Aupaireille kysymys

Itse olin aupparina Yhdysvalloissa ja suurin totuttelu oli ihan oikeasti se, että lapset oli tosi uusavuttomia. Mun hoitomuksut siellä oli poika 11 vuotta ja tyttö 9 vuotta, kumpikaan ei osannut edes leipää voidella ja molemmat oli myös erittäin pilalle hemmoteltuja. Lasten ei tarvinnut tehdä MITÄÄN itse. Yhdysvalloissa on mun näkökulmasta kyl sellanen kulttuuri jotenki, että lapsia hössötetään ja hellitään aivan liikaa. Mun mielestä oli käsittämätöntä, että 11 vuotias poika ei pärjää kotona yksin 10 minuuttia jos käyn kaupassa vaan hänet pitää raahata mukaan. Itse olin jo ekalla luokalla monina päivinä yksin kotona tunnin pari koulun jälkeen ja ihan yksin ja itsenäisesti kävelin kouluun ja takaisin, mutta nämä jenkkilapset piti kuskata kirjaimellisesti ovelta toiselle ja meno oli muutenkin tosi ihmeellistä. Hienoja ihmisiä muutoin kylläkin ne lapset, eikä ole siis lasten vika todellakaan, että eivät mitään osaa tehdä kun vanhemmat on ne siihen opettanut. Ihan jo jännittää, että miten lasten käy kun muuttavat pois kotoa kun eivät osaa edes sänkyä pedata. En tiedä onko kaikissa perheissä tällä tavalla, ei varmasti ainakaan vähävaraisimmissa perheissä, mutta poikkeuksetta kaikki aupparikaverit jenkeistä omasi samanlaiset perheet, että lapset ei yksinkertaisesti osaa tehdä mitään.

Itse olen aupparina Espanjassa ja suurin ''shokki'' on ollut ihmiset. Ihmiset tosi avoimia,puhuvat paljon ja nopeasti ja kaikkialla sanotaan moi ja ollaan kivoja. Suomalaisena en ole tottunut tallaiseen joten ihmiset saattavat narkastya mutta yritan aina selittaa etta suomessa ihmiset eivat ole niin avoimia kuin taalla. Perheeni puhuu myos pelkastaan espanjaa minulle ja ymmarran kaiken mutten osaa vastata koska en osaa viela puhua espanjaa. Joten kommunikointi on todella huonoa ja lasten kanssa ei ole viela syntynyt kontaktia. Ruuan suhteen ei ole mitaan ongelmaa. Asun Madridissa ja tama on todella iso kaupunki ja metroilla ja busseilla on kuljettava paivittain ja tosiaan ihmiset ei puhu englantia. Kai tahan tottuu kun oppii kielen ja saa uusia tuttavuuksia. Hah myos kaikki juomat on ilmaisia kun menee iltaa viettamaan joten ei kannata ottaa rahaa mukaan :D
nama ihmiset vaatii hurjasti totuttelua!

Mulla taas kulttuurishokki oli lahinna takaisin Suomeen muuttaessa vuoden jalkeen. Oli aivan karmeaa tulla takaisi kun oli tottunut jo ihan toisiin systeemeiihin. Suomessa ihmiset ei katso silmiin, eivat tervehdi ja puhu, vaan maan pinnassaa on jotain kauhean kiinnostavaa.

On kyllä joskus vaikeeta kun pitää niin tervehtiä ja tiedustella joka suuntaan. alussa en tajunnu tota, naapurit piti mua outona kuulemma. mutta oon ny aloittanu moikkailemisen minäkin, poskipusut tullessa ja lähdettäessä vähä vielä mättää. mulla on sellane olo, et ihmiset tarkkailee täällä enemmän toisiaan.
iltasin oon niin väsynyt kuulemaan papatusta ja selvitystä, etten oikeesti enää kuule mitään....

Isoin kulttuurishokki on saksalainen liikenne, jonka seassa en osaa ajaa yhtään ja joku päivä vielä rysäytän ja kovaa!! Asun niin maaseudulla, että ei oikein pääse pois kuin autolla.

Myös kevyttuotteet on aika vieras sana täällä päin :D