Miehille kysymys

Alkaisin.

Kyllä.

En

en ikuna. Kuinka alas jotkut onkaan valmiita vajoamaan.

Yhtä todennäköisesti kuin alkaisin punteropalleron tai äpäräpäpärän poikaystäväksi.

En hyväksy millään tasolla, että nainen yrittäisi hallita ajatuksiani kiristämällä. Eri asia jos nainen kykenisi vakuuttamaan minut, että kasvisruokakin on hyvää ja helppoa laittaa. Todennäköisesti söisin silti toisinaan myös lihaa.

Olin vegaani. Ei auttanut.

En todellakaan alkaisi pelkästään jäniksenruokia syömään, sen verran pitää itsekunnioitusta olla.

En.

Allergiat on asia erikseen, mutta jos ei samat ruoat kelpaa kuin mullekin, niin sitten ei tuu mitään.
Kasvisruokaa saa toki suosia, jos siltä tuntuu, mutta överiksi veto ei nappaa. Varsinkaan jos vaatii vielä mua mukaan samaan touhuun.

No tuo riippuu täysin siitä naisesta itsestään. En minä kenenkään naisen kanssa suhteeseen ryhtyisi pelkästään hänen ulkonäkönsä ansiosta. Itsekin olen vähän erikoinen syöjä ja huono kokki, joten kyllä kai tuollainen vegaani nainen kelpaisi ihan hyvin tyttöystäväksi. Mutta rajansa kaikella, en minä pitäisi siitä että minun syömisiini puututtaisiin tai siihen että toinen järjestäisi aina kauhean kohtauksen kun minä jotain makaronilaatikkoa tai vaikka grillipihviä söisin.

Jos naista ei haittaa minun ruokavalioni, niin ei minuakaan haittaa hänen ruokavalionsa. Ehkä sitten raskaana ollessa voisi vähän yrittää puhua että söisi vähän monipuolisemmin, ei niinkään itsensä, vaan sen lapsen takia. Mutta taitaa tosin tuohonkin olla jo tieteelliset vegaaniravintosuositukset tehty, joten turhaa kai minä tuota tässä pohdin...

No tietysti.

Voisin syödä kotioloissa vegaanisti ja uskotella olevani sitä.
Salaa kavereiden kanssa kävisin välillä grillijuhlissa ja pihvipaikoissa.
Win Win Win WIN

No en ryhdy.

varma kanssa? Se seksikäs nainen siis.

Tahtoo vakuuden.

Vaikka kevyesti syönkin, niin en vegaaniksi kykenisi...

Kyllä mä paistaisin joskus kunnon pihvit ja pari olutta siihen päälle, mutta voisin syödä myös kasvisruokaa siinä sivussa jossa on päällä todella rasvaista salaatinkastiketta.

Riippuu miten hyviä sapuskoita se nainen loihtisi pöytään ;)

No vakavammin, vegaanius on huomattavasti tiukempi rajaus kuin vegetarismi, joten se saattaisi olla liikaa. Nykyisellään syön ehkä 1-3 kasvisateriaa viikossa kulloisenkin energiantarpeen ja tarjonnan mukaan. Kai sitä voisi joskus jotain 100%-kasvisjaksoakin kokeilla, mutta vielä ei ole ollut motivaatiota siihen.
Sekasyömisestä luopuminen tarkoittaisi kuitenkin sitä, että pitäisi olla tarkempi riittävän proteiinin, vitamiinien, hivenaineiden jne. saantien suhteen, joten on siinä oma lisävaivansa.

Olen vegaani ja tähän mennessä kaikki miesystäväni ovat minut tavattuaan omaksuneet vegaaniruokavalion. Ilman mitään painostusta ja kiristystä. Olen kyllä hyvä kokki ja seksikäskin:)

Nainen sais olla vegaani jos haluais. Ei haittaa minua ollenkaan ja kerran yhden kanssa jonkun aikaa pyörinkin. Välillä toki söin hänen kasvisruokiaan seurana. Mutta itse en alkais kokonaan vegaaniks. Kyllä mies on sitä mitä syö ja välillä on saatava lihaa!

Kotosalla voisin ihan hyvin syödä ja laittaa kasvisruokaa, mutta ei minusta silti tulisi vegaania. Töissä tai vaikka kylässä söisin lihaa kuten aina ennenkin. Suhtautuisin siis asiaan samalla tavalla kuin allergiaan tai toisen makutottumuksiin. Jos edellytys olisi lopettaa lihan syönti kokonaan, niin varmaan jäisi perhe perustamatta.

Ei terve parisuhde voi perustua sille, että toinen sanelee miten toisen tulee elää. Tosipaikan tullen sitä varmaan kuitenkin yrittäisi muuttua, mutta omien mieltymysten muuttaminen ei todellakaan ole mikään pala kakkua.

Olen itse kasvissyöjänainen ja en minä ainakaan vaatisi kumppania kokonaan kasvisravintoon siirtymään. Kätevämpää olisi tietysti jos molemmat olisivat samalla ruokavaliolla ajatellen ruoanvalmistusta. Meille kasvissyöjille on iljetys valmistaa ruokaa samoilla astioilla joilla on tehty liha- ja kalaruokia (teflonpintaiset, puiset ja muoviset keittiövälineet imevät makuja ja hajuja jotka eivät lähde pesussakaan). Inhottaa myös ajatus siitä että samassa jääkaapissa olisi raakaa lihaa tai kalaa. Mikäs siinä jos olisi riittävän iso keittiö niin että mahtuisi kaksi jääkaappia. Jos mies suostuisi edes siihen ettei kotioloissa syödä lihaa ja kalaa niin sekin olisi jo mahtava juttu. Syököön mies sitten työpaikalla tai muualla liha- ja kalaruokia niin paljon kuin huvittaa.

En täysin, mutta ehkä silloin jos ruuan valmistajana toimisi jompikumpi meistä ja syötäisiin yhdessä, niin ei silloin tarvitse tehdä ruokia erikseen. Mutta töissä, vieraissa, ravintoloissa ja yksin olessa, eli paikoissa joissa ruuat valmistaisi joku muu, tai vain toinen syö, niin söisin sitten jotain muuta.