Pessimistinen nainen.

Vastakohdat eivät varmaankaan jää aivan yksin, mutta kyllä semmoinen on huomionarvoinen seikka, että ihmiset paria etsiessään pääsääntöisesti kaipaavat ja etsivät iloa ja onnea elämäänsä, ja silloin iloisuus ja positiivisuus ovat varsin hyviä parisuhdesuosituksia.

Realismi ja positiivisuus eivät ole toisensa poissulkevia ominaisuuksia. Pessimismikään ei ole sinänsä paha asia, ehkä kyse on siitä, millaisesta pessimismistä on kyse.
Sellainen pessimismi, jossa elämäänkyllästyneisyys vallitsee ja joka imee kumppanista elämänvoimaa, ei ole kovin hyvä meriitti parisuhdemarkkinoilla. Jonkunlainen mustan huumorin sävyttämä pessimismi voisi kuvitelmissani olla ihan ok.

niii,noo,omakohtaisesti voin sanoa että pidän sitä varten niistä "punaposki Liisoista" koska olen itsekkin perusluonteeltani melko positiivinen.
Joten mä en taas jaksa kattoa jos joku haluaa narista kaiken aikaa tai on pahalla tuulella,ei löydä luonnostaan suurimmasta osasta asioista jotain edes hitusen plussan puolista.Tottakai sillon saa sanoa kun tuntee että joku menee väärin tai on paha mieli.Mut sellanen perusote on positiivinen.

Ja en mä usko kaikki miehet etsii sitä ilopilleriä.Musta tuntuu että niitä melankolisia miehiä on enemmän kuin naisia.
Ehkä sulla on vaan ollut huono tuuri jos olet kohdannut niitä ns.vääriä miehiä.

Niii,ja ei se positiivisyys tarkota sitä että"kaikki on aina niiin ihanaa",kyllä sitä kuule välillä vituttaa kuin pientä oravaa.Sitä ei vain ota niin raskaasti että kantaisi päivästä toiseen mukana :)

saman huomannut. Miehet tykkää jollakin lailla naiiveistakin naisista, oli sen naiivius sitten teeskenneltyä tai aitoa. Jotenkin kornia, että itsessäni eniten arvostama piirre on tuo realistisuus, mutta kumpa osaisin pitää suuni kiinni ja leikkiä sitä iloista punaposkista liisaa, vaikka mielessäni ajattelisin muuta.

Itsellä on sellaisia naiskavereita, joille kaikki on tuota positiivista, jotka ovat aina sitä mieltä että joka ainoassa asiassa on ne hyvät puolet, ja jokainen ihminen on arvokas aina ja kaikkialla ja kaikki pahatkin kokemukset on oikeasti hyviä ja minä itse ajattelen heistä, että ovatpahan vain niin tynnyrissä kasvaneita, etteivät elämästä mitään tiedä.

Mä arvostan realistisuutta, mutta sitä kautta, että sen elämän pystyy näkemään elämisen arvoisena vielä sen realistisuuden jälkeen. Ei niin, että teeskennellään huonot asiat hyviksi ja sitten ollaan tyytyväisiä, vaan että voitais hyväksytä jotenkin elämään ne ei niin hyvät asiat ja pärjätä niistä huolimatta.

Vaikeaa löytää miestä, joka tämän tajuaisi. Tai liian vaikeaa selittää. Tai sitten olen vain liian kova ja kyyninen. Oma itseni kuitenkin. Kai se on hyväksi nähty, kun munlainen otus on tänne pallolle pantu taaplaamaan.

Negatiivisuus ei ole sen syvällisempää kuin positiivisuus eikä myönteisyys ole sen pinnallisempaa kuin keilteisyyskään. Tosin hyvin useinhan oletetaan, että tietty melankolisuus ja agsti kuuluu syvällisen ihmisen ominaisuuksiin. Tätä harhakuvaa tuetaan myös mediassa.

Elämä onn ihanaa - tyypit siis naiset ovat mieleeni. En viihdy pessimistien seurassa enkä sellaisten, joista kaikki mukava, hauska hassuttelu on pinnallista tai turhanpäiväistä. Inhottavia asioita on maailma täynnä. Omaa syvällisyyttäsi voisit lisätä sillä, että opettelet sietämään erilaisuutta. Harva positiivinen ihminen kummastelee teitä pessimistejä, tai realisteja kuten itse kuvasit, kun taas päin vastoin tapahtuu aika usein eli nämä syvälliset ihmiset hyvin mielellään kritisoivat ihmisiä, jotka nauttivat elämästään kaikesta huolimatta.

Kirjoituksestasi päätellen olet nuori, joten kehittymistä varmasti tapahtuu. Naisen kuuluu olla oma itsensä, senkin varmasti vielä elämän kokemuksen myötä opit

Jos olet oma itsesi realistina, niin miksi pitäisi muuttua sosiaalisen paineen alla?
Itse olen taipuvainen uskomaan, että realistit (osa kutsuu heitä pessimisteiksi)´tuppaavat olemaan keskimäärin hieman syvällisempiä kuin nämä omenaposkiset 'pintaliitäjät'.
Tämä on vain yksi mielipide, mutta uskon, että jos olisin vielä vapaa niin olisit minusta hyvinkin kiinnostava. Pysy siis omana itsenäsi, realistina, sillä juuri niin tulet saamaan kontakteja...

Itse pidän itseäni realistina. Valitettavasti usein ihmiset tulkitsee että olisin pessimisti. Pessimismi tuntuu karkottavan aika hyvin ihmiset pois (sukupuolesta riippumatta).

Varmaan ainut vinkki minkä osaan antaa, niin pysy vaan realistina, mutta koita kuitenkin pitää positiivinen sävy keskustellessa. Realismin kuitenkin voi töksäyttää suoraan, jolloin se usein kuulostaa aika synkältä tai totuutta voi hieman pehmentää valitsemalla sanat hieman toisella lailla. On eri asia sanoa esim. "Vituttaa kun susta on nykyään niin harvoin seuraa" tai "Harmi kun on ollut niin kiireistä. Olis kiva nähdä useemminkin".

En kuitenkaan näe että omia aatteita pitäisi muokata sen takia mitä muut ihmiset ajattelee.

Kyllähän se näin on ja mielikuvasi pitänee paikkansa. Mielestäni inhimillistä ja todellakin realistista on se että miehet tykkää iloisista ja ulospäinsuuntautuneista naisista. Ulospäinsuuntautunut jo omalla persoonallaan ja kyvyllään itse lähestyy miehiä aikaisemmin kuin hitaammin etenevät ja sisäänpäin kääntyneet. Tämä tietenkin tuottaa tulosta sillä nopeat syövät hitaat, sanotaan.
Ei se että on positiivinen tarkoita sitä ettei olisi realistinen. Toiset osaavat elää hetkessä ja nauttia tilanteesta enemmän kuin toiset jotka ajattelevat syvällisemmin. Positiivinen ilopilleri voi todellakin kyetä myös syvälliseen keskusteluun vaikka heittäytyykin välillä hetken vietäväksi. Arki on jokaiselle yhtä tylsää ja realismia joten välillä on syytä hypätä siitä pois jotta energiavarastot saa täytettyä. Ilopillerit tuovat energiaa tylsään arkielämään ja miehet ottavat vastaan mielellään tätä energiaa iloisesta naisesta. Todellinen ilopilleri ei kykene edes ajattelemaan että joku kaikkoaa hänen luotaan sen vuoksi että hän on sellainen kuin on vaikka näin tapahtuisikin. Ilopillerit löytävät jokaisesta vastoinkäymisestäkin ne positiiviset puolet mikä on taitolaji. Avoimet ihmiset myös tavallaan asettavat itsensä alttiiksi sille että tulee petetyksi, hyväksi käytetyksi tai nolatuksi. Siksi pidän avoimuutta erittäin rohkeana piirteenä. Jos ihminen säilyy hyväuskoisena tässä epäilyiden yhteiskunnassa on se kunnioitettavaa ja upeata! Joka paikassa viljellään sellaisia asioita että kehenkään et voi luottaa..ystävään, puolisoon ja työnantajaan ym. Kaikki käpertyvät itseensä jotta kukkaan ei pääsisi kohtelemaan kaltoin. Surullista ja erittäin realistista todellisuutta.

Olen sisäänpäinsuuntautunut, varauksellinen muita kohtaan johtuen ehkä kouluaikaisesta monta vuotta kestäneestä kiusaamisesta. Ehkä opin että hiljaa olemalla ei kiinnitä liikaa huomiota ja säästyy mahdollisilta loukkauksilta. Ärsytän ihmisiä liikaa, jos olen iloinen ja yritän jutella muitten kanssa. Jonkun ei tarvitse montaa rumaa sanaa sanoa muitten kuullen mulle, kun nolostun ja menen kuoreeni. Kun tarpeeksi nolataan ja irvaillaan toisen puheita ja sanomisia, ei tee mieli enää puhua mitään kenenkään kanssa. Liian luottavainenkin olen ollut ihan omaa tyhmyyttäni. Enää en niin helposti luota muihin ihmisiin. Varsinkin miesten tylyt kommentit saavat mut hiljakseksi ja pysymään omissa oloissani. Ole sitten siinä iloinen ja ulospäinsuuntautunut, kun melkein vois mennä nurkan taakse itkemään saatuja loukkauksia.

Mun mies ihastu mussa just mun luonteeseen; olen pessimisti, kuivan realistinen, viljelen mustaa & sarkastista huumoria, ajattelen pääosin negatiivisesti.
Pelastukseni on ehkä sit se, että kyllä tajuan että ajattelen negatiivisesti, ja siksi käännän sen jotenkin huumorilla niin ettei kuulostais siltä että oisin jotenkin elämääni kyllästynyt suicidaalinen depressiosta kärsivä immeinen. Kukaan ei nyt varmaa tajunnu mun selostusta... Halusin vaan sanoa, että meille ei-niin-pirteille-pyöreäposkisille-tytsyillekkin löytyy seuraa! :D

Toivottavasti pessimistit löytävät kaltaisensa ja optimistit kaltaisensa. Muuten käy niin niinkuin minulle. Olin yhdessä todellisen pessimistin kanssa ja piiiiiitkäään. Mitä hyvänsä tapahtui, hän löi hanskat tiskiin. Tarkoitan siis pikkujuttuja, autoon tuli vika, telkkari hajos ym. "Ei tästä tuu mitään, kaikki on loppu" tuli miehen suusta kuin ohjelmoituna. Kaikki asiat ennakkoon tuomitsi jo epäonnistumaan ja jos niin kävi, "mähän arvasin tän". Ne pessimistit usein hakeutuu iloisten ihmisten seukkausseuraan, saa energiaa tai jotain. Mutta ei yhden ihmisen valo pala kirkkaana jos sitä koko ajan toinen himmentää viemällä voimaa.

Ajoittain onnistui siippani vetämään minutkin epätoivon syövereihin. Minun valoni alkoi himmenemään raskaan taakan alla. Olinhan meistä se joka joutui aina keksimään ratkaisun ongelmiin. Minua tuli kaverit usein auttamaan, miestä ei. Miksikö? Ei hän ollut möröasenteellaan saanut kaverin kaveria. Ei kukaan jaksa seistä mustan pilven alla. Optimisti auttaa myös takaisin kavereitaan, pessimisti ei. Exä odotti ja yhä odottaa kaikkien rynnivän apuun kun hänellä on pulma, mutta ei auta ketään kumminkaan. Tai auttaa... rahasta.

Uskon kyllä, että lievän pessimistiluonteen saattaa optimisti "parantaa", Saada näkemään maailma pieninä ilon asioina. Vahva pessimisti vetää mutiin aikojen kanssa ilopillerinkin. Minä kaivauduin ylös ja jätin sen pessimistin.

Ja sarkasmi ei ole huumoria, mielummin sitten vaikka kunnon musta huumori peliin. Sarkasmi on vaan piilov***uilua. Ivallista ja kuivaa.

Minä olen ihan tavallisen näköinen nainen, en laita itseäni viimeisen päälle, silti miehet tuntuu hakeutuvan seuraan. Hymyilen usein, puhun iloisesti ja nauran. Elämässäni voisi olla vaikka mitä murehdittavaa, mutta ei ne murheet murehtimalla häviä enkä menneiden murehtimista ole koskaan ymmärtänyt. Mennyt on mennyttä, nokka kohti tulevaisuutta. Vaikka mennyt elämä söi eväistä suurimman osan (maksan exän velkoja) ja joudun selviämään pienillä tuloilla kahden lapseni kanssa, me tyttelit selvitään kyllä.
Naisvoimaa!! Ei kun tyttövoimaa!!

Minä pidän ihmisistä, ihan kaikenlaisista. Juttelen vauvasta vaarin skaalalla ja nautin uusiin ihmisiin tutustumisesta. Monesti jään ihailemaan luonnon kivoja juttuja, kaunista kukkaa, eläimiä... Niistä saa voimaa. Lapsen halauksesta saa myös voimaa, lapsen naurusta. Kokeilkaa joskus. =)

Elämä on ihana asia.

Minä olen realistinen ja ehkä hitusen pessimistinenkin... Ei se ole kuitenkaan koskaan ollut mikään este miesten saannille :D En jaksa koko ajan olla hymy korvissa ajattelemassa kaikesta kaikkea positiivista ja hihittelemässä... Olen aika hillitty ja tykkään nähdä asiat niin kuin ne OIKEASTI ovat. Jos esimerkiksi ukkonen on tulossa ja hitusen vielä jossain paistelee aurinko niin en TODELLAKAAN lähde silloin rannalle ottamaan aurinkoa siinä toivossa, että ei sieltä mitään ukkosta tule... Tai jos tiedän tasan tarkkaan, että jostain jutusta ei todellakaan voisi tulla mitään niin enpä lähde sitä kyllä kokeilemaankaan...

Kuitenkin ihmiset, jotka ovat jatkuvasti pahalla tuulella ja naama norsun v*tulla ja marisevat ja valittavat ovat jokseenkin kammoksuttavia ja varmaankin ajaa muita ihmisiä pois luotaan. Niin on myös kammoksuttavia ne, jotka jatkuvasti näkevät kaikessa jotain hyvää ja ihanaa ja aivan upeeta vaikka tosiaankaan ei näin ole.

Yleisesti ottaen me suomalaiset varmaan olemmekin vähän melankolisia ja ei niin "Neiti / Herra aurinkoisia" aina.

Realistit ovat ihan hyviä naisia. Pitäisi pystyä kyllä hymyilemään aika usein, vaikka realiteetit olisi karut joskus. Hymytöntä naista ei oikein jaksa, kun itse seurassa löydän yleensä hauskoja juttuja.

"Minulla on sellainen mielikuva, että positiiviset, ulospäinsuuntautuneet ja elämäniloiset naiset ovat miesten mieleen."

Jep, esim. http://connect.in.com/claire-sinclair/images.html

"Yllätys yllätys, itse olen melkoinen realisti ja minua eivät pinnalliset asiat kiinnosta lähes yhtään."

"Realisti" on kyllä usein pinnallinen. "Realisti" ei esim. usko elämää suurempaan rakkauteen, vaan keskittää tarmonsa päivittäisen toimeentulon varmistamiseen.

"Voiko ihannenainen olla melankolinen ja hieman pessimistinen realisti?"

Jos pessimismi ja realismi tarkoittaa kaiken innostuksen, yrittämisen, läheisyyden ja hauskuuden dissaamista, niin ei. Viisas ja lempeä surumielisyys kyllä on hienoa, ja sopii hyvin ihannenaiselle.