Mielenterveys horjuu

Hei,

Sosiaaliset suhteet on tärkeitä ja minusta eristäytyminen, josta kerroit, ei ole hyvä vaihtoehto. Olisiko sinulla mahdollisuus mennä vaikka johonkin harrastusryhmään tms. missä voisit tavata samanhenkisiä ihmisiä? Tekstistäsi välittyy, että pohdiskelet paljon asioita ja sinusta löytyy empatiaa toisia kohtaan. Eli tuntuu, että sinulla voisi olla paljon annettavaa, kun vain löytäisit ihmisiä ympärillesi.

Tunnistan tuon tunteen, että kun on alakuloinen, tuntee itsensä syylliseksi tai huonommaksi porukassa. Kuitenkin olen koettanut ajatella itse niin, että meidän arvomme ei riipu siitä, miten toisia miellytämme tai miten mukaudumme heidän tunteisiinsa. Alakuloisuuteen on jokaisella oikeus. Itse olen joutunut opiskelemaan sen kantapään kautta, koska olen elänyt ympäristössä, jossa ihmisen odotettiin olevan "iloinen ja pärjäävä". Nyttemmin olen koettanut sallia itselleni kaikki tunteeni. Jos ihmisiä ei miellytä se, millainen olen, niin kauan kuin en loukkaa ketään, annan sen olla. Ne ovat heidän tunteitaan, eivät minun. En tiedä tarkoititko tätä. Mutta tuli vain mieleen.

Kirjoitit: "vaikka en haluaisi luovuttaakaan, vaan katsoa, mitä tulevaisuudella on minulle tarjottavana". Pidä tästä ajatuksesta kiinni. Olet niin nuori vielä, että tulevaisuudella on varmasti paljonkin varattuna sinulle. On luonnollista, että masentuneena sitä miettii erilaisia ulospääsyteitä. Mutta minusta tuntuu, että itsemurha on vain ongelmien sysäämistä eteenpäin, omille läheisille.

Mieleeni tuli myös Samuli Parosen aforismi, en muista sanatarkasti, mutta ajatus meni jokseenkin näin: "Kärsimättömyys aiheuttaa enemmän itsemurhia kuin kärsimys". Eli anna aikaa itsellesi ja ole ystävällinen ja armollinen itsellesi. Hakeudu ihmisten pariin ja tee asioita, joista nautit. (Vaikka ne eivät tuntuisi miltään. Olen ajatellut, että masennus ikään kuin testaa meitä vaatimalla meitä luovuttamaan entiset harrastuksemme ja ilonaiheemme. Tälle vaatimukselle ei kannata missään nimessä alistua.) Jos tuntuu, että haluat puhua jollekin, jolla olisi ulkopuolista näkökulmaa asioihin, älä epäröi hakeutua ammattiauttajan puheille.

Tsemppiä siis ja paljon voimia sinulle eteenpäin!

Hei, kiitos vastauksesta ja tuestasi.
On totta, että minun ja monen muunkin tulisi yrittää keskittyä enemmän omiin tunteisiin ja omaan tilanteeseen muiden ihmisten palvomisen sijasta. En vain ole vielä keksinyt, miten pidän suhteeni itseeni ja muihin yhtä hyvänä niin, että koen oloni onnelliseksi. Tämä on suuri haaste, johon toivottavasti ehkä vielä joskus keksin ratkaisun.
On vaikeaa löytää kaltaistani seuraa, tai muiden ikäisteni seuraa ylipäätään, kun on viettänyt niin suuren osan vapaa-ajastaan kotona kuin minä. Haluaisin kyllä tutustua muihin, mutta uusien kontaktien luominen tuntuu yhä vaikeammalta kun niitä ennestään ei ole paljoa. Tämän kanssa ei kai muuta voi tehdä kuin yrittää entistä kovemmin ja ajatella, ettei mitään menetettävää ole, tiedän että tuo on se oikea asenne, mutta siitä kiinni pitäminen on hankalaa näin epävarman ihmisen kohdalla.

Kiitos joka tapauksessa tuestasi!

Toki toki. Provotehtaan tuotteelta haiskahtaa. Vastailee omiin provoihinsa. Onko elämänsisältö kärsinyt noin pahan inflaation?

Masennus ei katso ikää enoni joka oli vähänpäälle kolmekymppinen oli luultavammin aika vitun masentunut kun teki itsarin otti lääkkeitä viinan kanssa ja asetti dynamiitin rintakehänsä päälle ja räjäytti päänsä hevonvittuun.Kaksi tyttöä jäi kaipaamaan isäänsä olen lähestymässä samaa ikää 28v olen tällähetkellä ja on joka pv aivan vitun paha olla henkisesti fyysisesti mutta vaikka löisin nyrkin betoni seinään se helpottaa hetkeksi,kipu ei tunnu miltään verrattuna jatkuvaan sielua kalvavaan piinamaiseen sairaanloiseen särkyyn kipuun joka jatkuu päivä toisensa jälkeen aiheuttaen vatsavaivoja paska kusi oksennus näkö kuulo tunto tasapaino aistien ja ties minkä vikoja mikään ei tunnu miltää ei tunne sääliä rakkautta ei mitään,kyllästynyt kaikkeen kusemiseen,paskomiseen perseen pyyhintään,syömiseen nukkumiseen naimiseen,ihmisiin jne kaikki on nähty mikään ei tunnu miltään olen yrittänyt itsemurhaa joillain vitun serotiinilääkkeillä hetken mielijohteessa juovuspäissäni meni vaan suolet solmuun ja viiltäisin ranteet auki tai hirttäytyisin mutta yhdenillan jutusta syntyi tytär minulle se oli sekä siunaus että kiroukseni vain tyttäreni tähden viitsin enää elää sillä lapsella pitää olla isä oli se sitten millainen tahansa mutta ei menis sekuntiakaan minuuttia tuntiakaan päivääkään viikkoa kuukautta vuottakaan ettenkö ajattelisi päästää itseni päiviltä.

Usein nuorella, joka on jättämässä lapsuuttaan ja astumassa aikuisuuteen on epävarmuuden tunteita. Kun menet inttiin, niin siellä saat olla ikäistesi seurassa.
Jos tuntuu ettet pääse omin eväin eteenpäin, niin kannattaa käydä juttelemassa asiantuntijan kanssa.
Kirjoittaminen tuntemuksista on hyvää ja terapeuttista.