Näin laihdutusurakan alkutaipaleella rupesin pohtimaan, että miten "normaalit ihmiset" (tässä tapauksessa normaalipainoiset) herkuttelevat ja miten usein?
Itselläni suurin ongelma on makeat herkut ja jos niistä pääsisin eroon, niin varmasti laihtuisin yhdessä liikunnan ja terveellisen ruoan avulla. Mutta ongelmani onkin siinä, että en meinaa päästä makeanhimosta millään eroon! Olen jo epätoivoinen :( Syön joka päivä herkkuja, välillä vähemmän ja välillä sellaisia määriä, etten kehtaa edes muille kertoa. Häpeän valtavasti tätä ongelmaani ja vielä enemmän paisuvaa ulkomuotoani... En vain mahda itse tälle asialle mitään. Ja masennus & kilpirauhasen vajaatoimintani eivät ainakaan helpota asiaa, joskaan en halua laittaa ongelmaani kokonaan noiden sairauksienkaan piikkiin.
Miten pääsisin tästä helvetillisestä kierteestä eroon? Mikä määrä herkkuja on normaalia? Minkä verran ihminen saa herkutella? Osaisiko joku neuvoa? Onko kenelläkään muulla kenties samanlaista ongelmaa vai olenko tämän kanssa yksin? :(
Asiallisista vastauksista kiitollinen.
Itselläni suurin ongelma on makeat herkut ja jos niistä pääsisin eroon, niin varmasti laihtuisin yhdessä liikunnan ja terveellisen ruoan avulla. Mutta ongelmani onkin siinä, että en meinaa päästä makeanhimosta millään eroon! Olen jo epätoivoinen :( Syön joka päivä herkkuja, välillä vähemmän ja välillä sellaisia määriä, etten kehtaa edes muille kertoa. Häpeän valtavasti tätä ongelmaani ja vielä enemmän paisuvaa ulkomuotoani... En vain mahda itse tälle asialle mitään. Ja masennus & kilpirauhasen vajaatoimintani eivät ainakaan helpota asiaa, joskaan en halua laittaa ongelmaani kokonaan noiden sairauksienkaan piikkiin.
Miten pääsisin tästä helvetillisestä kierteestä eroon? Mikä määrä herkkuja on normaalia? Minkä verran ihminen saa herkutella? Osaisiko joku neuvoa? Onko kenelläkään muulla kenties samanlaista ongelmaa vai olenko tämän kanssa yksin? :(
Asiallisista vastauksista kiitollinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
sama mulla.
saatan syödä päivittäin esim. näin:
aamupala: 2 leipää juustoilla, jukurtti & kaakao
päivällä: suklaakeksejä,nuudellit,jäätelö & kaakao
ruoka: kamala annos kermaista pastaa
illalla: lisää pastaa
myölhään illalla: 4 mokkapalaa, vanukas, 200 g sipsejä ja 0.5 litraa limuu suklaalevy.
ei normaal ei =DD
No ei näytä kovinkaan terveelliseltä tuo sunkaan ruokavalio X) Mua häiritsee todella paljon oma herkutteluni ja haluaisin päästä siitä eroon tai vähintäänkin tilanteen herraksi mutta en tiedä miten. Olen yrittänyt jo varmaan sata kertaa ja aina repsahdan ja syön herkkuja sit kahta enemmän jos oon hetken yrittänyt olla ilman :( En mäkään haluaisi vetää herkkuja "kaksin käsin" ja paisua aina vaan mutta tuntuu ettei omat voimat riitä olemaan erossakaan herkuista. Olen aina ollut perso makealle eikä koskaan lapsenakaan ole herkkujen määrää rajoitettu mitenkään. Siitä tuli jo pienenä mulle sellainen henkireikä, että kun muuten meni huonosti niin makeasta sai ainakin hyvän mielen... Nyt myöhemmin asiaa onkin todella vaikea koittaa muuttaa.
Sama ongelma mulla... Saatan syödä päivässä puol litraa jäätelöä, suklaalevyn ja vielä puolikkaan karkkipussin siihen päälle ja tähän päälle siis vielä normaali ruoka. Joulun jälkeen laihduin kuukaudessa -6 kiloa kun jotenkin onnistuin olemaan ilman mitään herkkuja, nyt on taas makeanhimo palannut ja kilojakin muutama on lisää tullut. Lisäksi ongelmana on myös se, että saatan syödä huvikseni eli jos on tylsää niin syön... Vinkkejä tuohon makeanhimon sammuttamiseen tarvitaan siis myös täällä :D
Eikö auta että vähentäisit aluksi vaikka kahteen kertaan viikossa ja sitten hiljalleen yhteen jne.? Näin onnistu mulla.Ja syön kevyempiä herkkuja, esim rahkaa ja hedelmiä Nam! :-D Se oikeasti helpottaa kun on vaan syömättä. Itsekin söin ennen joka päivä , ja heti kun lopetin niin tuli sokeririippuvuuden oireet! Sitäpaitsi hampaat reikiintyy :-(. Kerran viikossa nyt saa jokainen syödä jotain herkkuja;-)
"En vain mahda itse tälle asialle mitään."
Kukaan muu kuin sinä, ei sille asialle voi tehdä mitään. Kyllä sinä itse itsellesi mahdat, jos haluat.
Syö kromia. Tarkista, että ruokavaliostasi löytyy kaikki tarvittavat vitamiinit, rasvat, kivennäis- ja hivenaineet. Jokin puutostila tai vaje voi aiheuttaa makeanhimoa. Sen jälkeen kun muu ruokavalio on kunnossa, on varmasti helpompaa jättää makiaiset. Rajata makiaiset johonkin erikoistilanteisiin tai herkuttelupäiviin.
Tai vaan lopeta, NYT! "Sokeririippuvuus" ei taatusti aiheuta niin vaikeita fyysisiä oireita, etteikö niistä selviäisi. Kunhan mieli on vahva ja motivoitunut, voi tehdä mitä vain ja tämä nyt ei taatusti ole sieltä vaikeimmasta päästä.
Normaalipainoisena ihmisenä, kun kysyit miten herkutellaan, ostan silloin tällöin karkkia tai suklaata. Elokuvailtaan jotain naksujakin. Jäätelöä on kesällä kaapissa melkein koko ajan. Se siinä on, kun siitä ei ole tehnyt itselleen ongelmaa, niin kykenee eikä muuta haluakaan, kuin kohtuukäyttöä.
Sama pätee viinaan. Itse olen kyllä absolutisti, mutta en ole aina ollut. Silloin kun viinasta tulee ongelma, tavalla tai toisella, se ei ainakaan hetkeen sovi lainkaan. Sitten voi pikkuhiljaa ryhtyä kokeilemaan, joko olisi oppinut tavoille.
No, kyllä uskon, että pääset tavalla tai toisella eroon makiasta. Ryhdy vain toimeen HETI!
En herkuttele säännöllisesti millään leivoksilla, pullilla, jäätelöllä yms. Joskus iskee himo ja sillon ostan mitä mieli tekee, se tapahtuu sen verran harvoin. Enemmän tekee mieli syödä joskus kunnon kebab annos tms, varsinkin nyt kun on laihdutus meneillään. Mieli pysyy kuitenkin lujana enkä syö, vaan lähden mieluummin lenkille.
Säännöllisesti iskee kuitenkin makeannälkä, sille en voi mitään. Tällöin ostan kaupasta sellaisen 4-packin tutti frutti karkkiaskeja. Ne maistuu hyviltä, kestävät suhteellisen kauan ja vievät makeannälän pois. Tällä hetkelläkin mussutan ekaa askia. Kaloreita näissä neljässä on yhteensä 250, joten eipä hirveästi vaikuta ja helpolla nuo polttaa (menen tänäön illalla 8 kilsan lenkille, kaloreita palaa n. 500).
"Näin laihdutusurakan alkutaipaleella rupesin pohtimaan, että miten "normaalit ihmiset" (tässä tapauksessa normaalipainoiset) herkuttelevat ja miten usein?"
Tässä on sellanen pieni ongelma, että jos alat laihduttamaan niin et voi syödä sitäkään määrää herkkuja kuin "normaalit ihmiset". Normaaleilla ihmisillä pysyy paino paikallaan, jos sinä meinaat pudottaa painoasi niin et voi syödä sitäkään määrää.
"Miten pääsisin tästä helvetillisestä kierteestä eroon? Mikä määrä herkkuja on normaalia? Minkä verran ihminen saa herkutella? Osaisiko joku neuvoa? Onko kenelläkään muulla kenties samanlaista ongelmaa vai olenko tämän kanssa yksin?"
Et ole ongelmasi kanssa yksin. Mulla laihdutuksen alussa teki kauheaa tuskaa kävellä karkki- tai keksihyllyn ohi kaupassa. Vielä kun ne paketit on väriltään sellaisia, että ne varmasti tarttuu silmiin.
Mutta sulla on paha ongelma se, että etsit selvästi jotain kiertotietä. "Paljonko saat herkutella"?!? Kun ei ole olemassa mitään kivaa ja mukavaa tapaa laihduttaa, jossa saa syödä paljon herkkuja ja muutenkin on kivaa.
Herkuttelun määrä riippuu siitä, paljonko menee kaloreita sisään verrattuna kulutukseen. Jos nyt päivittäin menee -1000 kcal, niin yksi suklaalevy voisi olla viikossa ihan kohtuullinen. Siinä menee vain sen yhden päivän tulos. Jos menee alle 500 miinuksille, niin sit se syö jo kahden päivän tuloksen, kun painon pudotus on muutenkin hidasta niin se alkaa jo näkymään tulosnopeudessa. Lisäksi tuossa on ongelma se, että meinaat pudottaa painoa intuitiolla ja terveellisillä ruoilla, niin kukaan ei voi sanoa paljonko olet miinuksilla vai oletko ylipäätään ollenkaan, helposti korvaat ne herkut sitten niillä terveellisillä ruoilla joka on sitten se ja sama. Eli vastausta ei yksinkertaisesti ole olemassa sinun kohdallasi.
Tuossa yläpuolella oli ihan hyvä vinkki, joku pieni karkkiaski. Esim. Läkerol pastilleissa on likimain 33 kcal/ aski. Se nyt ei tee kesää eikä talvea.
Mutta kuten sanoin, tuo kirjoitus jo huokuu sellaista tyyliä, että "paljonko voin herkutella". Joka nyt vaan ei oikein sovi aloittelevalle laihduttajalle. Kuten kirjoitin tylysti erääseen toiseenkin ketjuun, jos et voi olla herkuttelematta, niin unohda koko laihdutus. Tee se sitten kun oma peilikuva vituttaa niin paljon, että tahto laihduttaa on isompi kuin halu herkutella. Sitten sillä on potentiaalia jo onnistua.
No siis, selvennetääs hiukan... Tuo ensimmäinen kysymys oli tarkoitettu juuri niin kuin oli kirjoitettukin, en siis kysynyt, että paljon minä saan herkutella. Eli en rinnastanut omaa herkuttelumäärääni mitenkään normaalipainoisten herkkuihin. Tiedän kyllä itsekin, että laihduttaminen ja tasapainoilu on kaksi eri asiaa. ;) Kyselin lähinnä apua siihen, että minkä verran on sallittua herkutella jos laihduttaa. Ja jos oikein tarkasti aletaan pohtimaan ja perustelemaan niin mun päällimmäinen tarkoituksenihan ei ole laihduttaa vaan muuttaa elämäntavat terveellisimmiksi ja normaaleimmiksi ja siinä sivussa toivottavasti sitten laihtuakin.
Olen kyllä aikoinaan laihduttanut paljonkin ja tiedän ettei se ole aina mitään kivaa. Siksi en haluakaan tehdä sitä hampaat irvessä, en siis todellakaan ala laskemaan kaloreita tai tuijottamaan kilometrejä ja minuutteja. Sen lisäksi AION kyllä herkutella mutta tehtäväni onkin löytää sellainen sopiva määrä, että voisin myös laihtua. Minulle ei ole siis laihdutusnopeudella mitään väliä, kunhan paino on laskusuhdanteinen.
Minä en juo ollenkaan alkoholia, en polta tupakkaa, en herkuttele suolaisilla herkuilla tms, joten kyllä mullakin saa joku pahe olla. En usko muutenkaan totaalikieltäytymiseen missään asiassa, koska se saa vaan himot kasvamaan ja sitten tapahtuu niitä repsahduksia. Hyödyllisempää on siis löytää se kultainen keskitie ja sen perään täällä kyselinkin.
Sen sijaan että porukka alkaisi täällä tylyttämään saati sitten syyllistämään, ei auta ainakaan asiassa yhtään, päinvastoin. Joten kannattaa siis myös miettiä, että millä sävyllä vastailee...
Kyllä se kaloreiden laskeminen vaan on aika välttämätön taito laihdutuksessa ja painonhallinnassa ennenkaikkea niillä ihmisillä, joille on ylipainoa kertynyt. Samaten se kilometrien ja tuntien tuijottelu. Kaikki vaan ylös, niin sieltä sitten löytyy sekin kalorimäärä, jolla saat herkutella.
Jos et tiedä mitä syöt, on vaikeaa laihduttaa terveellisesti. Seuraavaksi itket palstalla puolen vuoden päästä, että olet laihduttanut jo kuukausia eikä paino ole tippunut kuin 2 kiloa. Eihän siinä mitään, jos tavoite on kolmikymmppiselle olla 50-vuotissynttäreillään normaalipainossa, mutta aina vaikeammaksi laihduttaminen käy kun ikää tulee - aineenvaihduta hidastuu ja tulee kaikenlaisia sairauksia. Lisäksi kun laihtuu, laihtuminen hidastuu tai lopuu jollei osaa tarkkailla niitä kaloreitaan.
Ei tuollaiseen kysymykseen voi vastata, jollet edes tiedä kertoa kulutustasi ja syömiäsi kaloreita.
Meistä kukaan ei ole vastuussa sinun laihtumisestasi ja lihomisestasi, vain sinä itse vastaat siitä. Kun saat neuvoja jotka eivät sinua miellytä, ikävää vain itsellesi että tyrmäät ne. Täällä on tietoa ja taitoa kuinka kilot pysyy kurissa, sinullahan sitä ei ole joten kannattaisi ottaa opikseen.
Mulla, ylipainoisella herkkup:llä, on helpointa jos en syö karkkia yhtään. Sitten lipsun, kun kaikki muutkin saa. Annoskoko suurenee ja laihtuminen loppuu.
Itse olen sitä mieltä, että laihduttaa sitä kuinka tosissaan, ei makeaa voi kokonaan pois jättää, etenkään kun on siitä niin riippuvainen. En voi ajatella olevani puolisen vuotta laihiksella ja ilman suklaata, ja syödessäni sitä, minulla ei olisikaan tarpeeksi potentiaalia laihdutukseen...?
Minulla on lupa syödä makeaa 500 kcal viikossa. Ja tämän pyrin jakamaan 1-2 osaan. Yleensä se kuitenkin osuu perjantaihin, jolloin ostan esim. pari suklaapatukkaa. Asiantuntijat suosittelevat, että laihdutuksen aikana olisi hyvä syödä tummaa suklaata. Siispä otan jonkun tumman suklaan, ja toisen patukan saan itse valita! Niitä on ihana nauttia sitten kotosalla. ;) Jos kaupassa tarttuukin kokonaiseen suklaalevyyn, kannattaa miettiä KAHDESTI "syönkö tämän nyt hyvällä omalla tunnolla." Mihinkään lenkkiin ei kannata tyydyttäytyä, sillä 1200 kcal on PALJON enemmän kuin 500 kcal.
Jos koen, että tuo 500 kcal on liikaa, voin aina jättää sen ns. pakollisen iltapalan pois, jolloin kalorit menevät melko tasan. Yhden päivän poikkeus viikossa ei haittaa.
Ja todellakin olen itse aivan hirveä syömään suklaata. Voisin vaikka vetäistä 2 levyä suklaata vartin sisään. :D Mutta näin ei saa enää käydä!
Tsemiä meille! :)
Taas kerran minäkin olen sen "aloittamisen" kimpussa. Ole 50vuotias, joten herkutteluun ja kulinarismiin taipuvaisena on jo tullut muutaman kerran elämässä tehtyä ryhtiliike ;) Oma ylipainoni on pahimmillaan ollut (vain ? ) 15kg, ja puhutaan jojoilusta mitä tahansa, katson, että jos olisin välttänyt jojoilua, ylipainoa olisi varmaan /-70kg...
Itse olen siis pudottanut sen /- 10kg laskemalla kaloreita, painonvartioiden ohjeilla, vähähiilihydraattisella jne ja tavoitteeseen on aina päästy. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että valtavaa itsekuria vaaditaan ensimmäisellä kahdella viikolla. Sen jälkeen katoaa mieliteko makeaan, niin uskomatonta, kuin se onkin.
Puuttumatta sen enempää erilaisiin ruokavalioihin (jokainen päättäköön tämän asian itsensä kanssa) nopeimmin MAKEANHIMO katoaa välttämällä aluksi sokeria ja kaikkia viljatuotteita (leipä, pasta, riisi jne) noin 2viikkoa. Miten sitten aluksi saa itseään saa niskasta kiinni, onkin se suurin ongelma.
Onko paras keino "luvata itselleen" palkinto, jos kaksi viikkoa selviää? (palkinto vois tietysti olla muuta, kuin ruokaa) Onko parempi koittaa "aivopestä" itseään ajatustasolla? Onko keino ottaa kaverin kanssa vedonlyöti tms?
Mitä sitten tilalle, varsinkin alkuun, kun sortumisvaara on pahimmillaan? Itse olen joskus antanut luvan "sokerittomaan" pastilliaskiin/vrk. Sokeriton on tässä kohtaa vähän harhaanjohtava, sillä usein ne sisältävät jotain siirappia tms. eikä keinomakeutusaineetkaan ole kovin terveellisiä. Joskus olen selvinnyt kaakaolla, jonka makeutan Stevialla (luontaistuotekaupoista) Tähän siis on käytettävä oikeaa makeuttamatonta kaakaojauhoa, eikä mitään valmisseosta. Leivänhimoon olen halkaissut tuorekurkun pitkittän, päälle juustosiivu... jne. Laittakaahan onnistuneet omia vinkkejänne lisää!
Tärkeintä tosiaan on saada oma päänsä siihen pisteeseen, että se kriittinen 2viikkoa onnistuisi ilman herkkuja. Sen jälkeen kaikki helpottuu, sillä mieliteot todellakin katoaa.
Uskon että monella auttaa juuri tuo ettei luovu kokonaan makeisista, mutta minun on pakko luopua kokonaan kaikista herkuista, jolloin pääsen ns. makeisriippuvuudesta eroon. Itseasiassa taidankin aloittaa pienimuotoisen herkkulakon heti huomenissa, tuntuu että viime aikoina on tullut herkuteltua vähän liiankin usein ja syötyä myös, hupsista.
Laihdutus ei ole kivaa ei, mutta teidän pitääkin tähdätä ELÄMÄNTAPAMUUTOKSEEN JA TERVEELLISEEN RUOKAVALIOON, jonka kylkiäisinä paino tippuu.
PALJON vihanneksia, proteiinia ja rasvaa, vähemmän hiilareita. Näin elän itse, ja vaikka en koskaan ole ylipainoinen ollut, pyöreyden sain näin pois. Lisäksi kuntosalia 5krt viikko, uintia ja kävelyä miten näin kesällä sattuu :)
Saatan ehkä kuulostaa ilkeältä (sorry, nothing personal), mutta itse te olette itsenne tuohon kuntoon päästäneet. Se on tasan teistä kiinni, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Kysykää itseltänne jo kaupassa:
"Tarvitsenko todella tämän?"
"Paljonko tulen tätä syömään? Pystynkö pitäytymään siinä?"
"Tekeekö tämä todella minulle hyvää?"
Herkkuja voi korvata aika monella tapaa, ja näin elää ilman totaalista herkkubannia. Marjoja ja rahkaa sekaisin = terve, herkullinen herkku. Uuniomena johon laitetaan turkkilaista jugurttia ja kookoshiutaleita.. NAM!
Niin, ja vähähiilarinen ruokavalio ei tarkoita ainakaan omalla kohdallani sitä, että olisin missään välissä nälissäni. Yllättävää kyllä, en ole himoinnut pitsoja, pastoja yms vaikka ennen maistuivat.
Oli miten oli, toivottavasti saavutatte tavoitteenne ja pysytte terveinä!
Mulla auttoi proteiinien lisääminen, reilusti ja hiilareiden vähentäminen. Makeanhimo hävisi viikossa.
Kannattaa liittyä Kiloklubi-palveluun. Ei maksa mitään ja ruokapäiväkirjaa pitämällä nettisivuilla näkee helposti missä menee syömisissä pieleen, eli mistä herkuttelun tarve mahdollisesti johtuu. Samalla oppii syömään oikein, terveellisesti ja ennen kaikkea TARPEEKSI. Kun syö liian vähän oikeaa ruokaa tai liian epäsäännöllisesti herkkuhimo iskee helpommin. Kannattaa käydä tutustumassa, itse olen jo kuukauden jäsenyydestä oppinut paljon. Tsemppiä! :)
Minä olen normaalipainoinen (161cm/51kg) ja herkuttelen itse JOKA PÄIVÄ. Varmaan herää kaikilla kysymys miten. No avainsana on KOHTUUS. Jos tosiaan haluttaa suklaata, minähän syön suklaata, mutta vain sen verran, että suurin himo on mennyt pois (ja yleensä tummana, koska se täyttää nopeammin, kokeilkaapa ihmeessä!). No, joskus himon taltuttaa miltei puolikas suklaalevy, mutta sen jälkeen ei kannata tuntea huonoa omatuntoa. Itselläni ennen olisi omatunto kolkuttanut niin lujaa, että vatsaan olisi sattunut, mutta nyt tolkutan itselleni, että kehoa pitää kuunnella, eikö vain? ;) Kun pääsääntöisesti syö hyvin, voi herkutella joka päivä, ainakin minun kohdallani. Mutta kohtuus täytyy muistaa aina. Puolikas suklaalevy ei ehkä kuulosta kohtuudelta, mutta kaikki on minun pääkopassani (ja kehossani) hyvin kun en syö itseäni liian täyteen. Siispä, vaikka suklaata tekisi edelleen jollain tasolla mieli, minä lopetan, ettei tule syödyksi aivan liikaa. Synttäreillä, illanistujaisissa sun muissa kekkereissä riittää muutama karkki, piirakanpala ja puolikas leivos. Pöydät toki notkuvat kaikkea hyvää ja itse olen perso miltei kaikelle mahdolliselle missä on voita ja sokeria, mutta olen oppinut lopettamaan ajoissa. Itsekuria se vaatii, mutta loppujen lopuksi se ei olekaan kovin vaikeaa, kun siihen tottuu. Jos joku haluaa kokeilla, kannattaa siis suosia pääsääntöisesti terveellistä ruokaa (syön paljon hedelmiä, salaattia, vihanneksia, vähärasvaista kanaa, tofua, maustamattomia jogurtteja, kauraa, täysjyvää jne. jne.) mutta jokaiseen päivään mahtuu aina yksi mokkapala tai vaikkapa keksi. Ravintoloissa teen aina niin (myös kotona) että jos tiedän, että jälkiruoaksi pakasteessa odottaa jätski, syön vähän vähemmän ruokaa. Tietysti joku salaattiannoksen santsaus ei aivan jätä samaa kalorivajetta, mikä korvataan isolla jätskituutilla, mutta pääasia, ettei tule syötyä itseään liian täyteen. Jos joku tahtoo siis tätä kokeilla, kokeilkaa ihmeessä! Ja muistakaa liikkua aina silloin tällöin!
Hyviä kesän jatkoja. Toivottavasti ilmoista tulee kohta parempia :/
Kerran viikossa syön pussin irtokarkkia taikka suklaata. Ja joskus tulee viikon aikana myös syötyä joku leivos, jäätelö, muuta herkkuja mutta ei koskaan liikaa :)
Makeanhimoon mulla on sokerittomia pastilleja. Niitä imeskelen hitaasti pitkin päivää. Sit voi pakastaa light mehua, light colaa puikoiksi tai kuutioiksi ja imeskellä niitä.Sit puren xylitol purkkaa. Kun se on suussa ei muuta voi laittaa. Himosta en ole päässyt eroon kokonaan mut se on vähentynyt kun olen vähentänyt syömistä. Ai miten? Kun kauppaan mennessä vaan päätät kävellä sen makeishyllyn ohi, niin ei ne itekseen tuu sieltä mukaan. Varon ihmisiä jotka koettaa lihottaa mua. Vaikka millä tekosyyllä ne tarjoaa mulle herkkuja, et pysyisin läskinä ja jatkaisin niitten kanssa pullan puputusta. Ei kaikki oo todellisia ystäviä.
Joillain ihmisillä on todellakin tarve "lihottaa" muita. "Kyllä sinä nyt tuollaisen voit ottaa!" ja kamala syyllistäminen päälle. Kateellisia ja katkeria ihmisiä, pelkäävät että joku heitä huonompi on kohta heitä parempi.
Laihduttajalla on ihan eri tilanne kuin normaalipainoisella. Laihduttajan on syötävä vähemmän kuin sen normaalipainoisen, jotta kilot tippuu. Voi olla että kaikki eivät ymmärrä tätä.
Purukumi on hyvä makeanhimoon, mutta paljon syötynä kerää ilmaa vatsaan :-/
Tähän on pakko vastata.
Työn luonteesta johtuen mulla työkaverit vaihtuu aika ajoin. Edellisessä työkohteessa oli tapana ostaa perjantai-iltapäivän kahvitauolle pullaa. Ja tietenkin joulun aikaan eri alihankkijat toivat konvehtirasioita tai joulupullia aika ajoin työpaikalle.
Osanutrausaikanani käytös oli välillä aivan törkeää. Jos satuin menemään iltapäiväkahvilla kahvipöytään juomaan kaakaon, niin yleenä pullapitko työnnettiin viimeisenä mun lähelle tai pullapussin suu käännettiin mua päin. Ja se vielä tehtiin niin vaihvihkaa, että en muka huomaisi sitä. Konvehtirasiat käännettiin avonaisina mua kohti. Kerran jopa työnnettiin nenän eteen ja sanottiin että laitetaan siihen houkuttimeksi.
Sitten alkoi vihjailut anoreksiasta, ihmettelyt siitä tuhoaako yksi pulla koko homman. Koska olin osanutrilla ja pidin jokatapauksessa yhden tankkauspäivän viikossa, joulun alla otin hieman rennommin ja kävin joskus alihankkijoiden tarjoamilla lounailla. Ja sitä sitten jaksettiin ihmetellä vielä seuraavana päivänäkin välillä, että mitenkä mä söin ja paljonko nousi paino.
Alussa ei ollut mitään ongelmia, mutta sen jälkeen kun oli lähtenyt se reilu 10 kiloa ja alkoi muutosta näkymään, niin tämä alkoi.
Mua ei nyt parin työkaverin vinoilut paljoa hetkauta, mutta ymmärrän hyvin niitä jotka ovat vähänkin herkemmällä mielellä varustettuja, että se voi ottaa koville.
Mutta sehän on vain sama juttu kuin tupakkalakkolaiselle tarjotaan aina tupakkaa. Itse en edes polta samassa tilassa jossa tiedän olevan jonkin tupakkalakkolaisen. Tai ainakin kysyn ensin, että haittaako jos poltan. Saatikka että tarjoaisin tupakkaa. Mutta kai todellinen syy on siinä, mitä tuossa yllä jo joku sanoikin. Ihmiset ovat kateellisia ja pelkäävät että joku heitä huonompi tai heidän tasoisensa on kohta heitä parempi.
Jätät heti ensalkuun kaiken ylikäsitellyn valkoisen sokerin yms hiilaripaskan pois niin makeanhimo/sokeririippuvuus lähtee.
Tilalle vaikka rahkaa & marjoja tai hedelmiä. Makeanhimon tullessa juo vaikka iso lasi vettä ja ota pala purkkaa.
Mulla kans kylmä kalkkuna auttaa. Siis jätän kerralla kaikki pois. Sama pätee tupakkaan ja viinaan - harva pääsee niistä eroon tissuttelemalla. Viikon päästä et enää muistakaan makeita ja jos maistat, ei ne maistu enää ollenkaan hyvältä. Varo vaan, ettet sitten taas ratkee. Jos tekee mieli makeaa ruoan päälle, otan espresson ja laitan siihen ruokalusikallisen sokeria. Se riittää päivän makeiseksi.
Ei minulla tee juuri koskaan mieli makeita herkkuja. Urheilen joskus useammankin kerran päivässä ja se vie kaiken halun tuhota saavutukset jollain hillomunkilla. Kaupassa suuntaan enemmän vihannesosastolle ja rakastan luonnon omia herkkuja eli hedelmiä. Enemmän tulee mietittyä että mitähän hyvää voisin kropalleni syöttää tänään kuin ahmia jotain kuivia keksejä. Pitsaa joskus tekee mieli mutta senkin voi tehdä melkein terveelliseksi.
Kokeilkaa seuraavaan makeanhimoon todella kypsää ja mehukasta nektariinia tai kypsää luomubanaania!
Ennen kuin aloin liikkumaan saatoin vetää kaksikin fazerin punaista kerralla. Nyt ei onnistuisi, suklaa maistuu todella sokeriselta nykyisin.
Vanha ketju, mutta oikeasti ainoa kunnon vinkkinä sokeririippuvuuden lopettamiseen on se, että se herkuttelu pitää todellakin lopettaa. Ei mitään sokerittomia limppareita, pastilleita, tms, koska aspartaami ja muut makeutusaineet huijaavat aivoja luulemaan syöneensä sokeria -> sinulla on edelleen halu syödä "makeaa". En ymmärrä tuota makean korvaamista, sitä ei tarvitse korvata, vaan se lopetetaan. Mehukeitot, mehut, yms pois, niitä ei tarvita normaalissa ruokavaliossa. Rahkan päälle voi iskeä marjoja/hedelmiä. Syödään 5-6 kertaa päivässä, ei napsita ja piste. Tätä ensi alkuun vaikkapa puolisen vuotta, kunnes on todellakin omaksunut säännölliset ateriarytmit ja terveellisen elämäntavan, sitten voi harkita syövänsä leivoksen vieraiden luona kahvilla. Kotiin ei karkkia siltikään saa raahata, silloin voi lähteä mopo käsistä. Selkärangattomuutta on kaikki muu, sano kuka tahansa mitä tahansa.
Joo o..Syön karkkia kaksin käsin nykyään.Laihdutuksen aikana söin max kerran viikossa yleensä kerran kahdessa kuukaudessa.Karkki on kun tupakka se alkaa maistua paskalta kun on ilman pari viikkoa ja nyttemmin olen
korvannut karkit kaljalla ..kyse on siis sokerista.
Mutta jees samaa ongelma oli ekalla keralla kun laihdutin 7,5 kg/ kk tahtia
jauheliha salaatti systeemillä teki enemmän mieli karkkia.
Kiukulla aina sai se n 6 päivää oltua.
Nyttemmin kilo viikossa/ eli raejuusto mehukeitto 1490 kcal vuorokausi
systeemillä, salaatilla ja muulla kolmen tunnin välein safkaten
ei tehnyt edes karkkia mieli.Kkun se vei päivän kaloreista yli kolmanneksen.
Kaks mars patukkaa naamaan ja oho saatana ei tarvinnut syödä enää
kun 400 kcal sinä päivänä Et kun koko ajan mätti turpaan porkkanaraastetta
tai raejuustoa niin ei siinä kertakaikkiaan jaksanut enää karkkia syödä.
Sitä tein että jos vain mahdollista menin jonoon jossa oli karkkia ja sellaiseen mikä kulki karkkihyllyn välistä ja sit tein tiukan listan kun menin kauppaan ja siinä ei poikekuksia ollut ja jos lipesin niin 1 (yksi) prodepatukka 135 kcal
tai isompi 250 kcal. Ja se oli siinä..Sekin alko maistuun paskalta joten se loppus.
Sokeririippuvaisia on suomessakin noin 35 % koko kansasta ja siihen sairauteen voisi kyllä auttaa joku ammattiauttaja, lääkäri tai vastaava.
Minä suosittaisin kyllä aluksi vaikka jotakin lääkäri Antti Heikkilän kirjaa jossa terveelliset ruokavaliot tuodaan esille.
Mikäli apua ei löydy niin tuloksena on usein tuo ylipaino, diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, sekä syöpä.
Voi tietysti kysyä onko sillä sitten merkitystä miten elämäänsä lyhentää tai itsensä tappaa, mutta kyllä terveenäkin on hyvä olla.
en syö ite ainakaan enää niin paljon karkkia et silloo ku tekee mieli mut sekin rajoitetusti yleensä jääny 2-4 neljään palaan :)
en tiiä miten aina pääsen yli siitä ahminnasta kun yleensä menny paris tunnis karkkipussi tyhjäksi nyt sit yks karkki pussi saattaa kestää viikon tai kuukauden.
aamulla syön n.400 kcal ja sit lämmintä ruokaa joku hedelmä/tee.
Miten olisi niin, että sinulla olisi yksi herkkupäivä viikossa. Pidät vain huolen, että et herkuttele muina päivinä.
Valitse herkkupäiväksi joku sellainen päivä jona muutenkin rentoudut, tällainen käytäntö on auttanut monia pidättäytymään ylettömästä herkuttelusta. Tämä herkkupäivä on monien laihduttajien suosiossa.
Jos laihdutat niin herkkupäivästä voi myös olla hyötyä siinä mielessä, että se nostaa hetkeksi yhden päivän aikana kalorien saannin suuremmaksi ja tämä puolestaan estää kehoa menemästä säästöliekille.