Olen ollut vaihdossa kohta vuoden ja loppu häämöttää. Odotukset olivat kovat ja uskoin todella tämän kokemuksen tekevän minusta itsevarmemman ja sosiaalisesti taitavamman persoonan. Nyt kuitenkin tunnen pettymystä itseeni ja olo on yhtä ellei jopa epävarmempi kuin lähtiessäni.
Alussa puhkuin intoa ja energiaa, kaiken pystyi aloittamaan uudelta pöydältä. Tutustuin hyvin ihmisiin ja olin varma ettei yksinäisiä iltoja tulisi koskaan. Tapahtumakutsuja sateli ja oli ihanaa. Olen aina ollut hyvä rikkomaan jään ja tutustumaan ihmisiin jännityksestä huolimatta, siinä vaiheessa kun minua ei vielä tunneta.
Pikkuhiljaa aloin kuitenkin tuntea itseni ulkopuoliseksi enkä pitemmän päälle jaksanut pitää puheliasta ja iloista ilmettä yllä. Esim.sain itkukohtauksen kesken bileiden ulkopuolisuuden tunteen takia. Koin yksi toisensa jälkeen torjumisia ja ulkopuolelle jättöä, esim.kaveri ei saapunutkaan paikalle niinkuin sovittiin, minut jätettiin ulkopuolelle itse suunnittelemastani reissusta koska autossa ei ollut tilaa, näin Facebookin välityksellä että minua ei oltu kutsuttu kaverini syntymäpäiväjuhliin, kysyessäni illan suunnitelmista sain epämääräisiä vastauksia eikä seuraani useinkaan kaivattu.
Olihan niitä hyviäkin hetkiä paljon, tunsin aika ajoin olevani suosittu, mutta ongelma on siinä etten saa luotua PYSYVIÄ kaverisuhteita ja porukoita johon kuulua. Alussa kaikki siis menee hyvin mutta pikkuhiljaa huomaan että kaikki ovat jo ryhmittäytyneet omiin piireihinsä ja niihin on sitten oudontuntuista enää pyrkiä. On ollut aikoja jolloin minulla oli kavereita mutta loppua kohden kaikki suhteet ovat väljähtyneet ja huomaan olevani aina se aloitteen tekijä ja lopulta luovutan ja aloitan TAAS uusien kavereiden etsinnän.
Mielestäni itse olen ihan perus aktiivinen ollut, olen käynyt ulkona ja jutellut parhaani mukaan ihmisille, hymyillyt, ehdottanut välillä oma-aloitteisesti tekemistä mutta järjestänyt itselleni myös aikaa rauhoittumiseen ja opiskeluun. Mutta tuo hiljaisuus eikä ilmeisesti niin viehättävä luonne on paskamaisena riippukivenä painanut elämääni lapsesta saakka. Enkä edes tarkoita että olisin ihan ääripään hiljainen hissukka, varsinkin alkoholin kanssa olen jopa hauskaa seuraa.
Tämän ikävän tunteen kruunasi juhlat, joiden minun puolen kavereistani kukaan ei päässyt tulemaan (lähetin fb:n kautta 40 kutsua). Järjellä ajatellen en näe edes syytä miksi monet eivät tulleet: olivat matkoilla jne., mutta monet kuitenkin valitsivat jotkin toiset juhlat ja tapaamiset toisten kavereiden kanssa eikä ketään erityisemmin kiinnostanut tulla. Näihin 40:een sisältyi kavereita joiden kanssa jossain vaiheessa olin hyväkin kaveri mutta viime aikoina he ovat etääntyneet, ja sitten näitä joiden kanssa en ole yhtään yhteyksissä mutta jotka kuitenkin tunnen ja ajattelin kokeilla jospa haluaisivat tutustuakin paremmin.
Kyllä harmittaa tämmöinen ja tunnen olevani ihan epäonnistunut:( ja 23-vuotias nainen olen jos jotain kiinnostaa.
Pettymys vaihtovuoteen
6
421
Vastaukset
- :P
Aika normimeininkiä etenkin Suomessa. Lohduttautua voit sillä, että monella muullakin on vastaavia kokemuksia.
Mutta kiitos raportistasi, nyt on vähän siedettävämpää elää Suomessa, kun tietää, että muualla on ihan samanlaista... - merilaine123.
Enpä ole kuullut että vaihtovuotena olisi tämmöistä meininkiä. Aina vaan saa kuulla että "vaihtovuosi oli elämäni paras kokemus" jne. Kuka sinulle on niin sanonut että vaihtarina olisi huono olla?
Ole hyvä. - ihmiset
ne tunnetaan. Sosiaaliset ihmiset on 24/7 seurassa ja mieluummin huonossakin kuin yksin. Aina joillakin on hulvattoman hauskaa, jonkun aikaa, kunnes tulee riitoja ja ihmiset etsii taas uutta seuraa.
Tunnen oloni sen verran vanhaksi, etten yksinkertaisesti jaksa jatkuvaa hälinää ja sosiaalista rumbaa, vaikka välillä se on mukavaa. Tärkeintä on poimia helmet. Kyllä sen tietää, kenelle voi hädän hetkellä soittaa, kehen voi luottaa ja kuka ei koskaan pettäisi luottamusta selän takana. Niitä on vaan aniharvassa. - Missä olit vaihtarin
Missä maassa noin käyttäydytään?
- TulipasRomaani(:
Ihanaa että voin edes vähäsen samaistua jonkun vaihtarikokemukseen! Joku tuolla ylempänä mainitsikin että aina sitä kuulee kun ihmiset hehkuttavat vaihtovuottaan.
Omassani ei sinällään ollut mitään valittamista.
Perheeni oli ulkoisin puolin todella mukava, ja jokseenkin samantyyppisiä ("lupsakoita") ihmisiä kuin minäkin. Sisko oli itse ollut myös vaihtarina, joten hänen olisi kai jotenkin pitänyt ymmärtää miltä tuntuu olla vieraassa maassa.
Lähtiessäni Suomesta ajattelin juuri niin kuin sinäkin ja varmaan suurin osa lähtijöistä: ihanaa saada aloittaa kokonaan uudelta pohjalta paikassa jossa kukaan ei tunne minua. Voin aloittaa juuri sellaisen sosiaalisen elämän kuin olen aina unelmoinut!
No, se siitä sitten. Koulun päästyä vauhtiin hommasin muutamia kavereita, mutta osittain minusta tuntui että siskoni joka auttoi minua pääsemään mukaan sosiaalisiin piireihin (hän oli siis vuotta minua vanhempi) esti minua siinä lopulta - tarkoittaen sitä, että minun oli vaikea hankkia niitä kavereita, jotka olisin "itse" valinnut, kun hivuttauduin hänen tuttavaporukkaansa.
Sain myös pian huomata olevani kaikki iltapäivät yksin, kun muilla oli niin paljon läksyjä ja harrastuksia. Siinähän aika sitten kului facebookkaillessa ja muuten. Isäntäperhe kyseli välillä miksen vietä enemmän aikaa kavereiden kanssa.
No kun kavereilla ei vain ollut niin paljon aikaa kuin minulla.
Ja ne, jotka panostivat hiukan vähemmän kouluun ja joilla olisi ollut aikaa, eivät voineet kuulua kavereihini.
Jälkeen päin ajatellen, miksi IHMEESSÄ en vain yksinkertaisesti repäissyt itseäni irti isäntäperheen odotuksista ja pitänyt hauskaa?
Nyt vuoden Suomessa oltuani, tuntuu että sosiaalinen elämäni on vilkastunut huomattavasti toissa vuodesta, ja vielä enemmän sitä edeltävistä; kavereita on sekä uusia luokkalaisia, että vanhat, jotka nyt valmistuivat minun jäädessä vielä vuodeksi kouluun.
Ja hoen itselleni: miksi, miksi, miksi? Miksen vain vähän enemmän tyrkyttänyt itseäni toisten seuraan? Miksi liimauduin ylikunnolliseen perheeseeni, jolla ei edes ollut minulle aikaa? Ja ennen kaikkea, miksen lähtenyt johonkin vähän jännittävämpään maahan, kuten Lattareihin???
Se siitä. Vaihtovuosi oli pettymys ja perheenikään ei ole pahemmin pitänyt yhteyttä. Saati ne kaverit, joiden kanssa sitten viikonloppuisin tuli hengailtua.
Tuntuu ettei mitään oikein jäänyt käteen. Tuntuu etten olisi koskaan ollutkaan vaihtarina.
Mutta mikäs siinä, elämä uusien kavereiden kanssa täällä Suomessa on lähtenyt rullaamaan ihan mukavasti.- aloittaja.....
Eli ehkä kuitenkin olet vähän kehittynyt kun kerta Suomessa sitten ovat asiat alkaneet rullailemaan?;)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874098Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella242911No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452320- 341321
- 10909
- 131885
- 6874
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12822Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124766- 11760