unohtamaan tämän kaiken mitä olen joutunut kanssasi kokemaan. Sinä vain kiusaat koko ajan tehden oloni aina vain tuskaisemmaksi. Kun joku tietäisikin mitenkä paha olo onkaan sinä et siitä välitä. Tiedän millainen olet luonteeltasi eli et osaa tuntea toista kohtaa mitään muutenkuin että saat siitä itsellesi hyötyä silloin väität rakastavasi ja hetken päästä olet aivan kuin minua ei olisikaan olemassa. Itse sanot että haluat eron ja saman tien kuitenkin soitat ettet tarkoittanutkaan sitä niin. Sellaista tunteilla leikkimistä tämä on ollut koko ajan. Tunnen itseni niin huonoksi että kaikki vika on minussa. Tietäisinpä mitä tehdä mistä saada voimaa oikeaan päätökseen. Rakkaus sinuun tuntuu niin vaikealta ja se satuttaa todella paljon.
Koska tulee se hetki että pystyn
suru...llinen
5437
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos teillä ei ole yhteisiä lapsia,älä jää tuleen makaamaan.Kuulostat niin minulta. Itselläni on mises joka halveksii, vähättelee ja haistattelee minua varsinkin kun olemme kahden. Voi häipyä viikoiksi , lähettelee vain solvaus viestejä tai sitten valittaa omaa surkeuttaan.
Kun on aikansa ollut poissa lupaa kaikkea ja kääntää pääni, hyvyyttä ei ylensä viikkoa enempää kestä, kun alkaa sama kierre. Muutenkin olen vuosia ollut pelkkä taloudenhoitaja.
Meillä on kaksi murrosikäistä lasta ja olen henkisesti ja fyysisesti niin rikki että en saa aikaiseksi mitään ratkaisevaa.
voiku miekii tajuisin luovuttaa..... mut se ei vaa oikee oo helppoo, tunteet vetää puoleesa,,, mul on aikalail samnlain homma.....
tunteet ne myöskin vetää puoleensa ja siksi vaikea luovuttaa. Mitenkä ihmeessä pystyy luovuttamaan kun vain hän on se jota ajattelen. Yksipuolinen rakkaus on vaikeinta mitä vain voi olla :(
puhut vähän mut PALJON asiaakii !!!!
Tuollainen on rassaavaa ja ennenkaikkea se syö itsetuntoa. Tiedän kokemuksesta, koska olen elänyt on-off -suhteessa kolmen vuoden ajan. Mies ei yksinkertaisesti kykene sitoutumaan eikä omien sanojensa mukaan itsekkään tiedä mitä haluaa. Eroa tehtiin taas tänä aamuna ja toivottavasti pysymme nyt lujina emmekä enää ota yhteyttä puolin tai toisin. Oma olo on tällä hetkellä ahdistunut vaikka sisimmässäni tiedän, että kun aikaa kuluu näen asiat aivan toisessa valossa. En todellakaan halua olla kenenkään "hätävara" jonka kanssa paremman puutteessa ollaan tai kun siltä tuntuu, että seuraa haluataan. Harmittaa vain se, että luottamus kestävään parisuhteeseen on itseltäni mennyt. Näihin sitoutumiskammoisiin olen törmännyt turhankin useasti eroni (2005) jälkeen. Ilmeisesti miehet eivät käsittele omia erokokemuksiaan vaan antavat omien pelkojensa aikaisemmista kokemuksista vaikuttaa aina vain uudelleen. Mutta elämä jatkuu kaikesta huolimatta ja ehkä jaksan taas uskoa tulevaisuuteen, kun aikaa on kulunut eteenpäin. Jaksamista sinulle!