Tyottomyys ei todellakaan ole oma vika tassa maailmassa.
Jostain vahan paremmin toimeentulevista tulee aivan kasittamattoman ylimielisia...
ne alkaa hokeen et american dreem on mahdollisuus kun vain itse yritat eteenpain.
Totta se kylla on.
Jos ei yrita niin ei oo mitaan.
Mutta se ei aina riita etta yrittaa.
Miettikaa nyt Suomea...
puoli miljoonaa tyotonta.
Ja 50000 avointa tyopaikkaa.
Ja naa jobit ei oikeesti oo mitaan american dreamia monestikaan.
Hyvin kaukana siita mita silla tarkoitetaan.
Jostain vahan paremmin toimeentulevista tulee aivan kasittamattoman ylimielisia...
ne alkaa hokeen et american dreem on mahdollisuus kun vain itse yritat eteenpain.
Totta se kylla on.
Jos ei yrita niin ei oo mitaan.
Mutta se ei aina riita etta yrittaa.
Miettikaa nyt Suomea...
puoli miljoonaa tyotonta.
Ja 50000 avointa tyopaikkaa.
Ja naa jobit ei oikeesti oo mitaan american dreamia monestikaan.
Hyvin kaukana siita mita silla tarkoitetaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kummasti muuten nuo kaikkein parempiosaisimmat ja rikkaimmista perheistä (kuten Piia-Noora 'Piitu' Kauppi) ovat kaikkein innokkaimmin markkinoimassa tuota "oman onnen seppä" menetelmää. Mitäs omaa onnea se on kun sekä omassa että puolison suvussa on rahaa kuin roskaa ja itsellä sekä puolisolla on huippuammatti varakkaalla alalla. Hyväksyisin Piitun möläytykset jos hän olisi pohjalta noussut moiseen. Mutta eipä ole, rahaa ja mahdollisuuksia on ollut jo pienestä pitäen. Kultalusikka suussa syntynyt pitäköön suunsa kiinni oman onnen seppyydestä (uih, onko tuommoista sanaa olemassa?)
nyt tiedetään etti tuota lausetta käytä kun ne joilla on aina mennyt hyvin elämässään. Ne eivät tiedä siitä kolikon toisesta puolesta yhtään mitään. Näkevät ainoastaan oman elämänsä ja osaavat itsekkyyttään verrata toistenkin elämistä ainoastaan ja vain siihen. Suppeakatseista porukkaa nämä oman onnensa sepät ovat. Ei niistä kannata välittää, jatkaa vaan omaa elämistään kuten ennenkin, toivoo parasta ja pelkää pahinta.
Jopa Jenkkilän ihmemaalla on sitten Clintonin aloittaman sosiaaliturvajärjestelmän romutuksen jouduttu toteamaan, että ei sellaista unelmaa ole ollut olemassakaan.
Köyhille on kyllä töitä, mutta riittävään toimeentuloon saa painaa kolmea työtä jatkuvalla syötöllä. Aamuvuoron ajat taksia, illaksi Mäkkärin kassalle ja yöksi siivoamaan, parin tunnin unet ja sama rumba uudestaan. Siinä sitä unelmaa.
Rags to Riches -ajattelu ei yksinkertaisesti toimi. Tai sitten sen hinta on inhimilliseltä kannalta liian korkea. (1 menestyjä vastaan 10.000.000 häviäjää...)
Työttömiä hieman vajaat 290.000.
Mikähän vika tuossa yhtälössä on?
Korjailen vain
...mutta eikös tuo muoti ole ollut korjailla lukuja alaspäin a la Tilastokeskuksen "luvut".
Parempi noin korrektimpaan suuntaan, eli kannattaa huomioida kaikenkarvaisilla työnhakukursseillakin olevat...
Se on kuule tilasto virhe. Kyllähän töitä on. Me suomalaiset vain tulimme niin laiskaksi tuon 90-luvun alun lamakauden jälkeen, ettei meille enää kelpaa työ. Palkkaakin hitto vaaditaan, vaikkei raha tee onnelliseksi – sanovat ainakin ne, joilla sitä on.
Totta on, että töitä kyllä on.
Yhtä totta on, että palkanmaksuhalut puuttuvat.
Jokainen voi mennä parturoimaan naapurin nurmikkoa tai keräämään risuja metsään. Työtähän sekin on. Muistakaa vain varoa vihaista naapuria tai maanomistajaa...