Mikä sinussa on vikana?

Työttömyys ja köyhyys. Töihin voisin mennä jos joku palkkaisi.

Ainoa vikani on että jännitän liikaa viehättävien naisten lähestymistä. Se onkin ainoa vika mikä tarvitaan loppuelämän kestävään yksinäisyyteen.

Lyhyt vastaus: joitakin pitkiä ja joitakin lyhyehköjä naissuhteita takana, edellisen suhteen päättyessä opin arvostamaan yksinoloa. Vapaus on mahtavaa, ei tarvitse tehdä tiliä tekemisistään kenellekkään.

Rumuus, mieleterveysongelmat, eristäytyneisyys.

Kyllä se taitaa mulla olla pääasiassa tämä elämäntilanne. Harva omasta mielestä sopivan ikäinen haluaa muuttaa omaa elämäntapaansa tähän mun tapaani (isohko talo, iso remontti, liian vähän rahaa)
Joissain tapauksissa painaa vielä lapsi ja koira oman mahdottomuudenleimansa päälle.

vinot hampaat tekevät minusta älyttömän ruman miehen. Sellasta nainen ei ota.

Pieni muna.

Meinasin laittaa kyselyä samasta aiheesta. :o)

En saa seurustelusuhdetta haluavia mukavia ja fiksuja tavismiehiä kiinnostumaan itsestäni. Miehet eivät lähesty minua ja jos minä lähestyn heitä niin miehet eivät kiinnostu. Sen verran olen saanut selville, että ulkonäössäni ei ole sellaista vikaa että siihen tyssäisi. Ilmeisesti vika on sitten käyttäytymisessä tms, mutta en ole saanut vielä mitään kautta selville yhtään selkeää selitystä keneltäkään. Joskus nämäkin voivat olla ns. selittämättömiä asioita; toisessa ei suoranaista vikaa edes ole mutta ei vain vaikuta kiinnostavalta.

Tekisin kyllä jotain asialle jos vain tietäisin mitä. Sellainen tunne minulla kuitenkin on että kohta pitäisi jo keksiä että miten sitä voisi itseään parantaa/kehittää. Onneksi sentään olen aika varma että ongelma on juuri tuossa käytöksessä tms, nyt siihen pitäisi vaan keksiä jokin ratkaisu.

No ei se kamupoika ole ainakaan miessuhteisiini kerennyt vielä vaikuttamaan koska on suhteellisen uusi tuttavuus.

En juo pahemmin alkoholia. Se on kai se tärkein syy. Olisin mielelläni löytänyt itselleni saman henkisen kumppanin, joka myös vierastaa koko baari/yökerho kulttuuria.
Siksi olen tähän mennessä lähestynyt naisia lähinnä päiväsaikaan kaupungilla.

Mutta naiset yleensä pitävät miestä täysin sairaana, jos hän lähestyy paikassa jossa ei ole tarjolla alkoholia. Tai sellaista kohtelua olen ainakin saanut, kuin olisin joku hullu raiskaaja.

Nyt olen sitten pikku hiljaa alkanut luovuttaa tuon kaupungilla lähestymisen kanssa, ja siirtynyt baarehin. Pakko se on valitettavasti myöntää, että tämä vaikuttaa äärettömän paljon toimivammalta tavalta. Baareissa naiset saattavat jopa ilman mitään erityisempää syytä hymyillä minulle. Vielä ei ole paljoa kokemusta tästä, mutta jotenkin on sellainen tunne, että saatan lähitulevaisuudessa jopa löytää jonkun.

Mielestäni vika ei kuitenkaan ole ollut minussa, vaan tässä kieroutuneessa suomalaisessa kulttuurissa.

Tarvitseeko täällä ollakseen olla jotain vikaa? Meitä on monenlaisia, monen kokoisia, erilaisilla hyvillä ja huonoilla huonoilla piirteillä. Uskaltaisin sano, että jokaiselle löytyy ottaja jossain vaiheessa.

Oma asenne ja kranttuus tietysti hidastaa asiaa merkittävästi, samoin jos ei hakaudu tilanteisiin jossa tapaa ihmisiä (baari ei ehkä tehokkain paikka tutustua oikeasti) tai jos suojamuuri on rakennettu liian korkeaksi.

Jatkuva piereskelyni estää naisten tapaamisen ja seurustelun. En voi asialle mitään, haisen yksinkertaisesti pahalle. Olen asennoitunut jo asiaan niin etten tule saamaan koskaan naisia/seksiä.

Ujous, en pysty lähestymään naisia. Eikä ulkonäkö riitä siihen että naiset lähestyisivät minua.

En tiedä mitä tekisin asian korjaamiseksi.

Mielenkiintoinen aloitus, jossa on heti tehty kolme oletusta, joita ovat:

1. Sinkkuus on yleisesti epätoivottu tila.
2. Sinkkuudesta halutaan aina pois.
3. Sinkuissa täytyy olla jotain vikaa, koska ovat sinkkuja.

Tietysti sitä aina voisi olla komeampi tai mielenkiintoisempi, mutten koe että sinkkuuteni olisi niistä kiinni.

Minulle suurin ongelma on, että tapaan uusia naisia todella harvoin ja silloinkin yleensä baarissa. Olen kuitenkin kiinnostunut kilteistä tytöistä, joten ne vähätkin mitä tapaan eivät oikein ole minun tyyppiäni enkä minä heidän. Joskus tapaan naisia kavereidenkin kautta, mutta aika harvoin sinkkuja.

Tällä palstalla usein haetaan se vika joko itsestä tai muista, mutta itse en ajattele asiaa näin. Minusta se ei ole kenenkään syy, etten ole tavannut itselleni sopivaa naista joka olisi myös kiinnostunut minusta. Tilanteen korjaamiseksi olen koittanut laajentaa kaveripiiriäni, kokeillut nettideittailua ja aloittanut uusia harrastuksia. Minusta itsestäni se kuitenkin on loppu peleissä kiinni.

Olen tavis, se varmaan on ainoa "vika"

Mulla on asperger, tourette ja diagnosoitu narsistinen persoonallisuushäiriö jonka vuoksi käyttäydyn hallitsemattomasti, haukun eri ihmisryhmiä ja menetän itsehillintäni sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Muuten olen kroonisesti masentunut ja passiivis-aggressiivinen. Kirjoitan täällä sinkut-palstalla koska elämäni rajoittuu nettiin. Haukun täällä naisia, etnisiä ryhmiä ja kaikkia ulkonäön suhteen poikkeavia sekä tietenkin lihavia ja kaikkia joiden elämässä on ollut epäonnistumisia tai tragedioita. En saa siitä tyydytystä koska en osaa kokea mitään aitoja tunteita, tää on mulle vain ajanvietettä. Mut öö...mikä oli kysymys...kysymykseen....ööö...anteeks nyt tuli pahat tic-oireet en näe kirjoittaa...en varmaankaan saa naisii koska mun kroppa ei ole tarpeeks seksy ja lihaksikas eli et naiset on niin pinnallisia et niille ei kelpaa tällainen kiltti ja kunnollinen mies eiku....öööö....juma mitä ticcejä....auts

Kyllä kai se minun "vikalistani" on pidempi kuin 30 vuotta vanhan farmariladan, mutta listaanpa tähän niitä kaikkein räikeimpiä virheitä mitä tässä nyt sattuu tulemaan mieleeni:

1. En osaa oikein olla naisten kanssa sellaisessa vuorovaikutuksessa että siitä voisi mitään suhdetta syntyä.

2. En ole tarpeeksi aktiivinen. Tapaan harvoin oman ikäisiäni naisia, enkä tee käytännössä yhtään aloitteita.

3. Voisin olla vähän paremman näköinen tai ainakin lihaksikkaampi.

4. Olen vielä työtön opiskelija, mutta ehkä jo syksyllä tämä asia on korjaantunut.

5. Pelkään naisia jossain määrin. En oikein osaa luottaa ihmisiin ja minun on hyvin vaikeaa päästää ketään (henkisesti) lähelleni.

"Mikä sinussa on vikana koska et löydä/kelpaa kumppaniksi?"

Estynyisyys, heikot sosiaaliset taidot, huono itsetunto ja ulkonäkö.

Ujo tutustumaan vastakkaiseen sukupuoleen eikä tarpeeks komea, että naiset tekis aloitteen..

Ja no viime vuosina etääntyny sen verta pahasti muusta maailmasta, että nykyään vaikea keksiä juttelemista edes tutuille ihmisille. Tyhjästä on paha nyhjästä :)

- Ruma, sille ei voi mitään tehdä.
- Ylipainoinen, painoa olen pudottanut 25 kiloa ja vielä on hieman pudotettavaa. Mutta johtuen olleesta ylipainosta en tule koskaan pystymään olemaan ilman paitaa naisten edessä.
- En osaa viedä tilannetta tutustumisesta eteenpäin ja en osaa lukea naisten vihjeitä. Olen yrittänyt opetella hakeutumalla naisten seuraan, mutta toistaiseksi olen toiminut aina väärällä tavalla.
- Seurustellu vain nuorena ja siitäkin onjo todella pitkä aika. Tällekkään ei ole mitään tehtävissä kun ei kelpaa kenellekkään.

Vikoja löytyy. Tässä ensimmäisenä mieleentulevat:

- olen jo yli 40-v enkä halua enää lapsia
- on jo ennestään lapsia
- olen ylipainoinen
- olen korkeintaan tavallisen näköinen
- en juo alkoholia enkä tupakoi
- olen hiljainen ja rauhallinen, joten silloin harvoin kun käyn baarissa, niin unohdun sinne baarin nurkkaan. En osaa enkä halua olla äänessä pitämässä muka hauskaa, kun mieluummin olisin kotona lukemassa kirjaa sohvalla peiton alla villasukat jalassa
- tulen toimeen omillani, mutta en ole niin rikas, että olisi varaa elättää miestä
- en ole erityisen hauska. Tykkään huumorista, mutta se on vähän vinksahtanutta, joten en ole ihmisjoukossa mikään "stand-up-koomikko"
- olen ujo enkä osaa flirttailla. Jos joku katsoo minua, alemmuudentunne iskee heti ja koen, että olen ruma.

Tähän astiset miessuhteet ovat saaneet alkunsa tuttujen kautta kaveruudesta. Kun en jännitä ja opin tuntemaan toisen, niin silloin miehet ovat ihastuneet, kun ovat huomanneet, että elämä minun kanssa on hauskaa ja mutkatonta. Intohimo on tullut sitten sen ihastumisen/rakastumisen myötä, kun alkaa nähdä toisen uusin silmin.

Mahtaako FF löytää itsestään mitään vikaa, vai onko hän niin positiivinen persoona, ettei sellainen ajatus tule edes mieleen?

- En oikein kykene pitämään itseäni rakastamisen arvoisena ja kieltämällä itseni suojaudun pettymyksiltä.
- En uskalla tehdä aloitteita tai lähestyä naista.
- Sosiaalisten kontaktien puute.
- Hyvän työpaikan saanti hankalaa ujoudesta johtuen.

- sosiaalisten kuvioiden puute, ei tilanteita joissa voisin tutustua
- taipumus vetäytyä piiloon; en tiedä voisiko kukaan oikeasti hyväksyä minua tai pitää minusta
- elämäni on mennyt niin kuin se on mennyt, olen loukossa

En käy missään, missä vois tavata miehiä. En jaksa mitään soidinmenoja enkä kestä mitään pettymyksiä. Ei ole mitään tarvetta olla väkisin jonkun kanssa. Ja miesten kanssa muutenkin vaan lihoo, kun ne syö niin epäterveellisesti ja samalla itselläkin tulee vedettyä hampurilaisia ja pitsaa.

No tämä ongelma ei oikeastaan ole koskenut minua henkilökohtaisesti enää pitkään pitkään aikaan, koska siinä joskus 35 vuotiaana huomasin että ei ole enää minulle saatavissa naista josta olisi elämäni naiseksi.
Miksi pitäisi nimenomaan itsestään jotain vikoja hakea ja löytää ja alkaa piehtaroida jossain itsesyytöksissä ? Se kun vaan on niin että vähänkään itselleen sopivia naisia ei kertakaikkiaan ole ollut saatavilla missään, ei sitten enää teini-iän.

Mä saan flash backit lapsuuteni pedofiliakokemuksista, jos joku mies on aloitteellinen suuntaani, jolloin iskee jumalaton kuvotus ja torjun miehen. Olen ajatellut tyytyä toistaiseksi siihen, että olen itse aloitteellinen osapuoli (suhteessa ei enää haitta mihen aloitteet, mutta tutustumisvaiheessa tulee näitä ongelmia) . Ehkä joskus menen vielä terapiaan tai yritän muuten käsitellä traumojani.

Vaadin mieheltä liikaa, kun odotan läsnäoloa, osallistumista perheen arkeen ja asiallista kohtelua. En aloita suhdetta menemällä sänkyyn.

Vikaahan on mutta ottakoon jokainen sen itse selville ajan kanssa. En huutele niitä ensimmäisenä.
Kumppaniksi kelpaisin useimmalle ja kiinnostuneetkin mutta eivät uskalla lähestyä koska olen etäinen, torjun tai annan rukkaset.
Pitäisi hakea sitä seuraa. Se on rulijanssi. Viitsiikö alkaa taas?
Se kustantaa rahaa seuraa hakiessa, ulos mennessä ja huomaa ettei se ollutkaan se...oikia.

En ole kaunis, rikas enkä edes erityisen mukava. Ai niin, naisen ei tarvinnut olla muuta kuin kaunis.. eli:

En ole kaunis.

Pahin vikani taitaa olla, että en jaksa tyhmiä miehiä. En vain kykene olemaan miehen kanssa, joka on kovin yksinkertainen. En ole onnistunut muuttumaan sietokykyisemmäksi, enkä myöskään ole löytänyt riittävän älykästä miestä, joka haluaisi suhteeseen minun kanssani. Heille on tarjolla nuorempia ja kauniimpia naisia. Niinpä on parempi, että jätän miehet kokonaan rauhaan.

Tämä ei ole provo! Olen seurustellut miehen kanssa, joka oli kaikin tavoin mukava, kunnollinen, rehellinen etc. Silti oli pakko luovuttaa, koska olin pitkästyä kuoliaaksi, kun ei ollut mitään henkistä yhteyttä :(

Mulla on rapistunut ulkonäkö. Huono koulutus. Työttömyys. Mielenterveysongelmat. Ujous. Yksinhuoltajuus.. Muuten olen ihana ja mukava ihminen.

Ujous, ihmiskammo, aikoinaan työttömyys eli rahattomuus, tylsyys, liiat ikävuodet ja uskon puute eli dissaan itse itseni jo ennen, kuin kukaan muu pääsee sitä edes yrittämään.

Katotaanpas...

-Seuraa ei ole nykyisin oikein menoihin joten en tutustu naisiin
-Tuttavapiiri on myös karissut sille asteelle ettei sieltä löydy poimimattomia hedelmiä
-Ikää on jo päälle 30, mutta jotenkin sovellun paremmin nuorempien naisten kanssa yhteen kuin saman ikäisten, osa haluaa esimerkiksi perhe-helve...;) anteeksi perhe-elämän aloittaa piakkoin ja minä taas en
-Naisten seurassa en ole varsinaisesti kömpelö mutta jäykän asiallinen ja jos rentoudun niin sitten huomaan putoavani siihen mukava kaveri asetelmaan, en osaa olla heruttavan houkuttava iskijä toisin sanottuna
-Fyysinen kunto hyvä, mutta ulkonäöltäni olen "enintään" tavis
-Välillä olen ollut työttömänä ja tulot eivät ole kummoiset vaikka olenkin töissä
-En ole tarpeeksi kunnianhimoinen ja suurin pyrkivä kuten naiset odottavat, samoin sellaiset projektit kuten omakotitalojen rakentamiset yms. ei innosta
-Vaikea tulla naisen kanssa toimeen jolla on pinnallisia piirteitä, odotan syvällisyyttä ja kiinnostusta mm. kulttuuriin
-Vaadin ja odotan naiselta asioita (mm. normaalivartaloisuus), jotka sulkee monia ehdokkaita pois
-Vanhemmat naiset ovat kertoneet minun olevan sydämellinen, fiksu, tunneälykäs ja jollakin tavalla "sielukas", nuoremmat naiset pitävät minua vain hyvänä seurana mutta joka ei realisoidu suhteiksi
-Minusta puuttuu "se jokin" eli eläimellinen seksuaalisuus jne., muuten olen itsevarma mies joka tietää mitä tahtoo
-Edellisestä suhteesta jo kolme vuotta
-Odotan liika henkiseltä yhteydeltä, joidenkin naisten seurassa tuntuu kuin yrittäisi kertoa sisäpiirivitsiä jonka joutuu naiselle kuitenkin selittämään jälkikäteen erikseen

Viimeinen eikä vähäisin
-Liika itsenäisyys ja vapauden kaipuu sekä luoton puute naisiin

Tällä hetkellä en jaksa tehdä asialle yhtään mitään koska yritin jonkun aikaa kovastikin muttei tuottanut tulosta. Osittain voisi sanoa että tietyntyyppisistä jutuista olen jo luopunut ja niiden asioiden kohdalta luovuttanut koska jos suhteet ei onnistu tiettyjen naisten kanssa niin ne tuskin onnistuu ollenkaan.

Olen siis tauolla ja todennäköisesti joko tapaan sen naisen sattumalta tai sitten etsin seurani ulkomailta. Jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu tällä hetkellä todennäköisimmiltä koska naiset ovat aktiivisempia ulkomailla ja suomalaisten naisten asenne ei sovi minun luonteeseeni, johon kuluu kuitenkin aikaa.

olen itsekäs. pokailen miehiä ravintoloista, käytän seksuaalisuuttani ja annan miehen samalla käyttää omaansa minuun. sen yhden yön jälkeen katoan paikalta. jos kiinnostun, pohdin laittaisinko itseni likoon, mutta en kuitenkaan usko että se toimii ja etsin toisista vikoja ja jätän homman sikseen. jos taas mies ottaa minuun yhteyttä, hän on epätoivoinen enkä jaksa roikkujaa tai viimeistään muutaman treffin jälkeen etsin ne viat. vaikka ihan varmasti kaikki treffikumppanini olisi tutustumisen arvoisia

summa summarum, omaa epävarmuutta ja pelkoa heittäytyä.....

Koska en enää tähän aikaan jaksa kirjoittaa tähän mitään pitkää versiota, niin olennaisimman voinee tiivistää siihen, että en ole koskaan riittävästi oivaltanut, miten se prosessi missään vaiheessaan toimii.

arkuus ja seksuaalisen epäonnistumisen pelko, ei siihen muuta tarvita

En tapaa naisia missään ja olen huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Lisäksi penikseni on sen verran pieni, että seksi on molemmille osapuolille tunnotonta. En haluaisi ketään tuomita sellaiseen loppuelämäksi. Paitsi itseni.

Kaikissa on vikoja, niin naisissa kuin miehissäkin. Kelpaan kyllä kumppaniksi, mutta se ei nyt ole niin kiireellistä eikä ajankohtaistakaan, sillä haluan vielä viettää aikaani läheisteni kanssa, enkä halua nurkkiini lapsista mustasukkaisia olevia nössöjä:-)

Enkä ole täällä palstalla liiemmin ollut, enkä etenkään kiukutellut, enkä varsinkaan kirjoitellut mitään ilkeää kenestäkään, vaikka mieli olisi tehnyt :-).

Jotkut toisesta riippuvaiset voivat hyvinkin ajatella juuri noin,mutta minä en ole sellainen ja sitten kun sen oikean kohtaan, niin se on menoa sitten, mutta en vielä anna itseäni viedä mihinkään. Toiset eivät vain osaa tehdä mitään ilman kumppania oli se sitten huono tai hyvä.

Ja muuten, en olisi iki kuuna päivänä saanut maailman ihanimpia lapsiani maailman ihanimman, hauskimman, rehellisimmän, naista kunnioittavan,tunteellisen, rakastavan,seksuaalisimman, komeimman,arvostavan miehen kanssa, jos mua ei olisi käytetty, niin ja hyvin käytetty, sillä varmaan taso onkin liian korkea :-)

Tuttavapiirissäni on useitakin itseään ei niin arvostavia tapauksia ja sinisilmäisiä, mutta eivät osaa vaan olla yksin.
Juurikin eräs tuttavani tuttava kertoi, mikä esim. oman läähipiirini naisen mies on, eikä hän voisi kuvitellakaan hänen sellainen olevan, en kyllä minäkään uskonut, mutta kuulin ihan muuta, että sellasta. On kuulema oikea häntäh.. tekisi mieleni kertoa tuttavalleni tuo, mutta itsepähän tietää, miten itseänsä arvostaa...se niistä miehistä. Niin ja tuossa suhteessa kumpikaan ei voi sietää toistensa lapsia. Kummallista täältäpäin katsottuna. Taitaa toisella olla liian fiksut lapset, että niitä voisi edes sietää..no kateus on mitä on siinäkin tapauskessa.

Ja vielä yksi asia miehen pitää olla myös sellainen, että se hyväksyy lapseni
En haluisi jotain takapirua, joka mustamaalaa lapsiani ympäri kylää, eikä varsinkaan minun lapsistani voisi mitään huudellakaan, ovat saaneet kasvaa tasapainoista elämää ilman mitään tappeluita yms, toisin kuin jotkut, joista on aihettakin vähän huudella:-)

Eipä muuta tällä kertaa ja nyt poistun viettämään ihanaa kesää!

Kamala muiden ihmisten toimista johtuva elämänhistoria sekä sairaus, jotka ovat vaikuttaneet paljon mielialaan, muuttaneet luonnetta ja koko elämäni suuntaa.

Vahvasta tuli herkkä ja rohkeasta ujo, joka ei luota ihmisiin.
Kuvittelin lapsena jo saavani paljon ystäviä, mutta jäinkin yksin tässä elämässä.

Olin kunnianhimoinen opiskelija, mutta sitten iskikin sairaus ja masennus.
Täytyy vaihtaa alaa, kun alkuperäisen unelman saavuttaminen vaatii kohtuuttomasti aikaa ja voimia. Opiskeluaikaa on vierinyt hukkaan sairauteni ja mielenterveyteni vuoksi. Ei ole siis työtä, eikä hääviä koulutusta!

Paljon hirveitä asioita elämässä joutunut kokemaan ja jos olisi kumppani, tämän tulisi olla sellainen, jolle voi kertoa joskus nämä asiat, eikä hän järky liikaa siitä mitä kuulee, eikä hylkää sen takia. Ei näitä asioita voi/halua oikein salata, mutta ei niillä halua järkyttääkään toista liiaksi tai pilata suhdetta.

Vikoja vikoja, isoja vikoja :)
Suurin ehkä, etten etsi. Kaipa sitä pelkää, että löytääkin jonkun.

Epävarmuus lienee yksi, ja kaiken lisäksi taidan pikkasen ylikompensoida omaa epävarmuutta/ujoutta esittämällä jotain itsevarmaa kovista. Työntänee herkimmät aika pian poies. Tai oikeastaan kovemmatkin. Noh.

En aatellut tehdä mitään. Mua ei haittaa olla yksin. Mikä lienee jälleen yksi vika, pari vuotta suhteetta niin on liian tottunut yksineloon.

Ehkä jos tässä rohkaistuu kumppania hakemaan, niin tuota valheellista itsevarmuutta voisi käyttää hyväksi, on sillä ennenkin mies kaapattu. Ainakin hetkeksi.

Tai pyh, ehkä olen vain lihava ja ruma, koska se taitaa tämän palstan miesten mielestä olla ainoa hyväksyttävä syy naisen yksinoloon ;P

En ole hyvännäköinen, en ole sosiaalinen, kiinnostuksenkohteeni ovat suhteellisen suppeita, mielipiteeni ovat saaneet ihmiset sanomaan minua hulluksi, en käy missään, haluan päteä... ja silti kehtaan olla vielä nirsokin kaiken lisäksi!

Ulkonäkö ja luonne, se että ne eivät matchaa. Olen ulkoisesti kiltin ja herkän sairaanhoitajattaren/lastenhoitajan/opettajan näköinen, mutta luonteeltani vastakohta. Olen hyvin itsenäinen, vahva, särmääkin löytyy, välillä jopa liikaa. Silitettäessä kiva ja ihana, vastakarvaan silitettäessä hankala ja haastava. Vedän ulkoisesti puoleeni miehiä, jotka viehättyvät ulkonäöstäni, mutta eivät vetoa minuun älyllisellä tai henkisellä tasolla, eivätkä kiinnostu/a kuin pinnallisesti. Kaipaan henkistä yhteyttä ja älyllistä haastetta. Niitä ei ainakaan baarimiehissä kohdalleni osu, netissä hieman paremmin.

Olen epäsosiaalinen, en tutustu uusiin ihmisiin kovin helposti, olen varsin tylsä ihminen, viihdyn liian hyvin omissa oloissani, piereskelen tahtomattani koko ajan ja haju aiheuttaa eristäytymistä/häpeää.

No mä olisin muuten täydellinen mutta viat puuttuu

Eewuli ihme kyllä sai kumppanin, ihmettelen kyllä kuka hänet voi ottaa. Elää kuitenkin luullen itseään kauniiksi eikä hän sitä ole ja naamasta voi lukea "olen tuleva yh-äiti"

Liian korkea ÄO (155). Jostain syystä miehen tyhmyys näyttää olevan naisille tussuakostuttava ominaisuus. Menestyviä panomiehiä on perinteisesti kolmea tyyppiä:

1. Vähä-älyinen puolipuliukko juoppo
2. Vähä-älyinen tatuoitu, naurettavan kokoiseksi itsensä bodannut "panokone"
3. Vähä-älyinen lukutaidoton villi jostain typerästä kehitysmaasta

Ainoa yhdistävä tekijä on matala älykkyys. Eli pitää alkaa esittää tyhmää. Eilen baarissa oli hyvä esimerkki, seurasin vieressä kun kakkostyypin panomies louskutti leukojaan yhdelle teinitortulle, sen jutut oli kyllä aivan idioottimaista sontaa, tunsin suoranaista myötähäpeää. Oli kuitenkin huvittavaa katsoa, länkynlänkynlänkyn panomiehen leuat jauhavat ja oikein näkee miten sen ämmän haaroväli alkaa tulvia kuin Niagara.

Olen VITUN ruma, ei siinä muuta. Elämä pilalla.