Tulen erittäin hyvin toimeen mieheni vanhempien kanssa (ovat aivan ihania ihmisiä ja ovat ottaneet minut perheeseensä) ja periaatteessa mieheni tulee toimeen minun vanhempieni kanssa, tai siltä se ainakin näyttää pintapuolisesti. Tosiasiassa äitini ei vieläkään hyväksy miestäni, jolla on ulkomaalaistausta. Isällä taasen ei ole mitään vävypoikaansa vastaan.
Äiti on aina ollut ja on näemmä edelleen hyvin kaksinaamainen. Kun mieheni on hänen seurassaan, niin kehuja satelee pilvin pimein: kuinka hän on niin kohtelias ja ahkera mies, kuinka anoppi on niin tyytyväinen kun on saanut tyttärellensä tällaisen miehen jne. Sitten kun silmä välttää, niin ääni kellossa vaihtuu: ei siihen mieheen voi luottaa, tyhmä kuin mikä, saatanan sosiaalipummi yms. Olemme näistä tietoisia, sillä muutama sukulainen on silloin tällöin rehellisesti kertonut rakkaan äitini puheista.
Nämä sukulaiset eivät kerro valhea ja yritä mustamaalata äitiäni, sillä tiedän että hän on kaksinaamainen. Lisäksi hän on välillä minun kanssa keskustellessaan ollut ajattelematon sanoissaan ja on puhunut negatiiviseen sävyyn miehestäni. Ymmärrän aivan hyvin, ettei miestäni oikein huvita käydä anoppilassa. Tilanne on todella inhottava, ettei vieläkään usean avioliitovuoden jälkeen äitini suostu hyväksymään suhdettamme. Aivan suhteen alussa hän nimittäin päätti, että tästä miehestä on minulle vain haittaa. Voiko olla mahdollista, että ehkä, EHKÄ vielä joskus äitini mielipide tässä asiassa muuttuisi?
Äiti on aina ollut ja on näemmä edelleen hyvin kaksinaamainen. Kun mieheni on hänen seurassaan, niin kehuja satelee pilvin pimein: kuinka hän on niin kohtelias ja ahkera mies, kuinka anoppi on niin tyytyväinen kun on saanut tyttärellensä tällaisen miehen jne. Sitten kun silmä välttää, niin ääni kellossa vaihtuu: ei siihen mieheen voi luottaa, tyhmä kuin mikä, saatanan sosiaalipummi yms. Olemme näistä tietoisia, sillä muutama sukulainen on silloin tällöin rehellisesti kertonut rakkaan äitini puheista.
Nämä sukulaiset eivät kerro valhea ja yritä mustamaalata äitiäni, sillä tiedän että hän on kaksinaamainen. Lisäksi hän on välillä minun kanssa keskustellessaan ollut ajattelematon sanoissaan ja on puhunut negatiiviseen sävyyn miehestäni. Ymmärrän aivan hyvin, ettei miestäni oikein huvita käydä anoppilassa. Tilanne on todella inhottava, ettei vieläkään usean avioliitovuoden jälkeen äitini suostu hyväksymään suhdettamme. Aivan suhteen alussa hän nimittäin päätti, että tästä miehestä on minulle vain haittaa. Voiko olla mahdollista, että ehkä, EHKÄ vielä joskus äitini mielipide tässä asiassa muuttuisi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuskinpa. Meillä on niinpäin että minä olen se outo ulkomaalainen. Avioiduimme 1993 joten on anopillakin ollut aikaa tottua miniän suomalaisuuteen... Ei ole näkynyt mitään muutosta, valitettavasti. Hän kylläkin osoitti jo heti alussa aivan avoimesti, ettei minua hyväksy, ja alkoi heti haukkua minua esim. kälylleni ja muille sukulaisille, vaikkei minuun ollut edes ehtinyt tutustua.
C'est la vie.
Uskoisin äitisi suojelevan sinua mieheesi kohdistuvaa" syrjintää"
vastaan .
Hän ei halua loukata sinua tai pahoittaa mieltäsi ja näin ottaa
hymynaamarin käyttöönsä ja rohkenee olla oma itsensä kun et ole
kuulolla.
Mitä teet kun tietoisuus äitisi levittämästä epäluottamuksesta leviää
sukuun ?
Hän kuitenkin vain suojelee rakkaitaan ettet jotuisi kohdelluksi
kaltoin omien epäluulojen kautta näin olettaisin asian olevan ?
Hyvin yleistä hymynaamarin käyttö , vieraskoreus ihmisten
välisissä suhteissa kun henkilöt eivät ole kuulolla vaihdetaan
omat todelliset kasvot ja mielipiteet "aidoimmiksi"
Anoppi-miniä palstalla keskustellaan suhteista avoimemmin ,
uskaliaammin mitä anoppi-miniä live tilanteissa tehtäisiin.
Hyvä asia kun äitisi käyttäytyy miehesi läsnäollessa "säädyllisesti "
vai onko näin ?
Ajan kuluessa äitisikin taipuu aidosti miehesi puoleen huomatessaan
käsityksiensä olevan ennakkoluuloja (riippuu suuresti miehesi
käytöksestä vanhempiasi ,sukuasi kohtaan.)
Äitisikin uskoo hyvää miehestäsi kun asia näytetään toteen.
Äitisi saattaisi käyttäytyä samaten suomalaisen miehesi kanssa
peittäisi oman näkemyksensä suojaisi sinua harmittavilta
mielipiteiltään.
Helppoa kuin heinänteko: Ei muutu.
Se johtuu siitä, että miehesi on ajanut ensin äitiäsi?
Ja nyt äitisi on sinulle katkera, kun veit hänen kikolonsa?
"Voiko olla mahdollista, että ehkä, EHKÄ vielä joskus äitini mielipide tässä asiassa muuttuisi? "
Kykenetkö yhtään asettumaan äitisi asemaan? Kokeilepa kerran. Tee muutamia kysymyksiä itseksesi ja vastaa niihin.
- Onko mies huomattavan erilainen ulkonäöltään kuin kantaväestö?
- Onko miehellä työpaikka?
- Hän on kai Suomen kansalainen?
- Kohteleeko mies sinua hyvin?
- Onko miehesi koulutus huomattavasti alhaisempi kuin sinun?
- Luuletko, että äitisi noin yleisesti hyväksyisi sinun miesvalintasi?
Tässä alkuun. Ja tosiasia on, että myös suomalaisista osa on rasisteja. Ehkä äitisi laita on niin?
Tai voi olla myös niin, että äitisi pelkää ennakkoluuloisia suomalaisia ja tavallaan surkuttelee ja suojelee sinua, omaa lastaan, peläten kohtaamiasi vaikeuksia.
Vaikka kuinka "pelkäisi" niin ei oikeuta huonoon käytökseen. Aikuisen täytyy osata käyttäytyä hyvin vaikka ei jostakusta pitäisikään!
Nämä tarinat ovat surullisia, mutta toisaalta niin nähtyjä. Varsinkin jos kulttuurit eroavat suuresti tapojen tai arvojen suhteen. Sisarellani on tätä nykyä uusi mies ja perustavat kovaa vauhtia perhettä. Hän on muuttamassa miehen maahan, kotiäidiksi, koska miehen työt ovat siellä. Itsenäni surettaa asiassa monikin juttu, mutta lyhyesti sanoen vaikka rakastan siskoani ja toivon hänen elämänsä vain onnistuvan,en usko,että tämä tie vie siihen. Mies on niin mukava kuin huonosta englannista selvän saa, mutta kukaan ei perheestämme ole kovin innostunut koko asiasta. Ulkomaalaiset miehet vie suomalaiset naiset lurituksillaan, kunne palaavat häntä koipien välissä takaisin. Itkemään, kuinka se ei ollutkaan sellaista kuin luuli ja kuinka naista sorrettiin... Tiedän, että tulee päivä kun siskoni palaa takaisin ja itkemme sitä kuinka karua elämä on.