Alan olla jo niin vihainen ja surullinen, että en jaksa. Taas istuin puhelin kädessä ja mietin montako miehen numeroa poistan kerralla. Yksi täysin epäluotettava, puhuu nättejä ja on viimeisen päälle sosiaalisesti hetkessä taitava, mutta luottaa ei voi missään pienimmässäkään asiassa ja pitemmän päälle jutut menee koko ajan ristiin. :( Pari ihmistä, joille yhteydenpito on ollut mun puolelta niin yksipuolista, että joko mä menetän itsekunnioituksen rippeet kohta kokonaan tai sitten hävitän kaikki yhteydet vaikka se sattuu. Mutta en mä näe tässä kuin huonoja vaihtoehtoja. Tunnen itsensi niin loputtoman typeräksi ja säälittäväksi, mitä virkaa mulla on loputtomasti pitää yksin yhteyttä, kun en ole minkään arvoinen heidän puoleltaan. Eräs, jolle ystävyys/tuttavuus olisi kelvannut vasta kun hän olisi saanut elämänsä todella edustavaan kuntoon ja mun rooli hänen elämässä olis ollut joku ihaileva näyttelyvieras, ja oli ilmiselvää et mulla olis ollut suhde hänen omistuksiinsa, ei häneen. En jaksa selittää kaikkea, mutta näin.
Viisastuminen kirvelee ja se, että todella välillä tiedän, että syy on katsoa vain peiliin. Ja että vaikka olisi ajatellut, että ikä tuo viisautta, oikeasti se vain korostaa sitä, että tässä ei ole edes kyse mistään nuoruuden hölmöistä vaan aikuisista perusmukavista ihmisistä, jotka nyt tietysti voisi haukkua maan rakoon siitä että musta tuntuu pahalta, mutta tosiasiassa sekin olisi vain itsepetosta. Jos ei kiinnosta arvostaa tai halua olla tekemisissä, niin se on jokaisen vapaa valinta. Kun tajuaa, että jossain vaiheessa ei enää ole itsetarkoitus edes itselleen lohduttaa, että kyllä tämä tästä, kuten täällä aina nuoremmille veisataan ja että vielä löydät jotain parempaa, vaan kyse on siitä, että tässä vaiheessa oikea elämä on raadollista ja kovaa, eikä siihen tarvita edes niitä renttuja, vaan tavallisia mukavia ihmisiä, ja se minkä reaktion itse saa heissä aikaan on tämä. Jotenkin olen niin loputtoman pettynyt itseeni taas kerran, etten jaksa. Että viimeisetkin haaveet ja unelmat edes jotenkin ihmisenä kohdatuksi tulemisen kokemuksesta saa vetää pytystä alas.
Että johonkin saakka on joku hyvänpäiväntuttu ja se siitä sitten, mutta sitä ihmisarvoa ei vaan ole eikä tule, ei vaikka miten pitkään toiset tai itsekin on jaksanut uskoa, tai yrittää luottaa, että vielä se tästä kirkastuu joskus.
Ja tähän samaan syssyyn vuodatan senkin, että miten epäreilulta tuntuu se, että ne tuntemansa rentutkin on jotenkin vain yhtäkkiä löytänyt sen elämänsä rakkauden ja muuttuneet rentuista peruskunnollisen mukaviksi perheenisiksi, elämä muuttuu paljon.. Eikä kyse ole siitä, että nämä muutaman vuoden päästä lähtisivät kulkemaan mihinkään, vaan muutos on ollut aito ja oikea. Sitä taikaa vaan mun kohdalla ei tule tapahtumaan ja jota asiaa mä en ala itselleni pettämään, että niin kävisi.
Kai tässä on se totaalipettymys ja todellinen pelko taustalla, kun viimeaikoina vielä kahta vanhempi pomokin on alkanut lähetellä hävyttömiä sähköpostiviestejä, eikä mulla ole mitään keinoa reagoida niihiin mitenkään, töissä on pakko käydä ja yksi projekti pitää tehdä loppuun. Alkaa olla olo niin arvoton ja loukattu ja tosissani pelkään jotain, mitä en edes ymmärrä, että alan ymmärtää äiti teresaakin todella. Että aivan sama olisi uhrata elämänsä kalkutan lapsille keittäen puuroa. Josko mulla sielläkään olis mitään virkaa.
niin pahalta tuntuu että..
13
266
Vastaukset
- A. W. H.
Olet huolellinen ja vastuuntuntoinen ihminen joille ei nykymaailmassa enää tahdo löytyä henkistä arvoa vastaavaa seuraa. Tiedän itse miehenä tuon täysin saman tunteen. Me jotka todella ajattelemme asioita ja olemme valmiita kantamaan vastuuta, olemme harvinaisuuksia. Missä sinun kaltaisesi naisen voi tavata?
- hanna.noble
Kyllä se taitaa niin olla, että ensin pitää oma pää saada kuntoon että pääsee elämässä eteenpäin.
Ovat tainneet nämä sun sutinat pitää sua itsestään selvyytenä, näytä niille!
Poista ne numerot ja ui uusille vesille. Otat oman itsekunnioituksen takaisin ja näytät hitto vie kaikille pelaajille että miten SINÄ ITSE osaat ja pystyt elämään ja vielä nauttimaan elämästä.
Älä unohda että itse olet tärkein linkki minkään asian onnistumiseen omassa elämässäsi.- en jaksa.
Olen jo niin monta kertaa ennenkin miettinyt samaa, poistanut numeroita ja mennyt eteenpäin. Ja kun tajuan, että ei tässä yhdistävinä tekijöinä ole kuin minä itse. Että se eteenpäinmeno on se vaihtoehto, muuta ei ole, mutta ei jaksaisi enää, kun olo on joskus et, että tekisi lähinnä mieli itkeä silmät päästään ja lopulta kysymys on vain aivan valtavasta itsepettymyksestä, että vaikka ei ole toisille sen arvoinen, ei ole kohta enää itsellekään. Että kun on uinut jo monta kertaa uusille vesille, jostain kaivanutkin juuri sen verran itsekunnioitusta, että pärjää ja tuolla tavalla myös uhmakkaasti muka ainakin mielessään haistattanut pitkät, kyllä tähän väsyy. Sehän se väsyttää, kun pitää itselleen kerta toisensa jälkeen todistella tuota juuri samaa. Että kai se muka tästä, ehkä muka seuraavalla kerralla. Että jospa mä olemukseltani olisin nyt jotain muuta kuin ennen, että nyt kaikki muka muuttuu. Tärkein linkki juuri itse, ja siinä se suurin vika. Itku!
- nosta rimaa
en jaksa. kirjoitti:
Olen jo niin monta kertaa ennenkin miettinyt samaa, poistanut numeroita ja mennyt eteenpäin. Ja kun tajuan, että ei tässä yhdistävinä tekijöinä ole kuin minä itse. Että se eteenpäinmeno on se vaihtoehto, muuta ei ole, mutta ei jaksaisi enää, kun olo on joskus et, että tekisi lähinnä mieli itkeä silmät päästään ja lopulta kysymys on vain aivan valtavasta itsepettymyksestä, että vaikka ei ole toisille sen arvoinen, ei ole kohta enää itsellekään. Että kun on uinut jo monta kertaa uusille vesille, jostain kaivanutkin juuri sen verran itsekunnioitusta, että pärjää ja tuolla tavalla myös uhmakkaasti muka ainakin mielessään haistattanut pitkät, kyllä tähän väsyy. Sehän se väsyttää, kun pitää itselleen kerta toisensa jälkeen todistella tuota juuri samaa. Että kai se muka tästä, ehkä muka seuraavalla kerralla. Että jospa mä olemukseltani olisin nyt jotain muuta kuin ennen, että nyt kaikki muka muuttuu. Tärkein linkki juuri itse, ja siinä se suurin vika. Itku!
Jaan tuntemuksiasi. Itse tosin suojaan itseäni sillä, että en lähde suhteisiin, jos en ole varma siitä, että alusta asti se kunnioitus ja arvostus on siinä. Moni tuttavuus onkin kaatunut alkuunsa, kun en suostu johonkin välimuotosuhteeseen. Aloitteita en enää miesten suuntaan tee -mitä tekisin miehellä joka ei ole aidosti kiinnostunut juuri minusta. Näin skippaan kaikki säädöt ja säästän hermojani ja tunteitani. Samoin kävisi minullekin varmaan, jos siihen suostuisin eli kokemasi ei kerro sinun arvottomuudestasi vaan sitä, että et osaa asettaa näille pelailijoille rajoja ja puhaltaa pilliinjo paljon aiemmin.
Onneksi sentään aina välillä kohtaan miehen, joka olisi oikeasti kiinnostunut ja silloin koko vuorovaikutus tuntuu hyvältä, vaikka siitä ei lopula mitään tulisikaan.
Mutta kuvaamasi epätoivo koko jutun hankaluudesta ja siitä, ettei vaan kohtaa sillä tasolla kuin mitä kaipaa -voi kuinka tuttua! Joskus olen itsekin itkenyt omaa surkeuttani. Kilautan sitten ystävälle, joka lohduttaa ja arvostaa. Olen myös alkanut flirttailla sen ajatuksen kanssa, miten luoda mielekäs elämä ilman miestä siinä rinnalla. - en jaksa
nosta rimaa kirjoitti:
Jaan tuntemuksiasi. Itse tosin suojaan itseäni sillä, että en lähde suhteisiin, jos en ole varma siitä, että alusta asti se kunnioitus ja arvostus on siinä. Moni tuttavuus onkin kaatunut alkuunsa, kun en suostu johonkin välimuotosuhteeseen. Aloitteita en enää miesten suuntaan tee -mitä tekisin miehellä joka ei ole aidosti kiinnostunut juuri minusta. Näin skippaan kaikki säädöt ja säästän hermojani ja tunteitani. Samoin kävisi minullekin varmaan, jos siihen suostuisin eli kokemasi ei kerro sinun arvottomuudestasi vaan sitä, että et osaa asettaa näille pelailijoille rajoja ja puhaltaa pilliinjo paljon aiemmin.
Onneksi sentään aina välillä kohtaan miehen, joka olisi oikeasti kiinnostunut ja silloin koko vuorovaikutus tuntuu hyvältä, vaikka siitä ei lopula mitään tulisikaan.
Mutta kuvaamasi epätoivo koko jutun hankaluudesta ja siitä, ettei vaan kohtaa sillä tasolla kuin mitä kaipaa -voi kuinka tuttua! Joskus olen itsekin itkenyt omaa surkeuttani. Kilautan sitten ystävälle, joka lohduttaa ja arvostaa. Olen myös alkanut flirttailla sen ajatuksen kanssa, miten luoda mielekäs elämä ilman miestä siinä rinnalla.Mistä sen aluksi voi tietää, että näin tulee käymään? En mä näe siinäkään mitään hyvää, että vetää liinat niin kireälle, että katkeroituu kokonaan ja torjuu kaiken, vaikka välillä niin loputtoman surulliselta tuntuu. Mistä sinä oikeasti voit sanoa, että tuon ihmisen kanssa on välimuotosuhde, tai hän leikkii, ennenkuin niin käy? En minä ainakaan erota aitoa kiinnostusta, enkä jaksa uskoa, että joku haluaisi esittää aikansa kiinnostunutta. Ja mistä sinä voit tunnistaa sen vuorovaikutuksen, kun eikö se niin ole, että hyväänhän ainakin mielikuvaan sitä pettyykin. Huonoon ei edes pety. Mutta joo, osa on ehdotellut kaveripoikia ja muutakin, mun kokemus on myös niistä, että ei ne sen kummempia ole. Aivan yhtä tiukassa on luotto välillä sinnekin suuntaan. Kateeksi käy jotkut naiset, kun niillä on niin helppoa.
Mä en ole enää nuori, enkä mä kehtaa enää itkeä näitä samoja ystävilleni. Ei ne ymmärrä - enkä mä jaksa kuunnella pettyneenä turhien vaaleanpunaisten toiveiden luontia ja sitä, että joku sanoo, ettei se mitään, kun se todellakin mulle on paljon.
Mielekästä elämäähän mä koitan tässä luoda, koko elämäni sitä koittanut tehdä ilman miestä.
Mulle ihmissuhteet on tärkeitä, mä jotenkin aina kärsin ja suren tosi pitkään siitä, jos ne hajoaa tai menee pilalle. Osa omaa tyhmyyttäni ja kasvamattomuuttani, mutta osa myös yrityksestä huolimatta metsään, enkä osaa sitten noin vain unohtaa. Koen jotenkin niin epäonnistuneisuutta, ja jollain tavalla sitä epäoikeudenmukaisuutta, että miksi näin, kun monilla asiat on helppoja ja onnellisia.
- fdgdfgfdg
Sinullekin suosittelen kaveripoikaa olkapääksi, jotta jaksat meitä miehiä.
- en jaksa.
entäs kaveripoikiin pettymisen jälkeen? Luotto kolhuilla.
- itkumuuri
Kaveripoikiin ei petytä, koska he eivät pääse käyttämään naista edes säälipilluna. Nainen ei siis anna mitään, mutta saa kaveripojan lohdutusta.
- lhkfjlghfl
Miten kaveripoikaan voi pettyä, kun nainen ei anna kaveripojalle mitään erityistä?
- Näin onnistuu
lhkfjlghfl kirjoitti:
Miten kaveripoikaan voi pettyä, kun nainen ei anna kaveripojalle mitään erityistä?
Valitettavan usein kaveripojat näyttelevät ystävää vain sen takia, koska haluaisivat päästä naisen pöksyihin. Sitten kun nainen ei haluakaan muuta kuin kaveruutta, niin kaveripoika hermostuu ja lopettaa yhteydenpidon. Kyseessä ei siis ollutkaan aito ystävyys ja taas saa pettyä.
- _yks_mies
-
Rehellisesti sanon nyt, että tunnen lievää vahingoniloa sinua kohtaan.
Naiset yleensäkkin ovat vain niin viitun hankalia, ajattelevat ensinnäkin vain itteensä ensiksi. Minä uskon, että paha saa palkkansa ennen pitkää.
Lopuksi vielä sinulle nainen sanon, että:
Kirottu olkoon sinun itsekäs luontosi.
- - pippelitär hki
Sama tuli mullakin kuin edellesilläkin henkilöllä mieleen. itsekkyys ja minä minä asenne tihkuu kirjoittajasta. varmaan mukavaa seuraa tuollainen sadomasokistille.
Useita miehiä kierroksessa samaan aikaan...itse miehenä en ole edes etsinyt reiluun vuoteen treffiseuraa kun ei ole mitään asiaa tullut naisille mieleen jutella. Tarvetta on ollut mutta mieluummin omaan käteen kuin muiden miesten möyhennykseen uljaan elimeni upottaisin, ei helmeäni sioille.
Raamattu varoittaa itsekkyydestä ja kehoittaa rakastamaan itseään yhtä paljon kuin lähimmäistään.Äiti Teresa oli hyvä siinä hommassa ja taisi lähimmäisiään rakastaa enemmänkin kuin itseään päätellen kirjasta, jonka joskus hänestä luin. Hyvä ei ole ihmisen olla yksin, joten onnea pippelin hakuusi.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874138Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella283067No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452330- 351338
- 10919
- 133901
- 6894
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12832Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124776- 11760