Sanojen konkreettisuus

Millainen suhde teillä on sanoihin?

Tiedättekö te aina, mitä niiden kanssa tekisitte?

Onko teillä paljon sanoja, joille ette keksi käyttöä?

Tuntuuko teistä, että viljelette liikaa samoja sanoja?

Konkreettisuus on sitä, että puheet toteutetaan myös käytännössä. Ettei ne jää vain sanoiksi paperille tai ilmaan leijumaan.

Käytännöllisyys nyt ei ole sanoista vähääkään riippuvainen, mutta lisää uskottavuutta muiden silmissä mitä paremmin osaa sanansa asetella. Ja sanoilla asioita kuvailla/aukoa.

Numerot on luokitusta ja luokittelua. Kaikelle annetaan arvo numeroilla ns. betoninharmaassa ajatuksenvirrassa.

Oikeastaan ammattiakaan en kykene sanomaan, joka olis käytännönläheisin. Enkä toisin päinkään, koska mä miellän ammatit ennen kaikkea mieltymys ja osaamis pohjaisiksi. Käytännönläheinen ihminen ei välttämättä ole käytännönläheisessä ammatissa, mutta on sitä omalla ajallaan.

laukaus, laukaus, sarja - kuka vittu tuhlaa panoksia????

Toisaalta sanat voivat saada melkoisia tunteita aikaiseksi - parhaimmillaan päihittävät jopa kokemuksen.

Sanat ovat siis juuri niin konkreettisia kuin haluamme.

Numerot - n miljardia virtuaalirahaa katoaa taivaan tuuliin ja 50 miljoonaa ihmistä jää työttömäksi - vastaus sama kuin edellä.

Broileri - salkun hoitaja

tuanoinni ajatuksen virtaa:

se riippuis siitä mihi se sana laitetaa.

sana yksin tarkoittais jotain yhtä tai useampaa asiaa, jotenkas tarkoitus vois hieman muuttuu riippue siitä mihi kontekstii se olis ympätty. eli sanat yhdes muodostais jonku ymmärrettävän kokonaisuude.

sit mikä kenelleki olis tärkeetä, joilleki koraanin tai raamatun sivuilla oleva sana olis jopa pyhä, joilleki se vois olla vaiks seiskan artikkeli. tietokoneide ohjelmat koostuis sanoist, viimekädes käännetyt ohjelmat pyöris koneide muistis nk. sanoina, jotka koostuis n kṕl tavuist, jotka koostuis n kpl biteist. eli se mis sana makaa tekis sen, et sen odotusarvolline tärkeys muuttuis.

et niinku tiedonsiirron välineenä sana olis yks tapa tallentaa ajatuksii. jos ajatus o hyvä, mut sanalline puoli huono, ketää ei ymmärtäis ja ajatus katoais. tai jos käytetty kieli olis eri, kui mitä tulkkaaja ymmärtäis. se mihi ajatust tarviis se varmaanki määrittäis loppupeleis sen sanan tai sanojen muodostaman kokonaisuuden tärkeyden. tulkkajan tehtävä olis ottaa selvä käytetyst kiälest. ja sanailijan tehtävä olis pitää huolta siitä, et jos asia olis kovinki tärkee tai mahdollisimman monen pitäis se ymmärtää, käytetty kiäli pitäis olla mahd lähellä tulkkaajie kiältä mieluite sama ja koukerot sellasii ja siinä järjestykses, et mahd moni tulkkaaja ne tajuais.

informaatioo vois välittää esimerkiks myös kuvallises muodos. jos joku osais tehä jostai konkreettisest asiast kuvan, ni se helpottais tajuamista. miks? no siks, ku se ketä sanoi raapii paperiin, tekis sitä juttuu oman ajatuksen kautta omal kiälel. ja ellei se ketä lukis tajuais sen toisen ajatusmaailmaa, se tulkkaaja ei todnäk tajuais sitä juttuu ollenkaa. mut kuvast sen näkis niinku helpommi. kiälest riippumatta.

sama toisinki päin, pelkkä kuva ilman sanoi voi olla monimerkitykselline tai tarkoitus vois jäädä arvoitukseks.

et niinku tolta pohjalt tää sanois, et sanat ei olis kovinkaa konkreettisii ja sanat yksinää voi olla vaikeit tajuta ellei kirjoittajan ja tulkkaajan ajatusmaailmat olis lähellä toisiaa tai jos niis ei olis jotai ajatusta avaavii informaatiotapi kuten kuvii tai äätä tai animaatioit apuna.

puuh. that's what i had to say about that..