esitietoa
ollaan uusioperhe johon kuuluu yksi yhteinen pieni vauva.
elämämme on kaikin puolin kunnossa ja olemme onnellisisa.
tai oli?
mä tein yhden erittäin typerän tempun (ei ole kyse pettämisestä). mutta miehen luottamuksen petin. asia on sellainen jonka joku toinen ihminen ei välttämättä pitäisi kovinkaaan pahana. mutta miehelleni se oli äärimmäisen paha teko. hän on ihan murtunut ja eittäin suuttunut. uhkaa erolla ja sillä että vie lapsen mukanaan.
teko on sellainen että osittain se ei ole tapahtunut tietoisesti, eli minusta riippumattomista asioista. tätä tekoa ei kukaan haluaisi tehdä koska jo asia pelkästään on nolo. asiaan liittyy alkoholi. minä käytin ja siitä syntyi pahat seuraukset. (en ole alkoholisti, käytän erittäin vähän, nyt karkasi mopo)
oloni on kamala, mitään en kiellä ja kadun todella tekoani. tiedän että minun on nyt vain asia kärsittävä ja se olkoon opetus minulle. miehelleni ei tämä tunnu riittävän, hän meinaa tehdä elämästäni ********ä (sanoo kylla rakastavan ja välittävän minusta mutta ei voi elää asian kanssa).
asia on erittäin tuore. voin pahoin fyyssisestikkin koska pelkään. rakastan tätä perhettäni ja viime vuodet ovat olleet elämäni onnellisimmat ja vielä kun vauva tuli taloon, olen ollut elämääni niin tyytyväinen kuin ihminen voi olla.
en tiedä mitä tällä (sekavallakin) kirjoituksella haen mutta tahdoin nähdä mustaa valkoisella. jos jotakuta kiinnostaa kommentoida tätä, antaa tulla vaikka lokaa, sen olen ansainnut. olen valmis tekemään mitä vain että saisin miehen ymmärtämään että tämä tapahtui minusta riippumattomista syistä.
jos tämä olisi tapahtunut 2 kymppiselle perheettömälle, tätä juttua voisi jopa sanoa huvittavaksi ja tyyliin "onpahan jotain mille nauraa vanhainkodissa".
ollaan uusioperhe johon kuuluu yksi yhteinen pieni vauva.
elämämme on kaikin puolin kunnossa ja olemme onnellisisa.
tai oli?
mä tein yhden erittäin typerän tempun (ei ole kyse pettämisestä). mutta miehen luottamuksen petin. asia on sellainen jonka joku toinen ihminen ei välttämättä pitäisi kovinkaaan pahana. mutta miehelleni se oli äärimmäisen paha teko. hän on ihan murtunut ja eittäin suuttunut. uhkaa erolla ja sillä että vie lapsen mukanaan.
teko on sellainen että osittain se ei ole tapahtunut tietoisesti, eli minusta riippumattomista asioista. tätä tekoa ei kukaan haluaisi tehdä koska jo asia pelkästään on nolo. asiaan liittyy alkoholi. minä käytin ja siitä syntyi pahat seuraukset. (en ole alkoholisti, käytän erittäin vähän, nyt karkasi mopo)
oloni on kamala, mitään en kiellä ja kadun todella tekoani. tiedän että minun on nyt vain asia kärsittävä ja se olkoon opetus minulle. miehelleni ei tämä tunnu riittävän, hän meinaa tehdä elämästäni ********ä (sanoo kylla rakastavan ja välittävän minusta mutta ei voi elää asian kanssa).
asia on erittäin tuore. voin pahoin fyyssisestikkin koska pelkään. rakastan tätä perhettäni ja viime vuodet ovat olleet elämäni onnellisimmat ja vielä kun vauva tuli taloon, olen ollut elämääni niin tyytyväinen kuin ihminen voi olla.
en tiedä mitä tällä (sekavallakin) kirjoituksella haen mutta tahdoin nähdä mustaa valkoisella. jos jotakuta kiinnostaa kommentoida tätä, antaa tulla vaikka lokaa, sen olen ansainnut. olen valmis tekemään mitä vain että saisin miehen ymmärtämään että tämä tapahtui minusta riippumattomista syistä.
jos tämä olisi tapahtunut 2 kymppiselle perheettömälle, tätä juttua voisi jopa sanoa huvittavaksi ja tyyliin "onpahan jotain mille nauraa vanhainkodissa".
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä sinä et oikein voi muuta tehdä kuin sen että kerrot saman miehellesi ja toivot että hänessä on miestä antaa anteeksi. Kukaan ei käsittääkseni ole kuollut joten testipenkissä on vain asiasta loukkaantuneiden ihmisten kyky antaa toisille virheet anteeksi - joita jokainen meistä joskus tekee.
Mitä tulee noihin 'itsestä riippumattomiin' syihin, sinun tulee nyt ottaa ihan oikeasti mietintään että oliko ne syyt ihan oikeasti itsestä riippumattomia vai yritätkö vain 'päästä pälkähästä'. Meinaan vain että 'känni' ei ole mikään itsestä riippumaton syy, se on itse aiheutettu eikä se myöskään aiheuta kontrollin täydellistä menettämistä. Mihin ratkaisuun sitten tuossa pohdinnassa päädytkin, pidä huoli siitä että se on myös se todellinen syy eikä mikään aasinsilta jonka avulla pääset veräjästä - anteeksianto lähtee sydämestä, ei vahvasti argumentoiduista tekosyistä.
Miehesi kanssa haluaisin keskustella asiasta myös, koska ainakin oman versiosi tapahtumien mukaan hän on anteeksiantamaton pikkusielu joka haluaa päästä purkamaan pahaa oloaan kun on siihen löytänyt jonkin syyn - ulkopuolisen ihmisen on suhteellisen helppo saada toinen näkemään tämä, mutta sinä et sitä voi tehdä, koska hän vihapäissään tulkitsisi sen vain syyllistämisenä.
Miehellesi (ja samaa voi sanoa kyllä miehistä yleensäkin) suosittelen pohdintaa siitä, mitä se rakkaus on jos anteeksiantamisen sijasta haluaa tehdä toisen elämästä suoraan sanoen helvettiä (jonka ero ja lapsen 'menetys' siitä varmasti tekee). Muistuttaisin myös että elämä eletään tasan kerran eikä kenenkään elämä (eikä edes parisuhde) ole täydellistä.
Sinä huolellisesti ja harkiten teit jotain josta jo edeltäpäin tiesit seuraavan pahuutta. Kukaan ei voi sanoa että "ajauduin humalatilaan". (Ellei sinua otettu vangiksi, sidottu tuoliin ja väkisin , tukehtumisen uhalla, kaadettu viinaa kurkkuusi) Sinä teit sen tietoisesti.
Onko ihme että miehesi on pettynyt?
Kumpa miehesi antaisi sinulle tilaisuuden ajan kanssa todistaa että tuota ei tapahdu enää koskaan. SIIHEN sinä voit vaikuttaa.
On todella kurjaa jos miehesi yhden typerän käyttäytymiskerran takia hajoittaa teidän perheen.
Voisiko veljesi tai isäsi yrittää lepyttäv miestäsi? Teillä kaikilla on liian paljon menetettävää.