Mul ois kans tässä yks tällanen "tyypillinen" tarina ja ois kiva kuulla mielipiteitä ja ajatuksia muilta jotka on kokeneet samaa..
Elikkäs, olin täs Maltalla about kuukausi sitten.
Tapasin siel yhen jätkän ja niin..´Se oli päivät ja illat töissä mutta myöhemmin nähtiin aina.
No sen frendi ja mun frendi hengaili kans yhessä joten oltiin aina neljästää.
No illat päätty sit aina vällyjen väliin ja ekax ajattelinki et joo, pitäähän sitä hauskaa pitää kun kerran sitä vaan eletään. Ei ollut huolta huomisesta eikä lupauksia eikä mitään sanoja jotka ois "kahlinnu" meitä.
No lopen tämä jätkä sano aina kuinka se pitää musta..Mua aina ihan pelotti kun se alko puhua.En halunnu ihastua siihen kun se ois ollu liian helppoa. Se puhu kaikkee kuinka se vois rakastua muhun ja kaikkee..mut ei ollu sellanen "mennäänkö naimisiin" tyyppiä ollenkaan..Juteltiin kummankin entisistä seurustelusuhteista jne. niinku yleensä puhutaan ns. "henkeviä".
Oli huippu hauskaa ja kaikkea..Vaikka ei ehditty olla yhes kauaa mä kerkesin ihastuu siihen ihan kympil. Tiiän et jos se ei ois puhunu mitään sulosii mä oisin unohtanu koko jutun..
Se sano kuin ikävä sillä tulee mua kun lähen ja et se itkee..mä aattelin tietenki sillon et no niin varmaan joo, ku niinhän sitä puhutaan et kaikki nää "tummat" miehet on gigoloja jne. Mut en tiiä, jotenki se sai mut vakuuttuneeksi siitä et se todella tarkotti sitä. Se vaan rutisti mua niin lujaa..Viimesenä iltana mä vaan märisin ku tiesin kuin tuskaa tulee oleen ilman sitä. Se vaan halas mua ja näin kun se itsekki pidätti itkua ja yritti etten mä nää. Tuskin kukaan sellasta näyttelis??
Tää jätkä oli muutenki vähä salaperänen, ei siitä oikeen aina ottanu selvää mitä se ajatteli, mut silti joku siinä sai mut ihan sekasi..
No kun tultiin suomeen siltä tuli viestiä kuinka sil on ikävä, se rakastaa mua ja haluu et tuun takas..Ja kaikkii viestei ettei haluu et meen kenenkään muun mukaan. Ja sekin vielä, että sen liittymään ei pysty lähettään viestejä niin joudun aina oottaan et se lainaa sen äidin puhelinta. Silti kuukausi on kulunut ja vielä viimes eilen siltä tuli viesti. Välis tuntuu niin oudolta..ne tekee siel pirusti töitä, melkeen kellon ympäri eikä koskaan muka ehdi puhua puhelimes tai tekstaileen..tuntuu niin tyhmältä vaik niillä on kyllä erilainen elämä siel..
Yks ilta se sano vaan jotain, et sil on jotn ongelmii ja se lähtee johki muuhun maahan töihin et parempi ku ei txt enää! Säikähin oikeen kunnol..Ja rupesin oikeesti aatteleen et olinko tosiaanki vaan sille joku pano ja se vaan yrittää päästä musta eroon! Mutta silti, kuka tuhlais nättejä sanoja ja turhaan laskua jos ei ees kiinnosta? Vai oonko vääräs?
Eilen se sano et haluu viettää elämänsä mun kaa, mut onko tää vaan sitä tyypillistä "ulkomaalaisten" touhua?
Ja että vältyn näiltä "valitus" vastauksilta, mä tiedän itekki mitä "vaaroja" siinä piilee..ehkä oon tyhmä, sinisilmänen..En mä silti luota siihen et siel ei tapahtuis mitn tai et se ois rehellinen täysin mua kohtaan..Joku mättää tai sit tää "kulttuuri" on niin erilainen, et on niin vaikee ymmärtää toisen kannalta..
En ois koskaan ees uskonu et näin kävis, mut oon korviani myöten kuses siihen vaikken juurikaan tunne koko ihmistä. en tiiä..aika näyttää??
Äh, muutenki vaikee selittää tällasta juttua..
Mut auttakee ja kertokaa omia juttujanne lisää jos niitä vaan löytyy..Helpottas tietää et on muitakin saman "kohtalon" kokeneita..=o)
Elikkäs, olin täs Maltalla about kuukausi sitten.
Tapasin siel yhen jätkän ja niin..´Se oli päivät ja illat töissä mutta myöhemmin nähtiin aina.
No sen frendi ja mun frendi hengaili kans yhessä joten oltiin aina neljästää.
No illat päätty sit aina vällyjen väliin ja ekax ajattelinki et joo, pitäähän sitä hauskaa pitää kun kerran sitä vaan eletään. Ei ollut huolta huomisesta eikä lupauksia eikä mitään sanoja jotka ois "kahlinnu" meitä.
No lopen tämä jätkä sano aina kuinka se pitää musta..Mua aina ihan pelotti kun se alko puhua.En halunnu ihastua siihen kun se ois ollu liian helppoa. Se puhu kaikkee kuinka se vois rakastua muhun ja kaikkee..mut ei ollu sellanen "mennäänkö naimisiin" tyyppiä ollenkaan..Juteltiin kummankin entisistä seurustelusuhteista jne. niinku yleensä puhutaan ns. "henkeviä".
Oli huippu hauskaa ja kaikkea..Vaikka ei ehditty olla yhes kauaa mä kerkesin ihastuu siihen ihan kympil. Tiiän et jos se ei ois puhunu mitään sulosii mä oisin unohtanu koko jutun..
Se sano kuin ikävä sillä tulee mua kun lähen ja et se itkee..mä aattelin tietenki sillon et no niin varmaan joo, ku niinhän sitä puhutaan et kaikki nää "tummat" miehet on gigoloja jne. Mut en tiiä, jotenki se sai mut vakuuttuneeksi siitä et se todella tarkotti sitä. Se vaan rutisti mua niin lujaa..Viimesenä iltana mä vaan märisin ku tiesin kuin tuskaa tulee oleen ilman sitä. Se vaan halas mua ja näin kun se itsekki pidätti itkua ja yritti etten mä nää. Tuskin kukaan sellasta näyttelis??
Tää jätkä oli muutenki vähä salaperänen, ei siitä oikeen aina ottanu selvää mitä se ajatteli, mut silti joku siinä sai mut ihan sekasi..
No kun tultiin suomeen siltä tuli viestiä kuinka sil on ikävä, se rakastaa mua ja haluu et tuun takas..Ja kaikkii viestei ettei haluu et meen kenenkään muun mukaan. Ja sekin vielä, että sen liittymään ei pysty lähettään viestejä niin joudun aina oottaan et se lainaa sen äidin puhelinta. Silti kuukausi on kulunut ja vielä viimes eilen siltä tuli viesti. Välis tuntuu niin oudolta..ne tekee siel pirusti töitä, melkeen kellon ympäri eikä koskaan muka ehdi puhua puhelimes tai tekstaileen..tuntuu niin tyhmältä vaik niillä on kyllä erilainen elämä siel..
Yks ilta se sano vaan jotain, et sil on jotn ongelmii ja se lähtee johki muuhun maahan töihin et parempi ku ei txt enää! Säikähin oikeen kunnol..Ja rupesin oikeesti aatteleen et olinko tosiaanki vaan sille joku pano ja se vaan yrittää päästä musta eroon! Mutta silti, kuka tuhlais nättejä sanoja ja turhaan laskua jos ei ees kiinnosta? Vai oonko vääräs?
Eilen se sano et haluu viettää elämänsä mun kaa, mut onko tää vaan sitä tyypillistä "ulkomaalaisten" touhua?
Ja että vältyn näiltä "valitus" vastauksilta, mä tiedän itekki mitä "vaaroja" siinä piilee..ehkä oon tyhmä, sinisilmänen..En mä silti luota siihen et siel ei tapahtuis mitn tai et se ois rehellinen täysin mua kohtaan..Joku mättää tai sit tää "kulttuuri" on niin erilainen, et on niin vaikee ymmärtää toisen kannalta..
En ois koskaan ees uskonu et näin kävis, mut oon korviani myöten kuses siihen vaikken juurikaan tunne koko ihmistä. en tiiä..aika näyttää??
Äh, muutenki vaikee selittää tällasta juttua..
Mut auttakee ja kertokaa omia juttujanne lisää jos niitä vaan löytyy..Helpottas tietää et on muitakin saman "kohtalon" kokeneita..=o)
Vastaukset 44
Vanhimmat
Kun uudet lomalaiset tulee, tyyppi on jo uusien ihastusten kimpussa. Niin se vaan menee. En ole koskaan tajunnut näitä ihastumis ja rakastumisjuttuja lomilla. Nämä miehet osaavat puhua kauniisti, pitää hauskaa ja vakuutella tarkoittamalla sitä kuitenkaan. Se on tyyli siellä. Mieti kuinka paljon siellä käy turisteja ja hyvännäköisiä naisia. Ei siellä miehillä ole aikaa miettiä enää jotain kaukorakkauksia, nähtävää ja silmänruokaa riittää ja etenkin uusia höynäytettäviä. T. aikuinen nainen
Siskoni oli jo n14vuotta sitten Kreetalla ja muhinoi jonkun kreikkalaisen miehen kanssa.
Siskon oli kuitenkin pakko palata takaisin kotiin loman loputtua ja ensin alkuun piti yhteyttä mieheen kirjeiden välityksellä. Mies oli Ateenasta kotoisin ja oli Kreetalla vain lomasesongin aikana töissä.
No, kun lomasesonki loppui, mies palasi takaisin Ateenaan ja taisi vielä senkin jälkeen kirjoitella siskolleni, mutta sitten kirjeiden tulo loppui. Itse en oikein tarkoin tiedä tosiasioita heidän jutustaan, koska siskonikaan ei siitä halunnut puhua. Mutta mitä ilmeisemmin mies oli vain jokin gigolo ja metsästi vain sitä. Ja kun siskoni ei mennyt takaisin heti niin ukkelikin sanoi bye bye..ei ollut tosi rakkautta.
Itse olen saanut sen kuvan, että 90% miehistä jotka ovat töissä etelän matkakohteissa ovat siellä vain rahan ja yhden kerran naisten perässä.
on muitakin saman kohtalon kokeneita :) Ja hyvin pyyhkii vielkin tämän "lomaromanssin" kanssa. Sain kuulla mielettömästi saarnoja siitä, kuinka nämä miehet oikein metsästävät heikkoja suomalaisnaisia jne.. Ok, näitäkin on, mutta sitten voi käydä myös niin, että se sielunkumppanisi vaan löytyy jostain muualta, kuin suomesta. Niin minulle kävi,ja voin sanoa että olen onnellinen, että en kuunnellut muiden ennakkoluuloisia höpinöitä, ja toiminut sen mukaan, vaan otin itse asioista ja tästä ihmisestä selvää. Suosittelen että sinäkin teet niin. Tsemppiä!
Tiedän todella paljon ulkomaisten miesten kanssa olevia suomalaisia naisia, tämähän on Suomessa melkein maan tapa. Yhteistä näille kaikille on se, että melkein jokainen näistä suhteista on jollain tapaa "vammainen", eli satunnainen ohikulkijakin näkee että tuossa eivät vakka ja kansi ole oikein kohdanneet... Yleensä niin päin, että mies on sellaista tasoa että hän ei varmaan olisi kotimaastaan naista saanut.
Tämä ei kerro hyvää suomalaisesta naisesta, valitettavasti. Puheet sielunkumppanuuesta sun muusta ovat tietenkin aivan turhaa höttöä, niihin nämä Niinat eivät luultavasti usko itsekään. Lähinnä kyse on näiden naisten huonosta itsetunnosta.
Sulla on asennevamma kun lokeroit suomalaiset naiset jos seurustelevat tai yleensä ovat jonkun ei suomalaisen kanssa. Mikä mahtaa olla sun "täydellisen maailman ihannekuva" ?
Et paljon nenääsi pidemmälle ajattele.
Onkos oma itsetunto niin hyvä että voi tulla arvostelemaan muita?
Kyse ei ole mistään asennevammasta, tiedän toki pari suomityttöä jotka ovat ihan "normaalissa" suhteessa ulkomaisen miehen kanssa. Mutta ihan karu fakta on, että suomitytöt menevät aika helposti kontilleen ulkomaisten miesten edessä ja tämän seurauksena on sitten näitä vammaisia suhteita paljon. Muuta selitystä en tälle oikein keksi kuin näiden naisten huono itsetunto.
Sinun kannattaa ehdottomasti pysyä selibaatissa Suomessa ja kieltäytyä kaikista suhteenaluista. Tämä voi kestää vuosia, mutta kestä! Sitten kun olet tuhlannut nuoruutesi tämän lomaromanssin perään jahkailuun, voit alkaa etsiä sopivaa miestä Suomesta. Valitettavasti itse et enää ole ns. iskussa joten hyvää et enää löydä, mutta pääsitpähän ainakin vapaasti toteuttamaan itseäsi.
Just tätä tarkotin.
Heti pitää alkaa vinoilemaan..
En todellakaan oo aikonutkaan elää selibaatissa ja vain odottaa ja antaa elämän valua ohi..
Mutta aion myös ottaa asioista selvää ja katsoa mitä tapahtuu. Jos suomesta löytyy mies niin sitten löytyy,kuka sitä vielä tietää?? Ei ihastuminen koskaan katso sitä missä toinen on!Ja jos nyt tätä välimatkaa ruvetaan vatvomaan, niin on monia pareja ihan SUOMALAISIA, joista toinen asuu/työskentelee toisella puolen maapalloa ja silti suhde toimii.
En itsekään ole niin sinisilmäinen että uskon kaikkia selityksiä, mutta en myöskään aio haudata sellaisia tunteita, joista "saattaa" syntyä jotain muutakin..Rakkaus ei katso sitä onko toinen ulkomaalainen tai muutakaan. Moni ei sitä voi ymmärtää mutta minkäs minä sille voin!!
Ongelmaasi tuskin kukaan muu pystyy ratkaisemaan kuin sinä itse. Kannattaisi kuitenkin avata silmät: kohdallasi ei tietenkään ole kysymys mistään "rakastumisesta" vaan lyhyestä ihastumisesta, eksotiikannälästä, ja oman huonon itsetuntosi paikkailusta (ooh, kelpasin ulkomaalaiselle!). Mutta lykkyä pyttyyn vaan, todennäköisyys sille että tuosta jutustasi kehittyisi joku aidosti välittävä ja arvokas ihmissuhde on vaan niin helkkarin pieni, että hieman käy sinua sääliksi. Luultavasti tässä tulee käymään juuri niin kuin arvelin, haaskaat nuoruudestasi (oletan että olet kovin nuori) useamman vuoden täyden tyhjänpäiväiseen jahkailuun oikean parisuhteen löytämisen sijasta. Lycka till, hieman oon tosin suruinen sinun ja kaltaistesi tuhansien suominaisten vuoksi... :(
Kyl mä ymmärrän riskit, kuten jo sanoin,ja kuten myös sanoin pidän koko ajan tottakai silmät auki jos "se oikea" sattuu kävelemään vastaan..
eikä kyse ole mistään itsetunnon paikkailusta.
Miksi se menee aina niin, että ne jotka "ihastuvat" ulkomaalaisiin olisivat sitten rumia onnettomia yksilöitä joita kukaan muu ei huoli!! Järki käteen nyt!
Ärsyttää vaan kun heti tullaan tuomitsemaan tuolla lailla..
Jos sattuu niin sattuu, sittenhän sen näkee..
Asioista pitää ottaa selvää ennenkuin tuomitsee ensi istumalta..
En minä tiedä ulkonäöstäsi mitään, voithan olla oikein nättikin. Mutta itse kertomasi perusteella tiedän tasan tarkkaan sen, että jälleen kerran on kehkeytymässä se maailman tyypillisin tarina hieman naiivin, nuoren (lienet reilusti alle 20?) suomiblondin ihastumisesta ei mieheen, vaan tämän taustaan kulttuuriin joka tuntuu "hienommalta" kuin suomalainen. Ja tämä johtuu nimenomaan huonosta itsetunnosta. Mielessäsi yhdistät myös tämän miehen hienoon lomaan, ja totta kai kaveri tuntuu silloin paremmalta kuin onkaan.
Asiassa on todellakin surullista se, että on melkeinpä väistämätöntä että elämästäsi tulee haaskaantumaan sen parhaassa vaiheessa usea vuosi: joko sen katumiseen ettet uskaltanut lähteä ottamaan selvää tai siihen, että uskalsit ja tajuat jossain vaiheessa ettei olisi kannattanut... Onhan toki niitä suominaisia joille tuota jälkimmäistä valkenemista ei koskaan tapahdu, ja mikäs siinä, oman pään sisältähän se onni löytyy. Ja on myös järkeviä, tasapainoisia suhteita suomalaisten naisten ja ulkomaisten miesten välillä. Omien havaintojeni mukaan noin yksi paristakymmenestä...
Mietipä Onneton ihan oikeasti, mistä johtuu että nimenomaan Suomesta ja muista Pohjoismaista lähtee joka vuosi laumoittain naisia etelään rantapoikien piioiksi? Miksei vastaavaa liikennettä ole esim. Ranskasta tms. maasta joka on "lähempänä" Välimeren maita? Kun löydät vastauksen tähän kysymykseen, niin ehkä havaitset että et itse asiassa ole edes ihastunut tuohon mieheen vaan johonkin aivan muuhun...
No niinno mutta omapa on mielipitees..
Se selviää ajan kans mitä tapahtuu.
Eikä kulttuurilla ole mitään tekemistä tämän ihmisen kanssa..en tajua miten se on niin vaikea ymmärtää että ihmiseen voi ihastua pelkän itsensä takia oli se sitten vaikka kiinasta!!
Miksi nuin jyrkät mielipiteet?? Ensinnäkin oon ihan brunetti parikymppinen et silleen..
Siis totta kai ihmiseen voi ihastua pelkästään hänen itsensä takia, ja näinhän kaikki sinun kaltaisesi "tapaukset" tietenkin sanovat (vai luuletko että joku myöntäisi toisin).
Minun (lukuisten) havaintojeni perusteella asia ei vaan suomalaisten naisten kohdalla yleensä ole... Väitän ihan vakavissani, että sinun ihastumisesi johtuu joko pelkästään tai osittain muista syistä kuin tämän kaverin erinomaisuudesta. Jos kuulostaa mielipiteet jyrkiltä, niin tämä johtuu siitä että olen tälläisiä tapauksia niin paljon nähnyt ettei oikein jaksaisi hyssytellä...
Muuten, jos oikein ymmärsin niin hyppäsit sänkyyn tämän kaverin kanssa samana iltana kun tapasitte. Ei oikein kestävä alku suhteelle, varsinkin kun tapahtui lomalla...
Millä vuosituhannelle arvoisa Kyllä! elelee?*nauraa*toi sun viimeinen kommentti oli yliveto "hyppäsit sänkyyn samana iltana ei oikein kestävä alku suhteelle" huhuu? aika moni täällä koto suomessakin suomalainen&suomalainen hyppäävät ekana iltana sänkyyn ja siitä alkaa pitkä liitto joten..
Nyt ei kyllä enää ymmärrä..
Saahan sitä aina väittää mutta vaikeepa sun on tulla mitään sanomaan kun et edes tunne mua! Niin ja kannattaisi lopettaa toi "yleistäminen" että ihan "suomalaisten naisten". Kiitti v***sti!
Joko sulle on tapahtunut jotain mistä oot katkeroitunu tosi pahasti tai sit sulla tuntuu olevan niin paljon mielipiteitä että niitä pitää ihan toisen päähän yrittää väkisellä työntää..
Jos haluat purkaa pahaa oloas johonki niin osta nyrkkeilysäkki..sillä siitä pääsee..
Niin ja niin aivan. Kuinhan moni suhde suomessakin on alkanut tällä "hypätään sänkyyn ekalla kerralla" systeemillä..??
Mietippä sitä ennenku tuut muita tuomitsemaan..
Kerran jutskasin yhden turkkilaisen kanssa (ei iskumielessä, vaan parisuhdeongelmista) ja ikuisesti päähäni jäi hänen lause: "Mitä se sellainen rakkaus on?". Siis, hän ei ymmärtänyt mikä on rakkaus, ei ollut koskaan tuntenut eikä ymmärtänyt mistä toiset oikein puhuivat.
Sinulle "Kyllä!"
Mitä on tapahtunut että olet noin katkera? Eikö yhtään positiivisuuden sanaa voi ihminen sanoa? Eihän tuollaista ihmistä kukaan voi ottaa tosissaan.
Kuten tuolla alempana olen kertonut, asun Irlannissa ulkomaalaisen (haa, hmm, tämän sanan ilmi tullessa olen siis automaattisesti a) ruma b) lihava c) itsetunto-ongelmainen d) muutenkin häiriintynyt e) en ymmärrä mikä itselleni on hyväksi) kanssa ja ihan vain tiedoksi, kun tuossa ilmoitit että noin yksi kahdestakymmenestä tämänkaltaisesta suhteesta onnistuu. Kerrotko minullekin lähteen josta tiedon löysit, olisi kiva katsella tutkimusta tarkemminkin?!? Vai tutkitko ihan itse?
Olen täällä törmännyt niin moneen monikulttuuriseen suhteeseen ettet uskokaan. Ja mikä ihmeellisintä, yleisesti ottaen nämä kaikki suomalaiset naiset ovatkin olleet nättejä menestyviä naisia jotka tahtovat nähdä maailmaa muualtakin kuin MTV3:n uutisista, jotka ovat jokainen aikoinaan tavalla tai toisella törmänneet ulkomaalaiseen ja jääneet sille tielleen. Puolisoita on aina Nigerialaisita ja Irlantilaisista lähtien, mutta kukaan ei ole alistettu, kellään ei tunnu olevan itsetunto-ongelmia, kukaan ei tunnu olevan onneton, ja jokainen voi suhteesta lähteä jos siltä tuntuu. Mutta mitä luulet, onkohan heissä kuitenkin jokin vikana? Kun tiedätkö, ovat ulkomaalaisen kanssa. Onhan siinä nyt jotain outoa, eikö?
On se hyvä että olen sinunlaisiasi ihmisiä joilla ei ole liian avara maailmankuva. Suosittelen että jatkat edelleen sen tulevan aviomiehesi metsästystä naapureiden ovien takaa (mutta älä kuitenkaan mene korttelia kauemmaksi, siellä odottaa paha maailma) ja jatkat harrastustasi ivata muita ihmisiä Internetin keskustelupalstoilla. Se on elämää se!
Kovasti taas tunteet nousee ihmisillä pintaan. No, ehkä se on ihan ymmärrettävää että teillä on tarve puolustella päätöksiänne. Sanottakoon edelleen vain se, että tunnen lukuisia monikulttuurisia suhteita (suomalaiset naisethan ovat hyvin aktiivisia tässä asiassa), ja suurin osa niistä on selkeästi "omituisia". Varsinkin suhteet etelän miesten kanssa tuppaavat olemaan erityisen outoja ja ontuvia. Mitään katkeruutta tähän ei liity, onpahan nyt vain havainto. Sekin on totta, että mitä koulutetumpi suominainen sitä todennäköisemmin hänen puolisonsa on tutummalta kulttuurialueelta. Nämä grillimyyjät jne. sitten harrastavat enemmän ns. eksotiikkaa, ehkäpä siksi koska se on ainoa keino saada edes jotain erilaisuutta ja kansainvälisyyttä elämäänsä.
Mutta: jokainen makaa niinkuin petaa, onnea vaan kaikille suomitytöille siellä maailmalla. Tosin tämänkin palstan teksteistä huomaa, että syyt ulkomaisten miesten kovaan suosioon syntyvät ihan suomityttöjen omista positiivisista ennakkoluuloista: miestä pidetään kurkona jos hän on muualta, vaikkei kaveri sen kummoisempi olisi kuin muutkaan (yleensähän näiden kaverien taso on selkeästi maanveljiään huonompi, eli eivät saa kotimaastaan naista).
Miksi pompit tällaisilla palstoilla jos sinulla ei ole minkäänlaista omaa kokemusta?
"yleensähän näiden kaverien taso on selkeästi maanveljiään huonompi, eli eivät saa kotimaastaan naista"
Yleensä? Olette huvittavia näiden puheidenne kanssa :-)) Ei voi kun nauraa...
Vaan minulla nimenomaan ON kokemusta tälläisistä suhteista. Muutenkin keskustelun taso on mennyt aika alas: suomitytöillä taitaa olla vähän turhan herkkä hipiä...
Nyt EI siis keskustella siitä, onko monikulttuurisissa suhteissa jotain vikaa (ei tietenkään!), voiko eri kulttuurin edustajaan rakastua (voi tietenkin!) tms. Nyt puhutaan siitä, että 2-kymppinen suomityttö ilmoittaa viikon lomamatkan perusteella olevansa päätä pahkaa rakastunut johonkin paikalliseen rantaleijonaan. Pieni varoituksen sana VOISI ehkä olla paikallaan... Vaikka olisi kuinka suomalainen nainen ja suvaitsevainen, ei sitä nyt ihan silmät kiinni pidä joka tilanteeseen lähteä.
Ja kyllä, jos oikein tarkkaan katsot niin suomalaisten naisten ulkomaiset miehet ovat yllättävän usein juuri sen oloisia, etteivät juuri oman maansa naisia kiinnosta. Vrt. esim. Suomeen itävaimoja tuoneet miehet...
Ymmärrän kyllä pointtisi, eli onhan ehkä niitäkin tapauksia että tosiaan hommataan nainen Venäjältä tai idästä kun ei täällä tunnu nappaavan. Mutta yleisesti kommentit täällä näyttävät kuitenkin painavat alas itse kunkin suhteen. Koska eihän näissä tässä keskustelussa olleissa suhteissa nyt ollut lainkaan kyse Aasiasta haetuista puolisoista, joten juttu ei siihen sinänsä liity mitenkään.
Tiedän kuinka moni lomajutuista onkaan päättynyt surkeasti, on odotettu liikoja ja aurinko on sumentanut silmät, mutta pitää silti muistaa että poikkeuksiakin on, ja toisaalta, jos epäiletkin alkuperäisen kirjoittajan olevan yksi näistä lomaihastelijoista, voi mielipiteensä antaa fiksustikin, ei yleistää samalla kaikkia. Et saa sillä tavalla aikaan mitään muuta kuin näitä älyttömiä kinausketjuja (joihin itsekin nyt alennun).
Olisi kiva kuulla sinunkin kokemuksiasi monikulttuurisista suhteista, sanoit että sinulla niitä on. Jaa kokemuksesi, olisi kiva lukea! Minä itse esimerkiksi olen aikoinaan pähkäillyt pääni puhki sitä, laitanko suhteen poikki, olenko hullu, jatkanko vai en, mutta olen nyt päässyt sen yli ihmeen kaupalla ja elämme nyt normaalia elämää jossa ei enää edes ajattele sitä että olemme kotoisin eri maista. Nyt on yhteinen koti, yhteinen elämä, katsotaan mitä huominen tuo tullessaan. Sinunlaistesi kommentit eivät enää hetkauta tippaakaan, ja haluaisin että joku muukin uskoisi että tällaisen(kin) suhteen VOI saada toimimaan. Yritetään siis ennemminkin antaa neuvoja kuin painaa lyttyyn, ok?
Ja kuten tällä palstalla on niin niin useasti sanottu; ihmisiä kaikki ollaan loppujen lopuksi, voi kun ihmiset tajuaisivat sen. Niin suomalaisissa kuin ulkomaalaisissa on niitä hyviä ja pahoja, ei niitä VOI yleistää. Myös lause "etenkin suomalaiset tytöt juoksevat ulkomaalaisten perässä" on hauska suomalaisen suusta; onko teillä oikeasti tietoa siitä, miten muunmaalaiset tytöt iskevät "rantapoikia"?
Ja ps: kaikki ulkomaalaiset eivät muuten ole ruskeaihoisia rantapoikia auringon alla. Ihan vaan ajatusmaailman virkistykseksi...
Tiedän että itsekin tästä nyt vähän äkäännyin, mutta on vaan niin väsyttävää lukea näitä älyttömiä samanlaisia kommentteja päivästä päivään. Hyvää jatkoa kaikille!
"Nyt puhutaan siitä, että 2-kymppinen suomityttö ilmoittaa viikon lomamatkan perusteella olevansa päätä pahkaa rakastunut johonkin paikalliseen rantaleijonaan."
- muuten, itse asiassahan kukaan nyt EI puhunut mistään tällaisesta. Luepa ketju uudelleen.
Miesten vaimonhakumatkan Aasiasta ja naisten eteläntuliaiset ovat hyvin pitkälle samaa ilmiötä. Poikkeuksia toki on molemmissa.
Itselläni on ollut parikin seurustelusuhdetta ulkomaalaisen kanssa, tosin keski- ja pohjois-Euroopasta olivat kotoisin. Ei niissä mitään sen kummempaa, ihan tavallisia suhteita. Mutta väitän edelleen, että suomalaiset naiset hyppäävät suhteisiin ulkomaalaisten miesten kanssa yleensä vähän sokkoina.
Suomalaiset tytöt, tai ainakin hyvin suuri osa heistä, nimenomaan juoksee ulkomaisten miesten perässä. Niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Etelän rantapoikien mielestä suomalaiset naiset ovat kaikkein helpoin iskukohde, tästä on tehty jopa dokumenttikin. Mutta, poikkeuksiakin toki löytyy.
niin kellä on tarve puolustella mielipitietään?:)
annas jo olla, pysytään asiallisella keskustelulinjalla, ok?
ja jos ulkomaalainen mies on suomalaisen kanssa, ei se tarkoita, etteikö hän saisi kotimaasta naista ja olisi siten jotenkin epäkelpo. yleistystä, yleistystä...
mikä ihmeen shokki se on jos kaksi erimaassa asuvaa rakastuu toisiinsa.
annetaan ihmisten elää ja nauttia rakkaudesta:)
ps. tiedän monta onnellista kansainvälistä paria, jotka ovat keskitasoa paremmin kouluttautuneita, sillä ei ole merkitystä.
että vastakkaiset sukupuolet yleensäkin juoksevat välillä toistensa perässä? oli sitten kyse mistä tahansa maasta tai tilanteesta, mikä siinä nyt on niin ihmeellistä...
No kerrohan sitten niistä kokemuksistasi,jos tässä nyt aletaan kaikkea puimaan!
Taidat itsekin vähän suurennella asioita..
"päätä pahkaa rakastunut johonkin paikalliseen rantaleijonaan" oletko nähnyt minun sanovan jossain noin?
Olen jo miljoona kertaa sanonut tietäväni MYÖS huonot puolet, enkä ole "silmät kiinni" lähtemässä mihinkään. Tosin turhaa on perustella omia ajatuksiani, koska et osaa muuta kuin kääntää kaiken negatiiviseksi ja väittää kuinka sinisilmäinen ym.ym. olen mielestäsi.
Eiköhän jokainen ole kuullut myös näistä ns."gigoloista" joita ulkomailla on, MUTTA sama asia pätee myös suomeen, tai mihin tahansa maahan.
Ja en mä siinä mitään menetä, että haluan ottaa asioista selvää, mutta itsehän voit aina elää elämääsi saman kaavan mukaan ottamatta minkäänlaisia riskejä.
Tämä oli kyllä suoraan kuin mun elämästä; No, sattui itsellänikin käymään samalla lailla että lähdin kesäksi ulkomaille töihin kavereiden kanssa, tarkotukseni tietysti kesä jolloin pidetään hauskaa eikä turhista välitetä. No, tapasin jo toisena iltana miehen jonka kanssa sitten vietettiinkin 1,5kk yhdessä. Hän ei ollut paikallinen, vaan samalla lailla tullut maahan töihin kuten minäkin (kotoisin keskieuroopasta). Elin koko kesän asenteella että tämä on vain kesän juttu, pian lähden takasin kotiin.
Meillä oli hauskaa yhdessä, siirrytiin pian nukkumaankin saman katon alle, ja kesä meni nopeasti. Hän oli sellanen hassuttelija ja vitsailija ja puhui jo alusta asti tulevaisuudesta, vitsaili jopa lapsista ja kotieläimistä, ja kuinka tietää että rakastuu minuun pian. En halunnu ottaa, enkä ottanutkaan, puheita tosissani, koska kyseessähän oli vain tämä kaikkien varoittelema lomaromanssi. Ei mennyt kauaakaan kun hän jo ilmoitti olevansa rakastunut minuun. Enkä voinut sille mitään, en yksinkertasesti voinut, että rakastuin pian itsekin.
Hän oli hyvännäköinen. Sen näköinen mies, joka iskee naisia ja jättää pian. Moni ei tuntenut häntä nimeltä joten kutsuivat gigoloksi. Kuulin jopa että kaksi ihmistä olivat lyöneet vetoa siitä, kauanko suhde kestää, eli kauanko menee siihen ennenkuin hän löytää uuden naisen. En tavallaan edes välittänyt, koska kyseessähän ei ollut kuin lomajuttu.
Minun kotiinlähtö alkoi lähestyä ja tuska oli kamala. En ikinä unohda sitä hetkeä, kun hän paria päivää sitä ennen selitti minulle kerrankin totisena, ettei ikinä tule unohtamaan minua ja että pysyn hänen tyttöystävänään vielä tämän kesän jälkeenkin. Mutta en vieläkään ottanut tosissani, koska eiväthän kaukosuhteet ikinä toimi.
Lähtö oli kamala; minä lähdin ja hän jäi vielä joksikin aikaa töihin. En ole ikinä itkenyt niin paljon, tuntui oikeasti että en kestä, luuhistun täysin. Pahinta oli että kun hän tuli katsomaan pakattuja laukkujani, hänkin alkoi itkeä. Ja hoki että älä mene. En halua ajatellakaan sitä hetkeä, se oli kamala. Hän antoi minulle läksiäislahjoja ym. Olin täysin luuhistunut. Mutta pakkohan se oli vaan jaksaa, palata kotiin ja jatkaa opiskeluja jne.
Mutta, tiedätkö mitä? Siitä hetkestä on ihan pian kulunut 3 vuotta. Ja ollaan edelleen yhdessä, asumme yhdessä, englanninkielisessä maassa joka ei ole kummankaan kotimaa. Hän ei ole ihminen miltä näyttää, hän on maailman suloisin ihminen joka ei tahdo mitään pahaa. Pidimme yhteyttä jatkuvasti kesän jälkeen, hän tuli ensin lomalle Suomeen ja siitä sitten alkoi ravaaminen. Kävin hänen kotimaassaan kolmeen otteeseen, hän kävi Suomessa, oli mm. vaihto-oppilaana 3kk, olimme yhdessä yhden kesän töissä usa:ssa, ja suuria aikoja tietysti aina välissä erossakin. Mutta nyt kaikki on viimein "normaalisti", ja sanon todellakin että kannattaa odottaa jos vain suinkin jaksaa. Kyllä se sen arvoista on. Ennen kaikkea, älä kuuntele muiden puheita. Kukaan, joka ei sitä itse ole kokenut, ei osaa antaa kunnon neuvoa. Ihmisten asenne on yleensä negatiivinen. Kuulin itsekin aikoinani kuinka olen täysin kahjo, ja näin suoraan ihmisistä että pitivät hulluna. Mutta nykyään kaikki ovat asian hyväksyneet, ja ennen kaikkea nähneet että todella tein sen mitä päätin, ja että se ei vain ollut hullua unelmaa.
Onhan siinä tietysti se että teidän on molempien oltava tosissaan. En tiedä mitä hän tarkoitti viestillä jonka kirjoitti, että paras ettette viestittele enää. Mutta jos hän on tosissaan, niin mikä teitä estää? Ei mikään.
Hyvää jatkoa teille, kirjoittele ihmeessä lisää jos tekee mieli avautua.
Wau! Melkonen tarina teillä kyllä..
Niin..siinäpä sen huomaa et kaikki ei tod. mee aina niin niinku on totuttu menevän. Ja kyllähän mäkin ne riskit ymmärrän ja tiiän et koska en tunne kunnolla koko ihmistä, en voi tietää onko kaikki pelkkää kusetusta..Ja eihän tässä mitään häitä ollakaan viel järjestelemäs..ois vaan kiva nähdä uudestaan ja kattoo mikä on homman nimi yleensäkin..Niin ja mä oon siis itekin ihan parikymppinen, ja siinä mieles JOS ja vain jos tulis jotain oikeesti, ei mulle olis mikään este muuttaa ulkomaille tai muuta vastaavaa..Meinasin jo lähtee täs vuoden alus mut sit se jäi..
Niin.Sehän se jos kummatkin on tosissaan. Tää nyt vaan on tällä hetkellä pelkkää spekuloimista ja toisen juttujen tulkintaa et mitähän se edes aattelee tai muuta vastaavaa..
Silti tuntuu niin tyhmältä kaikki sanat mitä se sanoo jos ne on vaan turhia..
Vituttaa just toi et suurin osa kattoo huuli pyöreenä et ootko sä hullu ku märiset jonku ulkomaalaisen perään mut ei sitä kukaan ymmärrä joka ei sitä oo kokenu. Vaik mäki aattelin et ois helpompi unohtaa ja antaa olla, mut mä tiiän et tuun katumaan sitä koko loppuelämän jos en ota selvää tästä. Ja mitä se kenellekään kuuluu, niinpä! Sä teit ainaki viisaasti kun et antanut muiden liikaa vaikuttaa..Mä ymmärrän riskit ja kaikki mut silti en haluu antaa periksi enneku saan tietää mitä tuleman pitää.
Päivä kerrallaan niin kai se menee..
Missä te sit asutte muuten? Ois kyl kiva jutella enemmän sun kans..=o)
Niin tosiaan, tämä nyt on ihan vaan mun mielipide mutta mun mielestä mikään ei estä teitä tapaamasta uudelleen. Se toinen tapaaminen itse asiassa kertoo aika paljon, koska siinä huomaa heti alussa onko vielä se sama tunne kun näkee toisen, tunteeko samalla lailla vai tuntuuko toinen sittenkin ihan vieraalta. Ja mitä se haittaa jos te uudelleen näette? Ei mitään. Ainakaan et tule jossittelemaan koko elämääsi.
Me asutaan nykyään Irlannissa, ja en tosiaan itsekään ole kuin vähän yli parikymppinen tällä hetkellä joten nuoriahan tässä ollaan. Hän on 3v vanhempi kuin minä. Opiskelut vielä edessä, ajattelin aloittaa nyt syksyllä täällä Irlannissa.
Tiedän tuon että ihmiset pitää hulluna kun haikailee ulkomaalaisen perään, kun "onhan Suomikin täynnä miehiä". Mutta se kun nyt vaan on niin että kun kolahtaa niin kolahtaa. Mutta älä ala leikkimään jos huomaat alussa että toinen ei ehkä ole tosissaan, koska siitä ei tule muuta kuin kyyneliä. Ota selvää, kysy vaikka suoraan... Ihmisiähän me kaikki vaan ollaan, ollaan sitten mistä maasta tahansa.
:)
Hei jos haluat niin olisi kiva jutella lisää..Onkos sulla sähköpostiosoitetta tai jotain? Ei tarvitsisi tulla täällä muiden arvosteltavaksi kun näyttää olevan joillain tosi kärkkäitä mielipiteitä..
Minä olen toinen lomaromanssin kokenut ja suhteessani onnistunut... :o)
Tapasin mieheni seitsemän vuotta sitten Kreikassa, viikon lomamatkalla. Meidän suhde ei edennyt sänkyyn saakka, vaan isolla kaveripohjalla bailasimme pitkin yötä ja muutaman pusun ja puhelinnumerot viimeisinä iltoina vaihdoimme.
Kun palasin Suomeen, mies soitteli pian perään ja pyyteli takaisin: tarjosi etsivänsä työpaikan ja yksiön minulle. Herrasmieheni ei siis pyytänyt samaan kämppään kanssa asumaan, vaan sanoi, että jos minusta joskus siltä tuntuu, niin sitten... Eikä puhunut rakkaudesta. Rakkaus viikon tapaamisen jälkeen on minusta vain kornia, joten hyvä kun ei maininnut. Ihastumista se on ja myös eksotiikan & erilaisuuden nälkää.
No minä mietin reilun kuukauden ja sitten lähdin. Vietin pitkän kesän kesäkuun alusta syyskuun loppuun Kreikassa, työskennellen baarissa. Syyskuussa kun lomakausi oli ohi, baarit sulkivat oviaan ja työt vähenivät, oli aika palata kotiin. Itkimme molemmat useana päivänä eroa. Minä vannoin palaavani heti toukokuun alussa takaisin ja mies vannoi odottavansa. Kertaakaan hän, albaani kansalaisuudeltaan, ei maininnut muuttamista Suomeen tai tiukempaa sitoutumista. Hän aivan tosissaan piti minusta omana itsenäni, eikä sen vuoksi, että suhde minuun takaisi mahdollisen lipun "paratiisiin" - länsimaihin.
Noh, kävi kuitenkin sitten niin, että suhde minuun takasi sen lipun. Minä nimittäin - ikävissäni alkutalvesta kysyin mieheltä, etteikö hän tulisi tänne Suomeen? Ja tulihan hän, usean kuukauden paperihässäkän jälkeen.
Tämän jälkeen suhteemme muuttui vasta arjeksi ja vasta tämän jälkeen minusta voitiin alkaa puhua todellisesta rakastumisesta ja parisuhteesta. Arki siellä auringossa ei ole arkea lainkaan tällaiselle pohjoisen tytölle, joka lähtee erilaista elämää kokemaan... Toki me maksoimme laskuja, teimme töitä ja kokkasimme, mutta me myös bailasimme, makasimme rannalla ja vietimme suhteen ensimmäisiä kuherruskuukausia täynnä seksiä, pusuja ja helliä sanoja. Vasta Suomessa iski arki: oli kylmä, miehellä oli vaikeuksia pitää työpaikkansa kieliongelmien vuoksi, tuli ikävä sukulaisia ja kotia. Minun piti punnita, oliko se mies yhtä ihana ilman niitä kreikkalaisia aurinkoranta puitteita - riideltiin ja suhde laimeni... Mutta lopulta vaikeuksien kautta myös vahvistui, koska huomasimme, että myös vaikeuksien keskellä meillä löytyi syviä tunteita rakastaa toista.
Me siis onnistuimme. Tällä hetkellä olemme naimisissa ja meillä on yksi tytär. Mieheni on saanut pysyvän oleskeluluvan jo aikoja sitten ja edelleen elämäni jakaa - rakkaudesta. Elämä on myös helpottunut puitteitaan; mies puhuu nykyisin hyvää suomea ja hän opiskelee ammattia suomalaisessa koulussa, joka takaa hänelle paremman työsaannin kuin paperit toisesta maasta.
En tiedä voiko täysin suhteitamme verrata, koska meillä ei ole juuri koskaan ollut etäsuhde. Olimme erossa vain muutamia kuukausia ennen ja jälkeen Kreikkaan muuttoni, emmekä myöskään millään tavoin sitoutuneet lomamatkan jälkeen. Jos miehellä oli tapaamiseni jälkeen lomahoitoja, ei minua kiinnosta. Itse en ollut hänen lomahoitonsa kuin pusuasteella ja se nyt ei paljon vaa'assani paina mitä tulee "tyhmän suomalaisturistin ns. pettämiseen"...
Minun vinkkini on, että älä sitoudu tunneasteella - älä mieti pettäkö mies mahdollisesti sinua muiden turistien kanssa, älkääkä puhuko ikuisesta odottamisesta ja rakkaudesta. Suurien tunteiden aika on vasta myöhemmin, arjessa.
Ota tilanne rennosti - anna ajan näyttää miten asiat etenee. Ota suhde harmittomana deittailuna ja ajattele suhdettanne parisuhteena vasta siinä vaihessa, jos tapaatte uudelleen pidemmän aikaa.
Säästä itseäsi, koska mitä isommin tunnet, sitä enemmän sattuu, jos asiat eivät sujukaan suunnitelmien mukaan. Mutta ota tilanne silti mahdollisuutena ja pidä mieli avoimena. Eihän sitä koskaan tiedä mitä ihanaa suhteesta poikii... Hyvää jatkoa sinulle! :o)
Edelliselle kirjoittajalle ihan sen verran, että onneksi olkoon, ihanaa että saitte asiat sujumaan. Mutta kirjoituksesi siitä, kuinka nopeasti rakkaudesta puhuminen tarkoittaa oikeasti vain eksotiikannälkää, sai niskakarvani pystyyn. Ehkä tapauksesi on erilainen koska miehesi on Kreikasta, mutta jos millään tavalla vihjaisit minun kirjoitukseeni, voin sanoa ettei meidän tapauksessamme ollut todellakaan kyse eksotiikan nälästä - oli sateinen ja tuulinen kesä Skotlannissa mansikkamaalla emmekä kummatkaan olleet mitenkään eksoottisesta maasta. Ihmiset ovat erilaisia, mutta jos suomalaisilla hyväksytään nopea rakkaudesta puhuminen, miksei sitten kahden kansalaisuuden kesken? Myöhemmin olen vielä todennut että kyse ei todellakaan ollut pelkästä ihastumisesta; tunne oli samanlainen kuin nyt myöhemminkin. Onhan se tietysti syventynyt ja muuttunut nyt paljon, mutta tunne on sama kuitenkin loppujen lopuksi.
ONNETON; ainoa sähköpostiosoitteeni on koko nimeni enkä halua sitä täällä paljastaa, joten teen toisen osoitteen ja annan sen pian. Ok? :)
Hei Onneton,
voit mailailla osoitteeseen [email protected]
En millään tavoin halunnut viitata sinun viestiisi. Toki ymmärrän, että lyhyessäkin ajassa voivat suuret tunteet syttyä ja toisaalta, sinähän olit matkalla 1½kk, joka on minun mielestäni kuitenkin suhteellisen pitkä aika olla yhden ihmisen kanssa "day & night", verrattuna vain viikon lomaan, jonka itse koin nykyisen mieheni kanssa... Ymmärtänet siis tunteideni varovaisuuden viikon tapaamisen jälkeen, johon ei sisältynyt edes seksiä...?
Toki sinä aikana kun muutin Kreikkaan mieheni luokse, tutustuimme toisiimme hyvin ja vaikka emme halunneet vielä silloinkaan puhua rakkaudesta, tunsimme silti syvästi toisiamme kohtaan.
Minulla on vain sellainen varovainen elämänasenne ja kai myös päähänpinttymä, että tunteakseen toisen täysin ja tietääkseen, että rakastaa varmasti myös tylsän arjen ja vaikeuksien keskellä (joita varmasti kaikissa parisuhteissa tulee, pienessä tai suuressa mittakaavassa), on tunnettava pidempään ja elettävä yhteistä arkea, vailla sitä lomamatkan hohtoa. Suuntautui se lomamatka nimittäin minne tahansa, niin mukavaa lomaahan se on, vai mitä?
Tämä on minun käsitykseni elämästä ja rakkaudesta ja tämän vuoksi en esimerkiksi menisi naimisiin asumatta ensin tulevan puolisoni kanssa yhdessä.
Minusta myös varovainen asenne on itsensä säästämistä näissä etäsuhdeasioissa, koska kuten jo aiemmin kirjoitin, mitä enemmän sitoutuu, tietämättä kuitenkaan tunteeko vastapuoli samoin, sitä enemmän sattuu, jos asiat eivät etenekään toivomalla tavalla.
Minua siis lähinnä huolestuttaa alkuperäisen epätoivo ja epätietoisuus lomarakkautensa tunteista, yhteydenpidosta, muista mahdollisista "lomahoidoista" jne... Jos ei voi olla varma toisen tunteista tuhansien kilometrien päässä, niin eikö olisi helpompi yrittää ottaa rennommin itsekin ja katsoa asiaa sitten uudelleen kun taas nähdään, jos nähdään? Ei ainakaan tarvitsisi tuntea itseään onnettomaksi ja epätoivoiseksi, kuten ap tunteitaan kuvaa...
Kaikkea hyvää sinulle ja alkuperäiselle kirjoittajalle! Älkää ottako kirjoitustani moitteina, koska sitä se ei ole. :o) Minusta ihastuminen sanana on rakastumisen ensimmäinen muoto, joten vaikka minä en halua heti alussa rakastumisesta puhua, olen kanssasi samaa mieltä siitä, että samana ne tunteet säilyvät, syvenevät vain.
Hei,
Kiitos vastauksestasi, ymmärrän kantasi hyvin nyt kun selvensit! Olen todellakin samaa mieltä että katsomalla sen näkee, ei älyttömällä syöksymisellä tuntemattomaan. Tosiaan, jos olit miehesi kanssa vain viikon yhdessä (anna anteeksi etten lukenut tarkkaan), ei se oikein anna oikeaa kuvaa - vaikkei kyllä anna 1,5kk:kaan, mutta ymmärrään että viikon jälkeen ei vielä puhuta rakkaudesta eikä oikein mistään muustakaan. Fiksusti siis toimittu... Ja olen vilpittömän iloinen että olette saaneet asiat toimimaan. En itsekään missään tapauksessa edes harkitsisi naimisiinmenoa ilman että asutaan ensin yhdessä. Vaikka alussa suhde onkin sillä tavalla erilainen että ollaan eri maista, menee se loppujen lopuksi kuitenkin aivan kuten "tavallisissa" suhteissakin eli katsotaan ja elellään. En ylipäätään ymmärrä tätä kamalaa haloota joka on alkanut tällä palstalla, ja muutenkin. Onko se ihmisten katkeruutta vai mitä, että ei uskota toisten ihmisten tekemisiin. Ei sillä että välittäisin, mutta jotenkin vain... huvittaa.
En ehdi nyt enempää kirjoitella tällä kertaa, mutta mukava lukea tätäkin ketjua!
tämän keskusteluketjun. Olen erittäin paljon liikkunut Välimerellä, sen saarissa ja maissa. Tunnen useita suomalaisia naisia, jotka ovat avioituneet siellä asuvien miesten kanssa. Heillä kaikilla menee suhteellisen hyvin, mitä se nyt sitten tarkoittaakaan. Elellään vähän samaan tyyliin kuin täällä Suomessakin.
Valitettavasti tulee kuitenkin todeta, että KAIKKI nämä miehet ovat huonosti toimeentulevia ja kouluttamattomia henkilöitä. En voi päätellä tästä mitään muuta kuin tosiasian, että eksotiikka on taas kerran purrut eikä se todellinen rakkaus niin mainittavaa ollutkaan. Mies sai kuitenkin varsin upean suomalaisen naisen itselleen.
Ja sitten ne lomaromanssit. Voihan sentään miten paljon näitä kikkolopoikia siellä liikkuu. Suomalainen ihastuu tummiin kulmiin ja antaa kaikkensa. Ja sen jälkeen taas toinen ja niin ketju jatkuu. Mutta niinhän käy täällä kotimaassakin. Komeimmat kundit saavat naista niin paljon kuin jaksavat hoitaa ja samanlaisia tapauksia riittää meilläkin. Joten pelkkää elämän leikkiä tämä vain on, kyllä vielä jossakin vaiheessa asiat selkiävät ja seestyvät. Ikä tekee lopulta tehtävänsä.
Tiedän mitä tarkoitat, onhan niitäkin juttuja nähty että juostaan perässä vain siksi että toinen sattuu olemaan ulkomaalainen. Valitettavasti. Mutta ne jutut ei sitten kamalan pitkälle ole kantaneetkaan.
Omassa tapauksessani slovakialainen poikakaverini on valmistunut maassaan Suomea vastaavasti Kauppatieteiden maisteriksi ja tekee nyt Irlannissa hyvää toimistotyötä puku päällä, tienaa suht hyvin jne. Onhan niitä tapauksia, niin suomalaisissa ja ulkomaalaisissakin, että ei hankita ammattia eikä tienata. Mutta, ei yleistetä taas, ok? :)
En sano kuitenkaan että tämä olisi nyt joku unelmasuhde, kyllä tässä ihan normaalisti tapellaan ja riidellään, mutta olen sitä mieltä että jos tämä johonkin kaatuu niin ei se ole kiinni siitä että ollaan eri maasta, kyllä se on sitten jokin ongelma mitä "normaaleilla" pareillakin voi olla. Tiedän, ihmiset tulevat siinä tapauksessa ilkkumaan että hää, mitä sanottiin, sen siitä saa, mutta en ymmärrä miten tästä on tehty näin iso kohu jos kaksi eri ihmistä eri kulttuureista seurustelevat. Jokaisella tuntuu myös olevan kokemusta asiasta, jokainen tietää tutun tutun joka teki tyhmästi jne. Mutta puhutaanko ikinä suomalaisista näin? Kun tuttavasi aloittaa uuden seurustelusuhteen 30-vuotiaan helsinkiläisen kanssa, kerrotko hänelle kuinka olet kuullut juttua kuinka parilla tutulla oli kolmekymppinen hesalainen ja kuinka hän vain hakkasi, joi, ei käynyt töissä ja heille tuli ero?
Onko tämä jotain katkeruutta vai mitä? En usko että kyseessä on kuitenkaan hyvää tahtoa, että haluttaisiin auttaa toista neuvomalla. Koska te ettei todellakaan auta.
Ihan kaikella ystävällisyydellä.
että ne avut tulevat aivan jostakin muualta kuin tältä palstalta. Eipä muuta kuin hyvää kesää ja voidaan hyvin.
myös kaikella ystävyydellä
jos jotain viitsii alkaa vastailla niin eikö sitten ole yhtä päätä parempi vastata jotain joka auttaa, eikö?
eihän se tosirakkaus katso sitä kuinka koulutettu toinen on!!!ei todellakaan.miten kouluttamattomuudesta voit päätellä, että
"eksotiikka on taas purrut ja eikä se todellinen rakkaus niin mainittavaa ollutkaan".
eikö se juuri kerro rakkaudesta, että haluaa olla toisen kanssa ulkoisiin puitteisiin katsomatta? pinnallista olisi olla rahan takia, eikös?
Kyllä! Se on vain ulkomaalaisten tapa...
Se ehkä haluaa pois kotimaastaan ja hakee sitä vaimoa ja sillä on niitä ehdokkaita useampiki.
Kenellekkää ei sanota suoraan, haluun naimisii vaan jallitellaan hitaasti, mutta varmasti kunnes toinen on koukussa. Asia olisi eri jos asuisit hänen maassaan.
Ja kyllä sitä jälkeen päin yhteyttä on pidettävä... ettei vain hyvät saumat menis hukkaan. Mutta kuten sanoit ilmoitti ettei pidetä yhteyttä jne. niin todennäköisesti silloin oli toinen nainen kuvioissa ja yhteydenpitoa voitiin jatkaa kun huomattiin ettei siitä tulekkaan mitään. Ettei tämä toinen ehkä ollutkaan yhtä alistuva.
Mutta siinä olet myös oikeassa, ettei ne ihan kelle vaa lähettele viestejä. Vain niille, joista he todella kiinnostuivat ja jotka sopivat parhaiten heidän tarkoitusperiinsä. Joko he ovat kaikkeenmukautuvaisia, alistuvia jne. Ulkonäölläkään ei ole silloin niin merkitystä. Voimakastahtoisen naisen luo he juoksevat jos uskalsivat ihastua, silloin ei viestittely enää riitä.
Henkeviä ulkomaalaiset miehet puhuvat kenelle naiselle vain koska he tietävät mitä nainen haluaa kuulla. Eihän kukaan halua antaa huonoa vaikutelmaa. Ja ihan on maailmalla tiedos et suomalainen mies on "juntti".
Mutta katso miten tilanne edistyy. Voihan olla että juuri sinun miehesi on niitä harvoja kunnollisia. Kuten minun suomalainen mieheni on niitä harvoja ei "juntti" -miehiä.
Älä unohda elää elämääsi eteenpäin...
Suomalainen nainen on ihan yhtä juntti, paitsi vielä vähän tyhmempi, alistuvampi ja hyväuskoisempi. Tämäkin "tiedetään maailmalla" aivan hyvin.
tais osua arkaan paikkaan;)
Maltan ritareita?