että on vaiekaa löytää juuri sitä ihmsitä, jonka kanssa löytyy yhteys, joka sitten syvenee.
miksei löydy kirjoitti:
Mutta juu, tuon tyyppistä voimakasta tunnetta tarkoitan, mutta sitten siis vielä pysyvänä ja kestävänä välittämisenä ja huolenpitona...
Jep. Juuri niin. :-)
miksei löydy kirjoitti:
Ei olut tarkoitus esittää, että miehet olisivat koneita tai pölkkyjä. Tunteita on erilaisia ja erivahvuisia, sama tunne tuntuu ihmisistä erilaiselta ja vaikuttaa käyttäytymiseen ym. eri tavalla. Ei ole oikeaa tapaa tuntea. Omalla kohdallani van joskus haluaisin saada vastakaikua omille syville tunteilleni, mutta en tiedä, kannattaisiko siitä toiveesta vaan irrottaa.
Emmä sun tekstistä suivaantunutkaan. Tossa rimpsussa oli vaan muutama muu komma. Kyllä kyllä. Tunteita vois mitata vasta, jos olis kaikilla otsassa mittarit mitkä näyttäs lukemia.
Itseasiassa kaikki tavat on oikeita. Kaikki tunteet on reakointia johonkin. Pieniä anturoita jotka poimii ärsykkeitä ja synnyttää tunteita. Ehkä vähän typerä vertauskuva, mutten parempaakaan keksi.
No vanha fraasi, että niin kauan kun on elämää on toivoa. Ja niin kauan kun on toivoa on elämää. Ja mä sanosin vielä, että niin kauan kun on toivoa jaksaa elää.
Eli pidä nyt vaikka edes pikkurillillä siitä toivosta kii. Jos et koko kädellä.
- Oikea vastaus
Tietysti.
Se on ne naiset jotka epäilyttää.
Lähinnä siinä mielessä että onko se vain "ihanaa rakastaa ja tuntea tällaista" vai välittääkö nainen oikeasti miehestä.
Minun veikkaukseni on ettei välitä.- Banzaiiii
Joo. Eli onko se "tuo mies herättää ihania rakastumisen tunteita" vai onko se mies tärkeä myös sitten kun kuumemmat tunteet laimenevat.
- miksei löydy
tinka_tiger kirjoitti:
Kyllä sen tuntee milloin tunne on molemminpuolista ja vastavuoroista.
Kyse on rakastamisesta eikä rakastumisesta eli ihastuksen pitäisi syventyä ja rakkauden hyväksyä koko ihminen ärsyttävinekin virheineen.
- mr_groove
miksei löydy kirjoitti:
Kyse on rakastamisesta eikä rakastumisesta eli ihastuksen pitäisi syventyä ja rakkauden hyväksyä koko ihminen ärsyttävinekin virheineen.
Täydellinen hyväksyminen ja hyväksytyksi tuleminen taitaa olla vaikeinta rakastamisessa. Ainakin tuolla parisuhde- ja eropalstoilla juuri vaikeus vikojen hyväksymisessä on aika voimakkaasti tapetilla. Positiiviset tunteet pakkaavat kuolemaan kun toisen hyvistä puolista tulee itsestäänselvyys ja arsyttävät piirteet valtaavat tilaan mielessä.
miksei löydy kirjoitti:
Kyse on rakastamisesta eikä rakastumisesta eli ihastuksen pitäisi syventyä ja rakkauden hyväksyä koko ihminen ärsyttävinekin virheineen.
Mun mielestä kyse on kummastakin. Rakastumisesta ja rakastamisesta. Toista kun ei tule tapahtumaan ilman toista. Todellakin puhutaan rakkaudesta, vasta kun ihminen on kokonaisena hyväksytty ja häntä kokonaisena rakastetaan.
Mä taas en näe ihmisten ärsyttäviä juttuja välttämättä virheinä ollenkaan. Vaan erilaisina ominaisuuksina, joista vaan ei ehkä itse pidä toisessa. Mutta vaakakuppi punnitsee, onko ne sellaisia että kallistuu "en pysty hyväksymään" vai "pystyn hyväksymään kuppiin".
Kun mun mielestä ihmisissä ei ole virheitä, on vaan tosiaan ominaisuuksia jotka ei kaikkien kanssa sovi yhteen. Joita kaikki ei pysty hyväksymään ja sietämään toisessa. Virhe taas voi olla änkeä yhteen sellaisen kanssa jota ei pysty hyväksymään itsenään ominaisuuksineen kaikkineen.tinka_tiger kirjoitti:
Mun mielestä kyse on kummastakin. Rakastumisesta ja rakastamisesta. Toista kun ei tule tapahtumaan ilman toista. Todellakin puhutaan rakkaudesta, vasta kun ihminen on kokonaisena hyväksytty ja häntä kokonaisena rakastetaan.
Mä taas en näe ihmisten ärsyttäviä juttuja välttämättä virheinä ollenkaan. Vaan erilaisina ominaisuuksina, joista vaan ei ehkä itse pidä toisessa. Mutta vaakakuppi punnitsee, onko ne sellaisia että kallistuu "en pysty hyväksymään" vai "pystyn hyväksymään kuppiin".
Kun mun mielestä ihmisissä ei ole virheitä, on vaan tosiaan ominaisuuksia jotka ei kaikkien kanssa sovi yhteen. Joita kaikki ei pysty hyväksymään ja sietämään toisessa. Virhe taas voi olla änkeä yhteen sellaisen kanssa jota ei pysty hyväksymään itsenään ominaisuuksineen kaikkineen.Suomeksi, voiko toisen persoonallisuus olla virhe? Voiko auringon väriä muuttaa sanomalla, että se on virheellisen värinen? Vain koska sen väri ei miellytä.
- Aurinkolasit.
tinka_tiger kirjoitti:
Suomeksi, voiko toisen persoonallisuus olla virhe? Voiko auringon väriä muuttaa sanomalla, että se on virheellisen värinen? Vain koska sen väri ei miellytä.
Kyllä totta kai voi.
Jos luonne on veemäinen niin et sinä mitään auringon väriä erota kun se valo tillittää sua suoraan silmään ja aiheuttaa päänsärkyä.
Osa on idiootteja ja osa ei. Kannattaa oppia se ennen kuin alkaa uskomaan että "kaikki luonteenpiirteet ovat ok kun ne ovat vain erilaisuutta". Aurinkolasit. kirjoitti:
Kyllä totta kai voi.
Jos luonne on veemäinen niin et sinä mitään auringon väriä erota kun se valo tillittää sua suoraan silmään ja aiheuttaa päänsärkyä.
Osa on idiootteja ja osa ei. Kannattaa oppia se ennen kuin alkaa uskomaan että "kaikki luonteenpiirteet ovat ok kun ne ovat vain erilaisuutta".Mun mielestä ei voi. Se voi olla sulle epäsopiva ja ärsyttävä. Mutta jollekin toiselle se samainen luonteenpiirre voi olla parasta ikinä. Tää on kato näkökulma juttu. Ei nyt ajatella vaan omaa napaa, mikä mun mielestä on idiootti tai veemäinen. Mietitään ns. puolueettomalla tasolla.
Kyllähän mä nyt ton tajuan, ettei kaikki ihmisluonteet nappaa. Ei muakaan kaikki luonteet nappaa ja en todellakaan voi sanoa tykkääväni kaikista. Jotkut jopa aiheuttaa päänsärkyä. Mutta voi silti pyrkiä ajattelemaan asioita vähän isommankin kaavan kautta, kun vaan oman navan.
Mä aika hyvin jo tiedän mimmosia ne veemäiset ihmiset on. Ja osaan valita seurani, olematta hyväuskoinen. Niin kun olen useasti täälläkin eri asiayhteyksissä kirjoittanut, kaikkea ei tarvitse hyväksyä eikä sietää. Voi silti koittaa ymmärtää mistä kaikki tulee ja hyväksyä, että joku asia on niin kun se on vaikka se ei itseä miellytäkään.tinka_tiger kirjoitti:
Mun mielestä ei voi. Se voi olla sulle epäsopiva ja ärsyttävä. Mutta jollekin toiselle se samainen luonteenpiirre voi olla parasta ikinä. Tää on kato näkökulma juttu. Ei nyt ajatella vaan omaa napaa, mikä mun mielestä on idiootti tai veemäinen. Mietitään ns. puolueettomalla tasolla.
Kyllähän mä nyt ton tajuan, ettei kaikki ihmisluonteet nappaa. Ei muakaan kaikki luonteet nappaa ja en todellakaan voi sanoa tykkääväni kaikista. Jotkut jopa aiheuttaa päänsärkyä. Mutta voi silti pyrkiä ajattelemaan asioita vähän isommankin kaavan kautta, kun vaan oman navan.
Mä aika hyvin jo tiedän mimmosia ne veemäiset ihmiset on. Ja osaan valita seurani, olematta hyväuskoinen. Niin kun olen useasti täälläkin eri asiayhteyksissä kirjoittanut, kaikkea ei tarvitse hyväksyä eikä sietää. Voi silti koittaa ymmärtää mistä kaikki tulee ja hyväksyä, että joku asia on niin kun se on vaikka se ei itseä miellytäkään.Minusta on muutenkin outoa lähtökohta määritellä kaikki virheeksi, mikä ei omaan makuun asetu hyvin. Koska siinä tapauksessa me kaikki olemme aina jollekin käveleviä virheitä. Ihan jokainen.
Helpompaa on käsittää, ettei kaikki sovi kaikkien kanssa yhteen. Ja se varsinainen virhe on vasta se jos väkisin tunkee yhteen siitä huolimatta.
Virhe on sana, joka kuvastaa väärää valintaa, oikean sijaan. Luonteenpiirrettä ei yleensä kait kauheasti valita, vaikka luonteenpiirteiden pohjalta valintojakin tehdään. Voidaan valita asioita elämässä, jotka muokkaavat myös luonnetta. Eli joskus voidaan valita myös väärin, tehdä virheitä.
Mutta minusta virhe on myös asia, joka useimmiten on korjattavissa oleva asia. Tai sitten se on kohtalokas virhe. Mut tää tästä...- miksei löydy
Aurinkolasit. kirjoitti:
Kyllä totta kai voi.
Jos luonne on veemäinen niin et sinä mitään auringon väriä erota kun se valo tillittää sua suoraan silmään ja aiheuttaa päänsärkyä.
Osa on idiootteja ja osa ei. Kannattaa oppia se ennen kuin alkaa uskomaan että "kaikki luonteenpiirteet ovat ok kun ne ovat vain erilaisuutta".Eihän kaikkea tarvitse/pidäkään hvyäksyä, mutta ei siinä ehkä tosiaan ole sinällään kyse virheestä vaan yhteensopimattomuudesta. Kyse on kai asenne-erosta. Mutta jos jokin toisessa tuntuu virheeltä/väärältä eikä se ole muuttumassa, niin siitä kohtaa ei ehkä sovi yhteen ja jos haluaa silti rakastaa ja olla yhdessä onnellisesti, niin se pitäisi hyväksyä osaksi toista, vaikka ei miellytäkään.
- Reipas Poikamies
Minä kyllä tunnen ja en koe ujoutta sen ilmaisussa ja näyttämisessä naiselle. Pitäkää vain calculaattori naiset (juuri ne jotka pölkyttää tunteellisia miehiä "kun se vaan valitsee niin who cares") sentimentaalisena höpsönä minua, mutta ilman tunteita ja niiden esillä pitoa suhteessa ei tule jutusta naisen kansa mitään. En minä halua että naiseni olisi kuin koulukaveri minulle- juuri siihen ne tunteet tarvitsen.
Tiedän hyvinkin korkean tason miehiä jotka eivät edes suutele vaimoaan julkisesti. Minusta siihen ei olisi. Eivät tietenkään tunne. He tuntevat vain sen kylmyyden joka huokuu naisen laskelmoivasta tavasta suhtautua ihmisiin.
...- älä höpsi
Huono aamu??
älä höpsi kirjoitti:
Huono aamu??
No kunhan vastasin ihme kysymykseen hieman negatiivisesti...
Ei oikeastaan huono aamu ei.- taviksennäköinen DI
Oho. Rehellinen kommentti hahmotelmalta! Juuri tällaisten joskus tulevien rehellisten kommenttien takia lasken sinut ihan ok jätkäksi, toisin kuin esimerkiksi sen yhden söörin. Jotkuthan ilmeisesti yrittävät laskea sinut samaan settiin söör miehen kanssa.
taviksennäköinen DI kirjoitti:
Oho. Rehellinen kommentti hahmotelmalta! Juuri tällaisten joskus tulevien rehellisten kommenttien takia lasken sinut ihan ok jätkäksi, toisin kuin esimerkiksi sen yhden söörin. Jotkuthan ilmeisesti yrittävät laskea sinut samaan settiin söör miehen kanssa.
Sarkasmin ja rehellisyyden raja on kuin hiekkaan... rakennettu aita.
OIsit kattonu eilen sitä ihannenaisvartalo juttua... Siellä voitin monta sydäntä...taviksennäköinen DI kirjoitti:
Oho. Rehellinen kommentti hahmotelmalta! Juuri tällaisten joskus tulevien rehellisten kommenttien takia lasken sinut ihan ok jätkäksi, toisin kuin esimerkiksi sen yhden söörin. Jotkuthan ilmeisesti yrittävät laskea sinut samaan settiin söör miehen kanssa.
Eli suomennetaan nyt sinullekin tuo kommenttini. Se oli tyhmään kysymykseen kysymyksen arvoinen vastaus.
Vai että vihdoin rehellinen. Niin sinulle rehellisiä on vain katkeruuden ja kateuden myrkyttämät oksennukset palstalle... Meillä lienee erilaiset käsitykset sanan rehellisyys tarkoituksesta.
- mr_groove
Mulle rakkaus on niin ylikuormitettu ja kovia kolhuja kokenut sana, että en oikastaan halua enää edes käyttää sitä muussa yhteydessä kuin lapseeni kohdistuvan kiintymyksen ilmauksessa.
Naista kohtaan kykenen tuntemaan:
- ihastusta
- intohimoa
- kaipuuta
- kiintymystä
Ihastus menee ohi aika pian. Intohimo laimenee vuosien saatossa. Jäljelle jää kiintymys ja kaipuu. Tosin kaipuutakaan ei ole, jos ollan lähes 24/7 yhdessä.- miksei löydy
Voi pientä, kiva että tunnet rakkauden kuitenkin sisälläsi. Kyllähän se sattuu, kun sen sydämen repii juurineen irti eikä tunne silti meinaa hävitä. Noinhan se on turvallisinta.
- mr_groove
miksei löydy kirjoitti:
Voi pientä, kiva että tunnet rakkauden kuitenkin sisälläsi. Kyllähän se sattuu, kun sen sydämen repii juurineen irti eikä tunne silti meinaa hävitä. Noinhan se on turvallisinta.
Mielestäni positiivisten tunteiden ilmaukset pitää olla vastavuoroisia. Nykyinen naisystäväni ei ole tottunut niitä ilmaisemaan tai on ainakin hyvin varovainen tunneilmasussaan joten pihtaan sitten minäkin, vaikka tunnen hyvin voimakkaasti kaikkia noita ym. tunteita häntä kohtaan, olkoon se sitten vaikka sitä rakkautta. Koen, että tunteet jäävät jotenkin säästöliekille, jos niitä ei jaeta kumppanin kanssa sanoin ja teoin. Ois niin mukava elää vaarallisesti ja tuntea isosti, mutta minusta tuntuu, että hänen kaipuunsakin on enemmän fyysistä kuin henkistä laatua. Ehkä hänellä ei sitten ole suuria tunteita minua kohtaan. No, tunnehan se on panetuskin.
Miksi muuten heitit aloituksen? Etkö ole koskaan kokenut miehen rakkautta? - miksei löydy
mr_groove kirjoitti:
Mielestäni positiivisten tunteiden ilmaukset pitää olla vastavuoroisia. Nykyinen naisystäväni ei ole tottunut niitä ilmaisemaan tai on ainakin hyvin varovainen tunneilmasussaan joten pihtaan sitten minäkin, vaikka tunnen hyvin voimakkaasti kaikkia noita ym. tunteita häntä kohtaan, olkoon se sitten vaikka sitä rakkautta. Koen, että tunteet jäävät jotenkin säästöliekille, jos niitä ei jaeta kumppanin kanssa sanoin ja teoin. Ois niin mukava elää vaarallisesti ja tuntea isosti, mutta minusta tuntuu, että hänen kaipuunsakin on enemmän fyysistä kuin henkistä laatua. Ehkä hänellä ei sitten ole suuria tunteita minua kohtaan. No, tunnehan se on panetuskin.
Miksi muuten heitit aloituksen? Etkö ole koskaan kokenut miehen rakkautta?Uskoisin kokeneeni sen ensirakkauteni kanssa joskus teininä. Sittemmin jotenkin olen huomannut miesten tarkoittavan sillä juurikin ihastusta, intohimoa ja kiintymystä ja pitkässä suhteessa olen jäänyt yksin henkisen kohtaamisen kaipuuni kanssa. Ei kai tunne voi olla kovin syvä ja välittäminen aitoa, jos sallii itsensä käyttäytyä holtitomasti tai pettää ja mitä olen sivusta seurannut, niin miehet sanovat rakastavansa, mutta käytös ja valinnat viestittävät muuta. Halusin ehkä karkottaa epäilykseni siitä, että miehet tyytyisivät vähäisempään tunneyhteyteen kuin naiset, mutta keskustelu onkin ilokseni ollut yllättävän moniulotteista.
- mr_groove
miksei löydy kirjoitti:
Uskoisin kokeneeni sen ensirakkauteni kanssa joskus teininä. Sittemmin jotenkin olen huomannut miesten tarkoittavan sillä juurikin ihastusta, intohimoa ja kiintymystä ja pitkässä suhteessa olen jäänyt yksin henkisen kohtaamisen kaipuuni kanssa. Ei kai tunne voi olla kovin syvä ja välittäminen aitoa, jos sallii itsensä käyttäytyä holtitomasti tai pettää ja mitä olen sivusta seurannut, niin miehet sanovat rakastavansa, mutta käytös ja valinnat viestittävät muuta. Halusin ehkä karkottaa epäilykseni siitä, että miehet tyytyisivät vähäisempään tunneyhteyteen kuin naiset, mutta keskustelu onkin ilokseni ollut yllättävän moniulotteista.
Rakkaus on niin vaikeasti määriteltävä juttu. Nuorena olin romanttinen höperö, ja uskoin itsekin johonkin mystiseen henkiseen yhteyteen lähes sokeasti. Kuvittelin, lapsellisesti, että rakastamalleen ihmiselle ei halua mitään pahaa. Kuitenkaan tunteet eivät ole niin mustavalkoisia. Mielestäni puheyhteys on se juttu, ei jokin mystinen henkinen yhteys. Pitää vaan pystyä puhumaan vaikeistakin asioista kumppanilleen.
- rakastamma
Mies tuntee rakkautta siinä kuin nainenkin, mutta sen näyttäminen saattaa olla miehille vaikeamapaa ja monimutkaisempaa. Mies haluaa näyttää tunteensa usein epäsuorasti vaikka kukkasin tai koruin. Mies kun rakastuu niin siitä on oksat pois, mutta mies myös helpommin kyynistyy rakkauden suhteen kuin nainen, jos hän on joutunut rakkauteen pettymään.
- mettis..
Vai ni..
No, toisaalta ymmärrän kysymyksen. Olin itsekin päälle parikymppinen, ennenkuin huomasin, että suuri osa miehistä on todella tunteellisia, ja enemmän kuin monet naiset.
Varmaankin siksi, että kasvaessani perheessäni ei ollut miestä, eikä myöskään minkäänlaista parisuhdemallia.
Mutta niinhän se menee, että mitä enemmän on tunteita, sen paremmin pyrkii ne piilottamaan, itseään suojellakseen.
Siitä suurin osa väärinkäsityksistä varmaankin syntyy, nainen ei näe "läpi", ja kuvittelee, ettei toisella mitään tunteita ole.
Ja toinen on entistä enemmän "piilossa".
Voi olla helpompaa olla Evel Knievel, kuin tunnustaa maailman tärkeintä asiaa. Koska se myös satuttaa enemmän, kuin moporuhjeet.
Kyllä ne tunteet kuitenkin näkyvät, kun niitä aidosti on. Vaikkapa pienistä teoista jotka osoittavat välittämistä.
Ja ihan ilmeestäkin :)
Minusta se on hyvin suloista, kun ne tunteet sieltä alta pilkahtelevat, oli "rooli" sitten Kivimiehen tai pullistelijan.. - .............
Oikea kysymys on:
Tuntevatko naiset rakkautta? Siis rakastavatko he miestä vai rakastavatko he vain ajatusta rakkaudesta ja ihastumisen tunnetta, joka voidaan kokea melkein kenen tahansa miehen kanssa?- Rico Tubbs
Eli onko mies vain tunneobjekti naiselle?
Miestä. Siinä on vissi ero eri miehien suhteen. Olen ennekin käyttänyt tätä vertausta, että jos sä seisot 4 m päässä miehestä. Mies hyppää pituutta vaikka semmoset 3,5 metriä, se on jo aika lähellä. Sitten tulee joku toinen mies ja hyppää jo 3,8 metriä, se on vielä lähempänä. Mut sitten vielä tulee se yks mies joka hyppää sen 4 m ja se on siinä.
Eli on miehissä eroja. Joku melkein on passeli ja siitä välittää. Sitten on vielä passelimpi ja sitä rakastaa aikansa. Sit on vielä se mies jota rakastaa loppu elämänsä. Eli siis joku mies vaan asettuu palasista parhaiten sun kanssa yhteen. Se saa sut tuntemaan hyvän olon lähes kaikessa tai kaikessa. Semmoseen mieheen kasvaa kii. Jonka kanssa on hyvä olla, eikä vaan melkein hyvä olla.
Läheskään kaikkien kanssa ei voi kokea rakkautta. Harvan kanssa edes ihastumista. On melkein oikeita ja ihan vääriä, sitten on niitä just oikeita joiden kanssa elämä on helppoa ja sujuvaa.- < # 3
Rico Tubbs kirjoitti:
Eli onko mies vain tunneobjekti naiselle?
Nainenhan on yleensä juuri se valikoivampi sukupuoli, joka ihastuu harvoin todella.
- < # 3
Rico Tubbs kirjoitti:
Eli onko mies vain tunneobjekti naiselle?
Ei ihastu keneen tahansa, ei edes väkisin. Mitä oikeampi, sitä harvinaisempi.
- ............
< # 3 kirjoitti:
Nainenhan on yleensä juuri se valikoivampi sukupuoli, joka ihastuu harvoin todella.
AIka monilla naisilla tuntuu olevan aina joku mies kierroksessa, että kun entinen lähtee niin seuraava on jo viimeistään seuraavalla viikolla.
- mr_groove
tinka_tiger kirjoitti:
Miestä. Siinä on vissi ero eri miehien suhteen. Olen ennekin käyttänyt tätä vertausta, että jos sä seisot 4 m päässä miehestä. Mies hyppää pituutta vaikka semmoset 3,5 metriä, se on jo aika lähellä. Sitten tulee joku toinen mies ja hyppää jo 3,8 metriä, se on vielä lähempänä. Mut sitten vielä tulee se yks mies joka hyppää sen 4 m ja se on siinä.
Eli on miehissä eroja. Joku melkein on passeli ja siitä välittää. Sitten on vielä passelimpi ja sitä rakastaa aikansa. Sit on vielä se mies jota rakastaa loppu elämänsä. Eli siis joku mies vaan asettuu palasista parhaiten sun kanssa yhteen. Se saa sut tuntemaan hyvän olon lähes kaikessa tai kaikessa. Semmoseen mieheen kasvaa kii. Jonka kanssa on hyvä olla, eikä vaan melkein hyvä olla.
Läheskään kaikkien kanssa ei voi kokea rakkautta. Harvan kanssa edes ihastumista. On melkein oikeita ja ihan vääriä, sitten on niitä just oikeita joiden kanssa elämä on helppoa ja sujuvaa.Aika hyvä vertauskuva :) En kuitenkaan usko, että olisin ns. kympin mies kenellekään naiselle pidemmässä juoksussa enkä usko, että mulle kympin naista on olemassa. Kyllähän rakastaminen on ennenkaikkea hyväksymistä ja tahtotila.
Ehkä yleisin rakastamista vaikeuttava ominaisuus naisissa on se, että he pyrkivät muokkaamaan miestä rakastettavammaksi sen sijaan että pyrkisivät hyväksymään miehen huonot puolet. Kaikkihan sanovat alussa olevansa joustavia ja sopeutuvaisia, mutta en vielä tähän ikään mennessä ole kokenut olevani täysin hyväksytty ykdessäkään parisuhteessa. Olen varmasti aika monelle naiselle 3.9 metrin mies, mutta se kymmenen senttiä jää aina puuttumaan ja hiertämään itseäni kiinnostavien naisten kanssa. mr_groove kirjoitti:
Aika hyvä vertauskuva :) En kuitenkaan usko, että olisin ns. kympin mies kenellekään naiselle pidemmässä juoksussa enkä usko, että mulle kympin naista on olemassa. Kyllähän rakastaminen on ennenkaikkea hyväksymistä ja tahtotila.
Ehkä yleisin rakastamista vaikeuttava ominaisuus naisissa on se, että he pyrkivät muokkaamaan miestä rakastettavammaksi sen sijaan että pyrkisivät hyväksymään miehen huonot puolet. Kaikkihan sanovat alussa olevansa joustavia ja sopeutuvaisia, mutta en vielä tähän ikään mennessä ole kokenut olevani täysin hyväksytty ykdessäkään parisuhteessa. Olen varmasti aika monelle naiselle 3.9 metrin mies, mutta se kymmenen senttiä jää aina puuttumaan ja hiertämään itseäni kiinnostavien naisten kanssa.Heh. :-D No sitä ei voi itse oikeastaan tietää monenko metrin mies sitä jollekin on tai nainen. Mä luulen, ettei monikaan edes tajua miten tärkeä toiselle ihmiselle onkaan. Kun ei ole niitä mittareita tosiaan otsassa mistä katsoa mitä lukemaa se näyttää.
Ei oikeastaan tarvi olla 10 mies, tarvii vaan olla ihan helvetin tärkeä ja rakastettava ihminen sille jollekin. Ja se ei vaadi numeroita, mutta se vaatii sen säikeen mikä tekee susta korvaamattoman rakkaan sille toiselle. Ettei sun tilalle voi tulla muita, ei niin kauan kun sä siinä elät ja olet.
Etkä tee tahallista tuhoa sillä rintamalla. Kyllä se rakkaus antaa anteeksikin, ei silleen vaadi "täydellisyyttä", jos ihminen ymmärtää mitä ihmisyys on. Ei kaikkea tietysti voi eikä tarvikkaan kestää ja sietää. Mutta kyllä sen sisällään tietää mitä on valmis sietämään. Ja kummasti ihminen kasvaa ja venyy rakkaudessa.
Hyväksymistä se on. Olet oikeessa kyllä. Ja samalla aallonpituudella olemista. On se tahtotilakin, mutta oon koneut senkin kun en olis tahtonut rakastua. Mutta se ihminen vaan sai mut rakastumaan. Mä yritin vedota järkeen ja selitellä että miksei. Mutta kun siitä ihmisestä olis pitänyt luopua, mä tunsin tukehtuvani. Koska se ihminen on ainoa joka mut on nähnyt sellaisena kun mä olen ja hyväksynyt mut sellaisena kun mä olen.
Ja mä löydä hänestä mitään sellaista ominaisuutta jota mä en voisi sietää. En edes sitä piirrettä miten hän saa mut joskus ärsyyntymään. Mä kaipaan sitä ärsyyntymistäkin. Voi tuntua äärettömän hullulta nää mun jutut. :')tinka_tiger kirjoitti:
Heh. :-D No sitä ei voi itse oikeastaan tietää monenko metrin mies sitä jollekin on tai nainen. Mä luulen, ettei monikaan edes tajua miten tärkeä toiselle ihmiselle onkaan. Kun ei ole niitä mittareita tosiaan otsassa mistä katsoa mitä lukemaa se näyttää.
Ei oikeastaan tarvi olla 10 mies, tarvii vaan olla ihan helvetin tärkeä ja rakastettava ihminen sille jollekin. Ja se ei vaadi numeroita, mutta se vaatii sen säikeen mikä tekee susta korvaamattoman rakkaan sille toiselle. Ettei sun tilalle voi tulla muita, ei niin kauan kun sä siinä elät ja olet.
Etkä tee tahallista tuhoa sillä rintamalla. Kyllä se rakkaus antaa anteeksikin, ei silleen vaadi "täydellisyyttä", jos ihminen ymmärtää mitä ihmisyys on. Ei kaikkea tietysti voi eikä tarvikkaan kestää ja sietää. Mutta kyllä sen sisällään tietää mitä on valmis sietämään. Ja kummasti ihminen kasvaa ja venyy rakkaudessa.
Hyväksymistä se on. Olet oikeessa kyllä. Ja samalla aallonpituudella olemista. On se tahtotilakin, mutta oon koneut senkin kun en olis tahtonut rakastua. Mutta se ihminen vaan sai mut rakastumaan. Mä yritin vedota järkeen ja selitellä että miksei. Mutta kun siitä ihmisestä olis pitänyt luopua, mä tunsin tukehtuvani. Koska se ihminen on ainoa joka mut on nähnyt sellaisena kun mä olen ja hyväksynyt mut sellaisena kun mä olen.
Ja mä löydä hänestä mitään sellaista ominaisuutta jota mä en voisi sietää. En edes sitä piirrettä miten hän saa mut joskus ärsyyntymään. Mä kaipaan sitä ärsyyntymistäkin. Voi tuntua äärettömän hullulta nää mun jutut. :')Siis sai rakastumaan ilman painostusta, mikä ei tuosta julki käy. Ja yritin tosiaan vedota omaan järkeeni joka ei koskaan yleensä tee tepposia, kun jotain olen päättänyt. Mutta kerrankos senkin kokee, että yleensä niin järki päässä ihminen joutuun nöyrtymään tunteen edessä. :-)
Ja tosiaan näkemisellä sellaisena kun on, on se ihme sielunkumppanuus. Joo aika fraasille kuulostaa. Mutta se et joku tajuaa sut ilman selittelyjä ja rautalangasta vääntämistä. Ja on heti kelkassa, lukee kun avointa kirjaa ja on avoin kirja myös sulle itsekin.- ...............
tinka_tiger kirjoitti:
Miestä. Siinä on vissi ero eri miehien suhteen. Olen ennekin käyttänyt tätä vertausta, että jos sä seisot 4 m päässä miehestä. Mies hyppää pituutta vaikka semmoset 3,5 metriä, se on jo aika lähellä. Sitten tulee joku toinen mies ja hyppää jo 3,8 metriä, se on vielä lähempänä. Mut sitten vielä tulee se yks mies joka hyppää sen 4 m ja se on siinä.
Eli on miehissä eroja. Joku melkein on passeli ja siitä välittää. Sitten on vielä passelimpi ja sitä rakastaa aikansa. Sit on vielä se mies jota rakastaa loppu elämänsä. Eli siis joku mies vaan asettuu palasista parhaiten sun kanssa yhteen. Se saa sut tuntemaan hyvän olon lähes kaikessa tai kaikessa. Semmoseen mieheen kasvaa kii. Jonka kanssa on hyvä olla, eikä vaan melkein hyvä olla.
Läheskään kaikkien kanssa ei voi kokea rakkautta. Harvan kanssa edes ihastumista. On melkein oikeita ja ihan vääriä, sitten on niitä just oikeita joiden kanssa elämä on helppoa ja sujuvaa.Kuulosta vähän sellaiselta ihmissuhdeshoppailulta, että kokeillaan eri miehiä, mutta mikään ei käy, kun pitäis olla se kympin mies, jota ei ole olemassakaan.
Sitä voi miettiä myös että kuinka täydellinen itse on? Jokaiselle tasonsa mukaan, ja täydellistä ihmistä ei olekaan. ............... kirjoitti:
Kuulosta vähän sellaiselta ihmissuhdeshoppailulta, että kokeillaan eri miehiä, mutta mikään ei käy, kun pitäis olla se kympin mies, jota ei ole olemassakaan.
Sitä voi miettiä myös että kuinka täydellinen itse on? Jokaiselle tasonsa mukaan, ja täydellistä ihmistä ei olekaan.Joo mä tiedän, että se siltä kuulostaa. Mutta en tarkoita sellaista shoppailua. Ehkä sen sitten ymmärtää, kun on seurustellut useemmin kun kerran ja pettynyt useemmin kun kerran. Hankala selittää.
Toi on ihmisten just hankala tajuta ettei numero arvostelulla saa, kun tekemällä tehtyä. Mä päätän että toi on se kympin mies ja nainen. Ei näitä asioita oikeastaan päätetä, ne tunnetaan.
Mä olen miettinyt kans monet kerrat, miten epätäydellisenä mua varmasti monet pitää. Ja just siks koska ne luokittelee ihmiset tasoille ja numeroilla. Kauhean konemaisesti ikään kuin me ihmiset oltais vaan diagrammeja ja taulukoita koneella.
Täydellinen ihminen on ihmisen luoma käsite, mihin koitetaan dumpata erilaisia elementtejä. Täydellinen on oikeastaan ihan turha sana yhtikäs mihinkään. Siitä sanasta voitas luopua ja alkaa käyttämään sanaa sopiva.- mettis..
............... kirjoitti:
Kuulosta vähän sellaiselta ihmissuhdeshoppailulta, että kokeillaan eri miehiä, mutta mikään ei käy, kun pitäis olla se kympin mies, jota ei ole olemassakaan.
Sitä voi miettiä myös että kuinka täydellinen itse on? Jokaiselle tasonsa mukaan, ja täydellistä ihmistä ei olekaan.kyse taisikin olla siitä, että toinen on itselle täydellinen. Ei kenellekään välttämättä kympin mies, riittää, että onnistuu tulemaan sen "4metriä". kohtaamaan tärkeissä asioissa.
Ei kai kukaan aikuinen vakavissaan odota kumppaniltaan täydellistä virheettömyyttä, sillä eihän sellaista ole. Kysymys siitä, kuinka hyvät ja huonot puolet kohtaavat, kuinka merkittäviä (toiselle), ne virheet ovat.
Jos toisen virheet itselle liian suuria (minulle sellainen olisi toisen väkivaltaisuus), tunne tuskin etenee rakastumiseen. Kun ollaan jo siinä vaiheessa, että rakastetaan, ei toisen virheillä merkitystä.
Ihminen näkee itsensä paljon kriittisemmin kuin muut, joten kukaan tuskin pitää itseään kympin ihmisenä. Mutta toiselle voi silti olla täydellinen. mettis.. kirjoitti:
kyse taisikin olla siitä, että toinen on itselle täydellinen. Ei kenellekään välttämättä kympin mies, riittää, että onnistuu tulemaan sen "4metriä". kohtaamaan tärkeissä asioissa.
Ei kai kukaan aikuinen vakavissaan odota kumppaniltaan täydellistä virheettömyyttä, sillä eihän sellaista ole. Kysymys siitä, kuinka hyvät ja huonot puolet kohtaavat, kuinka merkittäviä (toiselle), ne virheet ovat.
Jos toisen virheet itselle liian suuria (minulle sellainen olisi toisen väkivaltaisuus), tunne tuskin etenee rakastumiseen. Kun ollaan jo siinä vaiheessa, että rakastetaan, ei toisen virheillä merkitystä.
Ihminen näkee itsensä paljon kriittisemmin kuin muut, joten kukaan tuskin pitää itseään kympin ihmisenä. Mutta toiselle voi silti olla täydellinen.Just oikein ymmärsit mitä tarkoitin. Kyllä juuri tuota.
- mr_groove
tinka_tiger kirjoitti:
Siis sai rakastumaan ilman painostusta, mikä ei tuosta julki käy. Ja yritin tosiaan vedota omaan järkeeni joka ei koskaan yleensä tee tepposia, kun jotain olen päättänyt. Mutta kerrankos senkin kokee, että yleensä niin järki päässä ihminen joutuun nöyrtymään tunteen edessä. :-)
Ja tosiaan näkemisellä sellaisena kun on, on se ihme sielunkumppanuus. Joo aika fraasille kuulostaa. Mutta se et joku tajuaa sut ilman selittelyjä ja rautalangasta vääntämistä. Ja on heti kelkassa, lukee kun avointa kirjaa ja on avoin kirja myös sulle itsekin.No joo, olen minäkin rakastunut tahtomattani. En halunnut, kun näin edessä oletavat ristiriidat jo heti alussa, mutta annoin pikkusormen ja kolme vuotta siinä meni, ennekuin oli pakko ottaa järki käteen. Hän olisi varmaan ollut elämäni nainen, mutta elämänpolut eivät kohdanneet.
Ei kai toista ihmistä voi pakottaa rakastumaan, se vaan tapahtuu tai sitten ei. Eihän edes itseään voi pakottaa.
Nuo sielunkumppanuusilluusiot ovat kyllä koukuttavia, mutta niin usein harhaa. Näin aikuisiällä on myös otettava aika paljon tylsiä tosiasioita huomioon ennekuin voi antaa itsensä rakastua. Siksipä on ollut pakko opettaa tunteet keskustelemaan järjen kanssa. Mulla on valitettavan paljon elämäntilanteestani johtuvia, aika ehdottomia vaatimuksia. Sitten kun nämä vaatimukset täyttyvät, voin antaa itselleni luvan kiintyä naiseen.
Ehkäpä nykyinen suhteeni on juuri sellainen järkisuhde. Kun molemmilla on aika pitkä vaatimuslista, niin niiden täyttyessä suhde syntyi ilman ihastumista. Periatteesssa ei ole mitään estettä sille, että suhde kasvaisi rakkaussuhteeksi, mutta onhan se aika hidasta ilman euforista rakastumista. Itse olisin jo valmis löysäämään tunnejarrut kokonaan, mutta yksin en sitä tee. Katsotaan nyt, mihin tämä johtaa. Eihän minulla mihinkään kiire ole. mr_groove kirjoitti:
No joo, olen minäkin rakastunut tahtomattani. En halunnut, kun näin edessä oletavat ristiriidat jo heti alussa, mutta annoin pikkusormen ja kolme vuotta siinä meni, ennekuin oli pakko ottaa järki käteen. Hän olisi varmaan ollut elämäni nainen, mutta elämänpolut eivät kohdanneet.
Ei kai toista ihmistä voi pakottaa rakastumaan, se vaan tapahtuu tai sitten ei. Eihän edes itseään voi pakottaa.
Nuo sielunkumppanuusilluusiot ovat kyllä koukuttavia, mutta niin usein harhaa. Näin aikuisiällä on myös otettava aika paljon tylsiä tosiasioita huomioon ennekuin voi antaa itsensä rakastua. Siksipä on ollut pakko opettaa tunteet keskustelemaan järjen kanssa. Mulla on valitettavan paljon elämäntilanteestani johtuvia, aika ehdottomia vaatimuksia. Sitten kun nämä vaatimukset täyttyvät, voin antaa itselleni luvan kiintyä naiseen.
Ehkäpä nykyinen suhteeni on juuri sellainen järkisuhde. Kun molemmilla on aika pitkä vaatimuslista, niin niiden täyttyessä suhde syntyi ilman ihastumista. Periatteesssa ei ole mitään estettä sille, että suhde kasvaisi rakkaussuhteeksi, mutta onhan se aika hidasta ilman euforista rakastumista. Itse olisin jo valmis löysäämään tunnejarrut kokonaan, mutta yksin en sitä tee. Katsotaan nyt, mihin tämä johtaa. Eihän minulla mihinkään kiire ole.Eipä kyllä voi pakottaa. Maanitella ja suostutella voi. Mut sekin on aika mollivoittoista jollei nappaa. Niin, mä ehkä näen sielunkumppanuuden sellasena kun palat loksahtaa kohilleen ittekseen. Niin kuin jalkaan istuva kenkä.
Tosta järkisuhteesta mullakin on hiukan kokemusta, kun valitsee sen järkevältä tuntuvan suhteen. Vähän kun paperilla olis listattuna mitkä kohdat toisen tulis täyttää ja mistä mä vähän tingin, jos tingin. Sitten ne järkiperäiset tavoitteet on siinä täytettyinä, mut sitten jotain puuttuu. Se kipinä, se euforinen palo. Se voi olla kyllä rakkauttakin, muttei se hehku niin kun se euforisen sorttinen.
Hassuinta on, että kun mä luovuin odotuksista ja ajattelin et voi rytistä ja mennä persiilleen. Luovuin siitä että mulla pitää olla kontrolli ja tilanne hanskassa kaiken aikaa. Niin nyt on kaikista helpointa olla ja elää, kun ei ole odotuksia mitä ennen oli. Ehkäpä liiat odotukset on ainakin itelle ollu pahinta myrkkyä suhteessa.
Jospa hiljaa hyvä tulee. :-)- mr_groove
tinka_tiger kirjoitti:
Eipä kyllä voi pakottaa. Maanitella ja suostutella voi. Mut sekin on aika mollivoittoista jollei nappaa. Niin, mä ehkä näen sielunkumppanuuden sellasena kun palat loksahtaa kohilleen ittekseen. Niin kuin jalkaan istuva kenkä.
Tosta järkisuhteesta mullakin on hiukan kokemusta, kun valitsee sen järkevältä tuntuvan suhteen. Vähän kun paperilla olis listattuna mitkä kohdat toisen tulis täyttää ja mistä mä vähän tingin, jos tingin. Sitten ne järkiperäiset tavoitteet on siinä täytettyinä, mut sitten jotain puuttuu. Se kipinä, se euforinen palo. Se voi olla kyllä rakkauttakin, muttei se hehku niin kun se euforisen sorttinen.
Hassuinta on, että kun mä luovuin odotuksista ja ajattelin et voi rytistä ja mennä persiilleen. Luovuin siitä että mulla pitää olla kontrolli ja tilanne hanskassa kaiken aikaa. Niin nyt on kaikista helpointa olla ja elää, kun ei ole odotuksia mitä ennen oli. Ehkäpä liiat odotukset on ainakin itelle ollu pahinta myrkkyä suhteessa.
Jospa hiljaa hyvä tulee. :-)No, minä olen elänyt ennen tosi kontrolloimattomasti. Olen nuorena mennä rytistänyt, rakastunut päätä pahkaa ja lentänyt perseelleen monta kertaa tai ainakin tömähtänyt kumpuun kuin suuri idolini Eddie Edvards. Hänen lajinsa oli mäkihyppy ja minulla ihmissuhteet. Taidot ja tulokset ovat olleet samaa luokkaa :D
Nyt on mulla on varmaan itsesuojelullisista syistä kontrollivaihe päälllä. Vaikka haluaisin lentää, en silti uskalla hypätä. Toisaalta tämä tie tuntuu turvalliselta, mutta välillä tuntuu että pakahdun tässä jarrutellessa. Tämä on tällaista vanhasta pois oppimista ja uuden opettelua.
En osaa tuosta hiljaisesta etenemisestä osaa vielä sanoa. Onko parempi mennä hitaasti oikeaan suuntaan kuin kahtasataa sinne tänne? Kohta puoli vuotta takana eikä yhtään riitaa vielä!
- Mies1985
Minä tykkään naiseudesta tai positiivisista asioista mitä liitän naiseuteen ja naisiin. Nuo myönteiset asiat, kuten ulkonäkö, ääni, empaattinen ja fiksu käytös jne. eivät ole mitenkään erityisen harvinaisia ja on valtavasti naisia joihin voi siis kokea vetoa.
Olen myös realisti ja ymmärrän etten voi kokeilla ja vaihtaa erilaisia naisia nähdäkseni kuka sytyttäisi eniten. Realismista kumpuaa myös omanlaisensa romantiikka ja halu tehdä siitä suhteesta, mihin sattuu päätymään, sellainen ihanne jonka sen haluaisi olla. Halu ajatella asioista positiivisesti ja nähdä se oma nainen kaikista viehättävimpänä ja sopivimpana.
Jos sitten menettäisin sen naisen, tietäisin kyllä että on paljon muitakin naisia joissa on samankaltaisia ominaisuuksia ja joita voisi rakastaa. Se entinen nainen voisi kyllä jättää särön sieluun eikä siitä ikinä täysin toipuisi.
Rakkaus on myös ihmisten keskeistä omistushalua jossa molemmat painostavat toista sitoutumaan sanomalla rakastavansa. Hakevat itselleen turvaa.- Ei vittu taas
"Realismista kumpuaa myös omanlaisensa romantiikka ja halu tehdä siitä suhteesta, mihin sattuu päätymään, sellainen ihanne jonka sen haluaisi olla."
Miten helvetissä realismista kumpuaa romantiikka?
Että jos lasket kylmää vettä kädellesi niin se kumpuaa siihen lämpinänä vai?
- Medbörjare
Kyllä mieskin voi rakastaa syvällisesti, mutta se vaatii juuri sitä sielunkumppanuutta minkä Tinka tuossa aiemmin mainitsi. Toista samankaltaista sielua jota voi ymmärtää lähes sanoitta (= voi puhua, mutta ei tarvitse). Se on tietysti hyvin harvinaista ja eipä niitä "elämän rakkauksia" monta yhteen elämään mahdukaan veikkaisin 0-2 tyypillisesti.
- miksei löydy
Kiitos Medbörjare, näin asia varmasti on. realismia olisi luopua sielunkumppanin kaipuusta ja etsiä vaan selalista, jonka kanssa on hyvä ja turvallinen olla. Ehä ja vain ehkä sen sielunkumppanin voisi löytää ja silloin ehkä ja vain ehkä voisi kokea syvän rakkauden vastavuoroisena. Ehkä.
- Medbörjare
miksei löydy kirjoitti:
Kiitos Medbörjare, näin asia varmasti on. realismia olisi luopua sielunkumppanin kaipuusta ja etsiä vaan selalista, jonka kanssa on hyvä ja turvallinen olla. Ehä ja vain ehkä sen sielunkumppanin voisi löytää ja silloin ehkä ja vain ehkä voisi kokea syvän rakkauden vastavuoroisena. Ehkä.
"Kaikki rakkaus on samanlaista ja jokainen rakkaus on erilainen."
En usko että tuosta kaipuusta syvälliseen kohtaamiseen/rakastamiseen tarvitsee tietoisesti luopua. Se joko toteutuu tai sitten ei. Olemme vain kaikki niin totaalisen erilaisia, että sitä vastakappaletta ei hevillä löydä.
Mutta joka tapauksessa rakkautta on. Monenlaista. Rakastan esim. kaverinaistani, mutta en halua häntä koska olemme liian erilaisia. Kunhan suhde/rakkaus merkitsee molemmille samaa niin silloin kaikki on ok.
Ja lopultakin rakkaus on meille mysteeri ja sellaiseksi se myös jää. Ehkä parempi näin. Ehkä se juuri tekee elämästä mielekkään/seikkailun.
Onnea sinulle rakkauden salaperäisellä tiellä!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874158Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella283127No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452330- 351348
- 10919
- 133911
- 6894
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12832Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124776- 11760