Kertokaa kokemuksia ja vastauksia:
Mistä saan voimia lähteä välillä niin masentavasta ja ikävästä suhteesta?
Tilanne on tämä, näitä ongelmia meillä on:
- Mies juo liikaa! Katuu kyllä joka kerta tekosiaan, koska tietää sen satuttavan/loukkaavan mua, mutta katumus kestää korkeintaan viikon!->
- Valehtelee välillä asioita, jotta saisi rahaa juomiseen ja pääsisi lähtemään liikenteeseen, sanomatta mulle että minne, tai kertoo aivan väärän paikan plus juo ilman, että olisin siihen antanut "lupaa" tai tietäisin siitä etukäteen jne vaikka on luvannut juoda silloin kun minäkin haluan, ei yksin vaan yhdessä! Rahaa on mennyt paljon! Ja suurin osa mun rahoja! Ja syynä siihen, että olen luottanut siihen, että automaattikortin annettuani, se ei nosta kuin sovitun summan rahaa, näin ei ole usein käynyt vain päinvastoin!
- Ei anna mun kuitenkaa tehdä omia reissuja, minkäänlaisia! Ei olis hyväksyny koulun kesäpäivää/kesäjuhlaa, joka olisi kestänyt koko päivän luokan kanssa! Olisi silloin tehnyt oman reissun jonnekin!
- On kerran avarilla lyönyt poskelle, kun minä aloitin! Pelkään että niin käy uudestaan, viime viikonloppuna nyrkit kävivät edessä, mutta mitään ei tapahtunut, huutoa vain riitti ja haukkumista ja riidan haastamista yleensä!
- Ei luota muhun millään tavalla! Pelkää sairaanloisesti, että petän! Vaikka sitä en voisi koskaan tehdä! Ja siitä riidellään useasti..
- Tästä koituvat ne etten voi miespuolisiin ystäviin pitää yhteyttä kun salaa sähköpostitse, kun en halua menettää hyviä ystäviä! Mutta tietty en mäkää kyl mikää tunteeton ole, kyl mäkin olisin vähä mustis..
- Tekee välillä muille jotain pahaa, esim. jonkun haastettua riitaa, nyrkki käy ja pahasti! Ei tunnu hyvältä, kun ajattelee muita, vaikka en tunnekaan niitä!
- Välillä ajaa kännissä autoa tai pöllii jotain pientä kaupasta, just bissee tai jotain.. ei kivaa..
YMS.
Tässä jotain mitä joudun kestämään! Sekavia ajatuksia...
Olisiko aika lähteä!??! Mistä saan voimaa tehdä ratkaisun?
Kuitenkin mies rakastaa mua enemmän kuin elämää,ei haluaisi mitenkään satuttaa, haluaisi olla onnellinen loppuelämän mun kaa, mennä naimisiin jne. Silloin kun mies ei tee mitään näistä pahoista asioista, se on maailman ihanin mies! Hyväksyy mut just sellasena kuin olen, arvostan sitä, koska mua on haukuttu niin paljon! Olemme olleet onnellisesti kihloissakin jo pari kuukautta, vuoden yhdessä ja asutaan yhessä, periaattees mun kämpäs!
Jollain jos olisi samanlaisia kokemuksia, olisi kiva vaihtaa ajatuksia ja saada kommentteja!
Toivottavasti joku viitti laittaa jotain! :)
Kiitoksia..
Mistä saan voimia lähteä välillä niin masentavasta ja ikävästä suhteesta?
Tilanne on tämä, näitä ongelmia meillä on:
- Mies juo liikaa! Katuu kyllä joka kerta tekosiaan, koska tietää sen satuttavan/loukkaavan mua, mutta katumus kestää korkeintaan viikon!->
- Valehtelee välillä asioita, jotta saisi rahaa juomiseen ja pääsisi lähtemään liikenteeseen, sanomatta mulle että minne, tai kertoo aivan väärän paikan plus juo ilman, että olisin siihen antanut "lupaa" tai tietäisin siitä etukäteen jne vaikka on luvannut juoda silloin kun minäkin haluan, ei yksin vaan yhdessä! Rahaa on mennyt paljon! Ja suurin osa mun rahoja! Ja syynä siihen, että olen luottanut siihen, että automaattikortin annettuani, se ei nosta kuin sovitun summan rahaa, näin ei ole usein käynyt vain päinvastoin!
- Ei anna mun kuitenkaa tehdä omia reissuja, minkäänlaisia! Ei olis hyväksyny koulun kesäpäivää/kesäjuhlaa, joka olisi kestänyt koko päivän luokan kanssa! Olisi silloin tehnyt oman reissun jonnekin!
- On kerran avarilla lyönyt poskelle, kun minä aloitin! Pelkään että niin käy uudestaan, viime viikonloppuna nyrkit kävivät edessä, mutta mitään ei tapahtunut, huutoa vain riitti ja haukkumista ja riidan haastamista yleensä!
- Ei luota muhun millään tavalla! Pelkää sairaanloisesti, että petän! Vaikka sitä en voisi koskaan tehdä! Ja siitä riidellään useasti..
- Tästä koituvat ne etten voi miespuolisiin ystäviin pitää yhteyttä kun salaa sähköpostitse, kun en halua menettää hyviä ystäviä! Mutta tietty en mäkää kyl mikää tunteeton ole, kyl mäkin olisin vähä mustis..
- Tekee välillä muille jotain pahaa, esim. jonkun haastettua riitaa, nyrkki käy ja pahasti! Ei tunnu hyvältä, kun ajattelee muita, vaikka en tunnekaan niitä!
- Välillä ajaa kännissä autoa tai pöllii jotain pientä kaupasta, just bissee tai jotain.. ei kivaa..
YMS.
Tässä jotain mitä joudun kestämään! Sekavia ajatuksia...
Olisiko aika lähteä!??! Mistä saan voimaa tehdä ratkaisun?
Kuitenkin mies rakastaa mua enemmän kuin elämää,ei haluaisi mitenkään satuttaa, haluaisi olla onnellinen loppuelämän mun kaa, mennä naimisiin jne. Silloin kun mies ei tee mitään näistä pahoista asioista, se on maailman ihanin mies! Hyväksyy mut just sellasena kuin olen, arvostan sitä, koska mua on haukuttu niin paljon! Olemme olleet onnellisesti kihloissakin jo pari kuukautta, vuoden yhdessä ja asutaan yhessä, periaattees mun kämpäs!
Jollain jos olisi samanlaisia kokemuksia, olisi kiva vaihtaa ajatuksia ja saada kommentteja!
Toivottavasti joku viitti laittaa jotain! :)
Kiitoksia..
Vastaukset 12
Vanhimmat
.. älä ainaakn jätä miestäsi, äläkä muuta mitään itse, kyllä kaikki sujuu hyvin, kunhan et tee mitään ratkaisuja omin päin.
Miten jaksan tätä helvettiä sitten, miten voin auttaa miestäni, mitä teen, että asiat paranisivat hyväksi taas? Meillä on ollut paljon hyviä hetkiä, pidemmänkin aikaa! Nyt nämä kertomani tapahtumat ovat olleet ajankohtaisia helmikuusta lähtien, vähän väliä.. =(
Onko siis toivoa?=)
Asiat eivät parane, se on sitä samaa seuraavat 30vuotta..yritä kestää, älä tee mitään omia ratkaisujasi, elä vaan sitä samaa.
Mikä on pointtisi?!
Mikä on paras ratkaisu tilanteessa?
rakastavan sinua enemmän kuin elämää, mutta kaikesta kertomastasi päätellen häntä ohjaa alkoholi ja se on hänelle kaikistä tärkeintä, kuten alkoholistille aina onkin.
Miestäsi voitaneen pitää jo hyvin lähellä alkoholistiä, ellei jo sitä olekin. Valitettavasti hänellä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin päästä viinasta kokonaan eroon, eikä se ole helppoa, ellei sitä itse todella halua, itsensä takia, jos hän lopettaa sinun takia se tuskin kestää kovin pitkään. Tästä huolimatta sinun kuitenkin pitäisi tehdä hänelle selväksi pelisäännöt, joilla voisitte yhdessä jatkaa, mikäli hän ei pysty siihen, ei sinun kannata pilata elämääsi alkoholistin kanssa.
Mieheni myöntää olevansa alkoholisti! Hän tietää juovansa liikaa, se satuttaa häntä itseään sekä myös sitten mua! Mutta on alkoholistin on vaikea lopettaa juomista kun mopo lähtee käsistä! Vaikka ei haluaisi juoda niin silti bissepullo maistuu kuitenkin.. Ikävä tosiasia! Hän haluaisi lopettaa, mutta sehän ei ole helppoa! Mieheni on miettinyt vakavasti ottavansa antabus-kapselin käteen, jotta ei kahteen vuoteen ainakaan tulisi juotua, koska se auttaa siihen ettei tule juotua, ei tee mieli ja jos juo niin oksentaa kaiken pihalle! Mutta se voisi sen tehdä vasta juhannuksen jälkeen, ei haluaisi olla jussia selvinpäin, ymmärrän sitä toisaalta, mutta tässä on aikaa siihen.. mitä kaikkea sitä ennen tapahtuu... =/ pelkään sitä koko ajan..
Hmm... mitä pitäisi tehdä..
mestari keksimään syitä siirtää juomisen lopettamista aina vain eteenpäin.
Kuten jo sanoin ainoastaan tiukka linja voi auttaa, jos edes sekään.
Olet vaikean ratkaisun edessä, joten voimia siihen.
Juhannuksen jälkeen on taas jotkut muut kekkerit tiedossa ja niin edelleen. Näin se menee alkoholistilla. Minäkin myönsin aikanani olevani alkoholisti, mutta mitä sitten. Tiesin, että asiat ovat perseellään ja juon liikaa ja pitäisi muuttua, mutta en vain jaksanut välittää ja mitään ei tapahtunut. Hänen pitäisi ymmärtää paljon muutakin, jotta lopettamispuheet olisivat uskottavia.
Hei, ymmärrän täysin tunteesi ja tuskasi.
Kirjoita osoitteeseen [email protected]
olisi kiva purkaa ja vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa joka on kokenut samaa.
Itse jouduin aikanaan samaan tilanteeseen - lapsi oli pieni ja miehelle oli tärkeintä kalja - vaikka laittoikin juomisen minun syykseni! (Ei se silti loppunut - kalja on paras kaveri edelleen ja siitä on sentään liki 30v.!!)
Annoin kaksi vaihtoehtoa: kalja tai lapsi & minä. Ensin yritti olla ilman/vähemmällä, mutta ei siitä mitään tullut.
Ja koskaan ei vika ollut itsessä, aina muissa kun "piti" juoda!!
Näytin ovea ja homma loppui siihen - vaikka sitten kyllä yritystahtoa löytyi, mutta myöhäistä.
Löysin miehen, joka ei juo - ei polta, ei käy vieraissa - ei ole väkivaltainen. Ja jos en olisi löytänytkään niin parempi olla yksin/lapsen kanssa kuin pilata loppu ikänsä alkoholistin kanssa.
Kaikkesi olet yrittänyt - nyt myönnä - sinä et voi asiaa muuksi muuttaa - pelasta itsesi ja aloita oma elämäsi!
Toivotan onnea ja jaksamista!
Kohtalotoveri
Tilanne jonka kuvaat on surullisen tuttu lähipiiristäni. Yksityiskohdat vähän vaihtelee mutta näitä on nähty. Lopputulos on aina sama. Jopa kymmenen vuoden ajalta seurattuna.
Muutoslupaukset ei pidä. Tuossa listassa oli jo monta erittäin vakavaa ja vaikeasti muutettavaa ongelmaa. Vaikka miehesi selvänä hetkenä tiedostaisikin ongelman ne eivät ratkea ilman apua ja todella määrätietoista elämäntapamuutosta.
Luepa alkajaisiksi kirjoittamasi teksti alusta loppuun- huomaatko lopun ristiriitaisuuden.
Se on sama ihminen joka juo, lyö ja on mustasukkainen joka siis hyväksyy sinut sellaisena kuin olet? Joka välittää sinusta enemmän kuin elämästä?
Mustasukkaisuus ei ole rakastamista- jos pitää juoda jatkuvasti ja valehdella siitä kyseessä on alkoholin väärinkäyttö ja vakava ongelma.
Pikkurikoksistakin voi tulla ikävän äkkiä suuria. Jos viinan/rahantarve äkkiä kasvaa, entä jos humalassa ajaen tuhoaa jonkun muunkin elämän ja siinä sivussa omansa.
Hän tarvitsee selvästi apua saadakseen elämänsä raiteilleen: Ja huom. se apu jota hän tarvitsee ET ole sinä. Ei ihminen joka on valmis uhraamaan oman elämänsä, haaveensa, arkensa vaikka toinen tekisi mitä. Se ei korjaa mitään se ei anna mitään. Se ei ole rakastamisesta vaan itsensä ja toisen kohdalla periksiantamista.
Ratkaisu on tietenkin omasi mutta kaikella kokemuksellani suosittelen lähtemään. Ja nyt kun se ei ole vielä myöhäistä.
Pohdi miten sen teet niin että pysyt itse turvassa. Älä ainakana viinaa ottaneen kanssa ota puheeksi. Koita suositella miehellesi ammattiapua. Älä anna hänen syyllistää sinua että pilaat hänen elämänsä- eipä se hyvällä mallilla tunnu olevan.
Ehkä lähtösi on hänelle se syy hakea apua jota tarvitsee. Jos joskus on toisin voi ehkä väleistäkin tulla jotain, tuolla pohjalla mikään ei tule muuttumaan.
Mistä voimaa... se on yksilöllistä. Mieti mitä tekisit, miten eläisit jos ei viina/mustasukkaisuus/pelko varjostaisi arkeasi. Mieti missä tahdot olla viiden vuoden päästä.
Jos oma elämä ei riitä syyksi lähteä, katso miestäsi ja pohdi tahdotko hänestä tulevien lapsiesi isän?
Voimaa on meissä jokaisessa, se on eriasia miten sen ulos kaivaa ja miten sitä käyttää. Sen voin sanoa että lähde itse, tue ystäviisi, äläkä ihan heti ala seurustella, koska tuollaisen suhteen haavoja on hyvä vähän parannella ettei kuvio toistuisi niin helposti.
Turvakodeista kannattaa muuten kysyä neuvoa vaikket pitäisi tilannettasi "niin vakavana". Heillä on paljon tietoa vastaavista kuvioista, siitä minne ne johtaa ja miten niistä selvitään.
voimaa ja viisautta...
Eiköhän sun ole aika vaihtaa rakasta :) ÄLÄ pilaa omaa elämääsi. Toista et voi auttaa...