en pidä sukulaisten tapaamisessa kun kaikki historia on tiedossa, menneisyyden ongelmat vaikka nykyään pyyhkii ihan hyvin niin sen vaan näkee asenteesta että vanhat asiat vaikuttaa vieläkin ja varmaan ikuisesti.
Paljon paremmin menee uusien tuttavuuksien kanssa kun heillä asenne muodostuu nykyhetken perusteella, ei ole vanhoja juttuja rasitteena.
Kellään muulla tällaista?
Paljon paremmin menee uusien tuttavuuksien kanssa kun heillä asenne muodostuu nykyhetken perusteella, ei ole vanhoja juttuja rasitteena.
Kellään muulla tällaista?
Vastaukset 5
Vanhimmat
On.Olen tarkoituksella ottanut etäisyyttä vanhaan tuppukyläpaikkakuntaani ja sukulaisiini siellä. Olin /olen heille edelleen kuin ilmaa, syynä nuoruusiän masennus ja kylän yhteisön ulkopuolelle joutuminen. Plussana lisäksi vanhempien erittäin riitaisa avioliitto ja alkoholismi. Sukulaisilleni ja ex.tuttavilleni olen edelleen juovan äidin nuorin poika ja kylän ulkopuolinen. Asenne ei ole muuttunut 10-20-vuoteen mihinkään. Siispä ihan oman m-terveyden takia vaihdoin nimeni, paikkakuntaa ja tuttavpiiriä kerralla ja kunnolla. Raju liike, mutta on maksanut itsensä takaisin.
Toki osa syystä on minunkin. Aikoinaan teininä tuli hölmöiltyä kännipäissään ja laiminlöytyä koulut. Tämäkin oli osasyynä asemaan kylällä ja suvun silmissä. Nooh mokat saa melkein aina korjattua ja kouluttauduin uuteen ammattiin kaukana kotoa ja hyvin on mennyt viime vuodet. Suomi on kaupunkeineen sen kokoinen,että uusi alku on melko helposti saavutettavissa. Uusi työ, uudet harrastukset, koulu ja paikkakunta kaikki auttavt pyyhkimään menneisyyden pois mielestä.
Nimenomaan, kun vanhat tutut ovat juuttuneet jauhamaan samaa vanhaa paskaa on aika hakeutua uusiin piireihin uudelle paikkakunnalle. Se vaan että monesti on sitten vaihdettava työpaikkaakin tai haettava koulutukseen uudelle paikkakunnalle. No siinähän uudistuu elämä sitten perinpohjaisesti ja saa ikäänkuin uuden alun.
Mukava kuulla tällaisia hyviä tapauksia että ei ole jääty tuleen makaamaan ja valittamaan huonoa nykyhetkeä vaan on tehty "radikaalejakin" ratkaisuja päästäkseen elämässä eteenpäin kohti parempaa elämää :)
Jotenkin tuo otsikko kuulostaa tutulle:
Isoisoisä ja isoisä eivät tulleet toimeen keskenään, isoisä ja isä eivät myöskään tulleet toimeen keskenään ja nyt isä ja minä ollaan ajautumassa samaan tilanteeseen, toivottavasti minusta ei tule vanhempana samanlaista valittajaa mitä isästäni on tullut ja kaiken kukkuraks äiti on myöskin alkanut valittaa kaikesta mitä teen, ammatiltani olen yksityisyrittäjä.
Aikuistuminen on juuri napanuoran katkaisua henkisessä mielessä. Kasvuympäristön ja menneisyyden ei tarvitse antaa määritellä itseään ja omia valintojaan. Ihminen kirjoittaa oman historiansa.