Mikä saa ihmisen salailemaan asioita puolisoltaan vaikka tämä suoraan kysyy? Jos merkkejä salailusta on mutta vedenpitävät todisteet puuttuvat ja puoliso kysyy onko jotain meneillään, vastataan kieltävästi vaikka jotain olisikin. Olisiko kuitenkin kaikille osapuolille helpompaa ja reilumpaa olla rehellinen. Saisi se puolisokin sitten ihan itse päättää minkälaisen ihmisen kanssa haluaa elämäänsä elää. Harva kuitenkaan haluaa elää pettäjän kanssa. Ja valehdellessaan puolisolleen pettäjä päättää tämän puolesta. Miksi pettäjä haluaa jatkaa suhteessa johon tarvitsee jonkun ulkopuolisen? Omakohtaistakin kokemusta minulla on. Mies petti ja sain sen selville. Kerroin toivovani jatkossa rehellisyyttä asioissa. Nyt kuitenkin epäilys on herännyt mutta ainut henkilö joka asian voi varmistaa, eli mieheni, ei sitä tee. Selvästi huomaan kuitenkin että jotain salaa. Jos hän ei arvosta tai kunnioita minua miksi hän sitten haluaa jatkaa avioliittoamme? Kertokaapa nyt. Ja meillä ei ole ongelmia seksin suhteen ja muutenkin elämämme aivan normaalia elämää ilman sen suurempia riitoja tai nalkutuksia.
Miksi ihmiset eivät myönnä pettämistään?
14
1737
Vastaukset
- ..***..***
Jos sinä tiedät tulleesi petetyksi ja epäilet että miehesi pettää yhä, miksi haluat jatkaa? Selvästikkään ei sinua kunnioita ja arvosta, mutta haluaako pitää vaan kulissin kasassa? Välttää hänen kannaltaan todella ikävän tilanteen, eli myöntää olevansa petturi? varmasti haluaa viimeiseen asti kieltää kaiken, vaikka merkit olisivat miten selvät hyvänsä..luota omaan vaistoosi! jos miehestä ei mitään saa irti ja selvästi salailee jotain olet varmasti oikeassa.
- Ei varmaan tunnusta
Pettäjä hakee ihailua, hyväksyntää ja onnellisuutta elämäänsä. Hän haluaa olla rakastettu joka suunnalta, haluaa ehdotonta ihailua ja kunnioitusta.
Mitään noista se ei saa, jos se tunnustaa pettäneensä. Kannattaa kieltää loppuun saakka. Kun kieltää, voi vieläpä syyttää toista kyttäämisestä ja mustasukkaisuudesta. - ?
Entä jos ei ole koskaan elämässään pettänyt ja tekee sen vasta reilusti yli 30-vuotiaana. Rakastaa puolisoaan mutta on masentunut tai käynyt läpi jonkun isomman kriisin ennen pettämistä. Tuolloinhan ei kai voida puhua tapapettäjästä? Voiko tälläinen suhde kenties vielä pelastua ja tilanne palata normaaliksi. Vai pettääkö pettäjä nyt sitten aina?
- petetty ei pettäjä
Ikää tullut ja kriisikin päälle - ihminen on varmasti alkanut ajattelemaan elämästä erilailla ja siten muuttunut ihmisenä. Ei mitenkään tavatonta vaan ihan normaalia kehitystä. Jos se ilmenee pettämisenä, niin voisi päätellä hänen huomanneen olevansa ehkä väärän ihmisen kanssa yhdessä. Veikkaisin eroa todennäköisempänä vaihtoehtona kuin paluuta entiseen.
Itse ainakin terveydellisen kriisin jälkeen aloin ajattelemaan asioista niin eri tavalla, että huomasin silloisen puolisoni olevan täysin eri maailmoissa, erit elämänarvot ja tavoitteet. En pettänyt, mutta aloin kyllä ajattelemaan, että olen väärän ihmisen kanssa yhdessä. Yritimme kyllä jatkaa avioliittoa, mutta ei se vain tuntunut hyvältä. Ex päätyi pettämään minua, silloin päätimme erota. Ei ihan heti, kyllä siinäkin vaiheessa yritimme vielä jatkaa. Ero oli oikea ratkaisu, kulunein termein "kasvoimme erillemme".
- Dream lover31
On niitä naisiakin, jotka tekee samaa, kai se sisäinen palo joka ajaa, yleensä ovat kyllä epärehellisä ihmisiä. Eräs rouva on jo vuosia miestään pettänyt, muutenkin valehtelee asioista. Sääliksi käy kyllä hieman tätä rouvaa, aavistan, että sisimmältään voi olla hyväkin ihminen, mutta on kovan ulkokuorensa taakse itsensä piiloittanut ja varmasti tämä kaksoiselämänsä häntä painaa.
- Hilla vm-69
Tiedän myöskin naisen naimisissa, kova ulkokuori, meikattu kovasti, luomivärit, punatu huulet, ajautunut avioliittonsa ulkopuoliseen suhteeseen koska kyllästynyt aviomieheensä ja on ilmeisemmin hyvin seksuaalinen nainen(ehkä liikaa) mutta minkä ihminen tunteilleen voi.
Tämä Rouva oli hieman varomaton ja nyt pari henkilöä tietää seikkailuistaan, varmasti paha ja ahdistunut olo.
Kovankin naisen sisimmässä on sydän ja se pieni herkkä tyttö siellä jossakin.
Toivon hälle parasta, kun osaisi puhua se voisi auttaa, ei kukaan ihminen voi olla niin paha...
Miestään käy myös sääliksi, ihan kunnon mies, ei aavista vaimonsa puuhista, vaikka mustasukkainenkin on.
- vaaksa vaaraan
Se on ristiriitaista, eikä loogisesti selitettävissä. Minä petin koska en ollut tyytyväinen suhteeseemme, otin siis rakastajattaren joka vastasi haavekuvaani naisesta. En silti halunnut loukata pitkäaikaista puolisoani, hän yritti miellyttää minua parhaansa mukaan, mutta ei ymmärtänyt että emme halunneet enää elämältä samoja asioita. Yritin kertoa mistä haaveilen, mutta hän ei vain ollut ymmärtääkseen, tuputti vain omaa näkemystään siitä mitä tulisi tehdä. Emme kuitenkaan riidelleet pahemmin. Olimme olleet kuitenkin kauan yhdessä ja välittäminen sekä kiintymys oli vahvaa, vaikka se miehen ja naisen välinen rakkauden tunne tuntuikin hiipuneelta. Arkikin toimi, mutta suuret linjat kulki liikaa eri suuntiin. Minäkin yritin olla vaimolleni mieliksi, mutta jossain vaiheessa alkoi tuntua että se kuka minä olen, katoaa johonkin.
Mietin jatkuvasti mitä haluan, mikä on tärkeintä, onko salarakkaan pitäminen itsekästä, vai vanhassa turvallisessa suhteessa pysyminen. En vain päässyt lopputulokseen. Tiesin että totuus hajottaisi puolisoni, siksi jatkoin salailua vuodesta toiseen.
Odotin että ratkaisu tulisi muualta. Toivoin välillä että vaimo tajuaisi itse kuinka kelvoton olen ja ymmärtäisi lähteä. Toisaalta aina kun hän ilmaisi epäilyksensä, minä automaattisesti kielsin kaiken.
Keskustelimme näistä asioista myös salarakkaan kanssa, joka sanoi että minun täytyy olla rehellinen itselleni. Omatunto vaivasi molemmilla, ja yritimme moneen otteeseen lopettaa salasuhteen. Joudumme olemaan muutenkin tekemisissä joten aina jossain välissä kaipaus toisen luo voitti. Suhteen lopettaminen ei vain onnistunut. Pisin eroaika oli viisi kuukautta. Koen että tämä nainen on jonkinlainen hengenheimolainen, sielunkumppani. Mutta puoliso oli taas ollut jo pitkään mukana ja paljon yhteistä kertynyt elämän varrella, ystäviä, muistoja ja omaisuutta. Tuntui että valinta näiden kahden naisen välillä oli liian suuri tehtävä, joka tapauksessa menettäisin paljon. Olin ahdistunut, valvoin öitä, nukuin päivät ja syömiseni oli epämääräistä. Vaimo alkoi huomautella käytöksestäni ja epäillä, mikä sai minut vielä enemmän ahdistuneeksi.
No, kävikin niin, että salarakas teki valinnan. Hän päätti lopettaa suhteemme. Hyväksyin sen, vaikka välillä koetin kepillä jäätä ja yritin tunnustella josko hän haluaisi vielä jatkaa. Se satutti, varsinkin kun näin hänen silmistään, että se oli järki- ei tunnepäätös. Hän ei vain enää jaksanut sitä. Koin samalla myös valtavaa helpotusta. Jotenkin ajattelin, että nyt voin aloittaa puhtaalta pöydältä ja yrittää saada asiat kuntoon vaimon kanssa, keskittyä häneen. Se sujuikin jonkun aikaa ihan hyvin, kunnes tuli vastaan tilanteita jotka muistuttivat salarakkaasta. Omatunto alkoi kolkuttaa lähes vääjäämättä. Ajattelin että on pakko tunnustaa. Ajattelin kuitenkin vähän kierosti että jos annan ajan kulua, tunnustus ei ole enää ehkä niin paha kuin jos se olisi tuore. Ahdistus palasi pikkuhiljaa ja tyytymättömyys suhteeseemme. Kaipasin salarakasta jonka kanssa yhteisymmärrys pelasi. Aloin taas miettiä haluanko oikeasti olla vaimoni kanssa, vai yritänkö laittaa asiat kuntoon vain siksi koska niinhän kuuluisi tehdä. Halusin keskustella vaimon kanssa suhteemme tilasta, mutta hänen mielestään kaikki oli hyvin kunhan minä vain ryhdistäytyisin. Hän ei siis ymmärtänyt laisinkaan että masentuneisuuteni johtui siitä että en kokenut eläväni omaa elämääni, en kokenut kulkevani omaa polkuani, vaan vaimon. Aloin miettiä taas tunnustamista, mutta tällä kertaa lähinnä keinona saada ero. Tähänkin jahkailuun kului aikaa yli puoli vuotta. Punnitsin jatkuvasti mielessäni sitä mitä haluan.
Pikkuhiljaa päätös kypsyi ja uskalsin nostaa kissan pöydälle. Kerroin että haluan eron. Kerroin myös salarakkaasta. Vaimo ei taaskaan halunnut hyväksyä päätöstäni. Yritin olla kärsivällinen. Hän pyyteli että yrittäisimme vielä, ja ehdotti minulle terapiaa. Hänen mielestään pettämiseni oli verrattavissa esim. alkoholismiin. En halua syyllistää vaimoa pettämisestäni, se oli oma valintani, mutta olisin toivonut että hän olisi edes vähän yrittänyt kuunnella minuakin. Ehkä olin vain liian vässykkä ja yritin olla mieliksi. Muutimme vuosi sitten erillemme, onneksi pystyimme pysymään yhteyksissä.
Salarakas ei ole enää salainen, olemme aloittaneet tapailun varovaisesti ja katsomme mitä tuleman pitää. En halua rakennella pilvilinnoja, haluan pysyä jalat maassa, sillä se ei tiedä suhteelle hyvää jos toinen ei kuuntele mitä toisella on mielessä.
Mutta tiivistettynä vielä, pettämistä ei tunnusteta koska pelätään toisen murtumista, ja sitä mitä kaikkea myllerrystä siitä seuraa. Nimenomaan se että arki sujuu hyvin, on painava tekijä siinä miksi suurempia päätöksiä ei tule heti tehtyä. Kestää myös jonkun aikaa tulla lopputulokseen siitä mitä elämältään todella haluaa. Toisille pettäminen on vain virkistävää vaihtelua, toisille merkki siitä että ei ole tyytyväinen.- Onnea vaan
" ...pettämistä ei tunnusteta koska pelätään toisen murtumista, ja sitä mitä kaikkea myllerrystä siitä seuraa..."
Et sinä toisesta välitä, vaan pelkästään itsestäsi. Jos välittäisit, et olisi koskaan lähtenyt loukkaamaan toista noin.
"..mitä kaikkea myllerrystä siitä seuraa.."
Niin. Ongelmia siis sinulle, kun olet pilannut toisten elämän. Omatuntoko alkaisi kolkuttamaan? En usko. Sinua haittaisi vain negatiiviset palautteet sinua kohtaan, ei kenenkään toisen hyvinvointi tai pahoinvointi.
Oletko nyt onnellinen? Ihan oikeasti? En usko että kaltaisesi ihmiset tulevat onnelliseksi koskaan. Niin kauan kun et ymmärrä että ongelma on sinussa eikä kenessäkään toisessa, olet onneton. Uuden ihmisen kanssa suhteessa on jännitystä, mutta sekin latistuu taas kohta epätyydyttäväksi. Etenet uuden ihastuksen kanssa hitaasti, vaikka olette jo tunteneet toisenne vuosia. Riittääkö se todellakin sille toiselle? Eikö se nainen jo kertaalleen kyllästynyt jahkailuusi?
Mitäpä tuo minulle kuuluu, mutta ärsyttää kaltaistesi sokeus omille vioille. Täytyypä sanoa että harvoin noin avointa ja rehellistä kertomusta täältä saa lukea.
Älä loukkaannu mutta luulen että harva uskaltaa lukea tuota avoimin mielin. Se satuttaa niin petettyjä kuin niitä pettäjiä joilla ei tuollaiseen rehellisyyteen on kykyä. Haluaisin kuintenkin nostaa niitä solmutilanteita, jotka ovat niitä vaikeita.
”En silti halunnut loukata pitkäaikaista puolisoani, hän yritti miellyttää minua parhaansa mukaan, mutta ei ymmärtänyt että emme halunneet enää elämältä samoja asioita.”
Kun toisaalta välittää toisesta eikä halua tuottaa kipua hänelle, ei ehkä osaa kyllin selkeästi viestiä omaa sanomaansa.
”…tuputti vain omaa näkemystään siitä mitä tulisi tehdä.”
Kun sanoma on kipeä, sen torjuu monin tavoin. Tämä oli ehkä sinun puolisosi tapa, että yritetään vielä enemmän. Viesti ei siis mennyt perille ihan kokonaan vaan osittain.
”Tiesin että totuus hajottaisi puolisoni…”
Jostain syystä alamme päättää sen toisen puolesta, mitä hän kestää ja mitä ei. Oikeasti sitä emme tiedä kuin vasta silloin kun se tilanne tulee akuutisti esiin. Näin petettynä kerron että ainakin itseäni juuri tämä loukkaa eniten, ettei minun kykyyni käsitellä vaikeita asioita luoteta, vaan minua pidetään jotenkin ”vajaana”. Näin ei ole todellakaan kaikkien kohdalla.
”Ajattelin kuitenkin vähän kierosti että jos annan ajan kulua, tunnustus ei ole enää ehkä niin paha kuin jos se olisi tuore.”
Tämä on todellakin ajatuksellinen ansa. eihän se tuore ole pettäjälle mutta petetylle kun se tulee tietoon, asia on erittäin tuore. Todellisuudessa pitkittäminen satuttaa vieläkin enemmän. NO, ehkä jos sen tunnustaa 30 tai 40 vuoden kulutta voi olla, ettei se enää revi mutta satuttaa kyllä. Moni petetty kokee että kaikki se mennyt on ollutkin arvotonta, eli menneisyys ja muistot katoavat koska ne eivät olleet totta.
”Aloin taas miettiä haluanko oikeasti olla vaimoni kanssa, vai yritänkö laittaa asiat kuntoon vain siksi koska niinhän kuuluisi tehdä. Halusin keskustella vaimon kanssa suhteemme tilasta, mutta hänen mielestään kaikki oli hyvin kunhan minä vain ryhdistäytyisin. Hän ei siis ymmärtänyt laisinkaan että masentuneisuuteni johtui siitä että en kokenut eläväni omaa elämääni, en kokenut kulkevani omaa polkuani, vaan vaimon.”
Siinä ei ole mitään pahaa että koettaa toteuttaa sen VELVOLLISUUDEN, mitä täälläkin moni penää. Velvollisuus vain voi käydä liian raskaaksi jos toinen vaatii enemmän. Esimerkiksi tunteissa läsnä oloa ym.
Tiedätkö miten usein tulee esiin juuri tuo että se puoliso on kokenut että ”kaikki on hyvin, kunhan…”? Tässä viimeistään vaadittaisiin sitä tormistautumista ja ilmaisua että EI, niin ei ole. Ikävä kyllä, tässä soimaan vähän sinuakin, joskus vain täytyy uskaltaa vaikka loukata sitä toista, jotta se oma viesti menee perille. Sanoa vaikka kymmenen kertaa. Kuunteleminen kun ei ole se helpoin asia vaikka moni niin luulee.
Hämmentävää kyllä olet ollut ”liian kiltti” mies. Useimmiten se on naisten rooli – myös näissä pettämisasiassa.
Toivon että olet ottanut opiksesi. Osaat ja uskallat olla nyt se rohkea mies, joka kykenee kertomaan jos jotain vastaavaa tulee eteen jo enne kuin mitään on tapahtunut. Ettet enää pelkää tarvittaessa vaikka satuttaa. Et suojele vääristä asioista toista. Jospa esim. nyt huomaat, mitenkä noita solmukohtia voisi availla ennen kuin ajaudutte uudestaan samaan tilanteeseen? Ei ehkä niin käy koskaan, mutta on hyvä kuitenkin varautua. Voihan olla että saattekin ne solmut auki eikä mitään vastaavaa enää tapahdukaan?- ohi on jo
mummomuori kirjoitti:
Täytyypä sanoa että harvoin noin avointa ja rehellistä kertomusta täältä saa lukea.
Älä loukkaannu mutta luulen että harva uskaltaa lukea tuota avoimin mielin. Se satuttaa niin petettyjä kuin niitä pettäjiä joilla ei tuollaiseen rehellisyyteen on kykyä. Haluaisin kuintenkin nostaa niitä solmutilanteita, jotka ovat niitä vaikeita.
”En silti halunnut loukata pitkäaikaista puolisoani, hän yritti miellyttää minua parhaansa mukaan, mutta ei ymmärtänyt että emme halunneet enää elämältä samoja asioita.”
Kun toisaalta välittää toisesta eikä halua tuottaa kipua hänelle, ei ehkä osaa kyllin selkeästi viestiä omaa sanomaansa.
”…tuputti vain omaa näkemystään siitä mitä tulisi tehdä.”
Kun sanoma on kipeä, sen torjuu monin tavoin. Tämä oli ehkä sinun puolisosi tapa, että yritetään vielä enemmän. Viesti ei siis mennyt perille ihan kokonaan vaan osittain.
”Tiesin että totuus hajottaisi puolisoni…”
Jostain syystä alamme päättää sen toisen puolesta, mitä hän kestää ja mitä ei. Oikeasti sitä emme tiedä kuin vasta silloin kun se tilanne tulee akuutisti esiin. Näin petettynä kerron että ainakin itseäni juuri tämä loukkaa eniten, ettei minun kykyyni käsitellä vaikeita asioita luoteta, vaan minua pidetään jotenkin ”vajaana”. Näin ei ole todellakaan kaikkien kohdalla.
”Ajattelin kuitenkin vähän kierosti että jos annan ajan kulua, tunnustus ei ole enää ehkä niin paha kuin jos se olisi tuore.”
Tämä on todellakin ajatuksellinen ansa. eihän se tuore ole pettäjälle mutta petetylle kun se tulee tietoon, asia on erittäin tuore. Todellisuudessa pitkittäminen satuttaa vieläkin enemmän. NO, ehkä jos sen tunnustaa 30 tai 40 vuoden kulutta voi olla, ettei se enää revi mutta satuttaa kyllä. Moni petetty kokee että kaikki se mennyt on ollutkin arvotonta, eli menneisyys ja muistot katoavat koska ne eivät olleet totta.
”Aloin taas miettiä haluanko oikeasti olla vaimoni kanssa, vai yritänkö laittaa asiat kuntoon vain siksi koska niinhän kuuluisi tehdä. Halusin keskustella vaimon kanssa suhteemme tilasta, mutta hänen mielestään kaikki oli hyvin kunhan minä vain ryhdistäytyisin. Hän ei siis ymmärtänyt laisinkaan että masentuneisuuteni johtui siitä että en kokenut eläväni omaa elämääni, en kokenut kulkevani omaa polkuani, vaan vaimon.”
Siinä ei ole mitään pahaa että koettaa toteuttaa sen VELVOLLISUUDEN, mitä täälläkin moni penää. Velvollisuus vain voi käydä liian raskaaksi jos toinen vaatii enemmän. Esimerkiksi tunteissa läsnä oloa ym.
Tiedätkö miten usein tulee esiin juuri tuo että se puoliso on kokenut että ”kaikki on hyvin, kunhan…”? Tässä viimeistään vaadittaisiin sitä tormistautumista ja ilmaisua että EI, niin ei ole. Ikävä kyllä, tässä soimaan vähän sinuakin, joskus vain täytyy uskaltaa vaikka loukata sitä toista, jotta se oma viesti menee perille. Sanoa vaikka kymmenen kertaa. Kuunteleminen kun ei ole se helpoin asia vaikka moni niin luulee.
Hämmentävää kyllä olet ollut ”liian kiltti” mies. Useimmiten se on naisten rooli – myös näissä pettämisasiassa.
Toivon että olet ottanut opiksesi. Osaat ja uskallat olla nyt se rohkea mies, joka kykenee kertomaan jos jotain vastaavaa tulee eteen jo enne kuin mitään on tapahtunut. Ettet enää pelkää tarvittaessa vaikka satuttaa. Et suojele vääristä asioista toista. Jospa esim. nyt huomaat, mitenkä noita solmukohtia voisi availla ennen kuin ajaudutte uudestaan samaan tilanteeseen? Ei ehkä niin käy koskaan, mutta on hyvä kuitenkin varautua. Voihan olla että saattekin ne solmut auki eikä mitään vastaavaa enää tapahdukaan?”Tiesin että totuus hajottaisi puolisoni…”
"..Näin petettynä kerron että ainakin itseäni juuri tämä loukkaa eniten, ettei minun kykyyni käsitellä vaikeita asioita luoteta, vaan minua pidetään jotenkin ”vajaana”..."
Tuo kolahti. Minäkin kerroin kumppanilleni, ettei minua niin haittaa vaikka hän kävisi vieraissa, mutta valehtelu minua haittaa. Eli jos on pakko käydä, niin kertoisi edes niin tietäisin missä mennään. Ehkä hän ei loppujen lopuksi halunnut myöntää edes itselleen minkälainen ihminen hän oli. Ei siis myöntänyt, koskaan vaikka oli kiinni jäänyt jo monesti.
Tuollainen salailu on toisen aliarvioimista, vähättelyä ja alistamista. Se jos mikä sattuu.
Kumppanini oli myös "liian kiltti". Ongelmista ei koskaan puhuttu. Minun piti arvata niitä rivien välistä ja haistella ilmasta. Tosi raskas ja vaikea suhde...
- sdgwsefev
Ihan kuin nämä petturit hakisivat tuollaisilla vuodatuksilla jotain hyväskyntää teolleen ja valittavat kun täällä on moralisoijia. Samalla logiikalla voitaisiin alkaa silittää vaikka mummonhakkaajien päätä ja sanoa että "kyllä mä ymmrään sua sulla oli vaan niin paha olla ja siksi hakkasit mummoja".
Jos sulla on paha olla miksi sun pitää vetää toinen ihminen siihen mukaan? Petturit ovat kykenemättömiä ottamaan vastuuta toisista ihmisistä. Aina vaan MINÄ MINÄ MINÄ ja minun paha olo ja minun tyytymättömyys ja minä sitä ja minä tätä. Samalla tavalla se uudessa suhteessa tulee näkymään että on itsekäs ihminen joka ei vaan halua olla rehellinen.... kyllä ne ongelmat seuraa perässä ellei niitä selvitä. - tiivistäjä
"Miksi ihmiset eivät myönnä pettämistään?"
Pelosta että..........=> loppumaton määrä selityksiä.
Mutta pelko on kaiken takana. - omaa kokemusta
Myös jo sen myöntäminen, että on pettänyt tuntuu olevan vaikeaa. Kun silloin ei voi itselleenkään enää uskotella että on oikeasti hyvä ihminen ja puoliso. Meillä mieheni kiinni jäätyään kyllä myönsi tekonsa, mutta se itse sanojen sanominen, että olen pettänyt tuntui olevan todella vaikeaa. Muut ihmiset pettää, mutta hän sitten jotain muuta. Kyllä nuo sanat vihdoin saatiin ulos hänenkin suustaan, mutta koville se tuntui ottavan.
- ajattelemisen aihett
Minuun kolahti tuo aiempi kirjoitus myös. Mietinkin miten tästä eteenpäin, saisinko pettäjä mieheni kanssa asiat jotenkin järkevästi puhuttua ja päästämään hänet elämässä eteenpäin myös itsenikin, koska tähän toiseen on jatkanut suhdetta vuosia jääden välillä kiinni ja tiedän sen jatkuvan edelleen. haluaisin hänen ymmärtävän ettei loukkaa minua haluamalla eroa ja haluan sitä itsekkin kun aloin ajattelemaan tuota kirjoitusta. Uskoisin miehelläni olevan samantapaisia ajatuksia myös, koska tämä toinen on kuvioissa pysynyt jo pitkään. Täytyy vain edetä hiljallee ja miettiä miten saisi tämän tilanteen nyt purettua rauhallisissa merkeissä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persujen vaalilupaus oli euron bensa
Nyt puhutaan jo kolmen euron bensasta. Kyseessä on Suomen historian törkein vaalipetos.1202239Vain vasemmistohallitus saa minut menemään töihin
Änkyräkapitalistien sortaessa kansaa en laita rikkaakaan ristiin. Elän mielummin Kelan tuilla, ja jos niitä leikataan, n552174Maataloustuet perittävä korkojen kera takaisin
Yrittäjiltä jotka ovat myyneet tuotantoaan ulkomaille. Veronmaksajan kustantama tuki on tarkoitettu elintarvikkeiden hi501865EK: Suomi tarvitsee vuosittain 45 000 maahanmuuttajaa
Senpä takia Riikkakin laulaa sen lauluja kenen leipää syö. Viime vuonnahan Suomeen muutti 50 tuhatta ulkomaalaista. htt61402Topi osti Askon
Hieno mies. Pelastaa työpaikkoja. Kiitokset myös emännälleen, joka pitää isännän virkeänä. https://www.is.fi/taloussan761393- 941377
Kastaa ja upottaa on eri sanat
Kastaa ja upottaa on eri sanat ja niillä on eri merkitys. Eikä Jeesusta haudattu upottamalla maahan kaivettuun kuoppaan2191161Uskomatonta touhua!
Ei olis uskonut että kateus yrittäjää kohtaan menee noin pitkälle. TTP:ssa irrotettu sähköjohto jäätelöaltaasta. Kaikki311140Oliko se oikeasti epäselvää
sinulle että olin ihastunut sinuun? (Ymmärrän että siitä on aikaa, eikä voi olettaa että kaikkea muistaisi tai että men621123- 68979