Netissä treffipalstoilla roikkuneena useampia vuosia, välillä jopa onnistuen, mutta useasti pettyneenä aloin oikein tarkkailemaan ympärillä olevia ihmisiä. Silmäni aukenivat käydessäni viimeksi Citymerketissa, katselin pariskuntia, jotka sopuisasti olivat ostoksilla. Lihavia, isomahasia, harmaita ryppysiä ja vaikka minkälaisia onnellisia pariskuntia. Siinäpä se, ei se ulkonäöstä ole kiinni, miten onnellisia ihmiset voivat olla, katsokaa vähän ympärillenne ja pudottakaa vaatimustasoanne, jollette halua elää yksin loppuelämäänne. Tosielämän realiteettia ei ole profiileissa tippaakaan, ihmisillä on kaikenlaisia vaivoja ja sairauksia, joita ei tietenkään kerrota profiileissa, mutta hyvässä suhteessa ne eivät häiritse. Se taitaakin olla yksi syy, miksi ei uskalleta treffata, kun ollaan niin tavallisia ja hauraita, mutta pitää vaan yrittää pitää jonkinlaista valheellista kuvaa itsestään. Jos tällaisesta asenteesta luovuttaisiin, sinkut vähentyisivät rutkasti.
Olkaa realistisempia hyvät ihmiset!
27
578
Vastaukset
- Löysin kultaa
Se vain on lähes mahdotonta kokea sitä kipinää mitä moni odottaa että kokee kiinnostuakseen. Sitä minkä reaalimaailmassa voi tuntea.
Tapasin baarissa naisen. Yksi vilkaisu ja se oli siinä. Ei siinä koulutuksia eikä muuta joutavaa kyselty. Kiinnostuimme toisistamme ja siitä se lähti. Huomasimme että vaikka olemme monella tavalla erilaisia niin tiemme ovat silti sillä tavalla samansuuntaiset että homma toimii.
Yhtenä päivänä juuri ajattelin että hetkinen! Eihän tuo nainen ulkoisesti ole läheskään sitä mitä alitajuisesti olin aina "siitä" naisesta kuvitellut. Rakastan silti häntä enemmän kun ketään koskaan ja kaiken lisäksi tunnen vastustamatonta seksuaalista vetovoimaa häneen vuodesta toiseen!- viisastunut täti
Juuri näin.
Tuolla tavallahan sen suuren rakkauden pitäisikin syttyä.
Onneksi olen sen itsekin joskus kokenut,eikä tämä nettideittaaminen jäänyt ainoaksi kokemukseksi kumppanin etsimisessä /löytämisessä. - tewgfawergr<wae
Näinhän se on ja ei voi kuin taivastella tätä pinnallista ja liukuhihnamaista nettitreffitouhua. No, ehkä elävässä elämässä syvä, joskin onneton jos ei tragedinen, rakastuminen naiseen, joka alkuun oli konkreettisesti kuin ilmaa minulle, on muuttanut radikaalisti omaa suhtautumistapaani.
- viisastunut täti
Olen saman huomannut itsekin ja tarkoituksella seurannut parikuntia ympärilläni;kaupoissa,uimahalleissa,ravintoloissa ym.
Aivan tavallisia Matteja ja Maijoja he näyttävät olevan.Kuka laihempi, kuka lihavampi.Kaljuja, pitkiä, pätkiä,kaikennäköisiä ja kokoisia.
Eipä tosielämässä juurikaan ole näitä täydellisiä komistuksia, joita täällä haetaan puolin ja toisin.
Juuri tämän takia lopetin nettideittailun vajaan vuoden sitä "harrastettuani" laihoin tuloksin.Olen samaa mieltä, että jos joku ei heti vastaa sitä unelmakuvaa, niin jatkoa ei tule.
Myönnän, että olen itsekin syyllistynyt siihen, että jos ensivaikutelma ei säväytä, ei tule jatkoa ja niin on käynyt myöskin toisinpäin.
Niinhän se kyllä on tosielämässäkin, ensivaikutelma yleensä pitää paikkansa.
Eipä siinä mitään ,jos näin on, muttanettideittailussa kun ei pääse niille treffeillekään, kun jo raakataan pois profiilin perusteella. - 9fjw36
"Tapasin baarissa naisen. Yksi vilkaisu ja se oli siinä. Ei siinä koulutuksia eikä muuta joutavaa kyselty. Kiinnostuimme toisistamme ja siitä se lähti."
Noinhan se menee normaalisti. Itse en ymmärrä ollenkaan mitä merkitystä on jollain koulutuksella tai muilta epäolennaisilla asioilla. Minusta seurustelukaverin etsiminen netistä on ihan ajanhukkaa, ja jos sen ottaa vielä liian tosissaan, niin se voi vaikuttaa itsetuntoonkin ikävällä tavalla. - näin on marjat
Ehkä pahinta on suuri tarjonta täällä. Olen eri kerroilla tavannut kahta miestä - tapailu kesti muutamia kuukausia, mutta kun minussa on salapoliisin aineksia, kävin vilkaisemassa, ovatko vielä netissä ja olivathan kummatkin, tuli siis ilmi, että olin jotain muuta, kuin unelmanainen, se oli vielä hakusessa, tästä on aikaa yli kaksi vuotta. Siellä miekkoset edelleen luuraavat, minä päätin lopettaa nettitreffit, mutta käyn välillä selaamassa vain huomatakseni, että samathan ne siellä luuraavat, huomasin muuten, että ikä on kummallakin nuorentunut melkein kymmenen vuotta:) Onhan se edes hyvä, jos täällä nuortuu:)
- sdfsdfds
Olen mies, ja minun kohdallani vikaa on kuitenkin enemmän naisissa. Olen myöskin ollut aika kauan täällä deiteissä (yli 8kk). En voi sanoa että kohdalle olisi koskaan osunut mikään erityisen kiinnostava tapaus, mutta olisin silti suostunut menemään treffeille asti usean naisen kanssa. He taas eivät, eli viestittely on aina kaatunut johonkin - joko en ole tarpeeksi menevä naisten makuun (sanon ettei ole mitään erityisiä harrastuksia, vietän joskus aikaa mökilläni tehden ylläpitotyötä siellä, ja käyn ulos kävelemässä usein kaverin kanssa, ja joskus käyn sukulaisten luona). Sitten on taas vikaa ulkonäössäni, tai koulutuksessa, mielestäni olen kuitenkin suht. hyvännäköinen, mitat ovat hyvät (olen hoikka ja normaalipituinen), olen koulutukseltani DI, jne.
- 11 + 11
Kyl mie tuollaisen miehen kanssa mökille lähtisin milloin vain, kaikenlaista yhdessä tekemistä ja touhuamista siellä varmaan olisi. Et vain ole törmännyt oikeaan naiseen, katsos on meitä sellaisiakin naisia, jotka nauttivat elämän arjen tuottamista pienistä asioista.
- ajatus vaan ...
kaikkea ylläolevaa olen epäillyt, ja siksi treffiprofiilia ei ole edelleenkään...en myöskään ole vastannut yhteenkään treffiin.
Surullista sinänsä, kun en jaksaisi roikkua baareissa, harrastukset ovat pitkälti "yksintekemistä", työelämässä tapaa lähinnä omaa sukupuoltaan jne. Missä siihen tyyppiin törmäisi, jos väenpaljous ja yltiösosiaalisuus, järjestötoiminta tms. ei jaksaisi vapaa-aikana kiinnostaa? - Mieslukija
Tämä on hyvä ketju, tässä on ollut enemmän asiaa kuin haukkumista. Toivotaan että pysyy jatkossakin asiallisena.
- sipsukka_09
Ketjua lukiessani tuli ihan sama mieleen kuin "mieslukija" kommentoi - ei minkäälaista haukkumista - kerrankin jtkn normaalia. Lähdin treffeistä pois, kun tuntui, että siellä ei tämmönen tavallinen "tyyristyllerö" saa mitään...
- eräs mies
Kyllä tämä todella on aikamoista vaatimusten listaamista ja toiveiden unelmointia. Ei, jätin myös koska en oikeastaan minkäänlaista vastauksia ole saanut asiallisiin viesteihin tai olisi itselle kirjoitettu. Ja totesin vain että samat naiset pienillä paikkakunnilla hakevat yhä edelleen, miksi?
No, omapahan on heidän ongelmansa jos ei miesvaltaisista pikkupaikoista muka löydy miestä.
Monesti elävässä elämässä syntyy luontevia keskusteluja tms ihan itsekseen. En voi uskoa että kaikki naiset karttavat minua, tavallista taavia, tunteellista tuppua..
- viisastunut täti
Mitenköhän monilla polla kestää ja mielenkiintoa riittää roikkua deittipalstoilla vuodesta toiseen?
Itse aloitin n. vuosi sitten ja nyt olen lopettanut.
Kun käyn ( ei rekisteröityneenä) välillä kurkkimassa sivustoilla
( E-kontkati ), niin siellä samat miekkoset aina on-line??
Huomasin, että minulle alkoi käymään psyykeen päälle se jatkuva kirjoittelu ja pettyminen , kun kirjoittelin aika monenkin kanssa jonkun verran, mutta kirjoittelut loppuivat aina kuin seinään.
En enää jaksanut olla aktiivinen, kirjoitella,vastata,tavata ja pettyä.
Nyt on taas normi olo, sellainen kuin ennen tämän "harrastuksen" alkua.
Herkemmille tämä ei vaan näköjään sovi. - näin on marjat
Tämä ajanhenki on niin muuttunut senjälkeen, kun tuli nämä tietokoneet. Itse olen elänyt nuoruuteni ennen tietokoneaikaa. Silloin vanhat piiat ja vanhat pojat olivat todella harvinaisia, kaikille löytyi kumppanit. Olen usein miettinyt, mikä tähän maailmaan on mennyt, tämä on todella vaikeata, varsinkin nuorille, he kokevat elämän vaikeaksi, ennen ei ollut niin. Olisi hienoa löytää syy tähän tilanteeseen, mutta entisiin aikoihin ei ole palaamista, nyt on nyt.
Olisiko hyvä, jos kaikki poistaisivat netistä profiilinsa ja alkaisivat elää reaalimaailmassa? Pitäisikö perustaa Facebookiin protestisivu nettitreffejä vastaan? - mies 39v.
Juu, ärsyttää nämä ulkonäkökeskustelut. Itselläni ei ainakaan ole kynnystä vastapuolen ulkonäön suhteen. Parisuhteessa olevat ihmiset valittaa, että jätänkö puolisoni, kun hän on lihonut. Jotenkin vaikuttaa siltä, että onko ihminen rakastunut toiseen vai vain ulkokuoreen. Itselleni on tärkeintä miten henkilön kanssa tulee toimeen.
Jokin tässä nyky-yhteiskunnassa on vikana ,kun parinmuodostus tuntuu olevan niin vaikeata. Lieneekö yksi syy juuri ulkonäkökeskeisyys.
Sen olen huomannut, että joillakin naisilla on "kaikki-heti-mulle-nyt"-syndrooma. Muutaman naisen olen nettitreffeiltä tavannut ja tuntuu, että heti pitäisi alkaa leikkimään kotia ja muuttaa osittain asumaan toisen luokse. Siis en puhu nyt viikoista tai kuukausista vaan päivistä. En tiedä kohtaavatko naiset vastaavanlaista toimintaa miesten puolelta ;)
Itse olen enemmän hitamman tutustumisen puolella ja lähinnä tarkoitus löytää ihminen, jonka kanssa on hyvä olla vaikka loppuelämä. Totta kai asioiden eteneminen riippuu myös siitä, kuinka kemiat natsaa. Harvoin löytyy sellaista ihmistä, josta en löytäisi mitään hyvää. En ole koskaan pyytänyt vastapuolelta kuvaa, vaan yleensä keskustellut hänen kanssaan jonkin aikaa. Vastapuolen ehdotuksesta on aina kuvia vaihdettu.
En koskaan yritä esittää muuta kuin olen. Myönnän että uusien ihmissuhteiden solmiminen vastapuoleen on vaikeata (varsinkin, kun on suhteellisen kotona viihtyvää sorttia). Itsestäni tuntuu hyvältä kun ystäväni, kaverini ja läheiseni voivat hyvin. Siksi autan ja kuuntelen heitä aina kun voin. Sillä olen saanut hyviä, luotettavia ihmissuhteita molempiin sukupuoliin.
Unohtakaa jo tuo pinnallisuus ja kaikki-heti-mulle nyt- asenne. Ottakaa mieluummin asenne, että mitään hyvää ei saa ilman panostusta. Olkaa ystävällisiä toisillenne vaikka jokin asia (esim. ulkonäkö,luonne, huumori, jutut yms.) toisessa ihmisessä ei miellytäkkään - Duh...
"Jokin tässä nyky-yhteiskunnassa on vikana ,kun parinmuodostus tuntuu olevan niin vaikeata. Lieneekö yksi syy juuri ulkonäkökeskeisyys."
Todellakin. Miehet eivät muuta kuin ulkonäköä tuijotakaan. Todella surullista.
"Sen olen huomannut, että joillakin naisilla on "kaikki-heti-mulle-nyt"-syndrooma."
Ihan sama heti mulle -ongelma on miehillä, ja erittäin yleisesti sittenkin (miehillä tosin tarkoittaen petipuuhia). - järki vs. tunne
Juuri näin. Nettideittailu ei toimi, koska ihmiset hakevat lopulta "kemiaa" ja tunnetta siitä että heti ekatapaamisella kaikki loksahtaa yhteen, ihastutaan. Tämänkaltainen kohtaaminen on erittäin epätod.näköistä netin kautta, jolloin aletaan asettamaan yhä korkeampia ja korkeampia vaatimuksia kumppanille. Todennäiköisyys löytää ketään pienenee edelleen.
Nettideittailu sopii vain sellaisille ihmisille, jotka etsivät kumppania pääosin järkisyihin perustuen eivätkä halua/etsi/kaipaa/kykene ns. kolahdukseen, jolloin heti ekatreffeillä tietää että "hän on juuri oikea".- miss m
Juuri, näin minäkin uskoisin. Jos tunnetasolla haluaa ihastua niin "kemia" ei välity sähköisesti tai edes auditiivisesti, vaan ilmeisesti "hajuetäisyydellä". Järkisuhteet ovat sitten eri juttu.
- Nainen27v
Itse ainakin odotan kemiaa. Ja sitä myös vihdoin ja viimein löysin erään miehen kanssa. Täytyy vain toivoa, että mies kokee samoin. Ainakin siltä vaikuttaa.
Totta on kuitenkin tuo: Todennäiköisyys löytää ketään pienenee edelleen.
Kun sitä kemiaa on joskus joidenkin miesten kanssa kokenut, niin siitä ei voi luopua. Oikeasti mietin sitä, että jos en valitse miestä kemian perusteella niin minkä perusteella sitten?? - keelo
Nainen27v kirjoitti:
Itse ainakin odotan kemiaa. Ja sitä myös vihdoin ja viimein löysin erään miehen kanssa. Täytyy vain toivoa, että mies kokee samoin. Ainakin siltä vaikuttaa.
Totta on kuitenkin tuo: Todennäiköisyys löytää ketään pienenee edelleen.
Kun sitä kemiaa on joskus joidenkin miesten kanssa kokenut, niin siitä ei voi luopua. Oikeasti mietin sitä, että jos en valitse miestä kemian perusteella niin minkä perusteella sitten??Kyllä se kemia toki on tärkeää. Kysymys onkin, että pitääkö sinulle olla sitä heti kättelyssä ensitapaamisella vai voitko mahdollisesti tavata toistekin ja katsoa voisiko se kemia löytyä seuraavalla tai sitä seuraavalla kerralla? Siis tilanteessa, jossa ensitapaaminen ja mukava ja mies myös, eikä löytynyt mitään asiaa tai asioita, joiden mukaan ehdottomasti mies ei sinua kiinnostaisi, mutta et myöskään kokenut sitä kemiaa. Eli oletko koskaan elämässäsi löytänyt kemiaa myöhemmässä vaiheessa? Itse olen miehenä löytänyt ja siitä syystä olen valmis tapaamaan tällaisessa tilanteessa naista uudelleen. En edes oleta, että erityistä kemiaa olisi ilmassa ensitapaamisella enkä siten voi toivoa sitä toiseltakaan. Toivon ainoastaan, että nainen kiinnostaa sen verran, että häntä voisi ajatella tapaavan uudelleen ja että nainen samoin ajattelisi minusta. Kaikki tunnepuolen asiat löytynevät helpommin silloin kun tunnetaan jo paremmin. Kyse on myös siitä onko valmis edes katsomaan vai luovuttaako heti. Uskon myös, että jos oikein tietoisesti hakee sitä tunnetta toisesta, niin luultavasti se jää joskus tulemattakin ihan vain sen pakonomaisen hakemisen vuoksi. Tavatahan aina voi eikä se ole keneltäkään pois. Ei sen toisen tapaamisen jälkeenkään tarvitse pakolla syntyä mitään, eikä siksi tarvitse olla kirkkoakaan vielä varaamassa :) Eli rennolla asenteella vaan. Toki loputtomiin ei pidä tavata ilman mitään tunnetta, mutta kyllä sitä vaan voi löytää myöhemminkin.
- hakee ja hakee
keelo kirjoitti:
Kyllä se kemia toki on tärkeää. Kysymys onkin, että pitääkö sinulle olla sitä heti kättelyssä ensitapaamisella vai voitko mahdollisesti tavata toistekin ja katsoa voisiko se kemia löytyä seuraavalla tai sitä seuraavalla kerralla? Siis tilanteessa, jossa ensitapaaminen ja mukava ja mies myös, eikä löytynyt mitään asiaa tai asioita, joiden mukaan ehdottomasti mies ei sinua kiinnostaisi, mutta et myöskään kokenut sitä kemiaa. Eli oletko koskaan elämässäsi löytänyt kemiaa myöhemmässä vaiheessa? Itse olen miehenä löytänyt ja siitä syystä olen valmis tapaamaan tällaisessa tilanteessa naista uudelleen. En edes oleta, että erityistä kemiaa olisi ilmassa ensitapaamisella enkä siten voi toivoa sitä toiseltakaan. Toivon ainoastaan, että nainen kiinnostaa sen verran, että häntä voisi ajatella tapaavan uudelleen ja että nainen samoin ajattelisi minusta. Kaikki tunnepuolen asiat löytynevät helpommin silloin kun tunnetaan jo paremmin. Kyse on myös siitä onko valmis edes katsomaan vai luovuttaako heti. Uskon myös, että jos oikein tietoisesti hakee sitä tunnetta toisesta, niin luultavasti se jää joskus tulemattakin ihan vain sen pakonomaisen hakemisen vuoksi. Tavatahan aina voi eikä se ole keneltäkään pois. Ei sen toisen tapaamisen jälkeenkään tarvitse pakolla syntyä mitään, eikä siksi tarvitse olla kirkkoakaan vielä varaamassa :) Eli rennolla asenteella vaan. Toki loputtomiin ei pidä tavata ilman mitään tunnetta, mutta kyllä sitä vaan voi löytää myöhemminkin.
Hyvä keelo, osut ytimeen! Aivan samaa mieltä olen itsekin. Minä en ole vielä kovin pitkään ollut näissä kuvioissa mukana, sinkkuna kylläkin jo (liiankin) pitkään. Treffeillekin olen jo päässyt sekä omasta aloitteesta että kutsusta. Silti olen edelleen ilman pysyvämpää treffiseuraa.
Odotukset ovat ilmeisesti niin korkealla, että jo ekalla kerralla pitäisi kipinät sinkoilla. Aivan elokuvamaista! Ei se minusta noin mene, ainakaan enää aikuisena. Nuorena ja sinisilmäisenä sitä tapahtui minullekin, mutta nyt aikuisena haluan kuulostella ensin kuka tuo vastapuoli on ihmisenä.
Ulkonäköodotukset aiheuttavat kokemukseni mukaan sen, että monesti en saa mitään vastausta, jos itse aloitan keskustelun deitissä. Itse vastaan aina kaikkiin saamiini viesteihin. Olen laittanut rehellisesti pyöreä ruuminrakenteeksi. Muutenkin esittelyni on kirjoitettu juuri sellaiseksi kuin minä olen, empaattinen ja sanavalmis, keskustelutaitoinen ja myös kuuntelutaitoinen. Elämänläheinen realisti, jolla on monia kokemuksia taskussaan. Silti todella usea mies ei vastaa sanallakaan, jos kirjoitan esim, että pidin heidän esittelystään ja olisi kiva kuulla lisää. Kuvaani ei ole palstalla, mutta olen tarjoutunut sen heti antamaan, sillä en häpeä millään tavalla itseäni. Toki haluaisin hoikka ja nuori olla minäkin, mutta aika on armoton meille kaikille.
Kun sitten olen treffeillä käynyt, olen aina käynyt vähintään 2 kertaa saman miehen kanssa. Eka kerta menee joka tapauksessa vähän jännittyneissä tunnelmissa. Ennen ekoja treffejä on kirjoiteltu ja soiteltukin samoin treffien välissä. Toisen kerran jälkeen olen sitten saanutkin vain sähköpostia, että emme me taida sopia yhteen tai että haemme eri asioita.
Olen kaikille tehnyt selväksi, että en hae aviomiestä, en avoliittoa, vaan seurustelusuhdetta, jossa molemmilla on oma vapaus, mutta uskollisia meidän pitäisi olla. Eli profiili poissa palstalta, muut jutut ja säätämiset pois jne. Tämä on minusta itsestään selvää, jos suhteen haluaa todella aloittaa. Ei silloin tarvitse koko ajan kulkea katselemassa, josko löytyisi jotain VIELÄ parempaa.
Sitä mietin, että kuinka pian miehet odottavat pääsevänsä ihotuntumaan - suudelmiin yms. ei kuitenkaan seksiin asti ? Olen aika pidättyväinen, koska en halua vaikuttaa tyrkyltä, mutta en myöskään torju, jos mies on halunnut halata tavatessa/erotessa. Omana itsenäni, jo tutumman miehen kanssa, olen kuitenkin aivan muuta kuin pidättyväinen lemmenasioissa. Kahden miehen kanssa olen suudellutkin toisilla treffeillä. Ja silti - edelleen - taitaapa tulla sinkkutytön Jussi....
Kai se on tämä nettinykyisyyden kirous, että emme osaa lopettaa ajoissa. Eletään siinä uskossa, että jossain on joku vielä ihanampi. Ei ehditä antaa edes mahdollisuutta tälle hetkelle kypsyä ja syventyä ehkä onnelliseksikin suhteeksi. Ruuasta voi ehkä sanoa kahdella maistamisella, että tästä en tykkää. Ihmisessä on niin monia ulottuvuuksia, että entistä aviomiestäni en tuntenut kokonaan edes siinä vaiheessa, kun liittomme 14 vuoden jälkeen päättyi.
Katsotaan nyt kuinka kauan minulla psyyke kestää tätä markkinameininkiä. Nytkin välillä on tosi paha mieli miesten käytöksen vuoksi ja mietin paljon, voisiko elämä olla täysipainoista ilman parisuhdetta. Olen kuitenkin niin parillinen ihminen, että toista ihmistä kaipaan. - N40v+
hakee ja hakee kirjoitti:
Hyvä keelo, osut ytimeen! Aivan samaa mieltä olen itsekin. Minä en ole vielä kovin pitkään ollut näissä kuvioissa mukana, sinkkuna kylläkin jo (liiankin) pitkään. Treffeillekin olen jo päässyt sekä omasta aloitteesta että kutsusta. Silti olen edelleen ilman pysyvämpää treffiseuraa.
Odotukset ovat ilmeisesti niin korkealla, että jo ekalla kerralla pitäisi kipinät sinkoilla. Aivan elokuvamaista! Ei se minusta noin mene, ainakaan enää aikuisena. Nuorena ja sinisilmäisenä sitä tapahtui minullekin, mutta nyt aikuisena haluan kuulostella ensin kuka tuo vastapuoli on ihmisenä.
Ulkonäköodotukset aiheuttavat kokemukseni mukaan sen, että monesti en saa mitään vastausta, jos itse aloitan keskustelun deitissä. Itse vastaan aina kaikkiin saamiini viesteihin. Olen laittanut rehellisesti pyöreä ruuminrakenteeksi. Muutenkin esittelyni on kirjoitettu juuri sellaiseksi kuin minä olen, empaattinen ja sanavalmis, keskustelutaitoinen ja myös kuuntelutaitoinen. Elämänläheinen realisti, jolla on monia kokemuksia taskussaan. Silti todella usea mies ei vastaa sanallakaan, jos kirjoitan esim, että pidin heidän esittelystään ja olisi kiva kuulla lisää. Kuvaani ei ole palstalla, mutta olen tarjoutunut sen heti antamaan, sillä en häpeä millään tavalla itseäni. Toki haluaisin hoikka ja nuori olla minäkin, mutta aika on armoton meille kaikille.
Kun sitten olen treffeillä käynyt, olen aina käynyt vähintään 2 kertaa saman miehen kanssa. Eka kerta menee joka tapauksessa vähän jännittyneissä tunnelmissa. Ennen ekoja treffejä on kirjoiteltu ja soiteltukin samoin treffien välissä. Toisen kerran jälkeen olen sitten saanutkin vain sähköpostia, että emme me taida sopia yhteen tai että haemme eri asioita.
Olen kaikille tehnyt selväksi, että en hae aviomiestä, en avoliittoa, vaan seurustelusuhdetta, jossa molemmilla on oma vapaus, mutta uskollisia meidän pitäisi olla. Eli profiili poissa palstalta, muut jutut ja säätämiset pois jne. Tämä on minusta itsestään selvää, jos suhteen haluaa todella aloittaa. Ei silloin tarvitse koko ajan kulkea katselemassa, josko löytyisi jotain VIELÄ parempaa.
Sitä mietin, että kuinka pian miehet odottavat pääsevänsä ihotuntumaan - suudelmiin yms. ei kuitenkaan seksiin asti ? Olen aika pidättyväinen, koska en halua vaikuttaa tyrkyltä, mutta en myöskään torju, jos mies on halunnut halata tavatessa/erotessa. Omana itsenäni, jo tutumman miehen kanssa, olen kuitenkin aivan muuta kuin pidättyväinen lemmenasioissa. Kahden miehen kanssa olen suudellutkin toisilla treffeillä. Ja silti - edelleen - taitaapa tulla sinkkutytön Jussi....
Kai se on tämä nettinykyisyyden kirous, että emme osaa lopettaa ajoissa. Eletään siinä uskossa, että jossain on joku vielä ihanampi. Ei ehditä antaa edes mahdollisuutta tälle hetkelle kypsyä ja syventyä ehkä onnelliseksikin suhteeksi. Ruuasta voi ehkä sanoa kahdella maistamisella, että tästä en tykkää. Ihmisessä on niin monia ulottuvuuksia, että entistä aviomiestäni en tuntenut kokonaan edes siinä vaiheessa, kun liittomme 14 vuoden jälkeen päättyi.
Katsotaan nyt kuinka kauan minulla psyyke kestää tätä markkinameininkiä. Nytkin välillä on tosi paha mieli miesten käytöksen vuoksi ja mietin paljon, voisiko elämä olla täysipainoista ilman parisuhdetta. Olen kuitenkin niin parillinen ihminen, että toista ihmistä kaipaan.Hei nimim. "hakee ja hakee"! Minulla on samat hakutoiveet kuin sinulla, itsekään en ole hakemassa sitä perinteistä "pakettia" eli miestä, omakotitaloa, kahta lasta ja koiraa, vaan ihan "vain" seurustelukumppania, mutta aivan mahdottomalta vaatimukselta tuntuu jo sekin... Miehet eivät joko vastaa viesteihin lainkaan, tai lopettavat kirjoittelun kuvan saatuaan, tai pakittavat milloin milläkin tekosyyllä jo ennen ensimmäisiä treffejä tai, joskus harvoin kun niin pitkälle päästään, odottavat jotain elämää suurempaa ilmestystä saapuvan treffeille (en tiedä mitä), joka minä en sitten ollut...
Yksin siis ollaan, ja täytyy kyllä sanoa, että jos tähänastisiin kokemuksiin on uskomista niin varmaan yksin jäädäänkin, sen verran heikko saldo on näillä nettitreffeillä ollut. Itse en ole päässyt nettimiesten kanssa edes suuteloihin asti, tosin jos se siihen jäisi niin enpä ole mitään menettänyt.
Tuntuu vaan surulliselta, kun täällä keskustelupalstoilla miehet haukkuvat naisia kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, vaikka käytännössä tilanne on sitten se, että normaali nainen ei näille "adoniksille" kelpaa - aina on naisella joko liikaa tai liian vähän painoa, pituutta, liian isot/pienet tissit, väärän väriset hiukset, väärä tyyli... syitä on loputtomiin.
Täytyy sanoa, että oman kokemukseni perusteella n. nelikymppisissä miehissä on henkisellä tasolla surkeampi tarjonta kuin olisin ikinä osannut kuvitella. Sitoutumiskyvyttömiä pelureita netistä kyllä löytyy, jos sellaisiin haluaa aikaansa tuhlata - normaaleja parisuhdekykyisiä ja -halukkaita miehiä ei. - ewfqawfrqaw
hakee ja hakee kirjoitti:
Hyvä keelo, osut ytimeen! Aivan samaa mieltä olen itsekin. Minä en ole vielä kovin pitkään ollut näissä kuvioissa mukana, sinkkuna kylläkin jo (liiankin) pitkään. Treffeillekin olen jo päässyt sekä omasta aloitteesta että kutsusta. Silti olen edelleen ilman pysyvämpää treffiseuraa.
Odotukset ovat ilmeisesti niin korkealla, että jo ekalla kerralla pitäisi kipinät sinkoilla. Aivan elokuvamaista! Ei se minusta noin mene, ainakaan enää aikuisena. Nuorena ja sinisilmäisenä sitä tapahtui minullekin, mutta nyt aikuisena haluan kuulostella ensin kuka tuo vastapuoli on ihmisenä.
Ulkonäköodotukset aiheuttavat kokemukseni mukaan sen, että monesti en saa mitään vastausta, jos itse aloitan keskustelun deitissä. Itse vastaan aina kaikkiin saamiini viesteihin. Olen laittanut rehellisesti pyöreä ruuminrakenteeksi. Muutenkin esittelyni on kirjoitettu juuri sellaiseksi kuin minä olen, empaattinen ja sanavalmis, keskustelutaitoinen ja myös kuuntelutaitoinen. Elämänläheinen realisti, jolla on monia kokemuksia taskussaan. Silti todella usea mies ei vastaa sanallakaan, jos kirjoitan esim, että pidin heidän esittelystään ja olisi kiva kuulla lisää. Kuvaani ei ole palstalla, mutta olen tarjoutunut sen heti antamaan, sillä en häpeä millään tavalla itseäni. Toki haluaisin hoikka ja nuori olla minäkin, mutta aika on armoton meille kaikille.
Kun sitten olen treffeillä käynyt, olen aina käynyt vähintään 2 kertaa saman miehen kanssa. Eka kerta menee joka tapauksessa vähän jännittyneissä tunnelmissa. Ennen ekoja treffejä on kirjoiteltu ja soiteltukin samoin treffien välissä. Toisen kerran jälkeen olen sitten saanutkin vain sähköpostia, että emme me taida sopia yhteen tai että haemme eri asioita.
Olen kaikille tehnyt selväksi, että en hae aviomiestä, en avoliittoa, vaan seurustelusuhdetta, jossa molemmilla on oma vapaus, mutta uskollisia meidän pitäisi olla. Eli profiili poissa palstalta, muut jutut ja säätämiset pois jne. Tämä on minusta itsestään selvää, jos suhteen haluaa todella aloittaa. Ei silloin tarvitse koko ajan kulkea katselemassa, josko löytyisi jotain VIELÄ parempaa.
Sitä mietin, että kuinka pian miehet odottavat pääsevänsä ihotuntumaan - suudelmiin yms. ei kuitenkaan seksiin asti ? Olen aika pidättyväinen, koska en halua vaikuttaa tyrkyltä, mutta en myöskään torju, jos mies on halunnut halata tavatessa/erotessa. Omana itsenäni, jo tutumman miehen kanssa, olen kuitenkin aivan muuta kuin pidättyväinen lemmenasioissa. Kahden miehen kanssa olen suudellutkin toisilla treffeillä. Ja silti - edelleen - taitaapa tulla sinkkutytön Jussi....
Kai se on tämä nettinykyisyyden kirous, että emme osaa lopettaa ajoissa. Eletään siinä uskossa, että jossain on joku vielä ihanampi. Ei ehditä antaa edes mahdollisuutta tälle hetkelle kypsyä ja syventyä ehkä onnelliseksikin suhteeksi. Ruuasta voi ehkä sanoa kahdella maistamisella, että tästä en tykkää. Ihmisessä on niin monia ulottuvuuksia, että entistä aviomiestäni en tuntenut kokonaan edes siinä vaiheessa, kun liittomme 14 vuoden jälkeen päättyi.
Katsotaan nyt kuinka kauan minulla psyyke kestää tätä markkinameininkiä. Nytkin välillä on tosi paha mieli miesten käytöksen vuoksi ja mietin paljon, voisiko elämä olla täysipainoista ilman parisuhdetta. Olen kuitenkin niin parillinen ihminen, että toista ihmistä kaipaan.On se vaan mielenkiintoista ettei kysyntä ja tarjonta kohtaa. Liekö sitten molemmissa sukupuolissa niitä suuria tunteita ensi tapaamisella hakevat aktiivisimpia yhteydenottajia? Treffeille kyllä pääsee kohtalaisen kivuttomasti silloin kun jaksaa haeskella ja kirjoitella, mutta kyllä ne lähes poikkeuksetta siihen yhteen, vaikka treffeillä olisi hauskaakin ja erottaisiin lämpimissä merkeissä. Itsestäni tiedän, etten ihastu ennen kuin opin tuntemaan hieman paremmin, mutta en ole arvannut että olen näinkin harvinainen poikkeus.
- viisastunut täti
N40v+ kirjoitti:
Hei nimim. "hakee ja hakee"! Minulla on samat hakutoiveet kuin sinulla, itsekään en ole hakemassa sitä perinteistä "pakettia" eli miestä, omakotitaloa, kahta lasta ja koiraa, vaan ihan "vain" seurustelukumppania, mutta aivan mahdottomalta vaatimukselta tuntuu jo sekin... Miehet eivät joko vastaa viesteihin lainkaan, tai lopettavat kirjoittelun kuvan saatuaan, tai pakittavat milloin milläkin tekosyyllä jo ennen ensimmäisiä treffejä tai, joskus harvoin kun niin pitkälle päästään, odottavat jotain elämää suurempaa ilmestystä saapuvan treffeille (en tiedä mitä), joka minä en sitten ollut...
Yksin siis ollaan, ja täytyy kyllä sanoa, että jos tähänastisiin kokemuksiin on uskomista niin varmaan yksin jäädäänkin, sen verran heikko saldo on näillä nettitreffeillä ollut. Itse en ole päässyt nettimiesten kanssa edes suuteloihin asti, tosin jos se siihen jäisi niin enpä ole mitään menettänyt.
Tuntuu vaan surulliselta, kun täällä keskustelupalstoilla miehet haukkuvat naisia kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, vaikka käytännössä tilanne on sitten se, että normaali nainen ei näille "adoniksille" kelpaa - aina on naisella joko liikaa tai liian vähän painoa, pituutta, liian isot/pienet tissit, väärän väriset hiukset, väärä tyyli... syitä on loputtomiin.
Täytyy sanoa, että oman kokemukseni perusteella n. nelikymppisissä miehissä on henkisellä tasolla surkeampi tarjonta kuin olisin ikinä osannut kuvitella. Sitoutumiskyvyttömiä pelureita netistä kyllä löytyy, jos sellaisiin haluaa aikaansa tuhlata - normaaleja parisuhdekykyisiä ja -halukkaita miehiä ei.Helpottaa lukea näitä ,että näitä vastaavanlaisia deittikokemuskia on muillakin.
Minulla meni halut koko touhuun vajaassa vuodessa, pääosin edellisessäkin viestissä lueteltujen syiden takia.Homma vaikutti jo psyykeeseenikin, kun tuntui todella turhauttavlta kirjoitella aina ja aina alusta fiksuiltakin vaikuttavien miesten kanssa, todetakseen vaan, että hetken kuluttua nämä häipyivät kuin tuhka tuuleen.
Minulla saldona jäi yksi pelimies, muutama kahvitreffi ja pettymys tähän touhuun.Lopetin ja olen nyt tyytyväinen.
- Kljasfikosjfosifjso
Aika monet niistä kaduilla ja marketeissa olevista pareista ovat tavanneet silloin kun olivat molemmat nuoria ja nättejä, teininä tai pari-max kolmekymppisinä. Ja ainakin netissä tuntuu luuraavan miehiä, joiden pääasiallinen käsitys naisista on tullut nettipornosta (jossa yleensä ruma mies panee kaunista kissaa) - ei ole mitään käsitystä miten tavallisen naisen kanssa ollaan ja jutellaan ja sekstaillaan tai miltä tavallinen nainen näyttää.
- Todellakin!
"Ja ainakin netissä tuntuu luuraavan miehiä, joiden pääasiallinen käsitys naisista on tullut nettipornosta (jossa yleensä ruma mies panee kaunista kissaa) - ei ole mitään käsitystä miten tavallisen naisen kanssa ollaan ja jutellaan ja sekstaillaan tai miltä tavallinen nainen näyttää. "
Juuri näin! Tämä on koko ongelman ydin.
- kaunis kissa-74
Jos tää nyt ketään pyöreähköä, vähemmän tienaavaa, tavisyksinhuoltajaa kiinnostaa, niin eipä nettideiteiltä pysyvämpää seuraa löydy kauniille kissoillekaan. Ei, vaikka on ulkonäkö, raha-asiat ja elämäntilanne kunnossa. Ei, vaikka kaunis kissa olis mukavan luontoinenkin, uskollinen jne.
Tämä kaunis kissa poisti profiilinsa juuri siksi, että kyllästyi treffailuun jossa miehet odottavat vain sitä suurta meteorimyrskyä jo ensitreffeillä ennen kuin heille pidemmäksi aikaa kelpaisi.
Ja joo, tuo kaunis kissa on toisten antama arvio, ei oma. Mutta hyvä, jos sentään ulkonäkö on miellyttänyt...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomalainen tutkimus paljasti oudon asian vasemmistolaisista - he häpeävät itseään
Kyllä, asia on faktaa. Suomalainen tutkimus osoittaa, että vasemmistolaisina itseään pitävät kansalaiset häpeävät itseää1413928Sosialismia Tampereella: Virallinen ilmiantolinja avautuu kaupungissa
Nyt siis mennään mansessa ihan justiinsa samaan malliin kuin entisessä Neuvostoliitossa, jossa saattoi ilmiantaa naapuri3573048Tätä et nähnyt tv:ssä: Frederik paljastaa - Totuus "haisevasta jäynästä" pehtoorille Farmilla
Frederik veti ns. herneen nenään ja päätti kostaa pehtoorille. Mitäs mieltä olet Frederikin "aamutoimista"? Lue jutt141978Ellen Jokikunnas paljastaa kyynelehtien Ralph-pojasta: "Apua..."
Ellen Jokikunnaksen ja hänen puolisonsa Jari Raskin perheestä ja taloprojektista Italiassa kertova Unelmia Italiassa -sa101685Oho! Vappu Pimiä teki "röyhkeän" teon - Onko sopivaa paljastaa tämä MasterChef-sarjasta?
Vappu Pimiä on astunut MasterChef Suomi -keittiöön ja liittynyt ohjelman legendaariseen tuomaristoon Helena Puolakan ja41129- 71974
Kaste tulisi tehdä apostolisella tavalla Ap. t. 2:38 mukaan
Apostolit eivät kastaneet kolminaisuuden nimellä vaan Jeesuksen alkuperäisen käskyn mukaisesti: Ap. t. 2:38 Niin Pietar42889Kuhmossa rallit alkoi ennen aikojaan
Paettiin polliisia törkeästi? Se tuo rallikiima on näemmä saavuttanu paikalliset tommi mäkiset kiljupäissään auton rat23831- 70818
- 44794