tapailusta uskottomuuteen

Pari vuotta sitten tapasin miehen, joka oli täysin samalla aaltopituudella kanssani. Ensimmäiset kaksi kuukautta olivat elämäni parhaimmat ja olin siinä uskossa, että olemme rakentamassa jotakin oikeasti pysyvää, joka alkaa tapailusta päättyen viralliseen seurusteluun. Liian usein ihminen tuntuu kuitenkin tekevän virhearviointeja ja luulevan, että jo tapailussa olisi kyse syvemmästä, henkisestä yhteydestä. Varsinkin jos mies käyttäytyy niin; haluaa viettää yhdessä aikaa sekä osoittaa eleillä ja sanoilla, että kykenee välittämään. Kuitenkin samalla mies voi olla julma ja pitää toista naista samanaikaisesti. Itse ei huomaa välttämättä merkkejä jos ei vielä asuta yhdessä vaan molempien työt verottavat yhteistä aikaa; tai niin ainakin sitä haluaa uskoa. Lopulta huomaa, että yhteydenpito on jotenkin vähäisempää ja vedotaan kiireisiin. Sitten kun haluaa yllättää tapailemansa henkilön yhteisen harrastuksen parista, löytää hänet sylikkäin toisen naisen kanssa. Itse olisi vielä valmis antamaan anteeksi ja yrittää selvittää asiat, mutta mies ei suostu kertomaan koko totuutta tilanteesta. Miksi mies ei voi myöntää jos rakastaakin tätä toista naista? Ja erityisesti: Onko tapailuaikana yhtään sen sallitumpaa kusettaa toista ja painaa toista samanaikaisesti? Kertokaa miehet jos teillä on selkeä käsitys asiasta.