Haluaisin tietää mikä teidät ajoi pettämään ja miksi kuitenkin sitten jäitte suhteeseen puolisonne kanssa. Voiko toista rakastaa ja pettää tämän luottamuksen. Siis teidän mielestänne. Minua on petteyy ja halusin vielä yrittää koska puolisoni antoi ymmärtää myös haluavansa jatkaa. Mutta voinko luottaa ettei tälläista enään tapahdu tai ole jo meneillään. Suhteemme vaikuttaa mielestäni ihan normaalilta enkä näe syytä miksi puolisoni pettäisi minua. Syytä ei ollut kyllä aiemminkaan. Mietin vaan että miksi jos ei ole tyytyväinen suhteeseensa ei voi sitä lopettaa vaan lähtee pettämään? Yrittäkää nyt selittää mulle tyhmälle. aivot lyö tyhjää. Ei voi ymmärtää.....
Pettäneet jotka jatkoitte puolisonne kanssa!
******
43783
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Tästä tapahtumasta on kulunut jo kiki kaksikymmentä vuotta mutta yritän muistella omia tekoja ja motiivejani. Jollain tasolla rakastin puolisoani vielä mutta enemmän se oli tottumista toiseen ja eron ajattelu tai tekeminen tuntui suurelta vaivalta. Se jokin kipinä oli sammunut ja nuori kun vielä olin ei sellaiseen liittoon tyytyminen tuntunut hyvältä ajatukselta. Yritin monta vuotta saada toisen keskustelemaan asioista mutta hän ei halunnut. Vaikea oli lähteä jo lapsien vuoksi. Kerran sitten tapasin mukavan ihmisen joka lopulta johti pettämiseen. Tästä huolimatta yritin ja halusin jatkaa mutta mutta, vaikka vuosia kulu, tyytymätön olo vain pikkuhiljaa paheni. Huomasin muiden alkavan kiinostaa itseäni joten ennenkuin uusisin pettämiseni päätin erota. Toinen osapuoli koki liiton olevan ok ja oli kaikken tyytyväinen, kuulemma. Ymmärrän kyllä miksi jotkut haluavat jäädä liittoonsa vaikka oikeasti haluavat erota. Ero, ainakin meillä, oli hirveä paikka josta toipuminen vei monta vuotta. Siitä selvittyäni tajusin sen kuitenkin olleen paras ratkaisu minkä koskaan olen tehnyt. Sisäinen rauha jonka lopulta saavutin oli sanonkuvaamaton. Energiani oli liitossa kulunut tilanteen sietämiseen ja miettimiseen. Nyt sitä riittää vaikka mihin.
Ero on aina prosessi hirveä sellainen, oli syy mikä tahansa, kestää päästä yli aikansa, ja vatvoa tapahtunut päässään. MUTTA: kun pääsee siitä yli, todentotta huomaa, että se oli paras ratkaisu.
Mitä teet rikotulla sydämellä, rikotulla luottamuksella, sillä ihanalla tunteella mikä sinulla oli kun menitte naimisiin? Kaikki se on rikottu, eikä pettämisen jälkeen varsinkaan se palaa ikinä enää. Miksi siis kiusaamaan itseään ja myös toista?
Onko kyseessä useat pettämiset , yhden illan suhteet, vai jo toinen tai useampio kerta? Oletko varma että pettämistä ei ole tapahtunut jo tätä ennen? Usein on niin, mutta sitä ei sitten enää kerrota.
Jos miehesi tai vaimosi on aloittanut suhteen, ja se tuli julki ilman että puolisosi uskalsi sitä itse sinulle kertoa, voit olla varma, että paluuta ei ole, valitettavasti.
Jos puoliso on pettänyt ennenkin ,annoit anteeksi, hän katui, mutta nyt tapahtui tai tuli tietoosi uudelleen...forget it. Etkö jo huomaa, että liitto ei ole kunnossa? Joka rakastaa, ei voi millään ei millään pettää toista, ei vuosienkaan jälkeen, ei mies, eikä nainen.
Suostittelen eroamaan jo itsesi takia jos yhtään tiedät arvosi, jos pystyt elämään ihmisen rinnalla johon et enää ikinä luota, onnea vaan, Se olisi itselleni kauheinta, luottamus on TÄRKEIN.
Pettäminen toistuu, tulee vielä paljon tilanteita, joissa se mahdollista, ja kun nyt yritätte väkisin, sinä petettynä ainakin, värsiä yhteen verkkoa, tulee se repeämään seuraavassa aallokossa,,,,ja niitähän tulee. Sitten vielä kadut kun annoit taas vuosia kulua ja tulet taas petetyksi.
Paremmat mahdollisuudet molemmille on uudessa suhteessa sitten kun haavat parantuneet, kun molemmilla samat arvot:uskolllisuus ja luottamus. Ja älä huoli, näitä ihmisiä on, on niin paljon petettyjä, jotka älynneet erota ajoissa.
Valitettavasti näin ne petturit toimivat: kertovat haluavansa jatkaa kanssasi mutta eivät kerro haluavansa jatkaa myös pettämistä. Mun ukko toimi just noin ja lopulta myönsi ettei ollut halunnut ja pystynyt kertomaan totuutta minulle, ei kuulemma halunnut loukata minua enempää. Just joo, selän takana loukkasi mutta kasvotusten ei kyennyt siihen. Meidänkin suhde oli mielestäni ok, oli seksiä, ei pahoja riitoja, arki sujui. Jokin vai toista veti vieraisiin aina vain uudelleen, ei kuulemma itsekään tiennyt siihen syytä. Saipa lopulta vapaasti mennä, en jaksanut aina vain uudelleen ja uudelleen uskoa. Valheita riitti ja ne satuttivat eniten. Ei luottamusta ollut mihinkään.
Mies kertoi katuneensa jo ennen kuin suhde selvisi minulle. jälkeenpäin ajateltuna todellakin huomasin että halaili tuolloin enemmän ja muutenkin huomioi. Uskon siis, että katui kyllä. Ei osannut sanoa miksi näin toimi. Syy ei kuulema ollut minussa tai meidän suhteessa. Mies ei ole koskaan aikaisemmin omien sanojensa mukaan yhdessäkään suhteessaan pettänyt. Ja jotenkin sen kyllä uskon. Näistä asioista puhuttiin silloin suhteen alussa paljonkin ja ajatukset pettämisestä menivät meillä yksiin. jotain vaan on nyt sitten tapahtunut ja hän on tehnyt jotain joka rikkoi varmaan myös häntä itseään. Väkisin en ole häntä pitämässä eikä hän minua. Tunne salilusta vaan on niin kovin voimakas. kai tuollaiseenkin voi sitten jäädä koukkuun. Kamalalta tuntuu että mies on valehdellut ja ehkä valehtelee edelleen, etenkin kun hän on aina ollut yksi rehellisimmistä ihmisistä joita olen tuntenut. Kovin epäreiluna pidän kyllä sitä jos ei nyt sitten myönnä jotain olevan jos jotain on. Nythän hän, jos valehtelee ja haluaa jatkaa päättää myös minun puolestani sen millaisessa suhteessa elän. Jos hän kertoisi totuuden voisin minä tehdä päätöksen oikein, rehellisyyteen perustuvin tiedoin. Ääh! tosi sekavaa tää on kyllä.
Katumus ei silti estä salasuhteen jatkumista VARSINKIN jos katumusta on ollut jo salasuhteen aikana. Siihen on siis jo totuttu. Mutta jos omantunnon rauhoittelut, halailu jne. ja epämääräisyys on loppunut niin ehkä on salasuhdekin.
Kunhan muistat että:
-Pettäjä osaa valehdella silmät kirkkaina, se taito ei lopu käryyn.
-Pettäjä haluaa että kumppani pysyy rauhallisena, ja sanoo ja tekee mitä vain saadakseen petetyn rauhoittumaan.
-Pettäjä _haluaa_ pitää kaksi naista. Se on kivaa. Siksi hän ei eroa. Eli ei tosiaan ole "väkisin" kenenkään kanssa.
Hei ******!
Olen aika samassa jamassa kuin sinä. Mies myönsi suhteensa vasta, kun suoraan kysyin. Epäilyksiä minulla oli jo aiemmin. Puhuimme asiasta, pettämiseen johtaneista syistä ja mies päätyi jatkamaan kanssani.
Hän on edelleen tekemisissä sen toisen naisen kanssa ainakin työpaikallaan. Tunteeni ja ajaukseni asiasta ovat sekavat. Haluaisin kaiken ylimääräisen yhteydenpidon ja tapailun olevan ohi, mutta minulla ei ole asiasta varmuutta. :-(
Tsemppiä sinulle! Netissä on muitakin keskustelupaikkoja ja olen lukenut myös onnistumisista parisuhteen säilyttämisessä.
Onnistuu oivallisesti kun hankit myös itsellesi pientä piristystä. Ei ole kostoa vaan tasa-arvoa.
Hei samajama!
Voitko laittaa linkkiä, missä niitä onnistumistarinoita?
Jos on epäilys, niin miksi et kysy? Eikö ole aika rankkaa miettiä? Jos tiedät naisenkin, soita sille ja kysy. Vaikka hänhän varmaan kieltäisi kaiken.
Itse olen entinen kakkonen, tai ei edes sitä. Olin miehen kanssa kun luulin hänen olleen eronnut. Olikin vain asumuserossa ja palasikin vaimon ja lasten luo. Sen jälkeen meni muutama kuukausi ja tapailin miestä, mies kertoi vaimolle suhteestamme. Avioeroa ei tullut, mutta minä jätin miehen. En halua olla kenenkään kakkonen. Meni melkein vuosi, taas mies soittelee. Ja itsekin hänelle toisinaan, tavattu ei olla - vielä. Lienee ajan kysymys, vaikeaa kieltäytyä vaikka tiedän tämän olevan väärin. Itselle on kuitekin tunteita ehtinyt tulla ja toisellekkin, sillä sanoo soittelevansa.
Niin, kerron tämän vain siksi, että jos epäilee miehellä olevan entisen salarakkaan kanssa jotain meneillään - ehkä onkin?
Olen kysynyt. Ja tiedän ettei ainkaan mitä todennäköisemmin ole suhdetta tuohon naiseen jonka kanssa silloin oli. Epäilen vaan , että esim tekstailee ehkä tapaileekin jonkun naisen kanssa. Aiemmin ennen tuota varsinaista sivusuhdetta tiedän että tälläisia teksti- ja s-postiystäviä oli joiden kanssa viestittely kuitenkin sen verran intiimiä tms että olisi loukannut minua. Mies sanoo ettei tällaista ole. Kuitenkin, en mitenkään aktiivisesti häntä kyttää, tekstailee "salassa" ja laittaa kännyn pois kun tulen paikalle. Minä olen aika maassa vielä tuosta sivusuhteesta ja olen kyllä kertonut miehelle etten halua olla sen enmpää ykkönen kuin kakkonen tai kolmonenkaan vaan haluan olla ainoa tai sitten en mitään. Omista periaatteistani en aio luopua vaikka mies luopuikin omistaan.
No vaimoni oli ensimmäiseni. Olin laiha kuin nälkämaan laulu, enkä ajatellut että olisin mitenkään, ainakaan fyysisesti naisten unelmien mukainen. Kymmenen vuoden avioliiton jälkeen, petin ensimmäisen kerran kolmekymppisenä teinitytön kanssa. Huomasin kuinka helppoa minun oli saada naisia jopa kavereiden varatut tekivät suoria ehdotuksia. (kaverit olivat paljon nuorempia kuin minä, kai elin muka elämätöntä nuoruutta). Sitten vaan hyppäsin siihen ruljanssiin. Meillä oli pieniä lapsia, mutta minä viisveisasin. Minulle tuli tietty "maine" ja ihme kyllä tämä vaan lisäsi naisten kiinnostusta. Kerran jäin kiinni ja tuli kriisi. Lupasin ja vannoin, mutta paskat jatkoin entiseen tapaan. Varovaisempana tosin. Kymmenen vuoden aikana petin lähes viidenkymmenen naisen kanssa. Sitten yhtäkkiä oma peilikuva alkoi oksettaa. Nyt kun on kulunut kymmenen vuotta viimeisestä syrjähypystä, vihaan käytöstäni, itseäni jokainen päivä. En enää tunnista etä se mikä olin silloin voi olla se mikä olen nyt. Luulenpa että jos on helvetti ja taivas niin tuolla puolen on osoitteeni helvetti. En aio koskaan tunnustaa vaimolle mikä olin. Noh, Joku voi katua aidosti heti ensimmäisestä kerrasta, minua janotti vieläkin. Syytä en tiedä miksi. Jostain syystä, johtuuko se opitusta elekielestä vai mistä, olen jatkuvasti vieläkin esim. työyhteisön naisten "yritysten kohteena joka helvetin pippaloissa. Mutta kun ei enää voisi vähempää kiinnostaa. Vielä se ettei koskaan seksi ollut parempaa kuin kotona, silti olin mikä olin. Ei tästä kirjoittelustani sulle mitään apua ole, se ehkä ettei se katumus ole aina aitoa kuin pitkän ajan päästä jos koskaan. Sainpahan kertoa tarinani.
Jaha. Täälä ei saa kirjoittaa manalaa sen tutummalla nimellä!
Pohdin syitä, kun käry kävi. Vaimo halusi eron, minä itse pettäjänä uuden mahdollisuuden. Onneksi vaimo sen myös antoi. Tie oli pitkä ja kivinen.Elin omassa maailmassani, ja kuvittelin saavan kaiken ilman seurauksia. Kakkonen oli jännittävä, ja suhde oli kiellettyä, vaikeaa. loppujen lopuksi kaipasin varmaan tuota jännitystä, itse ihminen (kakkonen) en voi ymmärtää mitä hänessä edes näin tai koin??
Olen onnellinen ja rakastan vaimoani. En petä enään. Ymmärrän kyllä jos vaimoni pettäisi minua. Paska olen ollut, mutta jokaisessa suhteessa täytyy antaa yksi uusi mahdollisuus.
Kyllä,yksi mahdollisuus, mutta ei enää toista.
Olin rakastetttu, mies oli myöntänyt 4 v.sitten vaimolleen panosuhteen ja katui sitä, oli valmis muuttamaan pois, viime hetkellä vaimo halusi yrittää vielä, oli kaksi lastaki. MIes tulio varovaisemmaksio, pani vaan yhden illan juttuja (huom. tämän kaiken Mart,,,itse tämä mies kertoi minulle) aivan niinkuin meidänkin juttumme alkoi. Huom. en antanut eka iltana. Siitäkös mies innostui.
Toka iltana olin niin kuumana että olimme rakastella jo taksissa. Ja kappas, mies ei päässytkään minusta irti niinkuin edellisistä yhden illan panoistaan, vaan rakastui ja sekosi minusta.
Vaimo taas luottamuksen hieman saaneena oli raskaana, great. MIes minun luona, mies halusi nyt erota koska oli niin vakuuttunut musta ja rakkaudestaan.
Kielsin, pyysin odottamaan vauvan syntymää, pitämään huolta heistä, Vauva, kolmas lapsi syntyi, vaimolle mies oli jo sanonut raskauden aikana haluavansa erota.
Suhteemme jatkui. Minulla paha olo, tuska ja toisen jakaminen. Vaadin ratkaisua, säälin vaimoa, paljastin suhteemme, miehen rakkauden,ei vaan sekissuhteen kohtaani. Vaimo oli ollut tietämätön että miehellä toinen, ei halunnutkaan enää eroa. Siis naisen pientä luottamusta ja sinisilmäisyyttä käytettiin niin julkeasti hyväksi, mutta tuo vaimo haukkuu minua, ja puolustaa miestään, onko tämä mielestänne oikein? Minä nimenomaan säälistä ja itsekin äitinä myötätunnosta en antanut miehen kertoa meistä eikä lähteä kotoa ennenkuin vauva syntyy ja en vielä senkään jälkeen heti.. Ajattelin tosiaan hänen parastaan, mies ei, Siis mies ei, hänelle asia selvä.
Varoituksena vaimoille jos alatte antaa anteeksi!
Jos olisit vaimon parasta ajatellut, niin olisit pitänyt suusi kiinni ja jättänyt kertomatta vaimolle. Onko sulla nyt mahtava fiilis? Uskotko tehneesi oikein, kun pahoitit viattoman ihmisen mielen?
Sulle saattais käydä huonosti, jos mun miehestä tulisit kielimään.
Pahoitti viattoman ihmisen mielen kertomalla???? Siis TÄH - eikös se MIES sitä tehnyt pettämällä?? Koska te opitte syyttämään pahinta syyllistä? Kakkosissa on vikansa, mutta AINA se syyllinen on se joka pettää puolisoaan! Tehkää huonosti niille, älkääkä silitelkö päätä ja paapoko kuin se paha toinen nainen tuli ja vei väkisin.
Älä muuta vikise, eiköhön tuota pitäisi olla tyytyväinen, kun pettävän ukkosi touhut ovat tulleet esille?
Oma esimerkki, miten voi käydä kun jäädään avioliittoon jossa ei oikeasti vaimoa rakasteta ja kunnioiteta:
olin suhteessa varattuun mieheen. MIes rakastui minuun aika hurjaa vauhtia,oli aivsn sekaisin minusta, ja nautti tunteestä joka häneltä siis puuttui aviolittossa. Oli kyllä pettänyt vaimoaan koko avioliiton ajan, yhden pettämskerran vasin myöntänyt. josta seurasi kiriisi, mutta viamo ei halunnut erota. Muita vaimo ei tietänyt. Syyksi mies kertoi, että koska se rakkaus puuttuu, etsii hän sitä muualta.
Olisi pitänyt tämän miehen jo ajat sitten erota, mutta nyt oli huonosta omatunnosta vielä suostunut että tehdään kolmas lapsi, joka oli kyllä ei suunniteltu, mutta kon vaimo tuli raskaaksi myöntyi lapsen syntymään.
Mies alkoi heti pikapuoliiin valmistella eroa, tällä kertaa sanoi sen vaimolleen, JOKA RASKAANA. Itkua, unettomia öitä..mutta mies oli varma.
KUn aika kului, vauva syntyi, ja en jaksanut enää jakaa häntä(vaikka kotonaan ei mitään enää vaimon kanssa tapahtunut), paljastin suhteemme vaimolle.
Se oli mielestäni oikein, koska hänellä oli oikeus tietää.
Vaimo väitti minulle että kaikki kunnossa, hän ei luovu miehestä, koska mies rakastaa häntä sun muuta epäloogista. Mies suuttui minulle titenkin kun olin rohkeampi kuin hän, ja olimme enää vähän yhteydessä, murtuneita olimme kaikki.
Todistin vaimolle sitten kyllä mitä mies tunsi kohtaani, ja mitä ei tuntenut häntä kohtaan, tottakai en halunnut että minua pidetään vain unelmoivana naisena, jota vain pantu.
Ja se tehosi , vähän liiankin hyvin. Nainen yritti tappaa itsensä ja vauvan! Tätä oli jo ennenkin ollut, merkkejä, että jos mies eroaa tekee jotakin itselleen ja lapsille.
Sairasta, toisaalta ymmärrettävää järkytyksestä.
Kuitenkaan, ei hengellä kiritetä toista jäämään, Toivo, että mies joka edelleen sanoo että ei rakasta vaimoa, älyää laittaa vaimon hoitoon, ja nyt vihdoinkin eroaa, koska eihän tuossa ole mitään järkeä.
Näin pahaa voidaan saada, aikaan, kun pettäjän motiivi, vuosia jatkunut paneskelut siellä täällä ja valehtelu, sekä suhde tulee esille.
Älkää olko vaimot niin sinisilmäisiä, kun tiedätte miehenne pettäneen, että ei tapahtuisi näin kauheaa.
Totuus on hyvä' tulla esille, mutta jos rakentaa koko elämän vain ukon varaan, ja alkaa uhkailla jopa lapsen hengellä, on se merkki, että tämä ihminen tarvitsee hoitoa, sekä molemmille on parasta lopettaa sairas suhde.
Mies on tässä tapauksessa(kin) vastuussa , ja käyttää näin toisen ihmisen heikkoutta ja hyvyyttä hyväksi, on ns.sika. Jos olisi reilusti myöntänyt suhteensa ja eronnut ilman venyttelyä, olisi se loppujenlopuksi ollut parasta kaikille, joskin rankkaa.Vaimo tarkkailuun, jotta kestäisi ajan yli.
Mutta siellä sitä taas yhdessä saman katon alla jatketaan, epätoivoista, sairasta liittoa ilmlan hoitoa, kunnes taas pommi tipahtaa.
Huh huh. Mistä sä keksit nuo juttusi? Mahtavan huono mielikuvitus sulla ainakin on. Mitenkäs musta tuntuu, että se hoitoa tarvitseva olet sinä itse.
Nyt limaliisa riittää!! Lopeta jo noin sairaat juttusi. Ei niitä kukaan muu usko, kuin sinä.
Valitettavasti totista totta, mistä sinä muka tietäisit että ei? Näin mies minulle asian kertoi vasta. sorry nut true.
Mutta niinkuin ennekin, monet asiat pysyvät salassa. ....for ever
koeta kestää kuka oletkin ja lopeta..niin minäkin.
Turhaa on elämää hukata kiristämällä toista, turhaa on aikaa hukata väärän ihmisen kanssa, turhaa on olla elämättä omaa elämää.
..ja oikeastaan on tämä kaikki liian sairasta ja surullista edes kirjoittaa.....
Tässä varoittavana esimerkkinä vain kaikille. kaikille vaimoille, että kiristämällä , ei mies omalla hengellä, ei vaimo omalla ja laosen hengellä, ei kumpikaan loppujen lopuksi toista pidättele.
Kaikella on tarkoitus, kaikestä selviää kun älyää itseään hoitaa, ja ikinä ei saa olla toisesta niin riippuvainen.
Tiedän, kuulostaa koko stoori pahalta, mutta on valitettavasti totista totta.
Let him free, ihan itsensä kannalta, ja etsi elämä, luo se itsellesi ilman toistakin, niin olet vahvempi.
Hohhoijaa itsellesi. Etkö sä oikeasti tajua, miten sairaita nuo sun juttusi ovat? Sussa on hyvä esimerkki naisesta, joka ei tajua päästää ukkomiehestä irti. Mies sinulle asian kertoi? Voi hyvänen aika, sä uskot oikeasti noihin sairaisiin juttuihin. Et oikeasti ole henkisesti aivan terve.
Turha on elämää hukata elämättä omaa elämää. Se on totta. Mutta sä et sitä ymmärrä itse. Elät miehen kautta, miestä varten, kuvittelet kaiken muuttuvan. Mikähän sut saisi heräämään? Sua pitäisi vissiin poskelle vähän läpsiä, havahtuisit.
Joo, eipä kannata Lima-Lissun haikailla kirjailijan urasta. Sellasta kyvytöntä 14-vuotiaan määkinää ei vaan jaksa lukea.
Siis mies halusi erota ja sitten ei halunnutkaan erota. Vaimoko koko porukan puolesta yksin päätti. Olisiko joku muukin nyt sinisilmäinen. Muuten vain paholainen pystyy sanomaan viimeisillään olevalle vaimolle, että miehesi pettää sinua. Jotenka et ole mikään hyväntekijä.
En ole hyväntekijä, mutta kumma kyllä mies halusi sanoa, koko asia painoi niin hänen mieltään. Ja kun lapsi syntyi tuli hän minua aamulla halimaan, ei lapsen syntymä muuttanut asiaa. Lapsilla ei suhdetta paranneta jos se on kylmettynyt.
Kysymys sinulle varsinanainen hyväntekijä: Olisiko sinusta parempi elää tietämättä eteenpäin miehesi kanssa, että aina kun hän on poissa kotoa, jopa töissä ruokatunnilla, hän on tuon toisen naisen luona? Kuukausia? Missä hän on viikonloput? Kavereiden kanssako? Minne hän lähtee perjantai-iltana?
Muut tietäisivät, jopa perhetutut ja naapurit, eivät kertoisi säälsitä sinulle? Sitäkö pitäisit reiluna? Sittenkö olisit hurja, jos saisit tietää kakkosnasielta, että miehelläsi on rakkussuhde hänen kanssaan? Kakkonen paljastaisi sinulle suhteensa, kun mies edellisenä iltana on itkenyt ja usein sitä ennenkin kakkoselle, miten hän ei meinaa uskaltaa sanoa ei rakastamalleen vaimolle että syy eron haluamiseen on toinen nainen.
Alkaisitko puolustaa miestäsi, pitämään hänestä kliinni? Hän olisi valehdellut sinulle, herkimmässä tilassasi useita kuukausia? Alkasitko syyttämään kakkosta, että olet vain kuvitellut, mies rakastaa minua, ja ei halua sinua muuta kuin panna? Olisitko vihainen, kun kaikki valhe tulisi tietoosi? Mies myöntäisi, että on suhde ja rakastunut.
Eikö sinusta tuntuisi oikealta, että valehtelu loppui siihen paikkaan? Sinulla olisi kunnon syy ottaa eroa valehtelevasta puolisosta, joka on liitossa kanssasi vain lasten vuoksi? Kenelle olisit vihainen, naiselle joka teki salailusta lopun, koska ei jaksanut leikkiä kakkosta ja odottaa yhtään enempää, vai miehestäsi, joka on rikkonut kaikeen luottamuksen jälleen(ennenkin jäänyt suhteesta kiinni)? Kun saisit vielä tietää, että miehellä on ollut vielä tätä kakkosnaista ennen useita panoja ja vkloppu suhteiluja, miltä sinusta tuntuisi?
Eikö sinulla jo lamput syttyisi, että sinua on petetty koko avioliiton ajan? Miksi? Mies sanoi, että koska häneltä puuttuu se oikea tunne, rakkaus ja oikeasti ei ikinä kaipaa vaimoa, hän on vain kuin kodin ja lastenhoitaja, ja oli siinä muitakin intiimejä juttuja, jotka jääköön kertomatta.
Ymmärsin miestä, koska hän todella etsi rakkautta, tunnetta, jota hänellä ei tuossa liitossa ollut, eikä myöskään sitä henkistä yhteyttä. Hän oli sitä mieltä, että oli mennyt naimisiin muista syistä väärän puolison kanssa ja usein miettinyt eroa. Pettämisellä hän halusi jäädä kiinni, jotta ei näyttäisi huonolta, kun hän jättää, vaan vaimo itse haluaa erota.
Miksi ette arvosta itseänne? Annatte pettää itseänne, jopa jotkut pahoinpidellä, aina vaan uudestaan. Sellainen ystävä minulla myös on, aina palaa yhteen, ja taas tulee turpiin, kohta ottavat jo lapset huostaan naiselta. Mitä teille petetyille vaimoille pitäisi tapahtua, ennenkuin ymmärrätte päästää tällaisen miehen elämään sitä elämää mikä hänelle kuuluu? Sinkkuna.
No piru on ihminen, joka viimeisillään raskaana olevalle tai vastasynnyttäneelle menee laukomaan tuollaisia totuuksia. Enpä tiedä oliko sinun asiasi kertoa miehen aikaisemmista töppäilyistä. Jos itsesi takia halusit kertoa sinuun sekaantumisesta, niin ok, mutta teit sen juuri itsesi takia, toivossa että pariskunnalle ero tulisi. Mutta kun ei tullut. Etkö tomppeli tajua lopettaa. Hirveää, että perheellä on tuollainen kiusaaja. Olet takertunut asiaan kuin vaimo olisi syyllinen. Ota peili ja katso tarkkaan. Sinä olet miehelle vanha pieru, jonka kanssa tuli petettyä.
Ja mistähän sinä muka tietäisit asiasta niin hyvin? Oletko mahdollisesti itse henkilö tai ystävä? Eipäs nyt mennä asioiden edelle:)
Mikäs tämä mies on? Enkeli? Yli-ihminen ,Jumala, joka saa tehdä mitä tykkää?
Ehei, ei paljastuksia tehdä siinä toivossa tietenkään että vaimo eroaisi, vaan että jokainen tietää missä mennään, ja pöytä puhdas valheista.
Joskus se vaan tällaiselle miehelle sattuu nainen vastaan, jolle ei enää lupailla ja valehdella, ja joka uskaltaa paljastaa miehen puuhailut. Totuuteen ei ole ennenkään kuoltu, vaan valheisiin. Mies jopa viime viikolla myönsi puhelimessa olleen tekoni oikein, koska painoihan se hänenkin omatuntoa.Onneksi olemme sen verran henkisessä yhteydessä, että mies soittaa ja voi puida tapahtunutta kanssani. Ei ole hyvä olla, ei. Mutta senhän hän arvasi kaiken jälkeen.
Jos vaimolla pokka pitää olla vaimona kaiken tuollaisen jälkeen, niin se on vain merkki mitä mieskin puhui...kylmä järkiliitto. Kaikella on tarkoitus, ja lopulta aika tekee tehtävänsä....niin tai näin.
Vanha pieru...voi tyttö...sinulla ei ole aavistustakaan.
Tiedätkö sinä oikeasti mitä miehen päässä liikkuu? Tiedätkö millaista on olla kulissiliitossa? Ilmeisesti et.Hyvää kesän jatkoa.
Etkö sä tollo tajua, että jos mies olisi oikeasti rakastanut sinua, niin olisi IHAN ITSE JA OMASTA HALUSTAAN ottanut eron vaimostaan. Mutta kun ei rakastanut. En jaksa uskoa, että vaimo väkisin pettävää miestä luonaan pitää. Sä et vaan tajua tai halua tajuta tuota asiaa. Jos olisit ollut parempi kuin vaimo, niin mies olisi eronnut. Vaimolla lienee omat syynsä jatkaa liitossa, syyt jotka ei sinulle kuulu.
Kysyhän seuraavalla kerralla, kun mies soittaa, että miksi ei lähde, jos ei ole liitossa hyvä olla. Kysy, ja vaadi kuulla totuus.
Ps. Kerro oikeasti, minkä ikäinen olet. Aikuinen nainen, ja tällä tarkoitan meitä himppasen päälle nelikymppisiä, et voi järjenkäyttösi ja kirjoitustesi perusteella mitenkään olla. Ehkä me muut palstalla vierailijat sitten ymmärtäisimme sua vähän, hyvin vähän.
Joka sana totta.
Paljastuksia ei koskaan tehdä hyvästä sydämestä, vaan kostona miehelle, joka valitsi vaimonsa tai viimeisenä epätoivoisena yrityksenä saada mies itselle.
Enpä taaskaan jaksanut lukea ton vajaamielisen vaahtoomista. Kyllähän tarinassa niin kävi, että mies tajusi minkälaisen psykopaatin kanssa on tullut naiskenneltua viimeiset kuukauden ja pakeni kun vielä voi.
Kielsin miestä kertomasta meistä raskaulden aikana, hän olisi halunnut kertoa. Yritin jopa lopettaa suhteen, mutta mies lupasi erota, ja olimme todella niin rakastuneita, että päätimme odottaa. ...En ole paholainen, itsekkin äiti.
Kyllä sinäkin ymmärtäisit, jos tietäisit koko avioliiton tarinan, miksi mies etsi rakkautta, jääköön selittämättä.
Ai kiusaaja, kuule, mies itse soittaa , ja on tässä kaiken takana, Mies ei rakasta vaimoaan, ei edelleenkään, pitääkö se rautalangasta vääntää!! Sanottu, kirjoitettu, ja vaimo siitä tietoinen.
Oletko idiootti, petetty vaimo=puolustaa pettävää miestään!
Voi rakas kun tietäisit....Onko mielestäsi oikein käyttää vaimon heikkoutta, ja riippuvuutta hyväksi, ja pettää häntä koko avioliiton ajan, koska mies tietää että saa aina anteeksi? Oletko sairas jotenkin itse?Niin heikko vaimo, että uhkaa ottavan elämän itseltään jos jätetään?
On ihan hyvä, että kerrankin ukon toiuhut tulevat päivänvaloon, arvaa miltä miehestä tuntui elää valheessa vuosia?
Ja vaimo vain hymyilee, vaikka mies tulee juuri toisen naisen luota. Kyllä kuule oikean naisen kellot alkavat soida, kun tällaiesn miehen touhut huomaa, ja munaton mies ei itse uskalla kertoa.....
Paholainen äidin hahmossa sinä olet! Säälin lapsiasi. Tuossa kuviossa on sairaita vain sinä ja se pettänyt mies. Vaimo tuntuu aika lujatekoiselta, en usko hetkeäkään, että olisi muka yrittänyt lapselta ja itseltään hengen riistää. Sä vaan edelleen uskot kaiken, mitä tuo oksettava ukko suustaan suoltaa.
Etkö sä tajua: jos mies haluaa erota vaimostaan, niin ottaa eron eikä jää odottelemaan vaimon ratkaisua. Helvetin munaton mies. Toisaalta luulen, että mies tajusi sinun olevan henkisesti erittäin epätasapainossa ja pakeni paikalta.
Miten sä pystyt olemaan hyvä äiti lapsillesi, jos olet noin sekaisin? Hankkisit ihan ulkopuolista apua.
Siis anteeksi mitä. tämä ei ole keksitty juttu? Jos oli, niin kuka on henkisesti sairas? Äiti, joka yrittää kiristää miestään jäämään uhkaamalla tappamalla itsensä ja vauvan?Ja mies, joka tämän kaiken on kaikille aiheuttanut munattomuudellaan.
Miten tuo nimimerkki"äkkiä apu" voi todella täällä kommentoida täällä noin tuon kaiken luettuaan? Oletko aivan aivoton? Hullua puolustaa ihmistä, joka aiheuttaa pettämisellä noin paljon tuskaa toisille, ja saa sekä vaimon että uuden kumppanin sekaisin, särkemään kaikki toiveet valehtelulla ja lupailuilla. Mene itse ja pian ITSETUNTO terapiaan, ja ymmärrä.
KYSYTTY ON:TOTUUDEN JO KERROIN YLHÄÄLLÄ, HENGELLÄ UHKAAMINEN JOS JÄTETÄÄN. MIES MYÖNTÄÄ SILTI EDELLEEN, ETTÄ EI VAIMOAAN RAKASTA, MUTTA ERON HETKI ON NYT HUONO KAIKEN HURJAN TAPAHTUNEEN JÄLKEEN.
SIKSI. VELVOLLISUUDENTUNNE, JA SEN VUOKSI EI EROA, KOSKA USKALSIN ITSE PALJASTAA HÄNET, TÄMÄN KAKKONEN USKOI MIEHEN EROON, JOKA OLIKIIN JO KOTONA VALMISTEILLA.
MILTÄ SE TUNTUU VAIMOSTA, JOS SINULLE ON VALEHDELTU KOKO LIITON AJAN`? USKOTKO MUKA NYT MIEHEN PUHEEN KAIKEN TAPAHTUMAN JÄLKEEN? MIES ON NYT KUIN PIKKI PELTOHIIRI JA KIPITTÄÄ NAISEN PERÄSSÄ JA TANSSII PILLIN MUKAAN, LAIHTUNUTKIN ON JO AIVAN KORPUKSI. MIKSI? KOSKA ON MASENTUNUTMIKSIKÖHÄN? OLETKO KYSYNYT SITÄ?
KYLLÄ JÄTETTY MIES MASENTUU....AIVAN SAMALLA TAVALLA KUIN SUHTEEN LOPETTANUTKIN, MUTTA OMA ON MIEHEN VIKA KUN EI LÖYDY SITÄ MUNAA LOPETTAA RAKKAUDETON AVIOLIITTO. KOHTA ON TAAS UUTTA NAISTA KEHISSÄ JAHKA TILANNE RAUHOITTUU.KAKKONEN TAJUSI, HÖLMÖ VAIMO EI.
En mä puolusta pettävää miestä. Mieshän on täysi paska. Luehan omat kirjoituksesi niinkuin ulkopuolisen silmin. Mitä ajattelet niistä? Minulle ja monelle muulle tulee mieleen, että sinä se sekaisin olet. Sinä et vaan pääse yli siitä, että mies jatkaa liittoaan ja sinä jäit oikeasti toiseksi. Miksi et sitä voi hyväksyä? Et myönnä itsellesi, että olit tosi hölmö, kun uskoit ukkomiehen puheita. Sulla ei ole mitään todisteita siitä, miten homma oikeasti on mennyt. Vain sen miehen puheet.
Edelleen suosittelen sulle ulkopuolista apua. Jos et sitä halua hakea, niin keskity niihin lapsiisi, elä elämääsi äläkä jankkaa koko ajan tuota älytöntä stooria.
Kyllä minulla on aivot. Myös suhde ukkomieheen. En vaan tajua, miten joku voi olla noin sinisilmäinen kuin sinä olet ollut. Luuletko ihan aikuisten oikeasti, että mies sinua rakasti? Että sun rakkautesi olisi saanut miehen muuttumaan uskolliseksi. Empä usko. Pettävä mies ei ole aviomiesainesta. Sä vaan et edelleenkään tajua.
Rakastaako mies kuitenkin enemmän vaimoaan kuin sinua? Ei vaan uskalla sitä sinulle myöntää. Mieti sitä.
Ei se kuule rakasta sinuakaan. Olet aivan liian päästäsi vialla, jotta sinua kukaan rakastaisi.
Useimmat pettäjämiehet valehtelevat myös sille toiselle naiselle: Onhan se ihanaa elää kahden ihmisen kanssa kummassakin on varmaan jotakin mitä tällainen ihminen tarvitsee, tuksin monella on aikomustakaan erota tai lopettaa kumpaakaan suhdetta tai tehdä minkäälaista valintaa, siksi monilla on vuosia toinen siinä rinnalla eihän sitä saavutetuista eduista halua luopua.
Luulin minäkin ennen, että olen tosi hyvä ja oivallinen vaimo, ja halveksin kaikkia jotka ajautuivat pettämään puolisoitaan enkä voinut ymmärtää sitä touhua. Mutta sitten ajauduin pettämään itsekin. Minut ajoi siihen seksin ja huomion puute. Tekojeni jälkeen aloin kuitenkin tuntea äärimmäistä katumusta, enkä voinut pitää sellaista salaisuutta sisälläni kauaa, joten kerroin kaiken miehelleni. Tajusin myöhemmin rakastavani miestäni niin paljon, ettei pettäminen ole sen arvoista, ja mieheni menettäminen sattuisi paljon enemmän kuin se, etten saisi suhteelta ehkä kaikkea mitä haluaisin. Mieheni antoi minulle anteeksi, mutta sydämeni tuntuu raskaalta edelleen.
Kyllä toista voi rakastaa vaikka pettäisikin toisen luottamuksen. Me olemme vain ihmisiä, ja me teemme paljon naurettavia virheitä. Ei minun rakkauteni häneen ole sammunut, eikä edes heikentynyt mitenkään. Pettämiseni oli minulle tärkeä oppitunti, kuinka parisuhteessa ei voi saada kaikkea mitä haluaa. Nyt toki ymmärrän, että jos joskus seksin yms. tarpeeni kävisi sietämättömäksi, eroaisin kunnolla ja vasta sitten alkaisin etsiä tarvitsemaani vapaammin. Mieheni voi luottaa minuun nyt 100%. En halua enää koskaan kokea sellaista syyllisyyden tuskaa, mikä tulee kun näkee rakkaimman ihmisen kärsivän.
Miehesi nai nykyään minua. Salaa! Meillä on tosi kivaa!
Waude! Hyvin olet opettanut!
Anteeksi nyt vain mutta tiedän, ettei mieheni tapaile ketään salaa. :D Kuvailisitko vaikka miestäni vähäsen, jos hän kerran käy ihan naimassakin sinua?