Kun menin mieheni kanssa avioliittoon v. 2005, silloin hän näytti itsestään ns. paremman puolen eli oli rakkautta, seksiä, hellyyttä, pieniä huomionosoituksia, kaikinpuolista toisensa huomioon ottamista jne.
Mutta auta armias nyt mitä onkaan tapahtunut! Haloo, hei!
Mieheni onkin peliriippuvainen lapsen asteelle jäänyt 50 v. vanha patu pitkätukkainen, möhömahainen, väkivaltainen eli siis todellinen pohojaalainen! Seksiä ei ole ollut enää about kahteen vuoteen, missään emme käy emmekä harrasta mitään. Miestäni en saa ulos kirveelläkään edes kävelemään (hänellä on diabetes, sydäntauti, keuhkoahtauma ym. sairaudet), itse kyllä ulkoilen ja käyn uimassa ja muutenkin yritän ylläpitää kuntoani.
Kaikenlaiset idioottimaiset tietokonepelit vievät nykyisin voiton sekä TV:n katselu. Ne ovat kuin jotakin jumalia hänelle. Hyvä puoli tässä kaikessa on se että en ole tavannut kertaakaan hänen äitiään (anoppiani), siskoaan, veljeään enkä muitakaan sukulaisia eli ei siis tartte anoppia passata eikä muitakaan sukulaisia.
No, mikä meidät sitten pitää yhdessä? Rahapa tietenkin, kaksi köyhää ihmistä maksavat yhteiset laskut ym. paremmin kuin yksin pärjäävät, siinäpä se.
On toinenkin asia, nimittäin se, että ainakin minä uskon Jumalaan ja olen hänen edessään vannonut ja tahtonut rakastaa tätä ihmistä kuolemaan asti niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, muuten olisin eronnut jo aikoja sitten.
Kommentoikaa, please
Mutta auta armias nyt mitä onkaan tapahtunut! Haloo, hei!
Mieheni onkin peliriippuvainen lapsen asteelle jäänyt 50 v. vanha patu pitkätukkainen, möhömahainen, väkivaltainen eli siis todellinen pohojaalainen! Seksiä ei ole ollut enää about kahteen vuoteen, missään emme käy emmekä harrasta mitään. Miestäni en saa ulos kirveelläkään edes kävelemään (hänellä on diabetes, sydäntauti, keuhkoahtauma ym. sairaudet), itse kyllä ulkoilen ja käyn uimassa ja muutenkin yritän ylläpitää kuntoani.
Kaikenlaiset idioottimaiset tietokonepelit vievät nykyisin voiton sekä TV:n katselu. Ne ovat kuin jotakin jumalia hänelle. Hyvä puoli tässä kaikessa on se että en ole tavannut kertaakaan hänen äitiään (anoppiani), siskoaan, veljeään enkä muitakaan sukulaisia eli ei siis tartte anoppia passata eikä muitakaan sukulaisia.
No, mikä meidät sitten pitää yhdessä? Rahapa tietenkin, kaksi köyhää ihmistä maksavat yhteiset laskut ym. paremmin kuin yksin pärjäävät, siinäpä se.
On toinenkin asia, nimittäin se, että ainakin minä uskon Jumalaan ja olen hänen edessään vannonut ja tahtonut rakastaa tätä ihmistä kuolemaan asti niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, muuten olisin eronnut jo aikoja sitten.
Kommentoikaa, please
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aviolitto ei ole perseestä, vaan sydämestä. Teidänkin tapauksessa se varmaan alussa oli sitä, mutta ihminen muuttuu ajan kuluessa. Miehesi valitettavasti ei näytä ottavan sinua oikein huomioon. Jos olet luvannut rakastaa kuolemaan asti, niin on hänkin luvannut. Rakastaako hän sinua yhä? Jos otat ja lähdet, hän ehkä havahtuu ja huomaa mitä menetti. Päätös on sinun, mieti mitä loppuelämältäsi haluat.
No kylläpä kuulostaa suurelta ja oikealta 'rakkauvelta'.
ei kannata heti mennä avioon vaan kokeilla avoliitossa,miten toimii suhde lopulta,silloin helpompi erota
Sinulla näyttää olevan sama ongelma kuin minulla. Mietimme ratkaisuamme liikaa toista huomioimalla. Huomioiko hän sinua? Minun edessäni on tilanne, jossa on vain tehtävä oma päätös. Vaikeaa se on. Ei sinun elämäsi kuulosta hyvältä. Joko voit niellä hänen valintansa ja yrittää elää omaa elämääsi nauttimalla itsestäsi ja elämästäsi. Voit rakastaa häntä sellaisen akuin hän on, ilman että turhaan vaadit häntä muuttumaan.
Minä olen onneksi alkanut tässä vaiheessa ajatella asiaa ja tilannetta omalta kannaltani. Tämä on vienyt minua eteenpäin. Eikä tyyliin, hän on sitä, hän on tätä, hän ei tee sitä, olen onneton. Tätä jauhoin vuosia. Minnekään se ei johtanut, paitsi jauhamiseen. Onneksi nyt olen alkanut miettimään mitä minä koen ja mitä mina haluan. Yhtä sitoutunut olen avioliittoon, mutta pidän myös elämää arvossa.
Mitenkä sinä et asiaintilaa huomannut ennen aamenta? Tutustuitteko toisiinne kuinka monta vuotta? Sairaudet ja elintavat ovat varmaan olleet tiedossa aikaisemminkin, vai onko kaikki taudit puhjennu kuin taikaiskusta?
Tietokonepeliaddiktiokin on varmaan vanhempaa perua, vai onko vanha ukko hankkinu ykskaks konene ja ruvennu pelaamaan?
Rakkaus on kuuro, sokea ja hajuton. Siksi yhteiselämää täytyy harjoitella usemapi vuosi ennekuin lyödään rautoihin. Tietysti jos olet näitä uskovaisia joille seurustelu on syntiä ja alttarille kiirehditään viimeistään vuoden sisällä niin ymmärrän että on tullut mokattua - uskovaiset ovat yleensä aika naiiveja uskomaan että jos jokin asia on näin nyt niin se on sillai myös huomenna.