On se sitten jännä, miten jotkut ihmiset kuvittelevat tietävänsä minua itseäni paremmin mitä minulle kuuluu ja miten minulla menee. Tässä tapauksessa kyse on ollut äidistäni ja sisaristani.
No niin, tietyltä kannalta katsottuna elämäni ei kenties ole ollut aivan täydellistä. Olen kokenut työttömyyttä ja ollut taloudellisesti heikoilla ja muuta sellaista. Ja välillä olen esimerkiksi joutunut lainaamaan rahaa äidiltäni.(Tosin olen myöskin maksanut kaikki takaisin mahdollisimman pian) Kuitenkaan en ole itse kokenut olevani mitenkään erityisesti epäonnistunut elämässäni ja että olisin joku luuseri tai muu sellainen, vaan olen pitänyt tilannettani väliaikaise.
Ja äitini ja sisareni vain tylysti ilmoittavat ja olettavat minunkin myöntävän, että olen ollut jotenkin "tuuliajolla" ja "eksyksissä elämässäni", ilmeisesti vain siksi, että minulla ei ole vakituista työpaikkaa ja muita sellaisia perusporvarillisen elämän tukipilareita elämässäni tällä hetkellä.
No niin, tietyltä kannalta katsottuna elämäni ei kenties ole ollut aivan täydellistä. Olen kokenut työttömyyttä ja ollut taloudellisesti heikoilla ja muuta sellaista. Ja välillä olen esimerkiksi joutunut lainaamaan rahaa äidiltäni.(Tosin olen myöskin maksanut kaikki takaisin mahdollisimman pian) Kuitenkaan en ole itse kokenut olevani mitenkään erityisesti epäonnistunut elämässäni ja että olisin joku luuseri tai muu sellainen, vaan olen pitänyt tilannettani väliaikaise.
Ja äitini ja sisareni vain tylysti ilmoittavat ja olettavat minunkin myöntävän, että olen ollut jotenkin "tuuliajolla" ja "eksyksissä elämässäni", ilmeisesti vain siksi, että minulla ei ole vakituista työpaikkaa ja muita sellaisia perusporvarillisen elämän tukipilareita elämässäni tällä hetkellä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo on hyvä asenne että pitää työttömyyttä tai muuta vastaavaa tilannetta vain väliaikaisena ja pyrkii kohti parempaa hakemalla uutta työtä tms.
Jos kerran on ollut jotain ongelmaa niin sukulaisilla näyttää olevan jokin "velvollisuus" muistuttaa jatkuvasti niistä vaikka tilanne olisi korjaantunut jo vuosiakin sitten. Melko rasittavaa mutta ei kannata välittää siitä vaan keskittyä pitämään elämänsä omissa käsissään meni sitten syteen tai saveen. Kukaan muukaan ei puolestasi elä elämääsi, ohjat on oltava omissa käsissä.
Vakituinen työpaikkakin voi nykyaikana olla vain tilapäisesti vakituinen, elämä on nykyään niin epävarmaa kaikenmaailman globaalien talouskriisien ja lamojen takia. Kellään ei ole varmaa työpaikkaa paitsi ehkä jossain valtion virassa. Töihin jos onnistuu pääsemään niin melkein tärkeintä on huolehtia siitä että saa jäämään säästöön rahaa työttömyyden varalta ja työttömyyskassaan kannattaa kuulua että saa edes sen 500 päivää ansiosidonnaista jos tarve tulee.