Olen ollut miehen kanssa yhdessä yli 22 vuotta ja jo pari vuotta olen miettinyt että erotako tästä miehestä koska suhde on niin vaikea. Lapsia on kaksi, toinen asuu jo omillaan ja tytär 14v. vielä kotona.
Liiton ongelmat ovat minusta siinä, että mies ei ota vastuuta perheen asioista eikä ajattele muita kuin itseään ja omia tarpeitaan. Hän on yrittäjä ja minä teen satunnaisesti töitä miehen firmassa. Mies sanoo, että se riittää kun hän elättää perheen, muuta häneltä ei voi vaatia. Vaatimukseni koskevat murrosikäisen tyttären kasvatukseen osallistumista, kodin yhteisten asioiden hoitoa ja suhteen hoitoa. Mies haluaa vaan istua tietokoneella kun tulee töistä ja juoda kaljaa sekä saunoa itsensä kanssa ja se ei minusta hyvään perhe-elämään riitä!
Lisäksi hän lupailee erilaisia asioita minulle ja tyttärelle sekä naapureille mutta ei kuitenkaan täytä lupauksiaan. Hän lupaa esim. tehdä tyttärelle hevostallin, kentän eikä siltikään tee asioiden eteen mitään. Kun häneltä kysyy että milloin nämä tapahtuvat ihan konkreettisesti, hän löytää monia "järkiperusteita" miksi niitä ei kannata tehdä ollenkaan!
Kun yritän puhua näistä asioista miehelle, mies vetäytyy täysin omaan kuoreensa eikä enää puhu mitään. Tämä saa minut hermostumaan koska tuollainen käytös on minusta vastuun kiertämistä: kun vaan tuijottaa yhteen pisteeseen ja on täysin reagoimaton, ei tarvitse ottaa vastuuta omista teoistaan tai tekemättä jättämisistään! Ainoa mitä mies voi sanoa on että enkö voi hyväksyä vaan häntä sellaisena kuin hän on. Lisäksi hän voi mököttää vaikka viikon jostain asiasta ja alkaa sitten syyllistää minua että olen mykkäkoulun pitäjä.
Lisäksi mieheni on hyvin epäsosiaalinen: hän ei halua vierailla missään ja kun meille tulee vieraita, hän ei edes puhu niiden kanssa vaan vetäytyy omiin oloihinsa. Hänellä ei ole myöskään yhtään ystävää, muutama kaveri harrastuksien kautta. Itse olen taas hyvin sosiaalinen ja pidän ihmisten tapaamisista mutta mieheni suostuu puhumaan harvan ystäväni tai sukulaiseni kanssa. Tuollainen käytös on minusta loukkaavaa ja osoittaa huonoja tapoja.
En tiedä mitä tehdä koska liitossa on kuitenkin hyviäkin puolia enkä haluaisi muuttaa pois yhteisestä, kauniista kodistamme maalla. Hyviä puolia liitossa on se että kun emme puhu ongelmista niin meillä voi mennä ihan mukavasti. Kuitenkin käsittelemättömät ongelmat kummittelevat jossain takana.
MIllaisen mallin annan tyttärellemme avioliitosta kun kestän tuollaista käytöstä?
Liiton ongelmat ovat minusta siinä, että mies ei ota vastuuta perheen asioista eikä ajattele muita kuin itseään ja omia tarpeitaan. Hän on yrittäjä ja minä teen satunnaisesti töitä miehen firmassa. Mies sanoo, että se riittää kun hän elättää perheen, muuta häneltä ei voi vaatia. Vaatimukseni koskevat murrosikäisen tyttären kasvatukseen osallistumista, kodin yhteisten asioiden hoitoa ja suhteen hoitoa. Mies haluaa vaan istua tietokoneella kun tulee töistä ja juoda kaljaa sekä saunoa itsensä kanssa ja se ei minusta hyvään perhe-elämään riitä!
Lisäksi hän lupailee erilaisia asioita minulle ja tyttärelle sekä naapureille mutta ei kuitenkaan täytä lupauksiaan. Hän lupaa esim. tehdä tyttärelle hevostallin, kentän eikä siltikään tee asioiden eteen mitään. Kun häneltä kysyy että milloin nämä tapahtuvat ihan konkreettisesti, hän löytää monia "järkiperusteita" miksi niitä ei kannata tehdä ollenkaan!
Kun yritän puhua näistä asioista miehelle, mies vetäytyy täysin omaan kuoreensa eikä enää puhu mitään. Tämä saa minut hermostumaan koska tuollainen käytös on minusta vastuun kiertämistä: kun vaan tuijottaa yhteen pisteeseen ja on täysin reagoimaton, ei tarvitse ottaa vastuuta omista teoistaan tai tekemättä jättämisistään! Ainoa mitä mies voi sanoa on että enkö voi hyväksyä vaan häntä sellaisena kuin hän on. Lisäksi hän voi mököttää vaikka viikon jostain asiasta ja alkaa sitten syyllistää minua että olen mykkäkoulun pitäjä.
Lisäksi mieheni on hyvin epäsosiaalinen: hän ei halua vierailla missään ja kun meille tulee vieraita, hän ei edes puhu niiden kanssa vaan vetäytyy omiin oloihinsa. Hänellä ei ole myöskään yhtään ystävää, muutama kaveri harrastuksien kautta. Itse olen taas hyvin sosiaalinen ja pidän ihmisten tapaamisista mutta mieheni suostuu puhumaan harvan ystäväni tai sukulaiseni kanssa. Tuollainen käytös on minusta loukkaavaa ja osoittaa huonoja tapoja.
En tiedä mitä tehdä koska liitossa on kuitenkin hyviäkin puolia enkä haluaisi muuttaa pois yhteisestä, kauniista kodistamme maalla. Hyviä puolia liitossa on se että kun emme puhu ongelmista niin meillä voi mennä ihan mukavasti. Kuitenkin käsittelemättömät ongelmat kummittelevat jossain takana.
MIllaisen mallin annan tyttärellemme avioliitosta kun kestän tuollaista käytöstä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihan niin, minä lähdin kun tunsin nuo tunteet. Ikinä en ole katunut sitä ja olen tänään onnellinen ihminen täynnä suunnitelmia ja teen matkoja silloin kun huvittaa ja käsken vieraita silloin kun sopii ja kyläilen itsekkin. Jos mies luulee että se elättäminen riittää niin silloin ei hänellä ole mitään käsitystä naisesta ja perheestä. Minulla oli myös koti jota rakastin, mutta niitä koteja voi perustaa itsekkin. Se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.
Liittonne vaikuttaa todellakin lähes kelvottomalta, sinun kannaltasi. Kun ajattelee, että käsittelemättömät ongelmat alkavat kummitella viikko viikolta, kuukausi kuudelta ja vuosi vuodelta yhä enemmän, se vaikuttaa teihin kaikkiin, kodin ilmapiiriin tuhoavasti. Sinuun ja etenkin tyttäreenne. Mahdollistat miehen asiattoman käytöksen "hyväksymällä" hänen vaikenemisensa.
14v tyttären kasvatus alkaa olla jo melkolailla pulkassa. Pientä hienosäätöä vielä tarvitaan. Enää on ihan turhaa odottaa miehen panosta lapsen kasvatukseen.
Koska et käy töissä muualla kuin miehen firmassa satunnaisesti, niin mies kuvittelee omistavansa sinut. Olet taloudellisesti riippuvainen hänestä. Kannattaisikohan sinun hakeutua töihin?
Kuulostaa siltä, että olet kohdannut NARSISTIN. Itse olen hiljattain päässyt eroon narsisti-miehestä (onneksi ei lapsia). Hän oli myös kuvauksesi kaltainen erilleen vetäytyvä, vastuuton ja alkoholiongelmainen mies. Yhdenkään naisen tarvi sietää väkivaltaa, ei henkistä eikä fyysistä, missään muodossa. (kokemusta on). Ota selvää narsismista! Hyviä kirjoja ovat mm. Raimo Mäkelän kirja: Naamiona terve mieli- miten kohtaan luonnehäiriöisen sekä Robert D. Haren: Ilman omaatuntoa.
Voimia sinulle ja tyttärellesi! Ero-päätös on sinun, mieti rauhassa asiaa. Omasta mielestäni on parempi elää yksin, kun elää yhdessä narsisti-miehen kanssa.
Miehen kauhein asia on nalkuttava akka, joka on jo parhaat vuotensa ohittanut ja pihtaa, joten tuskinpa ap, miehellesi kovin kovaa karhunpalvelusta teet, vaikka lähdetkin muualle asustelemaan ja haet eroa.
Asia on näin, vaikka se julmalta kuulostaakin, mutta hyvin yleistä.
Ei teissä vanhoissa akoissa ole enää mitään, mikä miestä viehättäs, joten mukavampi on katella koneelta vielä nuoria innokkaita naisia, runkkailla ja keskustella sympaattisempien naisten kanssa, kuin kauan naimisissa olevan hapannaama-raakin.
Valitettavasti tuo on totta.
Miksi on alkanut parisuhteeseen jos mies ei osaa hoitaa sitä ja kun yhdessä ollaan niin pitää ottaa ne parisuhteen huonotkin puolet huomioon ja olla läsnä arjessa ja itse miehenä naureskele kaverieden ongelmile lapsien kasvatuksessa ja itselläni tytär kohta 17v eikä ole ollut mitään ongelmia kun ei tee liian tiukkoja sääntäkä niin pääsee helpommalla.
Alkoholistimiehestä minäkin erosin, mutta ihme kyllä, heti uusi nainen halusi hänet..,toivon heille onnea!