Vastuu pettämisestä

Niin se menee, minä kun sain tietää että mieheni oli suhteessa ja jopa ollut kuukausia, ja sain käsiini rakkaudentunnustukset sekä sun muut viestit(osa seksuaalisia), aloin tosiaan (olin tyhmä) syyttää tuota toista naista. Inhosin häntä, kun yritti ryöstää minulta mieheh ja lapsilta isän......näin hirveän hölmön virheen tein.
Miehenikin(ex-sellainen) yritti vakuutella vain tulleensa hulluksi naisesta, mutta huomanneensä että nainen on jotenkin outo.
Kattia kanssa, kaikki tuo oli valehdeltu xmieheltäni. Kuulin myöhemmin, että hän oli itkenyt tuon naisen perään ja rakasti häntä edelleen. Minä hullu kuvittelin mielessäni koska mies niin itki, katui, surkutteli, masentui, että hän katuu.
Puoli vuotta meni, syytin edelleen tuota toista naista, olin vihainen, kun tiesin mieheni tosiiaan himoinneen häntä ja puhutelleen mitä ihanimmilla rakkudentunnustuksilla, joita itse en ikinä saanut kuulla.....kunnes tajusin, että liittomme on loputtava. Hän ,mieheni kärsi selvästi, minä en luottanut, ja kun pahin vih meni ohi älysin luovuttaa. Eron tekeminen oli aivan hirveää, mutta kaikesta mistä selviää kasvaa itseluottamus ja omatunto. Minua ei enää mikään kaada, sellainen on tunne kun pääsee yli. MInä sain oman arvontuntoni takaisin, mies sai vapauden, ja huomasimme sen olleen paras ratkaisu. Pahinta , mitä en meinannut millään sulattaa oli, että tuo kakkosnainen on taas xmieheni kanssa yhdessä, mutta kaikella on tarkoitus. Oli myönnettävä, että kaksi ihmistä jotka kuuluvat yhteen, heitä ei eroteta, ja he tulevat yhteen tapahtui se sitten ennemmin tai myöhemmin.
Pikkuhiljaa voin itsekkin katsella miehiä silläsilmällä, ja voi, tiedän että uskollisia, pettyneitä, samoista syistä eronneita on niin paljon. Haluan tällä kertaa kumppanin, jolla on samat arvot.