Tarkoitan eron jälkeistä kaveruutta...
seurustelin noin puoli vuotta erään miehen kanssa, joka kehuskeli kovin sitä että olen hänen pitkä aikaisin seurustelukumppani ikinä.
Ehdimme paljon puhua yhteisestä tulevaisuudesta yms.
Suhteeseen kyllä kuului seksi ja sen semmoiset rakkaudenosoitukset sun muut.
Rakastimme toisiamme palavasti, mutta olihan niitä riitojakin :(
oli sellaisia suhde-ero-suhde juttujaa välillä että erottiin ja taas uudestaan.
(mies jätti minä en.)
mutta nyt sitten tuli varmaankin todellisesti lopullinen ero.
En olisi halunnut sitä mutta tämä sanoi että se olisi parempi näin.
Nimittäin kun näin hänet seuraavana päivänä toisen naisen kanssa, suutuin ja menin hänen juttusille ja hän sanoi vain että olisivat vain kavereita. (mustasukkaisuus)
mutta olen oppinut suurista virheistäni mitä olen hänelle sanonut (mm. että hän vain leikki tunteillani ja oli kuin mikäkin playeri) (ja tiedän nyt miehistä paljon enemmän.)
Ja nyt tässä joskus kirjoitan hänelle tekstiviestiä ja annan anteeksi mitä oon sanonu/tehny ja pyytäisin että jos olisimme vain kavereita.
Tuskin vastaa puheluunkaan ja että ainakin lukee txt-viestin. Asuu kaukana.
(koska tämä sanoi, ettei ota minuun yhteyttä)
Olisiko tämä mitenkään järkevä vaihtoehto? (sopia rauhaa ja puhevälejä?)
sillä hän on ollut minulle niin suuri tuki elämässäni vaikka olenkin valehdellut ja kiukutellut. Nyt vain enää piipitän hänen korvissansa, joten onko minkäänlaista järkeä sopia rauhaa maan päälle?
ihan sen takia ettei hän vain muuta tulevaisuuden suunnitelmiaan minua välttääkseensä. jos vaikka lupaan hänelle etten ole semmoinen pököpää, kuten ennen. Haluan vain olla puheväleissä ja en halua että kukaan on minulle vihainenkaan.
Kertokaahan, järkeä vai ei?
Vaikka en pomppisi hänen silmissään jatkuvasti ja ole hänelle enää niin iso taakka.
seurustelin noin puoli vuotta erään miehen kanssa, joka kehuskeli kovin sitä että olen hänen pitkä aikaisin seurustelukumppani ikinä.
Ehdimme paljon puhua yhteisestä tulevaisuudesta yms.
Suhteeseen kyllä kuului seksi ja sen semmoiset rakkaudenosoitukset sun muut.
Rakastimme toisiamme palavasti, mutta olihan niitä riitojakin :(
oli sellaisia suhde-ero-suhde juttujaa välillä että erottiin ja taas uudestaan.
(mies jätti minä en.)
mutta nyt sitten tuli varmaankin todellisesti lopullinen ero.
En olisi halunnut sitä mutta tämä sanoi että se olisi parempi näin.
Nimittäin kun näin hänet seuraavana päivänä toisen naisen kanssa, suutuin ja menin hänen juttusille ja hän sanoi vain että olisivat vain kavereita. (mustasukkaisuus)
mutta olen oppinut suurista virheistäni mitä olen hänelle sanonut (mm. että hän vain leikki tunteillani ja oli kuin mikäkin playeri) (ja tiedän nyt miehistä paljon enemmän.)
Ja nyt tässä joskus kirjoitan hänelle tekstiviestiä ja annan anteeksi mitä oon sanonu/tehny ja pyytäisin että jos olisimme vain kavereita.
Tuskin vastaa puheluunkaan ja että ainakin lukee txt-viestin. Asuu kaukana.
(koska tämä sanoi, ettei ota minuun yhteyttä)
Olisiko tämä mitenkään järkevä vaihtoehto? (sopia rauhaa ja puhevälejä?)
sillä hän on ollut minulle niin suuri tuki elämässäni vaikka olenkin valehdellut ja kiukutellut. Nyt vain enää piipitän hänen korvissansa, joten onko minkäänlaista järkeä sopia rauhaa maan päälle?
ihan sen takia ettei hän vain muuta tulevaisuuden suunnitelmiaan minua välttääkseensä. jos vaikka lupaan hänelle etten ole semmoinen pököpää, kuten ennen. Haluan vain olla puheväleissä ja en halua että kukaan on minulle vihainenkaan.
Kertokaahan, järkeä vai ei?
Vaikka en pomppisi hänen silmissään jatkuvasti ja ole hänelle enää niin iso taakka.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voi lapsikulta jos jo tuossa iässä on noin draamaattinen, ei hyvää lupaa.
Jospa menisit oikeasti opettelemaan elämää ja suhderehellisyyttä peiliin katsoen. Tule sitten 30v narisemaan jos siltä tuntuu.... täällä nämä draamalehmät antavat sinulle kovin väärän kuvan... kun ne pojatkin on niin kilttejä vielä. Voi jessus mihin ollaan menossa........
8----D ehesdfkl.. joo aattelin olla kertomatta ikää mutta hups vaan tiesin että tästä koituu vielä aikamoine juttujuu..
Mutta haluanpahan vain kuulla kokemuksia vähän teiltä kokeneemmilta henkilöiltä..
Mutta niin vastausta olen vieläkin vailla... En mitenkään tahtoisi teettää kovin suurta numeroa tästä, mutta kun niin.
Yritän parhaani mukaan muuttaa tapojani.
Mutta olen oppinut virheistäni, joita en todellakaan tee toiste, niin voiko se noin vain toimia?
okeiokei lisäänpä vettä myllyyn ja sanon vielä erittäinkin vakavasti otettavan asian. minulle on diagnosoitu vajaa puolivuotta sitten kaksisuuntainen mielialahäiriö.. (ja sain apua kyllä vain kyseiseltä exältäni)
Kyllä vain.. vieläpä mielenvikainen pikkusika täällä hei.
Et siinäkään suhteessa ole mikään poikkeus, 99,6% täällä kommentoivista naisista on henkisesti sairaita. Joten oikein hyviä neuvoja saat kaltaisiltasi ;))
Tui tui tui......
100% täällä pyörivistä miehistä on henkisesti sairaita. Sovinistisia, oman maansa naisia vihaavia reppanoita jotka eivät ole ikinä saaneet naista ja sitten purkavat katkeraa vitutustaan täällä :). Tui tui tui..