Luottamusongelma, mitä minun tulisi tehdä?

Ei tuohon muuta apua ole kuin se, että opettelet luottamaan. Aika pitkälle tyttöystäväsi on antanut sinun määräillä itseään - kannattaa jatkossa miettiä, kuuluuko sinulle aivan varmasti kaikki hänen yhteydenpitonsa muiden kanssa! Nimittäin pidemmän päälle tyttö saattaa ahdistua siitä, että koko ajan roikut kannoilla seuraamassa hänen käyttäytymistään ym. Itse ainakin ahdistuisin, jos tietäisin olevani toiselle rehellinen ja silti toinen huomauttelisi esim siitä, kenen kanssa saan pitää fb:ssa yhteyttä! Kyllä ihmisellä ystäviä saa olla niin samaa kuin eri sukupuolta olevissa ilman, että se on automaattisesti uhka parisuhteelle!
Ja muista, että toista ihmistä ei voi omistaa!
Jos jotain oikein rakastaa, sen päästää vapaaksi. Jos se palaa takaisin, se on "sinun", jossei palaa, ei se ole ikinä "sinun" ollutkaan.

Tuo oli kyllä tiedossa. Mutta eivätkö nuo "omalla ajalla" jaetut puhelinnumerot, yhteydenpito selkeästi sillätavalla kiinnostuneeseen mieheen ja sinkkujen herutussivulla oleskelu tarkoita mitään?

Itse en ainakaan hyvällä omallatunnolla voisi tehdä noista mitään. Ehkä omatuntoni on sitten liian kova?

Tarkennukseksi tosin, etten ole määrännyt häntä. Olen vain ilmoittanut, että moiset asiat ovat minusta hieman häiritseviä. Luin usealta palstalta että jos jokin painaa mieltä, siitä kannattaa kertoa toiselle. Näin tein, en määrännyt kuitenkaan.

Ja entäpä sitten tämä aloitteen tekeminen ja yhdessä ajanviettäminen baarissa? En oikein tiedä mitä minun pitäisi ajatella, kun toinen ei oikein koskaan tee aloitteita eikä tahdo baariin mukaan. Hän on sanonut, että on huono niitä tekemään, ja ettei sillä pahaa tarkoita.

Mutta kun aivan varmasti on tiedossa että suostun hänen kanssaan aikaa viettämään missä vain, niin miten siinä kysymisessä voi sitten olla jokin kynnys? Kieltäytymisen vaara on käytännössä 0%. Tarkoittaako tämä että häntä ei oikeasti vain kiinnosta, vai että aloitteen tekeminen 6 kuukauden seurustelunkin jälkeen voi vielä olla vaikeaa?

Koitan ymmärtää, mutta olen ihmisenä enemmänkin rationaalinen kuin tunteellinen. Tällaiset asiat ovat sitten vaikeita tulkita konkreettisesti järjellä...

Olet tehnyt aivan oikein kertoessasi mieltäsi painavista asioista.
Näyttää kuitenkin siltä, että tyttöystäväsi ei ole vielä ollenkaan valmis sitoutumaan vakavaan seurustelusuhteeseen.

Vaihto-oppilas-vuosi tulee näyttämään teille, onko suhteellanne tulevaisuutta vai ei. Erossa olo punnitsee aina suhteen ladun. Jos tunteet eivät ole riittävän voimakkaat, ne kuolevat. Jos ne taas ovat, ne vain vahvistuvat eron aikana.

Tyttöystäväsi haluaa varmasti bilettää muiden nuorten (myös miespuolisten) kanssa vaihdossa ollessaan. Pohdi tarkkaan missä raja kulkee, että voit huolia hänet vielä takaisin, ja kerro se hänelle. Tämän jälkeen sinun on vain päästettävä hänet menemään. Vuoden kuluttua näet rakastiko hän riittävästi (ja rakastitko itse), vai kuoliko suhteenne.

Mitään konstia ei ole millä saisit kahlittua hänet itseesi. Hän sitoutuu vapaaehtoisesti aikanaan, jos on sitoutuakseen. Sinun on vain päästettävä irti, ja katsottava tuleeko hän takaisin, vaiko ei.

Sanoit, että menee hyvin ja itseäsi vaivaa luottamuspula. Kuinka paljon tulkintaa on se, että jos tyttö tarvitsee aikaa suhteen alussa, sinä oletat sen johtuvan toisesta pojasta? Itsekin tunnistat sen oletukseksi.

Koetko että hänen sosiaalisuutensa on sinulta ja suhteelta pois. Ja että jos tyttö luopuisi kavereistaan ja rajoittaisi elämäänsä, hän olisi vain sinua varten ja kaikki olisi hyvin? Jotenkin tämä alkuasetelma on sellainen, että sinä odotat, että suhteen voisi saada vain luopumalla jostakin ja saaden jotakin tilalle? Yhtäkkiä kaikki yhteydenotot ja jopa numeroiden vaihtaminenkin on alkanut sinusta tuntua uhkaavalta. Aivan kuin syyttäisit häntä siitä, että joku on hänestä kiinnostunut, ihmisenä tai naisena, mutta että se olisi hänen syynsä. Tai että on kavereita. Hän on luultavasti ollut samanlainen aina, ei muuksi muutu, on sinun kanssasi ja kuitenkin kirjoitat, että teillä menee hyvin.

Jostain syystä sinusta tavallinen kanssakäyminen ystävien kesken on huono asia. Oletko puhunut tuosta asiasta hänen kanssaan? SInulla on ääneenlausumattomia asioita, mitä odotat suhteelta ja häneltä, joista hänellä tuskin on aavistustakaan. Ehkä myös niin tiukka moraali, että periaatteen vuoksi tulkitset tavalliset voimakkaasti. Voi olla, että ehkä jotakin kiinnostusta häneen on jostain suunnasta, mutta se ei ole tässä asiassa merkityksellistä. Kiinnostumisia, varsinkin yksipuolisia on nuorilla aina ja se on luonnollista, eri asia on, jos hän kiinnostuisi takaisin. Onko kysymys siitä, että koska et sallisi itsellesi jotakin ja kokisit sen huonona tiukan moraalin vuoksi analysoimatta asiaa sen enempää, se tuntuukin vaikealta kohdata tytössä? Otatko periaatteesi niin fundamentalistisesti, että kaikki tilanteet mitkä periaatteessa voisi vaikka väärinkäsityksen vuoksi tulkita negatiivisesti, tulkitaan varmuuden vuoksi negatiivisesti.

Mitä jos itse viettäisit aikaasi myös kavereiden kanssa, tulisiko mieleenkään, että tyttö olisi mustasukkainen puolestaan siitä, ja ajattelisitko, että nämä ovat vain kavereitani? Useimmat ajattelevat näin.

Toisaalta miten itse reagoisit, jos tyttöystävä alkaisi vaatia sinulta muutoksia elämääsi, esimerkiksi että et ole joidenkin ihmisten kanssa, et vietä aikaasi kuten vietät, tapaamiset pitää olla tietynlaisia, et harrasta mitä haluat, jotta suhde olisi sellainen kuin hän haluaisi, ja sinulla olisikin hänelle enemmän aikaa. Hän suuttuisi, jos joku ottaisi sinuun yhteyttä tai tulisi juttelemaan tms. Tuo yhteydenottoasia, että hän ottaa harvoin yhteyttä voi johtua juuri siitä, että hän antaa sinulle aikaa ja tilaa. Tietääkö hän edes, että voisitten nähdä useammin, onko hän edes tietoinen sinun aikatauluistasi? Voiko olla niin, että jos sinä et sano asiasta mitään, hän luulee, että asia on ok, ja ihmettelee, miksi sinua ei edes vaivaa, ettei hän ole yhteyksissä. Siinäpä taas yksi mahdollinen väärinkäsityksen siemen. Onko suhteessa paljon ääneen lausumattomia odotuksia, joista sitten kuitenkin sisimmässä loukkaannutaan, mutta ei puhuta?

Toisaalta sanoit, että reagoit negatiivisesti, jos hän käy edes koulukaverin kanssa syömässä, kun kuitenkin on varmasti siellä koulussakin kymmeniä tunteja viikossa muutenkin. Tyttöystävä on kertonut tähän mennessä sinulle asiat rehellisesti, mutta jos alat reagoida kovin ikävästi, hän voi alkaa pelkäämään kertomista, josta sitten voi tulla aina suurempi väärinkäsitys, jos hän esimerkiksi kävisi taas syömässä yhdessä jonkun kanssa. Toisaalta luottamuksessa ei ole kysymys siitä, että tietää joka hetki mitä joku tekee ja voi olla varma luottamuksesta, vaan siitä, että etenkin kun ei tiedä, voi luottaa, että toinen pitää lupauksensa ja vaikka antaisi numeron tai kävisi syömässä tai näkisi jonkun, sinä olet hänelle suhde, ja muut asiat ovat muita asioita.