Olen päälle 30 kymppinen mies ja kävin 3 kertaa treffeillä noin puolentoista viikon aikana saman naisen kanssa, joka oli mielestäni todella mukava. Chattailimme jälkikäteen ja hän sanoi, että asiat liikkuivat liian nopeasti, viitaten tapaamistiheyteen.
Jälkikäteen mietin ja tajusin jälkiviisaana, että olin ehdottanut tapaamisia (kahvilla, ulkona syömässä, leffassa) kai turhan usein ja ymmärsin, että kyseinen henkilö olisi nähtävästi halunnut edetä hitaammalla tahdilla (vaikka oli suostunut tapaamisiin) ja nämä liian useat tapaamiset olivat alkaneet 'ahdistaa'.
Mitä tästä voisin nyt oppia? Kuinka usein tapaamisia uskaltaa ehdottaa, ettei pelota/ahdista toista?
Itseäni harmittaa tämä juttu aivan älyttömästi, koska ehkä siinä alku ihastuksessa en tajunnut ajatella, että toinen ei välttämättä ollut ihan yhtä fiiliksissä vaikka kiinnostusta jonkun verran oli. Joten onnistuin nyt varmaan liian intona pissimään tämän jutun.
Jälkikäteen mietin ja tajusin jälkiviisaana, että olin ehdottanut tapaamisia (kahvilla, ulkona syömässä, leffassa) kai turhan usein ja ymmärsin, että kyseinen henkilö olisi nähtävästi halunnut edetä hitaammalla tahdilla (vaikka oli suostunut tapaamisiin) ja nämä liian useat tapaamiset olivat alkaneet 'ahdistaa'.
Mitä tästä voisin nyt oppia? Kuinka usein tapaamisia uskaltaa ehdottaa, ettei pelota/ahdista toista?
Itseäni harmittaa tämä juttu aivan älyttömästi, koska ehkä siinä alku ihastuksessa en tajunnut ajatella, että toinen ei välttämättä ollut ihan yhtä fiiliksissä vaikka kiinnostusta jonkun verran oli. Joten onnistuin nyt varmaan liian intona pissimään tämän jutun.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ehkä siinä nyt vain kävi niin, että naisella ei herännyt samanlaisia tunteita kuin sinulla.
Itse tapailin erästä miestä jonkin aikaa, vain sen takia, kun en henonnut sanoa hänelle, ettei tästä nyt varmaan mitään tule.
Tapailemasi nainen siis sanoi tämän nopean etenemisen vain tekosyyksi.
Tämä on vain arvailua, koska itselläni vastaavanlainen kokemus.
Ei niillä tapaamisväleillä ole merkitystä,jos oikea kohdalle sattuu.Älä syytä itseäsi.
Vaikka minua kiinnostaisi mies, en välitä nähdä jatkuvasti, ehkä aluksi voisi tavata noin kerran viikossa, ja jatkossakin sen kerran viikossa riittäisi, minulla on viikot muutenkin kiireiset ja se lyhyt aika illasta mitä jää, käytän mielellään lekkeilen, lukien tai muuten vain rauhoittuen. Ihimiset tietysti tarvitsevat erilailla omaa aikaa, ja minä satun olemaan sellainen joka tarvitsee sitä paljon.
En voisi kuvitella olevani jatkuvasti miehen seurassa, haluan lähteä yksin shoppailemaan joku viikonloppu, en halua rauhatonta miestä roikkumassa odottamassa koska olen valmis. (olen toki kaupassa nähnyt rauhallisia miehiä jotka eivät näytä kärsivän, mutta minulla ei sellaista miestä ole koskaan ollut). Eikö sitten ole järkevämpää, että tavataan vaikka illalla, syödään yhdessä ja vähän muutakin.
En tiedä onko tämä ikäkysymys, mutta huomaan, että ikää karttuessa, kaipaan enemmän ja enemmän sitä omaa aikaa. Jaksoin kyllä nuorena roikkua jonkun pojan seurassa aamusta iltaan ja kivaa oli.
Ihanteellinen seurustelusuhde olisi mies joka asuu samassa kaupungissa, voidaan tavata jos halutaan, mutta kumpikin asuu omassa asunnossa, ja kumpikin kaipaa omaa aikaa, mutta luottamus tietenkin täytyy olla molemminpuolinen.