Eron alussa saattaa iskeä myö vääränlainen vapauden tunne. Jonkinlainen kuvitelma siitä, että eroamalla saa takaisin ajan ennen perhettä, uuden nuoruuden.
Menikö jollakin näin mukavasti?
Menikö jollakin näin mukavasti?
Eron jälkeinen "uusi nuoruus"
Miten kävi?
261224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Eroamalla sain takaisin eräänlaisen vapauden monien velvollisuuksien taakasta.
Paljon uskon olevan harhaa eroavilla ihmisillä. Sillä mitään elettyä ei saa pois, kuten ei nuoruutta saa takaisin. Muutokset liitossa saavat ihmisen ajattelemaan entistä aikaa parempana, asiat ovat vain kultaantuneet.
Vaikeuksia varmasti tulee enemmän useimmille, talouden huolet ovat moninkertaiset, kuten lasten kanssa eläminen. Uudet suhteet eivät tule tuomaan rahojaan ei huoltamaan lapsia, heillä on vain viihde ja seksi usein mielessä. Saattavat tulla jopa laskelmoiden hyväksikäyttämään.
Ihmisen kannattaa aina miettiä ennen suhdetta, mitä siltä odottaa ja ottaa selvää minkälainen ihminen on uusi suhde. Ei mitään kiirettä saman katon alle ja rauha myös öisiin vierailuihin, nehän yksinomaan kuluttavat vain väsynyttä ihmistä.
Nämä ovat hyvin vaikeita asioita eikä niihin kannata ryhtyä hetken mielijohteesta eikä vallankaan koston halussa. Kannattaa hieman itsekin laskelmoida asioita ihan itsensä kannalta.
Kuka odottaa saavansa eron jälkeen nuoruutensa takaisin? Tai edes haluaisi sitä? Minä en ainakaan, eikä kukaan eronnut ystäväni/tuttavani. Vai olemmeko vain sen verran hyvämuistisia? Ei nuoruuskaan ollut mitään kulta-aikaa. Jokaisella oli silloinkin murheensa, ja usein ne olivat silloin jopa suurempia ja vaikeampia kuin keski-ikäisisinä.
Pitää muistaa, että ero on monelle helpotus eikä murhe. Oma taloudellinen tilanteeni kohentui eron jälkeen, vaikka elän kahden teini-ikäisen lapsen kanssa. Ei tarvitse enää kustantaa exän elatusta, joka olikin suurin kuluerä. Ihan naurattaa lauseesi "Uudet suhteet eivät tule tuomaan rahojaan..." On todella fantastista, että uusi miesystäväni kustantaa itse omat kustannuksensa :). Tarjoaa usein minulle ja toisinaan lapsillekin esim ruuat ravintolassa. Ex ei koskaan.
Onko sinulle tullut mieleen, että moni liitto perustuu ainakin toisen taholta laskelmoituun hyväksikäyttöön?Liitossa ei ole myöskään mitään estettä sille, etteikö kumppanilla olisi mielessä ainoastaan viihde ja seksi. Seksi on hieno asia, mutta huonossa suhteessa siitäkin tulee ällöä. Kun se häiritsee tarpeeksi, sen lopettaa kokonaan.
Kuten sanoit, uudessa suhteessa tärkeää on nimenomaan miettiä mitä siltä odottaa ja opetella tuntemaan toinen ihminen. Minulle on erittäin tärkeää, että mies osaa keskustella ja hänen kanssaan voi sopia asioista normaalisti. Jos vielä seksi toimii vuorovaikutteisesti ja vähintään tyydyttävästi :), niin muuta ei hyvään suhteeseen tarvita.
Ja mikä tärkeintä, ainakin omalla kohdallani MASENNUS kaikkosi mieheni myötä!
Helpotus on niin suuri, etten edes ole kaivannut sen kummempaa uutta suhdetta, olen niin nauttinut tästä vapauden tunteesta, ilosta, joka on palannut elämääni vuosien tauon jälkeen ja viehättävyydestäni, jota en muistanut avioliitossani kiituutellessani enää omaavanikaan!
Lapset ovat opiskelijoita ja vierailevat kumppaniensa kanssa luonani viikottain ja
mikä tärkeintä: OLEN ONNELLINEN!
En muistanut enää tuota tunnetta ollenkaan, aamulla herään hymy huulillani ja illalla menen nukkumaan hymyillen.
Sinulle AP: miten voit edes kuvitella, miltä muista eronneista tuntuu? Mietitkö kuitenkin itsekkin kohdallasi asiaa, kun se tuntuu sinua noin vaivaavan?
Oletko heikko, etkä tunne pärjääväsi yksin, joten pelkkä riippuvuusuhde kelpaa sinulle?
Minä sain koko elämäni takaisin!
Jes jes jes!!! Näin se menee.
Nyt on ihana oikeanlainen vapaudentunne. Esimerkiksi sanoinkuvaamattoman ihanaa, kun voi aina tulla kotiin vapaasti, hyvällä mielellä. Ei ole exää häiritsemässä, määräilemässä ym. mikä rasitti mielenrauhaani vuosikaudet. Nyt vasta, vuosi eron jälkeen ymmärrän miten älyttömän paljon energiaa kuluttaa huono parisuhde.
Miehillähän liitossa usein elämä vallan mainiota. Ei tarvi osallistua kotitöihin (vaikka usein sotkee eniten) seksiä saa aina silloin tällöin vaikka ei tarvi mitään asian eteen tehdä... naiselle tuo on vankila, miehelle hotelli. Ja kun ero tulee, nainen vapautuu ja mies joutuukin hotellielämästä karuun todellisuuteen. =D
Tuo oli omalla kohdallani aivan totta!!
Alkuvuosina muka osallistui joskus imurointiin ja mattojen puhdisteluun, mutta kun lapset syntyivät, alkoi viihtyä enempi työpaikallaan, eikä tainnu montaa iltaa olla koko liiton aikana, etteikö olisi ylitöihin jäänyt....koneelle istuksimaan tai illanviettoihin akkojen kanssa siellä.
Kotona sai vaimolta vaivatonta seksiä, että olisi edes sen voimalla joskus hyvällä tuulella kotonakin ollut ja lasten parissa leikkinyt edes joskus.
Mutta ei sitä tuollaista touhua vuosikymmeniä jaksa, tulee se sekin aika, että lapset kasvaa ja nainenkin haluaa jotain itselleen.
Eron jälkeen olen tuntenut vain helpotusta. Työni olen nyt tehnyt!
Lapset ovat isoja ja pärjäävät, asiansa ovat suht,hyvin ja uhrausmentaliteetin saan heittää roskakoriin!
Nyt on aikaa itselleni ja tehdä niitä asioita, mistä jäin paitsi!
Liian kaukaksi aikaa jäin tuollaisen suhteeseen, mutta kun olin niin velvollisuuden tuntoinen äiti.
On se miehellekin todella ankeaa kuunnella jatkuvaa nalkutusta ja valitusta. Saa raataa niskalimassa ja kotona on yhtä helvettiä. Vaimo tuhlaa kaikki rahat ja nalkuttaa, ettei rahat riitä. Sitten jos tekee ylitöitä, että pystyy maksamaan vaimon aikaansaamat laskut, niin valitetaan, että työ on sinulle rakkain asia maailmassa.
Joo, tuokin on varmaan totta, mutta ei ainakaan minun kohdallani, olin tosi visu äiti ja tein suurimman osan vaatteistakin itse, kun olen ompelija. Huonekalutkin verhoilin itse ja olen kova kierrättään ja kirpputorien vaki-asiakas, joten meillä ne miehen ylityöt ei todellakaan olleet mitään "vaimon laskujen" takia tehtyjä.
Nalkutusta tuli varmaan, kun mies koteutui fritsut kaulassa, mutta luulenpa, että kummallista olisi ollut, jos en olisi nalkuttanut moisesta, varsinkin kun sitä pesää sai aivan tarpeeksi kotonakin..
ei aina joudu mies huonompaan elämään, jos on jo uusi katsottuna valmiiksi, ja uusi nuoruus alkaa, vanhaa ei enää muista edes...
Ei se mikään "uusi nuoruus ala", vanhalla miehellä, vaan uusi elämä!
Tuo on juuri se harha, mistä romahtaa nopeasti alas, jos luulee nuortuvansa uuden pillun päällä. Aikansa kutakin, huuma menee ohi ja rypyt on edelleen siellä naamassa ja enempi tulee, kun alkaa mietityttään, missä se nuorikko milloinkin viipyilee aina vain myöhempään...
jaa, meillä taas kävi niin päin että ex-vaimoni ei paljon vaivautunut tekemään kotitöitä ja eron jälkeen oma taakkani helpotti huomattavasti. ei ole enää yksi iso lapsi sotkemassa kotia ja aiheuttamassa lisätöitä. myöskään ei tarvitse enää alistua kyseisen henkilön mielenoikkuihin sekä "elämän rakkauksiin" kun laittoi hänet kiertoon. tosin eron jälkeen exälleni on iskenyt tämä uusi nuoruus sekä hillitön vapauden kaipuu. tosin jännää on se, että minulle ei suoda lastenhoidolta yhtään ainoata vapaapäivää vuodessa, on joko työ tai lapset.
Vaikka lapset eron jälkeen jäivätkin sinulle, kyllä toisenkin vanhemman pitää vahtia lapsia ainakin joka toinen viikonloppu.
Exä (ukko) ei katsonut lasten perään kuin pari iltaa parissa kuukaudessa ja valitti kaikille että olen lykännyt lapset hänen harteilleen kokonaan ja vietän villiä elämää. No, asian oikean laidan tietäneet naureskelivat vaan noille jutuille. Ukkopa viettää miten haluaa aikaa uuden naisystävänsä kanssa eikä siinä lapsia muisteta. Lapsia ottaa luo kun nainen ei ole tulossa tai kun tietää ettei minun miesystäväni ole tulossa.
Tavallaan on ukko kiusanhenkisyydellään tehnyt palveluksenkin, miesystävä on tutustunut perhe-elämääni suoraan ja kahdenkeskiset hellittelyt hoidetaan kun lapsilla on välillä toinen lastenvahti. Ei usein, mutta eipä se seksi meillä olekaan suhteen pääasia ja suukotellaan sekä halaillaan ja pitää minua kainalossaan ihan muutenkin. Kun miesystävä on luonani, ollaan ja mennään lapseni mukana. Kumma juttu. Miesystävääni monet paikkakuntalaiset luulevat lasten isäksi, ex kun ei millään tapaa osallistunut lasten asioihin avioliiton aikana. Kukaan opettajakaan ei ole häntä nähnyt. Silti ex pitää itseään erinomaisena isänä ja siippana ja ihmettelee miksi jätin hänet. Syyttää suurten rahojen tuhlailusta vaikka elin säästeliäästi ja ne rahat jotka sain säästettyä, hän tuhlasi ostamalla jonkun täysin turhan jutun, esimerkkinä: Myin metsäni, hän sai päähänsä ostaa moottoripyörän! Mitä kolmen lapsen isä tekee moottoripyörällä. Oikutteli ja tiuski kuin pikkupoika niin kauan etten jaksanut enää kuunnella. Lupasi raitistua jos saa sen motskarin. Raitistui, viikoksi. Sen jälkeen raha alkoi taas säännöllisesti menemään päivittäiseen kaljaan ja viikonloppuviinoihin. Minua syyttää siitä että laskut jäi maksamatta. Ostin lapsille ruuat, koulukustannukset, koitin maksaa asumiskulut, lainat... . Ja ukko kehtaa valittaa minun pilanneen kaiken ja rikkoneen perheen, tuhlanneen hänen rahansa. Suuttui kun jäi sen moottoripyöränkin kallis vakuutusmaksu maksamatta. Ostin sillä rahalla lapsille kengät, olen siis huono ihminen.
Joo, kyllä JOTKUT erot on ihan paikallaan..
Kummastakin sukupuolesta löytyy näitä niin "prinsessoja, kuin prinssejäkin", joilla arki lasten kanssa on ihan liikaa...
Harmi, että tulee mentyä naimisiin ja tehtyä ne lapset, ennenkuin OIKEA luonne paljastuu näillä..
Minä halusin eron jälkeen uuden nuoruuden. Minulla nuoruus ja teini-ikä oli yhtä helvettiä. Ei mitään kilttiä ihastumisjuttua silloin ollut eikä poikaystäviä, vaan suoraan lapsuudesta miesten sängynlämmittäjäksi. Eron jälkeen halusin kokea menetetyn nuoruuteni, ja siinä olen onnistunutkin. Sellaista kivaa kaukoihastusta ja jännitystä ollut kuten nuorella pitäisikin olla, eikä mitään seksihommia.
Ehkä jossain vaiheessa kun olen elänyt tarpeeksi kilttiä nuoruutta, voisin kuvitella sitten vähitellen tapailevani jotain miestä. Mutta en vielä. Nautin vapaudestani kun ei tarvitse viihdyttää ketään miestä sängyssä.
Ei tullut uutta nuoruutta, samaa entistä elämää, töitä ja yksinäisyyttä kuten naimisissa olo aikanakin. Kun kaikki ystäväsuhteet avioliiton mukana häipyivät oli opittava elämään itsensä kanssa. Nyt ei sitten enää pitkän avioliiton jälkeen osaa edes puhua vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, menee täysin lukkoon. Ja mitä siellä baareissa tai tansseissa tekee yksin?
jep!
Yhdyn edelliseen. ;)
Mistä löytää vapaa toisen vapaan, joka ei viihdy kapakoissa, ei juo paljon, ei polta,on koti-ihminen( ja vieläpä mielellään), ja ottaa iltaisin kainaloon, eikä vain pelkän seksin merkeissä...?
Hiljaakin osaan olla...
Sen verran syvät haavat ero jätti, että ei ole mitään tunkua parisuhteeseen ja aikakin on ajanut ohi. Seitsemän vuotta erosta ja yksin vieläkin.
Kun alkaa kuuskymppinen häämöttää ja tarjolla olsi kaheksankymppisiä niin ei kiinnosta.
Minulla, kun on 87 vuotias isä, jota käyn päivittäin katsomassa niin miksi rupeaisin hoivasuhdetta pitämään yllä ihan vieraaseen ihmiseen.
Nauroimme isäni kanssa eilen, kun setäni 70 v oli sanonut, että lähtee ettimään itelleen nuorempaa naista, kun edellinen, joka oli vähä päälle 50 v.
Isäni 87v oli neuvonu veljeään, että elä jumalauta mies ota nuorta, että kusessa olet, jos vielä rupee sulle mukuloita värkkäämään. Ihan sairasta meininkiä nykyään.
Olen oppinut jo elämään yksin, mutta katkeruus jäytää kyllä mieltä vieläkin aika-ajoin. Nää juhlapyhät ovat se pahin paikka.
On ihan mukavaa käydä ikäistensä kanssa ulkoiluretkillä hiihtäen ja kävellen ja saada samalla jutella samanikäisten ihmisten kanssa.
Tuo sukupolvien välinen kuilu elämän historiassa on kuitenkin niin suuri, ettei oikein löydy sitä kantavaa keskustelupohjaa asioille, jos keskustelu kumppani on
- 30v. Siihen auttaa ehkä iso varallisuus.
Elämän historia on kuitenkin yksi niistä suurimmista asioista, jotka vaikuttavat meidän käyttäytymiseen koko elämämme ajan. Ja kyllähän meitä yksin eläviä alkaa olla niin paljon, ettemme ole mikään marginaaliruhmä. Ennen se olisi ollut kauhistelun aihe, mutta ei meidän onneksemme enää .
"...Ja mitä siellä baareissa tai tansseissa tekee yksin?.."
No sieltä haetaan sitä seuraa. Kyllä sieltä löytyy, rohkeasti vaan! Alkuun voi olla vaikeaa, mutta kun huomaa että muillakin on, alkaa rentoutumaan. Hymyile vaan, niin sillä pääsee jo pitkälle :)
Ihana vapaus, kuin nuoruusvuosina.
Erostani on nyt pian vuosi aikaa. Tässä vajaassa vuodessa olen toteuttanut enemmän "omia" haaveitani, kuin viimeisen 10 vuoden aikana. Toiset kutsuu sitä uudeksi nuoruudeksi. Minä kutsun sitä elämäksi, jota en koskaan aikaisemmin ole voinut elää.
Noiden haaveiden toteuttaminen on minusta osa avioero prosessin terapiaa. Näin ainakin minulla. Elämään pitää saada "jotain" mukavaa, joka täyttää sen tyhjän osan elämästä, minkä ero tuo. Minullekin avioero toi sen vapauden tunteen, mutta toi se myös sen tyhjän olon tunteen. Välillä yksin oleminen repii sielua, kun tyhjien huoneiden seinät kaikuvat omista askeleistani.
Vaikka kaipaan naista elämääni, en tiedä koska voisin taas asua yhdessä saman katon alla. Ehkä sekin aika vielä tulee vastaan.
On aika tutkia mitä elämä tuo tullessaan.
Kyllä minulla oli erotessa tunne,että pääsen viimeisestä pojastani erilleen.Toiset poikani itsenäistyivät mukavasti ja menivät maailmalle,tämä kutjake miespoika oli rasittava,joten nyt voi itsekukin arvata miltä tuntuu seuranpito MIEHEN kanssa.
Ex on suoraan sanonut kuinka ihana onkaan elämä kun voi joka toisen viikko elää uuden suhteensa kanssa ilman lapsia ja ottaa kiinni menetettyä nuoruuttaan.
Naamaansa aukonut siitä kuinka uusi niin keskittyy häneen!
Hieman toki harmittaa kun tuollatavalla vertaillaan, mutta ei sen ilkeän ihmisen puheet enää lannista mua! Joskus kyllä hieman harmittaa ja lasten puolesta sen muutamat teot surettaa.
Se on sitä alun hulluutta, jossa toisesta ei juuri tiedetä muuta kuin hänbeen keskittyminen, mutta totuus tulee esiin kun huuma haihtuu ja varmasti haihtuu, sillä kukaan ei voi elää tekemättä työtä ja hoitamatta normaaleja arjan asioita ja niissä sitten saattaakin törmätä mihin vain.
Vanha sanonta, kun sutta pakoon, niin karhu tulee vastaan. Ikävä asia, mutta juuri n'äin näissä nuoruuden etsimissä useimmiten käy. Harhaa kaikki tyynni.