No niin, limsa ja popcorn valmiina? Aurinkohattu päässä ja aurinkovoide levitetty? Jungfraulla froteiset shortsihaalarit ja joka mölöllä pikkuiset, tiukat uikkarit?
Ajelin tänään pyörällä… niin, mitäpä minä muutakaan, 40-45 km. Oli helle, käsivarsilla ja rintakehässä 30:n suojakertoimen aurinkorasvaa, janotti. Osuin paluumatkalla, joka oli mutkainen, Mustikkamaan rannalle, riisuin kypärän ja lukitsin pyörän, istuuduin kivelle vettä hörppimään ja katselemaan rannalla grillaantuvia ihmismakkaroita. Taempana merellä kulki täpötäysi sightseeing –laiva ja sekalainen joukko muita vesivempeleitä.
Siellä he makasivat ja heitä oli paljon. Minä en ollut siellä, hiekalla muiden seassa, mutta kai minäkin jonkinlainen ihminen olen. Sellainen tuli mieleen: kai minäkin jonkinlainen ihminen olen. Ei se ollut muodostaan huolimatta kysymys, vaan äänetön, melko alistunut, karhean hellä ja väsynyt toteamus. Voi kai yksinkin tehdä kaikenlaista? Vaikka vain mennä paikkoihin ja katsella, juoda vettä hiljaa.
Näkyi monenlaisia ihmisiä, ihan tavallisia. Joku nainen seisoi mekossa meressä, helmat olivat vedessä, joku juuri ja juuri kävelyikäinen lapsi oli rannan ja hänen välissä; vanhempi nainen makasi lähellä, hän oli erittäin ruskettunut, oli kai ollut kevättalvella etelän rannoilla, veti röökiä; kolmen nuoren kollin joukko, kalmankalpeat selät ja vatsat, kasvot ja käsivarret ruskettuneita, mieleeni tuli sisiliskot; bikinityttöjä ja –naisia, enemmän tai vähemmän tavallisen näköisiä.
Että vesi onkin hyvää kun on aito jano! Hörppäilin lisää, nam.
Ainuttakaan suorastaan missin, mallin tai adoniksen näköistä en rannalla nähnyt. Teinitkin näyttivät ihan… tavallisilta. Ehkä ne ihmeelliset ihmiset lojuivat jollain toisella rannalla? Ehkä heitä ei ole noin 95 % todellisuudesta olemassakaan? En minä tiedä, missä he ovat. Auringonpistos? Olikohan kypärän hihna ollut liian löysällä?
Jäätelökoppia ei näkynyt. Kummallinen ranta. Naps, kiinnitin kypärän, ja jatkoin matkaa yksinäni.
Ajelin tänään pyörällä… niin, mitäpä minä muutakaan, 40-45 km. Oli helle, käsivarsilla ja rintakehässä 30:n suojakertoimen aurinkorasvaa, janotti. Osuin paluumatkalla, joka oli mutkainen, Mustikkamaan rannalle, riisuin kypärän ja lukitsin pyörän, istuuduin kivelle vettä hörppimään ja katselemaan rannalla grillaantuvia ihmismakkaroita. Taempana merellä kulki täpötäysi sightseeing –laiva ja sekalainen joukko muita vesivempeleitä.
Siellä he makasivat ja heitä oli paljon. Minä en ollut siellä, hiekalla muiden seassa, mutta kai minäkin jonkinlainen ihminen olen. Sellainen tuli mieleen: kai minäkin jonkinlainen ihminen olen. Ei se ollut muodostaan huolimatta kysymys, vaan äänetön, melko alistunut, karhean hellä ja väsynyt toteamus. Voi kai yksinkin tehdä kaikenlaista? Vaikka vain mennä paikkoihin ja katsella, juoda vettä hiljaa.
Näkyi monenlaisia ihmisiä, ihan tavallisia. Joku nainen seisoi mekossa meressä, helmat olivat vedessä, joku juuri ja juuri kävelyikäinen lapsi oli rannan ja hänen välissä; vanhempi nainen makasi lähellä, hän oli erittäin ruskettunut, oli kai ollut kevättalvella etelän rannoilla, veti röökiä; kolmen nuoren kollin joukko, kalmankalpeat selät ja vatsat, kasvot ja käsivarret ruskettuneita, mieleeni tuli sisiliskot; bikinityttöjä ja –naisia, enemmän tai vähemmän tavallisen näköisiä.
Että vesi onkin hyvää kun on aito jano! Hörppäilin lisää, nam.
Ainuttakaan suorastaan missin, mallin tai adoniksen näköistä en rannalla nähnyt. Teinitkin näyttivät ihan… tavallisilta. Ehkä ne ihmeelliset ihmiset lojuivat jollain toisella rannalla? Ehkä heitä ei ole noin 95 % todellisuudesta olemassakaan? En minä tiedä, missä he ovat. Auringonpistos? Olikohan kypärän hihna ollut liian löysällä?
Jäätelökoppia ei näkynyt. Kummallinen ranta. Naps, kiinnitin kypärän, ja jatkoin matkaa yksinäni.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Näitkö yhtään pelimiehiä joille olisi tehnyt mieli jakaa pimperoa?
Sulla vilisee pelimiehiä sun päässäs.
Mun on pitänyt tätä kysyä sulta jo aiemmin, mutta kysyn nyt.
Tekevätkö miehet sinua kohtaan lähestymisyrityksiä?
Ai pyörällä ajaessani tai kaupassa käydessäni - ei.
Hiero ihollesi aurinkovoiteen sijasta hunajaa niin houkuttelet urokset luoksesi.
"rintakehässä 30:n suojakertoimen aurinkorasvaa"
Minkälaisessa pornopaidassa sitä on mahdettu pyöräillä, kun se rinta on ollut niin paljaana? ;)
Rintakehässä. Tissit ei näkynyt. Oisko pitänyt? Mikä tuon alueen nimi sitten on... dekoltee?
Ei kokonaan, mutta vähän, silleen viekoittelevan kutsuvasti. Ei kuitenkaan liikaa, koska se on white trashia.
Pyöräillessä asento on hieman etukumara, saattaahan sieltä jotain näkyä, vaikka paita olisi siveä, mutta minä en ole siitä asiasta tietoinen; minä vain ajelen pyörällä.
"Ajelin tänään pyörällä… niin, mitäpä minä muutakaan, 40-45 km."
Tämä lause sai minut tukehtumaan popcorneihini. Mitä hiton hittoa?! Minä en pääse helteessä kuin kadunkulmaan asti pyörtymättä. Selvästi harjoittelun paikka.
Mitä jos seuraavalla kerralla menisit rannalle lueskelemaan? Minä olen mennyt usein, tosin farkut jalassa sain välillä vähän outoja katseita. Muistikirjan kanssakin on mukava mennä. Täytyy vaan olla aurinkolasit ja löytää vapaanaoleva päivänvarjo.
Myönnetään, minussa asuu pieni fyysinen masokisti. Voisin kokeilla joku kaunis päivä sitä rannan kupeessa puun varjossa lueskelua.
Tuohon rannan kupeessa puun varjossa lueskeluun liittyen. Odotatko siellä puun varjossa että joku pelimies tulee juttelemaan nussijuttuja ja sitten lähdette sinun luoksesi nussimaan?
Onko yksikään mies koskaan yrittänyt iskeä sinua?
Onko paska mölä istunut koko pitkän kuuman kesäpäivän yksin kämpässään, roikkunut netissä ja miettinyt outoja asioita?
"yksikään mies koskaan---"
On, mutta olen ollut liian huonoitsetuntoinen ja osaamaton mihinkään muuhun kuin pakonomaisesti vetäytymään.
Olen miettinyt pissipöksyn pikkareita.
Niin, puun varjossa on vieläkin parempi! Tosin jotenkin aina löytää löytää itsensä istumassa käpyjen ja/tai piikkien keskellä. Pitäisi olla tyyny mukana.
Minäkin käyn usein yksin rannalla lukemassa kirjaa. Välillä pulahdan veteen vilvottelemaan. Hiljainen ranta on tällaiseen juuri sopiva. Sellainen missä kuuluu ennemmin kaislikon suhinaa, kuin huutoa ja ilakointia.
Puun varjossa, mekko päällä, hattu päässä. Pyöräilykypärä piilotettu kannon taakse.
Mietin just tänään, missähän täälläpäin olisi sellainen hiljainen ranta.
Kakkamölö menee seuraavana hellepäivänä rannalle katselemaan, millainen on kesän bikinipöksymuoti.
Minä olen kyllä sen verran vainoharhainen, että vältän noita hiljaisempia rantoja kuin ruttoa...
Minkävärinen pyöräilykypärä sinulla on?
Samoja kokemuksia.
Minut on ainakin 10 oikein unelmanaista yrittänyt iskeä tässä viimeisen 15 vuoden aikana, mutta olen torjunut heidät vältellen.
Huonoitsetunto minullakin on ollut syynä käytökseeni heitä kohtaan.
Merihirviönkö pelkäät merestä nousevan?
Minä taas arvostan tuota rauhallisuutta niin paljon että jos menisin rannalle kirjaa lukemaan, niin etsisin jostain sellaisen kalliokielekkeen tai niemennotkon jossa ei olisi ketään muita ihmisiä. Harmi vain että täällä Helsingissä taitaa tuollaiset paikat olla melko vähissä, varsinkin kuumana kesäpäivänä.
Onko siellä nakurantaa?
Eikun miehen pitkässä takissa.
Hiljaisella rannalla ne kalat kutee (ja Zodiac-murhaajat).
Hassua, minusta on jotenkin mukava lukea kirjaa omassa pienessä kuplassa kaiken hälinän keskellä. Siitä rannan yleisestä hälinähuminasta tulee mukava taustaääni joka hypnotisoi minut syvemmälle kirjan maailmaan. Tuntee olevansa osa suurta yhteisöä, ja kuitenkin siitä täysin irrallaan.
Hiljaisuutta saa kotonakin :P
No jos nyt ajattelet tarkemmin, niin Helsinki on meren rannalla ja saarilla. Hiljaisempia paikkoja kyllä löytyy kun vähän katsoo karttaa ajatuksella.
Pihlajasaaresta saattaisi löytyä, ainakin sen kerran kun kauan sitten kävi, oli kovinkin rauhallista. En ole niin rantahenkinen, että olisin jaksanut käydä sen jälkeen paikkaa katsomassa, kun kaveri luopui veneestään.
Valkoinen.
Niin, ja jos ei tarvitse meren äärellä olla niin niitäkin paikkoja on vaikka kuinka.
Kyllä niitä hiljaisempiakin paikkoja varmasti löytyy. Riittäähän täällä rantaa ja saaria. Suositusta uimarannastakaan ei tarvitse kauas kävellä, kun jo löytyisi rauhallisempi kallionurkkaus. Kovin syrjäiseen paikkaan yksin meneminen ei ikävä kyllä ole naiselle mahdollista.
Minussa asuu sellainen "itse-deletoija". Se pelaa minulla kivuliasta ja tuhoisaa peliä.
Oikeastiko naiset miettivät tuollaisia, ettei syrjäisiiin paikkoihin luonnossa liikkuessakaan uskalla yksin mennä?
Kun miehenä ei sellainen ole koskaan tullut edes mieleen, vaan aina mennyt sinne minne huvittaa.
Joo, pitää varmaan tässä joku viikko uida johonkin saareen että saa lukea kirjaa rannalla yksin.
Niin, tässä on suuri ero naisen ja miehen välillä, jota miehet eivät yleensä tajua. Miehet voivat mennä minne ja milloin haluavat, naisille se ei vain ole mahdollista.
Kyllähän niitä saaria Helsingin edustalla riittäisi.
Ei sellaisia puskaraiskaajia ole oikeasti kuin elokuvissa ja villissä A:lla alkavassa maanosassa.
Niin... kai. Jotain rauhallista rantaa voisin kartasta katsella.
Kappas vaan, se on sitten läheltä liipannut, ajoin nimittäin tänään Kulosaaren kautta, mutta en jaksanut tällä kertaa poiketa Mustikkamaalle, kun siellä tuli pari päivää aikaisemmin pistäydyttyä. Silloin pysähdyin hetkeksi rannan laitaan niitä kuntopölkkyjä heiluttelemaan. Täytyy ensi kerralla pelata etsi Essi kuvasta-leikkiä...
Jäätelökioski löytyy sieltä sillan läheisen parkkiksen laidasta.
Joo, tiedän sen jäätelökiskan, ei ole ihan rannan lähellä. Sen kioskin nimi oli muuten ennen Namunakki. Minua niin ärsytti kun sen nimi muutettiin.
Niinpä olikin! Lisäksi katolla oli hilpea namunakki-logo.
Se oli tällainen... (En suosittele kovin herkkähermoisille mölöille).
http://typotrip.wordpress.com/2009/10/21/namunakki/
No mutta Essi! ;)
Selkeä kulttuurinähtävyys jonka nyt missasin kun en asu Helsingissä.
Nyyh, kun sitä ei enää ole; nimi muutettiin häveliääksi. Myös kuva on poistettu. Ja mua kun aina niin hihitytti kun menin ohi. (Mulla taitaakin olla jo nukkumaanmenoaika).