Olen miettinyt - lähinnä nettideittiprofiileita selatessani - että yksi vaihtoehto naisen löytämiseen voisi olla jonkun jo peruskoulun jälkeen syrjäytyneen naisen lähestyminen. Nettideiteissä tällaisia aina välillä löytää, eivätkä kaikki niistä kuitenkaan ole mitään imbesillejä tai viinanjuontiin ja jännittäviin miehiin koko elämänsä keskittyneitä. Muutamankin ilmoituksen olen lukenut, jossa tuollainen päälle parikymppinen (ilmeisesti syrjäytynyt) työtön ja kouluttamaton nainen ilmoittaa harrastuksekseen lukemisen, ja kirjoittaa ihan hyvin ja järkevästi ilmoituksessaan.
Mitä jos koulutettu alemman keskitason mies ottaisi yhteyttä tuollaiseen naiseen?
Olisivatko elämiemme erot liian suuret?
Päällepäin ehkä, mutta loppujen lopuksi elän työttömänä, naisettomana ja varattomana hyvin samanlaista elämää kuin nuo jo peruskoulun jälkeen tippuneet.
Mitä mieltä olette?
Mitä jos koulutettu alemman keskitason mies ottaisi yhteyttä tuollaiseen naiseen?
Olisivatko elämiemme erot liian suuret?
Päällepäin ehkä, mutta loppujen lopuksi elän työttömänä, naisettomana ja varattomana hyvin samanlaista elämää kuin nuo jo peruskoulun jälkeen tippuneet.
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Niin siis mitä sellaisesta suhteesta saisit? Seksiä säännöllisesti?
No onhan se tulevaisuudenkuva sekin.
Kumppanin, rakkauden, seksiä
No ei sitten muuta kuin menoksi. Rakkaushan tietysti syttyy senkun ottaa yhteyttä johonkin netti-ihmiseen........
En tiedä oletko nainen vai mies, mutta jos olet mies, niin kumma jos et asiaa tajua. Naisen rakkaus syttyy helpommin, jos mies on vähintään "samantasoinen" hänen kanssaan, mielellään oikeastaan "korkeammalla" tasolla.
Minulla ei sellaista ongelmaa ole. Pystyn kyllä rakastumaan naiseen koulutuksesta ja muusta sellaisesta riippumatta, jos vain viihdyn hänen seurassaan. Ulkonäölläkään ei ole paljoa väliä.
Se ei siis ole edes ongelma, ettenkö minä pystyisi rakastumaan, kunhan otan yhteyttä johonkin "netti-ihmiseen". Tuollaisen naisen lähestyminen ratkaisisi sen pahemman pulman, että nainen ei rakastu mieheen, joka ei ole vähintään "samantasoinen" hänen kanssaan.
oma kokemus erilaisen taustan omaavan kanssa oli huono joiltain osin. suhtautumisessa oli vähän sääliä tai liikaa suojelunhalua - eli riitely oli kannaltani mahdotonta. Sillä kukapa haukkuisi heikompaansa...
Minä olen niin out kaikesta että piirini ovat automaattisesti laajat.
Ap:lle sanoisin, että stereotypioita ja yleistyksiä on kaikesta ja niissä on pointtinsa, mutta joka niihin jää "totuutena", on taukki. Etsi ihmistä...
Juuri se, että olet niin out kaikesta, saa sinut vastustamaan stereotypioita niin kiihkeästi. Jos liikkuisit enemmän erilaisten ihmisten seurassa, niin ymmärtäisit, että erilaiset piirit ja niiden ihmiset saattavat erota arvoiltaan ja arvostuksiltaan _todella paljon_.
Tiedän todellakin että on erilaisia piirejä ja erilaisia arvoja ja arvostuksia.
Tietenkin esim. arvomaailman on parisuhteen osapuolilla hyvä olla kohtalaisen samansuuntainen. Tarkoitin sellaisia piiretitä, joilla ei ole merkitystä tai jotka ovat pelkkää ennakkoluuloa.
Oletko niin out sen takia, että et löydä muista yleensä mitään kiinnostavaa? Halveksitko jopa suurintaosaa ihmisistä? Vai eikö sinua huolita mihinkään joukkoon?
Tämä ei ole tarkoitettu v***luksi.
Jos sekä parisuhdepudokkaalla että nettideittien syrjäytyneellä on etsinnässä elämänkumppani ja viihtyisitte yhdessä, niin ei se mahdotonta ole saada aikaan toimiva suhde toisenlaisista piireistä lähtöisin olevan ihmisen kanssa. Voihan ne sosiaaliset asemat avioliitonkin aikana muuttua erilaisiksi ja liitto jatkua onnellisena.
Omalla kohdallani olen pohtinut samantapaista asiaa, tosin tuon syrjäytyneen naisen näkökulmasta. Mielestäni olen ihan asiallinen persoona, korkeasti kouluttuva, mutta yksityiselämän sosiaalisia suhteita minulla on niin vähän, että ihmettelisin, jos joku mies pystyy pitämään minua "normaalina". Olen ollut osallisena toimivassa pitkässä parisuhteessa ja kaipaisin jo uutta suhdetta. Sellaiset miehet vain ovat luultavasti aika vähissä, jotka tällaisesta eräällä tavalla syrjäytyneestä naisesta voisivat olla kiinnostuneita. Omalta kantiltani katsottuna siis olisin mitä tyytyväisin, jos löytäisin jostain elämääni erilaiset/sosiaalisemmat piirit omaavan miehen.
Periaatteessa haluan uskoa, että taustojen erilaisuus ei vaikuta suhteeseen, jos molemmat ovat vakavissaan, todella rakastavat ja kunnioittavat toisiaan..
Kuitenkin itse arvelen olevan sosiaalisesti niin syrjaytynyt, että moni mies kaihtaisi minua jo pelkästään, koska en kuulu mihinkään piireihi. Yleensähän miehet suosivat naisia, jotka ovat avoimia, hauskoja ja aina menossa laajojen ystäväpiirien kanssa..
Vaikka tunnenkin monia ihmisiä eri yhteyksistä, niin en ole mikään tuttavapiirieni keskipiste. Minulle kävisi oikein hyvin sellainen nainen, joka ei myöskään ole piirien keskipiste. Sellainenkin kävisi, jolla niitä piirejä ei ole ollenkaan, jos hän vain olisi kykenevä tutustumaan tarvittaessa minun perheeseeni ja kavereihini ilman kovin suurta kitkaa.
Kyllä mulle tärkeimpiä asioita ihmisissä on elämänarvot ja persoonallisuus, eikä mitkään "piirit".
Oletko oikeasti noin typerä vai leikitkö vain?
Ihmisen arvot ja arvostukset, ja persoonallisuuskin joiltain osin, muodostuu sen mukaan, millaisten ihmisten seurassa hän liikkuu ja on liikkunut.
Uskotko, että esim. työpaikka/koulutus määrittää, millainen ihminen on kyseessä? Oletko niin typerä...
Tuskin kovin moni deitti-ilmoituksissa esittelee kavereitaan, yksilöinä siellä ollaan. On monia ihmisiä, jotka ajattelevat päin vastoin sen kanssa mitä tekevät ja millaisessa seurassa pyörivät - luonteen heikkoutta kenties.
Esimerkiksi koulutuspaikka muokkaa ihmisen arvoja todella paljon, siis todella paljon. Tiedän sen siitä syystä, että itse lähdin uimaan vastavirtaan, enkä lähtenyt muuttamaan arvojani opiskelupaikan mukaiseksi. Muut muuttuivat, useimmat ihmiset sopeutuvat. Juuri sen takia tiedän tämän niin hyvin, että minä olen muutamassakin paikassa ollut siinä pienessä vähemmistössä, jotka eivät muutu. Useimmat ihmiset, erityisesti teini-iässä ja nuorina aikuisina, muuttavat ja imevät arvojaan hyvin vahvasti esimerkiksi opiskelupaikassa ja ensimmäisissä pidempiaikaisissa työpaikoissa.
Nyyään ihminen voi olla sosiaalisesti syrjäytynyt, vaikka käykin töissä, harrastaa, "pärjää" ja omaa koulutusta. Luulen, että meissä vanhemmissa sinkuissa on paljonkin tällaista porukkaa. Nuoruuden kaverit ovat pariutuneet ja perheellistyneet. Sinkulle jäävät työ- ja harrastekuviot sekä suhteet sukulaisiin. Uusia tuttavuuksia on vaikea solmia varsinkin, kun minhinkään rientoihin ei kiinnosta lähteä yksin. Olen kokenut, että perheelliset ihmiset eivät katso hyvällä, jos vaikkapa harrasteporukan vapaa-ajanviettoon tuntee mukaan sinkkueläjä. Näin se on ainakin täällä sisämaassa, missä perinteiset perhemallit jyräävät ja tyypillinen yksineläjä on iäkäs leskinainen tai vuosia sitten eronnut ex-rouva.