Karua tosiasiaa ihmisluonteesta

Kirjoituksessasi oli paljon asiaa. tuosta olen samaa mieltä, että nykyaika suosii ajattelua että kaikki pitäisi saada helposti, nopeasti ja vaivatta.
Ehkä osa pätee etenkin nuoriin, mutta vain osa. suurin osa mielestäni on sitä, ettei meillä ole enää malleja joilla ratkaista ongelmia ja haasteita. Meidän on seksualisoitu niin vahvasti, että kuvittelemme sen alapään olevan tärkeämpi kuin se onkaan.

Mitenkä se avioliitto vaarannetaan? Siitä taitaa olla monta mieltä. Ainakin jotkut miehet väittävät että koska se intohimoinen seksi loppuu kotona, siksi on lähdettävä etsimään sitä toisaalta. Myös on ihmisiä, joille se pettäminen ei vain ole mikään iso juttu, mutta kun se on puolisolle, niin valehdellaan vanhojen roolimallien mukaan.

Uskottomuuden syyt:
1. Arjesta selviytyminen
2. Reaktio kriisiin
3. Hellyyden kaipuu
4. Muutoksen haku
http://www.suhdesoppa.fi/uskottomuus/uskottomuuden-syyt/

”Miksi entisaikaan korostettiin niin voimakkaasti itsekuria ja velvollisuudentunnetta?”

Totta on että nykyään ihmiset eivät enää pelkää uskontojen tuomaa tuomiota. Vielä enemmän on totta, ettei uskollisuus koskaan ole ollut iso juttu muille kuin NAISILLE. Miehet kyllä vapaasti ”toteuttivat” itseään ja naisten oli vain siedettävä. Naisten toimeen tulo ym. oli miesten käsissä. Ei voinut erota eikä pettää, kun ehkäisyväleiltä ei ollut. Paitsi että kyllä ne naisetkin osasivat. Ei se historia ihan noin ruusuista ole ollut!

Kai naiset ovat aina pettäneet kumppaniaan yhtä paljon kuin miehetkin. Mutta ennen pettäminen pysyi useammin salassa.

Jaaha.

Voin kertoa omakohtaisen tarinan. Olimme erään yhdistyksen kanssa ulkona naisjoukolla.

Silloin eräs mies rukoili polvillaan edessäni lähtemään kanssaan ja varmasti näki sormukset sormessani. En tietenkään lähtenyt ja toinenkin kerta on käynyt ihan samoin, olimme ravinlolassa syömässä koulutuksen jälkeen. Taasen tuli luokseni mieshenkilö, ihan hyvin pukeutunut ja ei edes näyttänyt humalaiselta. Kieltäydyin ehdottomasti.

Joku voi erehtyä lähtemään mukaan jos varsinkin on viiniä juotu hiemankin liikaa ja seuraukset voivat olla kohtuuttomat hänen perheessään. Olen näin nähnyt työtovereille käyneen. On todellakin viinin lippaamisen vuoksi elämä mennyt.

Mitähän mielestänne pitäisi tehdä, eikö viininkin kohtuullinen käyttämien estäisi monta traamaa.

Niin se vain on,että miehillä usein vietti vie,naisilla taas sydän.Näin siis yleensä,ei aina.Näin on todennut edesmennyt mummoni,myös äitini ja nyt jo ikääntyneenä voin sanoa,että valitettavan usein se on totta.Nyt kun kaikki moraalisoiminen on pannassa,saa kukin mennä ja tehdä juuri kuten parhaaksi näkee.Eipä siinä muuta tarvita.Arvot(kiitollisuus,epäitsekkyys,jalous,kunnioitus,yhteisöllisyys)ovat kokeneet pahan takaiskun ja paluuta tuskin näihin on.Tilalla yksilöllisyys,itsekkyys,tyytymättömyys,armottomuus.

Kyllä kautta aikojen ihminen on ollut ihan yhtä petollinen kuin nytkin. Sillä erotuksella, että "ennenvanhaan" ei vaan erottu, koska mies oli se joka elätti perheen. Nykyään naiset pystyvät myös itse elättämään itsensä ja lapset, joten ei ole pakko olla naimisissa vain hengissä selvitäkseen.
Entisaikaan parisuhteet perustuivat toisen elättämiseen, tämän päivän naiset eivät tarvitse miestä mihinkään muuhun kuin kumppanuuteen.

Niin pettämistä tulee aina olemaan. Toisille se elämäntyyli käy toisille ei. Jokaisella on varmaan ystävä ja lähipiirissään tällaisia tapauksia, jotkut pettävät aina on sitten millainen kumppani heillä tahansa. Eikä pettäminen tule koskaan loppumaan kokonaan. Jokaisen on vain mietittävä, millaista elämääitse haluaa viettää. Haluaako pettää? Pystyykö tulemaan petetyksi? Jos haluaa elää niin se on jokaisenvalinta. Jos taas ei täytyy silloin tehdä tuon kaltaisessa tilanteessa valinta omasta elämästään ja jos kumppanina on toisenlainen ihminen arvoiltaan kuin itse on silloin tehtävä ratkaisut omien arvojen pohjalta kuitenkin.

Eikö se kuitenkin ole niin, että jotkut ihmiset sopii toisilleen paremmin kuin toiset? Se, että olet sitoutunut ihmiseen ja suhteeseen joka on ok, ei estä sinua löytämästä elämäsi rakkautta. Ja jos sen joskus löytää, siihen pitäisi mielestäni tarttua, koska jokaiselle eläjälle sitä ei elämässä tapahdu.

Pettämään lähteminen on sitten eri juttu, mutta fraasi "ei se vaihtamalla parane", on kyllä vähän niin ja näin. Voi olla, että paranee ja paljon! :)

Niin, vasta kun ihminen hyväksyy itsekkyytensä olemassolon. Se voi oikeasti keskittyä elämiseen ja olemaan rehellinen edes itselleen.

Minä taas uskon, että rakkautta on monenlaista. Ja itsekuria vaatii vain ihmiset, jotka haluavat rakastaa siellä ja täällä. Muillehan se on itsestään selvää keneen on sitoutunut ja rakastunut.

Kyllä niitä varattuja, tilaisuutta hakevia naisia on baarit pullollaan, ihan kuten miehiäkin. Minusta on ihan naurettavaa kohdistaa uskottomuussyytteitä vain toiseen sukupuoleen. Oli niitä pettämisiä ennekin, mutta niistä vaiettiin. Sehän oli aviorikos ja avioliitto puolestaan oli välttämätön instituutio. Muutoin aloitus oli täysin perusteltu.

Kyllähän meistä jokaisesta jonkin verran itsekkyyttä löytyy. Pitkässä suhteessa tulee väistämättä ajanjaksoja, jolloin itsekkyys nousee pintaan, kun toinen tai pahimmillaan molemmat tuntee olevansa aina antavana osapuolena. Silloin pitäisi vaan ymmästää hakea ulkopuolista apua eikä itsekästä mielihyvää lohdutukseksi. Siinä vaiheessa kun vahinko on jo tapahtunut, on turha yrittää. Menetettyä luottamusta kun ei saa koskaan takaisin.

Myös media suosii ja ruokkii todella paljon semmoista hetkellisen mielihyvän hakemista ja suorastaan kannustaa ihmisiä siihen. Ikävä kyllä.

Virheitä toki tekee jokainen, mutta useamman kerran pettäminen vaatii jo melko emptiakyvytöntä ja itsekeskeistä persoonaa. En todellakaan usko että suurin osa pystyisi satuttamaan puolisoaan pettämällä harkitusti salasuhteessa. Minä en mitenkään pystyisi siihen, ajatuskin rakkaani loukkaamisesta saa voimaan pahoin. Haluan hänelle vain hyvää, ja hän pysyy kyllä joka hetki mielessäni.

Täällä oli jossain vaiheessa linkki toisella sivustolla olevaan uskottomuusgalluppiin, ja siitä ilmeni että enemmän on uskollisia ja vähemmän petollisia. Älkää antako tämän palstan hämätä.

Monella uskon tuon pettämisen tulevan todella varkain, viiniä ja villiä menoa, toinen siinä lähtee vonkaamaan, ei edes huomaa kun on tullut pettäneeksi, siitä sitten alkaakin morkkis, joka sitten päätyy tunnustukseen ja eroon.

Muuten aika paljon on toisen kyttäystäkin, eli toinen puoliso seisoo puskassa pikkujoulupaikan lähellä, kaikenlaista hulluutta olen nähnyt ja kuullut.
Tiedän naisen, joka miehen nukahdettua lähti kapakkaan, ei hän pettänyt, mutta halusi pitää olla joukossa mukana, jonne puolisoita ei kutsuttu. Usein nousi pöydälle ja lauloi pohjalaisittain puukkojunkkarista. En hän toisen miehen petiin koskaan mennyt eikä edes suudellut. No kotona lautaset lentelivät, erosi yli 60 vuotiaana, kun ei jaksanut enää kuunnella aiheettomia syytöksiä.

Pikkujoulut ovat yksi pirullisimmista juhlista, joissa petetään ja viinan avulla, sillä en usko kenenkään lähteneen tietoisesti liittoaan rikkomaan, mutta ikävä vain aika monta joulu lienee vietetty senjälkeen aika ikävissä merkeissä.
Samoin on vähän kaikkien tämäntyylisten irrottelujuhlien jälkeen, kaikilla ei riitä moraalia.
Muutakin voi tapahtua, juovuksissa ravintolassa tanssiessa pari kaatui ja särki orkestein instrumentteja, tulipa komea lasku ja porttikieltä, no siinäkin sitten kotona selittelemistä. Että näin suomessa osataan käyttäytyä.
Katumus on hirveää, muta tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Jotenkin toivoisin moraalin paluuta, iloita voi, mutta että petetään on jo yli sallitun. Tämän ikävän jäljen takia, meidän lapsistamme tulee sairaita aikuisia, he tekevät hjirvittäviä tekoja, sillä heitä niin kovasti ovat omat vanhemmat satuttaneet näillä eroillaan ja teoillaan.
Saatikka mitä lapset ovatkaan kuullet, sillä lapsilla silmät ja korvat , kuulevat ja näkevät kaiken ja kasvettuaan myös ymmärtävät vanhempiensa sikamaisen käytöksen, siitä ei todellakaan hyvää seuraa.

Ennenvanhaan tiedostettiin se, ettei ehkäisyvälineitä ollut... Siksi korostettiin velvollisuutta ja itsekuria.

Ihan turha ajatella, että elämä entisaikaan oli edes jotenkin onnellista. Missään mielessä. Tavallisessa torpassa maaseudulla oli iso liuta lapsia, tupa ja kammari. Perheen vanhemmat aina töissään. Isommat lapset (3v lähtien oli "iso") hoitivat pienempiä sisaruksiaan koko lapsuutensa. Lapset saivat vanhemmiltaa huomiota vain silloin, kun oli selkäsaunan aika.

Minä puolestani joskus ihmettelen miten siveellisiä ihmiset lopulta ovat, vielä nykyaikanakin. Eivät itseasissa ollenkaan holtittomia, vaikka saavatkin vasta elämästään suurelta osalta itse. Kukaan ei määrää eikä pakota.

Aikuiset eivät ole enää aikuisia, vaan suuria lapsia. Siinä se ongelma on.