Palstan väeltä onkin udeltu jo lähes kaikki asiat mutta sairauksista ei ole liiemmälti puhuttu.
Onko sinulla jokin lääkärin diagnosoima pitkäaikaus sairaus, vika tai vamma ja haittaako se kumppanin löytymistä?
Onko sinulla jokin lääkärin diagnosoima pitkäaikaus sairaus, vika tai vamma ja haittaako se kumppanin löytymistä?
Vastaukset 46
Vanhimmat
Ei ole :) olen perusterve
Ei ole sairauksia, vikoja eikä vammoja. Viimeksi olen ollut kipeänä kuutisen vuotta sitten ja sain saikkua kaksi päivää keuhkoputkentulehduksen vuoksi.
Empä muisa milloin olen viimeks käyny edes lääkärissä. Ehkä päivä tai pari kuumetta vuodessa ja pieni flunssa jossain vaiheessa talvea, mutta ne tuskin estää kumppanin löytymistä. Kai tuo urheilu ja hyvä yleiskunto ehkäsee aika hyvin kaiken maailman pöpöjen tarttumista :)
On lääkärin diagnosoimia pitkäaikaissairauksia. En usko että ne kauheasti haittaavat seuranhakua.
Useampikin pitkäaikaissairaus. Yksi niistä haittaa seuranhakua pahastikin. Mielisairauksista ei ole kyse.
Psoriasis ja se vaikeuttaa kumppanin löytymistä.
Kah, mul on kans.
Avannepussi rasitteena.
Hieman ihottumaa ja värisokeutta, mutta eipä mitään sen vakavampaa. Varmaan myöhemmällä iällä tulee sitten ne suomalaiset perintösairaudet, eli sydän- ja verisuonitaudit.
Ei mitään.
Ei edes ikänäkölaseja tai muitakaan ;)
Eikö tissitkään roiku?
No ei tietenkään.
Pics or it didn't happen
osoitetta kehiin.
Varsinaisia pitkäaikaissairauksia ei ole, mutta kärsin ajoittain pahastikin oireilevasta migreenistä. Laskeskelin tuossa, että migreeni on ollut viimeisen puolen vuoden aikana keskimäärin joka kymmenes päivä. Kyllähän se tietysti vaikuttaa elämänlaatuun ja ihmissuhteisiin, tosin en kyllä koe että se olisi parisuhteen löytymiseen vaikuttanut mitenkään. Täytynee harkita estolääkitystä, vaikka tämä onkin helpommaksi onneksi mennyt viime aikoina.
Miten suhtautuisit parisuhdemielessä mieheen, joka saisi ankaria migreenikohtauksia ja sulkeutuisi usein koko päiväksi pimeään huoneeseen makaamaan eikä pysytyisi tekemään mitään?
Pitäisikö sille tuoda potta?
Potta?
No ei tietenkään, kun sillitrooli menee vessaan kokopäiväksi.
Jos ei vessaan asti pääse makuuhuoneesta, niin eikö silloin ole terveydentila jo sen verran pahana, että sairaalaan hakeutuminen voisi olla viisasta?
En minä sulkeudu pimeään huoneeseen. Tyttönen82 aloitti kertomaan migreenistä, ja minä kysyin häneltä vastakysymyksenä mitä hän ajattelee vakavasta migreenistä kärsivistä miehistä. Migreenistä kärsiväthän ovat mielellään pimeässä huoneessa, siksi mainitsin kysymyksessäni siitä.
"Miten suhtautuisit parisuhdemielessä mieheen, joka saisi ankaria migreenikohtauksia ja sulkeutuisi usein koko päiväksi pimeään huoneeseen makaamaan eikä pysytyisi tekemään mitään?"
No olisin aika surullinen miehen puolesta, sillä eihän sellainen elämä ole oikein mistään kotoisin että jatkuvasti joutuu kärvistelemään kivun kanssa. Mutta tietysti itse migreenikkona ymmärtäisin miestä, sillä niitäkin ihmisiä on joilla ei ole koskaan pää kipeä eivätkä voi ymmärtää kuinka kipeä se pää ihan oikeasti voi olla. Mutta kyllähän tuossa tilanteessa pitää alkaa kokeilla ihan kaikkia vaihtoehtoja mistä vaan ikinä voisi olla apua. Jos mikään ei auttaisi migreeniin; ei lääkkeet, ei sairasloma, ei vaihtoehtoiset hoidot tai ruokailumuutokset ja toisella on koko ajan migreeni niin kyllähän se varmasti vaikuttaa parisuhteeseen kuten muihin ihmissuhteisiinkin. Varsinkaan nuorena ei tunnu kovin hyvältä ajatukselta alkaa kenenkään omaishoitajaksi. Sama pätee tietysti itseeni. Joskus muutama vuosi sitten kun minullakin oli migreeni koko ajan (3 päivää migreeni, yhden päivän tauko, 3 migreeni jne) niin mietin itsekin että onko minusta ylipäätään tyttöystäväksi tai varsinkaan miksikään perheenäidiksi, kun koko ajan oli kipeä. Tuntisin itsenikin jo lähes roistoksi jos olisin vaan kipeä koko ajan ja mies joutuisi hoitamaan kaikkia asiat yksin kun minä en jaksa. Onneksi olen oppinut tunnistamaan mistä migreeni tulee ja välttelemään tiettyjä asioita niin olen saanut päänsäryn jotenkin hallintaan. Särkyjen kesto ja tiheys on ollut koko ajan vähenemään päin. Mutta aika rahallista elämäntapaa tämä edellyttää, ja siksi olisikin hyvä että minulle löytyisi rauhallinen mies eikä esim. mitään ylisuorittajaa tai muuten koko ajan menossa olevaa tyyppiä.
Mietin tätä siltä kannalta, että minulla on eräs pitkäaikaissairaus myöskin, joka vaatii kumppanilta jonkin verran kärsivällisyyttä.
Jos itse seurustelisin pahasta migreenistä kärsivän naisen kanssa, niin varsinkin viikonloppuisin tulisin naisen vierelle siihen sängylle. Hankkisin jonkun suuntaavan lukulampun, jonka voi kiinnittää seinään tai sängyn reunaan, ja lukisin sen valokeilassa. Samalla olisi mukava halata toisella kädellä naista, tai siis olla silleen löyhästi lusikka-asennossa. Ainakin oma kokemukseni on, että jos joku on läsnä, niin ei satu niin paljoa (en tietenkään tiedä, onko sama juttu myös migreenissä). Ruokaa voisin myös tehdä, ei haittaisi "hoivaaminen".
Miehenä en voi omaan pitkäaikaissairauteeni liittyen kuitenkaan odottaa naisilta hyväksyntää siinä asiassa. Pikemminkin on parempi olla liikoja puhumatta asiasta, ja kun kohtauksia tulee, niin olla jossain määrin anteeksipyytävä asiasta.
Ajattelin heti, kun tämä ketju tänne ilmestyi, että kommentoin jonkun provokommentin siitä, että naisella pitkäaikaissairaus ei haittaa parin etsintää, miehellä haittaa. Sitten muistin, miten täällä naiset ärsyyntyvät näistä sukupuolinäkökulmista. Jätin väliin. Mutta ei sille voi mitään, niin se vain on. Miehelle naisen pitkäaikaissairaus on paljon pienempi este kuin naiselle miehen pitkäaikaissairaus.
Eiköhän se ole enemmänkin siitä kiinni mikä pitkäaikaissairaus on kuin sukupuoliriippuvaista, että onko vaiva ongelma toiselle.
Sitten tuohon migreeniin: Kaunis ajatus sinulta, mutta migreenissä äänet, valo ja hajut tekevät usein pahaa, joten paras apu on pimeä, hiljainen ja viileä sekä raikas huone. Toisen ihmisen lähellä olo ja kosketus ei varmaankaan kovissa kivuissa koskaan pahaksi, mutta mieluummin kuin kuunnella jonkun lukemista silloin, ottaisin ainakin itse mieluummin kylmän pyyhkeen silmille/otsalle, päänahan hierontaa ja tuiman satsin kipulääkkeitä. Syömisestä ei tule mitään koska kova kipu laittaa oksentamaan pelkkiä sappinesteitäkin. Omallla kohdalla migreeni kuitenkin nykyisin sen verran harvinainen vieras hyvien lääkkeiden ansiosta ettei ole ongelma.
Kohtauksia? Jos kyseessä epilepsia niin en tiedä ketään niin typerää ja pinnallista naista joka kokisi sen esteeksi kumppanissaan tai että siitä pitäisi pyydellä anteeksi. Astmakohtauksetkaan eivät karkoita ketään. Mikäli kyseessä jokin laktoosivaiva niin siihenkin saatavilla apua ja kyseisetkin oireet sietää kumppanilla, jos ymmärtää mistä johtuvat. Toki kiusallista ja häiritsevää silti.
Jos taas kyseessä tourette, delirium tai jokin vakavampi psyykkinen sairaus kuten skitsofrenia tai bipo niin ne toki muodostuisivat ongelmaksi hyvinkin herkästi.
Jatkuvia sydänkohtauksia nyt tuskin kukaan saa ja migreenikohtauksetkin puheittesi perusteella karsittu pois, joten nyt loppui minun mielikuvitukseni sen suhteen mikä voisi olla niin vaikea pitkäaikaisvaiva, että se aiheuttaa sinulle noin suuria vaikeuksia parisuhderintamalla naisten suhteen.
Kokemukseni mukaan puhumattomuus useamminkin ongelma kuin se, että avoimesti kertoo vaivastaan. Helpompihan toisen on jokin asia hyväksyä, jos ymmärtää asian. Tietämättömyys lisää suvaitsemattomuutta. Näin tässäkin asiassa.
Mulle tulee lisäksi mieleen vielä paniikkihäiriö?
Musta tuo on enemmän kiinni siitä onko sairaus minkälaisessa hoitotasapainossa ja "hallinnassa" ja myöskin siitä kuinka rajuja/pelottavia kohtauksia sairaus aiheuttaa. Ehkä tulevaisuudennäkymätkin hieman vaikuttavat. Tietysti sekin, ottaako sairauden varjolla jotain (ja minkälaisia) etuoikeuksia itselleen, sekin hiukan vaikuttaa. Usein ihmiset hiukan pelkäävät sitä mistä eivät tiedä tai mitä eivät ymmärrä.
Ei ole psyykkinen vaiva, vaan ihan fyysinen. Eikä ole epilepsia.
Niin ja puhun kokemuksesta. Se nyt vain on niin, että miehenä on parempi purra hammasta ja kestää. Muuten nainen halveksii.
Suonenveto?
"Mutta aika rahallista elämäntapaa tämä edellyttää"
Siis rauhallista...
Minulla on diagnosoitu kilpirauhasen vajaatoiminta sekä sosiaalisten tilanteiden pelko.
Ensimmäinen ei haittaa mitenkään kumppanin löytymistä mutta jälkimmäisen takia kumppanin löytyminen on lähes mahdotonta.
Pari vuotta sitten oli myös masennusta mutta siitä pääsin eroon.
Jäytävä krooninen suru, mikä haittaa koko loppuelämää. Mutta en halua siitä koskaa luopuakaan.
(Lääkärien diagnoosin metsästystä en osaa arvostaa, sillä se sitoo lääkärit toimintakyvyttömäksi auttamaan ihmisia. He eivät tiedä, mitä tekevät, jos ei ole diagnoosia. Silloin he eivät yleensä tee yhtään mitään. )
tosi kipeä. 2005
Ai niinpä tietenkin. Tämähän se olisi se kulttuurisesti hyvinkin sopiva syy vaikapa tähän miesten naisettomuuteen.
ja minulla on diagnosoitu pitkäaikainen masennut. Uskon kyllä, että sairaus on naisettomuuteni seuraus eikä syy.
Sosiaalisten tilanteiden kammo vaikeuttaa aika tavalla seurustelukumppanin hakemista ja monia muita tianteista, joissa olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa.
aika lailla sama naisillakin, sosiaalisten tilanteiden pelko ei katso sukupuolta
Olet oikeassa, vaikka nainen olisi hyvinkin ujo niin miehet lähestyvät häntä tavalla tai toisella ja nainen saa miesseuraa.
onhan tuo totta, mut olisko sitten mukavaa kun tyttö karkottaa miehet luotaan paniikkioireilullaan? vaatii pitkää pinnaa (ei kyseistä ongelmaa omaavalta) mieheltä (ja lujuutta naiselta) että jaksais toista kattella pitempään
ja siis kysehän oli nimenomaan sairauksista, ei normi-ujoudesta?
Mä en voi juhannuksena juosta alasti pellolla, koska mulla on heinäallergia. Voi harmi, tähän se nyt tyssäsi.
Osta armeijan ylijäämävaraston kaasunaamari. Se päähän ja heinäpellolle alasti kirmailemaan.
Ei suojaa ihoa.
Lähes kaikilla miehillä tällä palstalla on asperger. Osa on diagnosoinut sen itse itselleen lääkäriltä edes kysymättä, toinen puoli taas on saanut virallisen diagnoosin muttei tunnusta tosiasioita, vaikka oireyhtymä näkyisikin kilometrin päähän.
Olen aina ollut fyysisesti hyvin terve. Psyykkisellä puolella masennusta ja itsetunto-ongelmia, jotka ovat vaikeuttaneet elämää ja tehneet elämän sellaiseksi, että tarpoo suossa paikallaan ja masentaa.
olen ollut 10 vuotta työelämässä ja vain yhden päivän ja senkin vain puoliksi poissa sairauden takia. Minulle ei ole todettu koskaan edes lyhytaikaista sairautta koskaan.
Juoksen coopperin kovempaa mitä Tero Pitkämäki eli yli 3000km
Pari menehtyi järveen. Syy sairauskohtaus kesken uinnin.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011062013925534_uu.shtml