Vuorotyö ja elämä eron jälkeen

Moi.
Haluan kertoa omia kokemuksia ja tuntoja avioerosta, sen jälkeisestä elämästä sekä lasten hoidosta eron jälkeen, kun vielä lisäksi työskentelee jatkuvassa kolmivuorotyössä.

Olen eronnut reilu vuosi sitten ja edellisestä avioliitostani on kolme lasta. Avioerossa minulle jä yhden lapsen lähivanhemmuus ja kaksi lasta äidille, meillä on yhteishuoltajuus. Lasten tapaamiset ovat noin 50-50 eli lapset viettävät aikaansa molempien luona.

Olen vuoden aikana tullut siihen tulokseen, että vuorotyötä tekevänä ei voi sitoutua tämän kaltaiseen vuorottelujärjestelmään, koska itselle ei jää laisinkaan ns. vapaa-aikaa jolloin voi ladata akkujaan. Jos vielä haluaa olla lapsilleen oikeasti isä ja tehdä heidän kanssaan asioita joita he haluavat, joutuu käytännössä uhraamaan koko muun elämänsä työlle ja lastenhoidolle. Olen typeryyttäni sortunut siihen virheeseen, että jos lapset ovat halunneet mennä johonkin silloin kun on äidin hoitovuoro ja äitinsä ei jostain syystä heitä vie kyseiseen juttuun, olen järjestänyt töistä vapaata jotta voin viedä lapseni heidän tahtomaansa paikkaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole kuin pari tapahtumaa, ei mitään sellaista, että lapset pääsevät joka paikkaan kun niin haluavat. Olen huomannut, että en saa vastavuoroisesti näitä päiviä tarvittaessa tai pyytäessäni takaisin vaan ne koituvat minun tappiokseni. Ex-puolisoni vapaan kaipuu on liian suuri sekä hän haluaa viettää elämää johon lapset eivät kuulu kuin juuri sen ajan mikä tapaamissopimus vaatii. Se on sinänsä surullista koska sen ajan mitä lapset ovat äidillään, he ovat siellä vain sen takia että sopimus niin vaatii ja itse en voi heistä silloin huolehtia, koska olen töissä.

Tällä hetkellä aion rikkoa tapaamissopimusta tieten tahtoen jotta saan itselleni neljä päivää vapaata jolloin voin ladata akkujani ja levähtää seuraavaa vuoden "rykäisyä" varten. Erinäköisten sattumusten ja tapahtumien vuoksi menetin oman vapaani tältä vuodelta koska olin lasteni kanssa sinä aikana enkä näköjään saa sitä ex-puolisoltani sopimalla takaisin. Ainoaksi keinoksi jää siten erittäin äärimmäinen keino eli tapaamissopimuksen rikkominen ja siitä aiheutuvien seuraamuksien kärsiminen, joista ei ole vielä tietoa.

Te vanhemmat, työskentelette epäsäännöllisissä työmuodoissa tulette huomaamaan, että olette joka asiassa häviäjiä sekä avioeron jälkeen teillä ei ole omaa elämää niin kauan kun lapset ovat pieniä. Tarkoitan tällä sitä, että teillä ei tule olemaan hetkeäkään aikaa käydä missään ja rentoutua. Osaksenne jää maksajan sekä lapsenlikan rooli jotta ex-puoliso saa viettä vapaata elämää.

Toinen vaihtoehto on se, että kovetatte itsenne sekä totuttelette siihen ajatukseen, että tapaatte lapsianne silloin tällöin, maksatte erittäin kovat elatusmaksut sekä järjestelette omat elinkustannukset siihen malliin, että tämä on mahdollista. Itse olen pakostakin ajautumassa tätä vaihtoehtoa kohti ja en tiedä miten jaksan sekä kestän kyseisen asian.

Välitän lapsistani kuitenkin erittäin paljon ja haluan viettää heidän kanssaa aikaa mahdollisimman paljon. Lapsilla on myös oikeus viettää aikaansa kummankin vanhemman kanssa ja molempien vanhempien tulisi olla niin järkeviä, että antavat siihen mahdollisuuden. Molempien vanhempien tulisi myös olla järkeviä siinä suhteessa, että molemmille jää mahdollisuus ladata akkujaan silloin tällöin jotta taas jaksaa antaa lapsilleen mahdollisimman paljon ja huolehtia heistä hyvin.

Te jotka olette ajautumassa avioeroon ja teillä on lapsia, olkaa järkeviä lapsia ja tapaamisia koskevissa asioissa. Olkaa hyvä ja miettikää kokonaisuutta ja sitä, että molemmat vanhemmat jaksavat olla mahdollisimman hyviä vanhempia. Vaikka kostonhalu ja tuska on kuinka kova, olkaa järkeviä ja sopikaa asiat siten, että kaikilla on hyvä olla. Antakaa molemmille vanhemmille myös omaa vapaata, kyse ei kuitenkaan ole kuin muutamasta päivästä. Ottakaa asia siten että saatte olla lastenne kanssa muutaman ylimääräisen päivän ja samalla annatte mahdollisuuden toiselle vanhemmalle ladata itseään, täten lapset saavat itselleen levänneen vanhemman seuraavalle kerralle. Muistakaa, että kun olette reiluja toista kohtaan, silloin myös teitä kohdellaan reilusti. Kaikki kuitenkin koituu lapsen parhaaksi sekä molempien vanhempien parhaaksi.
Kuitenkin tosiasia on se, että lapsen paras hoitaja on oma vanhempi, ei kukaan palkattu lastenhoitaja. Antakaa lapsellenne kaksi tasapainoista vanhempaa ja unohtakaa itsekkyys.

Tekstissä ei tullut kerrottua asioita mitkä ovat johtaneet tähän tilanteeseen ja siitä ei ole oikeastaan mitään hyötyä ja pitää muistaa että joka asialla on kaksi puolta.