Mitä miehen mielessä?

Pahalta ja pystyn kyllä ymmärtään sun fiilistä. Mulla kävi kutakuinkin samanlain tässä taannoin.

Nainen, jonka kanssa seurustelin vetosi samanlaisiin syihin halutessaan eron. Halusi vapautta, ei halunnut sitoa itseään mihinkään. Sanoi rakastavansa, mutta koki eron parhaaksi ratkaisuksi siitä huolimatta. Ei sanojensa mukaan halunnut suhdetta eikä mitään säätämistä, vaan keskittyä omaan elämään ja uraan. Olimme toisinaan yhteyksissä, mutta mitään juttelua pidemmälle se ei koskaan mennyt. Muistelimme joskus yhteistä aikaa ja sitä kuinka se oli ollut todella mahtavaa. Joskus hän sanoi, että haluaisi sen takaisin, mutta ei tiennyt, että pystyisikö jälleen siihen sitoutumaan. Kaipasi kuulemma meidän loistavaa seksiäkin.

Muutamia päiviä sitten kuulin, että hän on jo jonkin aikaa asunut erään toisen miehen kanssa yhdessä. Että semmosta. Vaikka koko ajan jossain sisällä tunsin, että ei meistä ehkä koskaan enää olisi mitään tullut, niin kyllä tuo uutinen silti oli liian kova pala. En ymmärrä, että miksei hän koskaan siitä sanonut ja tiiä vaikka olisi tuo kuvio jo ollut ennen meidän eroa tiedossa. Pidemmän aikaa ovat ymmärtääkseni jo tunteneet toisensa.

Tapasimme seuraavana päivänä kun kuulin tuosa asumisesta. Kysyin asiasta ja vastaus oli jotain puhdasta sontaa. Asia ei kuulemma ole sitä miltä näyttää ja ettei se ole mitään vakavaa, sen jälkeen alkoi tulemaan tekstiä, että ansaitsen paremman naisen ja etten ansaitse sitä miten hän minua kohteli ja kohta taas vaihtui ääni, että ei hänen menemiset kuulu minulle yhtään mitenkään ja että hän saa tehdä kenen kanssa ihan mitä haluaa. Nojoo totta kyllä ja saa mennä ja tehdä mitä haluaa. Kyllä tuo tuntui kuitenkin melkein kuin olisi petetty, kun toinen ensin pidemmän aikaa vakuutellut ja selitellyt, kuinka keskittyy uraan ja elämään ja ettei mitkään suhteet ja säädöt kuulu hänen kuvioihin nyt. Ja kuitenkin koko ero jossain määrin tuore. Onhan siitä jo jonkin verran aikaa, mutta tuntuu, että koko suhteesta yli pääsemiseen tarvin ainakin itse aikaa enemmän kuin joitain kuukausia. Ei pitkästä suhteesta pääse yli ihan hetkessä.

Ei tee mieli olla minkään näköisissä yhteyksissä tai tekemisissä hänen kanssaan nyt. Onneksi ei ole enää pitkästi kesälomaan. Ei liikaa jaksaisi keskittyä töiden tekoon nyt.

Uskon, et pystyn jotenkin ymmärtään sua ja tunteen sen mitä ite tunnet. Ei ole mitään herkkua tää, ei. Aika parantaa haavat sanotaan. Kukaan ei vaan sano, et miten paljon sitä aikaa tarvitaan.

Olo on kyllä kun ois petetty. Meidän eroon ei kolmansia osapuolia liittynyt. Mies ei ainakaan mitään myönnä ja en kyllä ite uskokaan että siinä sellaista oli. Nämä oli tavannut jossain treffisivustolla, mistä mies oli seuraa hakenut. Loukkaannuin kun hän ei ees ollut vihjaissut että uutta seuraa jo hakee. Yritin kysyä, että miksi mutta vastaus oli vaan jotain ympäripyöreetä että kesä ja kärpäset sun muuta. Erosta oli kulunut siinä vaiheessa noin 2 kuukautta. Niin kauan se sit sinkkuna pysyi. Nyt ei olla kauheasti yhteyksissä. Tai en saa siihen ite mitään yhteyttä. Se sanoo vain että ottaa ite yhteyttä, että en saa ite ottaa. Ei vastaa puheluihin. Meillä on vielä yhteisiä laskuja ja hänen tavaroitaan on vielä täällä minun luona. Yhteiset kissatkin tuli hankittua. Näiden asioiden tiimoilta yritän ottaa vielä yhteyttä mutta kun en saa häntä kiinni itse. Soittaa sitten itse kun ehtii ja tyttö ei ole maisemissa. Eihän hänen asiat minulle enää kuulu mutta tuntuu että elämästä on viety hyvin iso pala pois. Ikävöin meidän ystävyyttä ja sitä hauskuutta mitä miellä oli. Sekä ihmistä jolle pystyin kaiken puhumaan ja hän aina auttoi. Mies on varmaan muuttunut nyt sitten tämän toisen johdosta. hän sanoo että haluaa olla kaveri, mutta ei vielä. Miksi haluaa sitten joskus muka? Itse haluan myös joku päivä olla ystävä, mutta en tiedä pystynkö itse siihen koskaan. En tiedä mitä nyt kävisi jos nähtäisiin. Kuukauteen ei olla nähty, mutta puhelinyhteydessää ollaan oltu. Tunnen vihaa ja ärsytystä häntä kohtaan mutta toisaalta ikävä ja kaipuu ovat myös kovat. Näiden tunnemyrskyjen keskellä on hyvin vaikea elää. Toisinaan vanhat ajat haluaisi vaan takaisin, toisinaan tajuaa sen että se ei ole enää mahdollista. Kumpa aika kuluisi nopeammin ja parantaisi ne haavat.

´Luulen, että ex-äijälläsi oli jotain säpinää ton gimman kanssa jo vielä kun olitte kimpassa, ja miehesi halusi jotain vakavampaa sen kanssa. Mitä varmemmaksi kävi, että gimma lämpenee, sitä kylmemmäksi miehesi muuttui sinua kohtaan. Kuulostaa siltä että äijäsi on (ainakin olevinaan) kovan luokan taktikoija ja strategisti. Eli hän ei halunnut polttaa siltoja takanaan, vaan luulee (tai kenties tietää, riippuen sinusta) että mikäli tämä toinen akka nyt hänet dumppaa, niin hän voi palata luoksesi häntä koipien välissä. Kylmyys siksi, että tälle uudelle piti todistaa, että hän ei todellakaan ole sinusta riippuvainen. Vaikka ehkä onkin. Nyt jos ja kun he ovat yhdessä, haluaa ukkosi pitää sinuun hyvät välit, jottai hänen ei tarvitsisi alkaa puhtaalta pöydältä sitten kun hän jää yksin. Tämä saattaa selittää sen että hänen kamansa ovat vielä hallussasi. Hän ei halunnut niitä mukaansa koska luuli olevan helpompaa palata tyhjin taskuin kotiin kun "siellä on kamatkin valmiina".

Noin minäkin mietin vielä eilen, mutta sitten hän otti yhteyttä. Sanoi että ei pääse hakemaan kamoja kun ei ole autoa ja muiden yhteisten asioiden kanssa kuulemma miettiä kuin tehdään. Tiiän sen että noi ei tuntenut ennen tätä vielä ollenkaan. Mies laittoi seuranhakuilmoituksen nettiin sitten myöhemmin josta tämän tytön sitten löytyi. Sanoi nyt puhelimessa että ei ole rakastanut minua enää pitkään aikaan. Miten rakkaus voi muka kuolla tai sitten miten sen voi olla huomaamatta parisuhteessa jossa kumminkin elää joka päivä. Mikään ei muuttunut eikä mitään merkkiä tälläisestä ollut. Meillä oli kivaa yhdessä ja kaikki tuntui toimivan joka osa-alueella. Samanlaista oli ollut aina. Siksi en osannut mitään epäillä.
Niillä tytön kanssa kuulemma menee tosi hyvin ja ei halua sen takia pitää yhteyttä että se ei olisi oikein tyttöä kohtaan. Nyt sanoo sitten että ollaan väleissä mutta vain tuttavia keskenään, joku päivä kyllä kuulemma vielä pystytään olemaan kavereita. Ihan outoa kun kaikki sen puheet ja teot menevät sekaisin. Sanoo viikko sitten ihan eriasioita kuin nyt. Mitä tämäkin nyt sitten tarkoittaa? Itekin on ihan sekaisin jo kaikesta mitä hän sanoo. En tiiä mihin pitäis uskoa ja olla uskomatta? Antaa lupauksia mitä ei sitten kumminkaan pidä.
Takaisin paluuta ei varmasti tule. Kyllähän sitä haluais mutta se ei ole vaihtoehtona tämän kaiken jälkeen. Tai aikahan sen näyttää mutta nyt se on vaan niin. Mies uskoo vakaasti että tämä uusi suhde tulee kestämään. Toivon tosiaan että toi kosahtais ja se satuttais ittensä pahasti. Tuntuu että se ei ite ole kätsinyt ollenkaan, että sais ees vähän itekin p***kaa niskaa. Mutta toison että vanha sananlasku pitää paikkansa; paha saa aina palkansa ja sen mitä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Ite on ole vielä valmis uuteen juttuun. Mutta toivon että kun tästä eteenpäin joskus pääsen niin sitten joku tulee ja vie jalat alta. Toisaalta tekis mieli ns. kostaa tälle miehelle ja yrittää satuttaa häntä. Mutta siinä ei ole mitään järkeä.
Tuntuu että hänelle meidän kaikki yhteinen aika ei merkitse mitään. Sanoi eilen että ei halua minua sillälailla elämäänsä nyt mukaan. Eikä ajattele menneitä. Viettää nyt 24/7 aikaa tytön kanssa. Kaikki tuntuu vieläkin niin epätodelliselta koska tuo uus tapahtui niin nopeasti eron jälkeen. En voi uskoa että noin nopeasti kaikesta voi toipua ja kaiken voi unohtaa. Et sellaista. Olis kiva saada mielipiteitä asiasta.

Jos ulkoisesti tosiaan näytti siltä, että heppu rakastaa vielä sinua niin joko hän on hyvä näyttelemään tai sitten hänelle tuli jokin hetken päähänpisto "Hei, haluan uuden muijan." Ilmeisesti hän oli varma, että netistä löytyy sinua parempi kumppani. Mistä lie johtuu, en tiedä. Mutta tuo viittaa siihen, että hän on harkinnut asiaa ainakin jonkin aikaa, eli todennäköisesti hän on hyvä näyttelijä. Oletko täysin varma, että ukkosi ja hänen nykyinen bööna eivät olleet toistensa olemassaolosta tietoisia ennen kuin erositte? Koska on tuo vähän ihmeellistä, että suoraan netistä lähdetään kalastamaan isompaa kalaa. Jotenkin hänen toimintansa olisi ollut tavanomaisempaa, jos hän olisi bongannut jonkun tipun esim. baarista tai jostain. Livenä. Mutta suoraan netistä.. Eikä kolmen vuoden suhdetta heitetä roskatynnyriin tuosta noin vaan.
Ehkä hän ei oikeasti ollut onnellinen suhteessanne, jos kerta halusi "elää, mennä ja tehdä mitä haluaa". Sanoit että "kyllähän sitä haluais" takaisinpaluuta. Jos päästät hänet takaisin, päästät hänet vielä kolmannen ja neljännenkin kerran. Unohda koko äijä, sano hänelle että joko hän hakee kamansa vaikka taksilla tai kaverin avustuksella, muuten kamat päätyy juhannuskokkoon. Siinä hän huomaa, että kanssasi ei pelleillä. Älä anna hänelle henkistä yliotetta alistumalla kaikkeen mitä hän määrää. Parhaiten kostat hänelle näyttämällä, että pärjäät ilman häntäkin. Koeta toipua pian, niin olet valmiina silloin kun joku tosiaan tulee ja vie jalat altasi. Tee sitten sen tyypin kanssa kaikkea kivaa, silloin kaveri saa nenilleen. Jos äijää ei todella kiinnosta, niin sitten ei kiinnosta. Sille et voi yhtikäs mitään. En kyllä usko, että yhteinen aikanne ei merkitse hänelle mitään. Hän vain haluaa nyt palvoa tuota uutta muijaansa.

Tais olla sitten todella hyvä näyttelejä tosiaan. Palkinnon siitä ansaitsisi. Ei nämä ole tuntenut., koska olimme tosiaan melkein päivittäis yhteydessä ja näimme toisiamme useasti viikkojen aikana. Teimme yhdessä kaikkea kivaa. Mutta sitten kun tämän uuden oli sieltä netistä bongannut niin kaikki loppui ja tylyys alkoi. Ennen sitä ei siis mitään merkkiä eikä puhettakaan että ois uutta jo tapailemassa. Sen huomas tosiaan käytöksestä kun toinen oli tullut kuvioihin. Ei enää puheluita, ei yhteisiä ruokailuita eikä mitään muutakaan.
Ajattelin kyllä että kerään nyt ne hänen tavarat itse autoon ja vien ne siihen sen pihalle vaan. Pääsee sitten siitäkin. En jaksa enää itsekään olla hänelle mukava ja kiltti, koska ei ansaitse sitä ite käytöksellään. Nyt alkaa riittämään tämä paska.
Jokaisella on makunsa ja en halua ketään haukkua, mutta tämä sen uusi muija on ihan erilainen kuin millaisista tyypeistä hän on aiemmin kiinnostunut. Me muutama hänen exänsä mustutetaan paljon toisiamme, niin ulkoisesti kuin luonteeltamme. Tämä uusi on nyt ihan eri kaliiperia. Sekin tuntuu omituiselta koska jokaisella meistä on se oma tietty makunsa. Mitä oon ite seurannut kaveripiiriä ja läheisiä niin kaikkien miehet/naiset ovat jollainlailla olleet toistensa kaltaisia. Ymmärrän sen ja tiedän sen että ei se vika siinä uudessa muijassa oo eikä sitä voi mistään syyttää. Mieshän se se paska tyyppi on. Tuntuu vain että se on ottanut ensimmäisen jonka on ns. saanut. Tämä sotii mielestäni sitä vastaan että se ei olisi laastarisuhde tälle miehelle. Saa nähdä ja aika näyttää. Nyt on kumminkin alettava elää omaa elämää ja päästettävä kaikesta vanhasta irti. Oon nyt päättänyt että tämä mies ei ansaitse hyviä eikä huonoja ajutuksiani. Toivon nyt että saan itseni rakennettua nopeasti kokoon ja löydän sen iloisen itseni jostain tämän särkyneen ihmisen lumoista.

Kyllä se siitä. Itsekin olen ollut monesti täysin paskana naisten takia, mutta kaikesta on yli päästy. Ja nyt pyyhkii taas suht hyvin, olen tyytyväinen itseeni ja haluan vähän aikaa katsella maailman menoa sinkun silmin. Sitten kun on uuden parisuhteen aika niin kumppanini saa jakamattoman huomioni ja kaiken mahdollisen rakkauden, joka minulla on antaa. Yritä sinäkin kanavoida tunteesi niin, että olet valmis antamaan kaikkesi sille oikealle kun sen aika on.

Näin koitan tehdä. Tiedän että vielä on niitä surullisiakin hetkiä, mutta eiköhän tämä tästä joka päivä helpota vähäm. Takapakkeja tietysti tulee mutta oon selvinnyt tähänkin asti niin selviän kyllä joku päivä tämän kaiken loppuun. Niin on miljoonat ihmiset päässeet. Ja hei siskoni sanoin, sulla on varmaan joku 1000000 surullista hetkeä mutta muista että jokainen yksi itku on siitä vähemmän. Lopulta se loppuu. Vaikka nyt tuntuu hankalalta ja siltä että voiko tämän kaiken unohtaa ja jatkaa eteenpäin niin jossakin minussa on vielä se positiivisuus että kaikesta selviää. Toivon sinulle hyvää kesää ja kiitän ja kumarran sanoistasi. Toivottavasti löydät vielä joku päivä sen kirkkaimman tähtesi ja saat loistavan ihmisen elämääsi! Vaikka vielä sisälläni asuu paha mörkö niin kyllä se aurinko sen vielä sieltä karkoittaa :)

Der Fyrer sanoi kalliita sanoja :)

Se on totta, että se mies ei ansaitse huomiotasi ja pyyteettömiä hyviä tekojasi. Itse luulin omassa tilanteessani, että ne olisi jotenkin tilannetta pelastaneet, mutta kun toista ei vain enää kiinnosta niin ei ne auta mitään. Pikemminkin pahentaa tilannetta. On todella hyvä, että olet saamassa kuitenkin hieman kontrollia elämääsi ja hiljalleen pääsemässä jaloilleen. Varaudu kuitenkin siihen, että jonkin aikaa tunne-elämäsi voi olla ihan käsittämätöntä vuoristorataa. Välillä olet jaloillasi ja seuraavassa hetkessä kaikki vanha muistot voi olla niin lujasti päässä, ettei elämästä tule oikein mitään.

Miehesi on voinut käydä eroprosessia läpi jo paljon ennen kuin sai asian sanottua sinulle. Näin kävi juuri minun kohdalla. Naiseni sanoi minulle eron hetkellä, että oli jo pidempään miettinyt ratkaisun tekemistä. Oli tunteet seilannu laidasta laitaan. Toisena viikkona hän rakasti ja toisena viikkona hän taas mietti asioita järjellään. Hiljalleen hän päätti sitten, että meidän suhde ei ollut sitä mitä hän halusi. Hän halusi eron ja hänellä meni jonkin aikaa, että hän pystyi päästämään irti. Siinä vaiheessa minä en enää ollut hänelle niin tärkeä kuin aiemmin. Se sattui. Minun eroprosessi alkoi siitä, kun hän erosta vasta ilmoitti. Eri vaiheessa olleet eroprosessit sai aikaan sen, että välillä oli kinaa ja käyttäydyimme erilailla toisia kohtaan: Minulla oli vielä vahvat tunteet ja käytös sen mukaista. Hänellä tunteet olivat jo enemmän haalenneet ja siksipä hän ei enää antanut minulle takaisin samanlaista huomiota kuin ennen tai kuin minä vielä annoin hänelle. Jotain tällaista on varmasti teidänkin kohdalla voinut käydä.

On hyvä käsitellä omat tunteet, vaikka ne tuntuisi kuinka pahalta. Hyviä muistoja ei kannata hylätä, mutta niissä ei kannata jäädä kieriskelemäänkään. Hyvien ystävien seuraa ei kannata unohtaa, eikä syömistä. Yritä syödä mahdollisimman hyvin. Tämä voi kuulostaa naivilta, mutta sureminen ja näiden asioiden käsitteleminen vie energiaa yllättäviä määriä. Jos aika antaa periksi niin jokin uusi kiva harrastuskin voi auttaa. Maalaa, opettele soittamaan jotain soitinta, ota vaikka tunteja siihen.

Kyllä se siitä :) Itsekin nykyisin jo paremmin voin, vaikka eron aikaan luulin, että en selviä erosta yli koskaan. Muistot suhteesta tuo monesti vieläkin palan kurkkuun ja kyyneliä silmiin, mutta niiden kanssa on vain elettävä ja hyväksyttävä se, ettei toista voi pakottaa mihinkään ja että suhteeseen tarvitaan aina kaksi sitä haluavaa henkilöä. Jos toinen ei ole arvoisesi niin anna sen mennä äläkä murehdi sitä. On vaikeaa olla ajattelematta sitä toista tiedän, mutta hiljalleen pääset siitä yli. Se ei tapahdu hetkessä.

Oikein paljon tsemppiä ja hyvää kesää. Joskus vielä löydät elämääsi miehen, joka osaa sinua arvostaa :)

Totta toi kaikki. Kyllä mies sanoikin että oli asiaa jo miettinyt pidempään. Häntä ahdisti, joka johti kuulemma tunteiden kuolemiseen. Luulen että se johtui osittain myös jostain sitoutumiseen liittyvästä kammosta. Oltiin kumminkin oltu kihloissa jo tovi niin olin alkanut vihjailla häistä sun muusta. Jotenkin tuntuu että se on häntä alkanut mietityttämään että ei olekaan vielä valmis tai jotain. En tiedä. Vaikeahan se toisen ajatuksia ja mietteitä on lukea. Ei pääse toisen pään sisälle vaikka välillä haluaisi. Nyt tää uus juttu joka sillä on niin tottakai se tuntuu hyvälle kun on vielä alkuhuuma ja siihen toiseen ei tartte vielä sitoutua sillälailla että tulevaisuutta pitäisi miettiä. Tiiä sitten osuuko arvaukset oikeaan. Ne on vain luuloja.
Joo tunteet tosiaan menee vuoristorataa, siinä olet ihan oikeassa. Yhtenä hetkenä vihaan häntä hyvin paljon ja sitten toisena hetkenä tulee se ikävä ja kaipuu. Meillä vielä pahentaa tosiaan se että kun on niitä yhteisiä asioita joiden tiimoilta on pakko välillä olla toiseen yhteydessä. Mutta toisaalta aina kun ollaan yhteyksissä niin muistan sen että se on ihan täys p**ka. Käyttäytyy kuin pieni kakara. Puhelun jälkeen yleensä tulee voimakkaasti vihan tunne esiin.
Olen nyt hakenut opiskelemaan, joten toivon että sinne pääsisin ja se toisi elämääni ihan uusia ihmisiä ja uusia kiinnostuksia. Sais uudet piirit ja uudet kuviot. Luulen että jos pääsen niin se on minulle jo iso pelastus. Saan ammatin jonka haluan sitten joku päivä. Nyt olen vaan elänyt sille toiselle kun hän on ollut koulussa niin toisen on ollut oltava töissä. Jos jotain "hyvää" pitää erosta löytää niin se on tämä, että silmäni aukesivat ja aloin ajatella että nyt on minun tehtävä sitä mitä olen halunnut.
Kiva kuulla että muutkin ovat tälläisistä asioisa selvinneet. Vertaistuki on tälläisissä asioissa sellainen joka vie myös eteenpäin. Se jotenkin luo toivoa minulle ja lisää voimia jatkaa elämää kun tiedän etten ole ainut enkä yksin. Kyllä minäkin joku päivä selviän. Aikaa se tosiaan vie, mutta joka päivä on lähempänä sitä että pääsen tästä yli. Hyvää kesää myös sinulle, voimia ja kyllä se elämä vielä hymyilee meille kaikille.