Elämä on yhtä jatkuvaa taistelua ja uusien kavereiden etsimistä. Koskaan en pääse ns.rauhoittumaan ja nauttimaan niistä ystävyyssuhteista kun koko ajan pitää olla skarppina etsiessä uutta. Olen muuttanut paljon paikasta toiseen tämän ongelman takia, koska alussa kaikki vaikuttaa aina hyvältä ja saa aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta sitten taas huomaan olevani syrjässä paikallisten menoista ja on jo liian myöhäistä yrittää kunnolla ängetä porukkaan mukaan.
Minuun halutaan tutustua, tavataan pari kertaa, mutta sitten huomaan kun toiset ovatkin menneet keskenään jonnekin pyytämättä minua mukaan, huomaan keskustelun aloittamisen olevan yksipuolista ja lopulta luovutan kun en kehtaa epätoivoisesti ja liian innokkaasti olla aina kyselemässä illan suunnitelmia. Pyrin pitämään ns.balanssin aina että en koko ajan ole epätoivoisesti liikaa etsimässä ystävyyssuhteita, vaan annan niiden kehittyä omaa aikaansa jos on kehittyäkseen. On minulla yksi ystävä, ja tämän kanssa tutustuminen meni mukavasti kun kumpikin osoitti kiinnostusta vuorotellen ja pyysi paikkoihin (mutta tälläkin ystävällä jos niin erilainen elämäntyyli että luulen ajautuvamme erilleen).
Minulla on harrastuksia, joitakin kavereita, opiskelen, menestyn töissä... Joskus olen kertonut jollekin yksinäisyyden tunteesta ja tämä ei ainakaan näytä auttavan asiaa, ihmiset haluavat olla tekemisissä ihmisen kanssa jolla menee hyvin ja joka on iloinen. Ulkonäöltäni olen naamasta tavallinen ja kroppa on hyvä, osaan pukeutua ja ulkoinen olemukseni on ok. Ainut "huono" puoleni on varmaan sitten se etten ole tarpeeksi äänekäs vaan hiljaisuuteen taipuvainen. En oikein tiedä...näkyyköhän jännittyneisyyteni jotenkin erityisen paljon ulospäin kuitenkin ja ihmiset aistivat epävarmuuden...
Olen kuitenkin tehnyt niin paljon elämässä ja ollut aktiivinen, mutta jo on kumma kun niitä ystäviä ei löydy eikä kokemuskaan ole hävittänyt omaa epävarmuutta pois. Olen opiskellut (tällä hetkellä ammattikorkeakoulussa), asunut monissa eri opiskelija-asuntoloissa erilaisten ihmisten kanssa, tutustunut netissä ihmisiin, harrastanut kaikenlaista tanssista kamppailulajeihin, tällä hetkellä olen vaihdossa ulkomailla, ollut töissä eri paikoissa, käyn baareissa enkä ole absolutisti... Olen 23-vuotias naisen alku.
Tälläinen illan pohdinta vain opiskelun vastapainoksi (bileisiin kutsuttiin tänään mutta en halunnut mennä koska kukaan ei erityisesti minua sinne kaivannut ja olen niin monet kerrat yrittänyt, mutta ryyppyreissuista jäi käteen vain päänsärky ja huono olo...).
Mikä minussa on vikana?
6
254
Vastaukset
- ....
hmm.. ehket ole vaan sattunut tutustumaan sellaisiin ns. sielunystäviin... ja sitä kautta luomaan sellaisia sydänystävyys suhteita..
uteliaisuuttani kyselen, että missä päin maailmaa olet vaihdossa?- marianna...........
Espanjassa olen. Niin...muilla vaan näyttää olevan niitä ystäviä paljon enemmän ja minä olen vain se ainainen pyrkyri...
- ÖP
Luultavasti nämä moniystäviset tosiasiassa ovat vain pinnallisia kaverisuhteita. Porukka ja lauma, jossa hengataan vaikka ei edes tykätä kaikista saati tunneta kunnolla ketään. Semmoista pinnallista kikattelua, tyhjänpäiväisyyksien jauhamista ja vouhottamista, mukahauskanpitoa ja esittämistä. Jossa mellastetaan yhdessä antaakseen itselle ja muille se vaikutelma, että "meillä on elämää!"
Tilanteesi on hyvin yleinen. Moni henkilö, jossa ei loppujenlopuksi ole mitään vikaa kärsii yksinäisyydestä ja ihmisiin paremmin tutustumisen hankaluudesta.
Kai et ole vain törmännyt oikeisiin ihmisiin. Toisten kanssa juttu lähtee heti luistamaan, kun synkkaa niin hyvin. Toisten kanssa taas tullaan ihan hyvin juttuun ja on ihan kivaa, mutta juttu ei vain ota tuulta alleen, eikä ystävystymistä lopulta tapahdukaan. Ehkä toisella osapuolella ei ole tarvetta uusille ystäville tai ei sitten haluakaan tutustua sen paremmin. - pipsa.en
Moi Marianna. Huvitti oikein lukea alkuperäistä viestiäsi, ei sillä että aiheessa olisi ollut jotakin lystikästä, vaan siinä, että pystyn allekirjoittamaan lähes kaikki ponttisi. Ihmiset puhuvat usein siitä, kuinka yleistä tuollainen on. Silti yksinäisyyden (turhautumisen) hetkellä ei vaan tule mieleenkään "niin tämähän on tosi yleistä, ei kannata ottaa pulttia omasta pikku masennuksesta". Itse tunnen lähes aina olevani joka porukassa, varsinkin pelkästään tyttöjen kanssa jotenkin ylimääräinen tai vaikea. Opiskelen yliopistossa humanistisessa, mutta monet ainejärjestötuttavat tuntuvat pitävän minua liian kepeänä. Tarkoitan, että monelle humanistiset opinnot ja sinkkuelämän katsominen, aktiivinen urheilu sekä tanssilattialla pyöriminen ovat lähes mahdoton yhtälö. Toisaalta en tunne olevani myöskään mikään "akateeminen bimbo", koska opiskelen suurella intohimolla, tutkin, luen, perehdyn ja kaipaan taidemuseojen hiljaisuutta. En tilaa Cosmopolitania, mutta vaatteet ja meikit ovat usein kivoja. En biletä armottomasti, mutta silloin harvoin eksyessäni tanssilattialle en tahtoisi sieltä lähteäkään. Suosikkimusiikkiani on Bach, mutta mp3-soittimessa on myös vaikkapa lady gagaa ja mewiä. Inhoan itsensä määrittelemistä jonkin tietynlaiseksi, mutta vaikka kuinka puhuisin aiheesta, jään juttuineni aina yksin.
Tuollainen porukassa roikkuminen kuulostaa myös tutulta. Ihan kuin aina olisi tullut jotenkin juhliin myöhässä. Päätöksestä pitää alkavasta ihmissuhteesta huolta seuraa vaan suurempi morkkis, kun tajuaa että on se ainut osapuoli joka pitää kaverisuhdetta kasassa. Tyttöporukoissa tunnen olevani lähes aina se tylsin ja epäkiinnostavin, vaikka poikien kanssa juttu luistaa aivan päinvastaisesti. uudet kaverisuhteet poikien kanssa ajautuvat kuitenkin liian usein siihen, että minuun ihastutaan. Sellaista kaverisuhdetta on sitten hirmu vaikeaa pitää yllä. Ihan kun en saisi koskaan pidettyä kasassa muun laista suhdetta kuin yksipuolista romanssia. Tietysti tuo ihastumisongelma on paljolti itseaiheutettu. Kiinnostun ihmisistä, ehkä jopa liiankin äkkiä, jolloin kysymykset ja lähelle tuleminen antavat nopeasti signaalia jostakin muustakin. Huh. Tulipa inspiraatiossa avauduttua. :D
Olen muuten itsekin 23 ja asun Helsingissä. Jos tahdot jatkaa keskustelua, laita toki mailia.
Osoite on: [email protected] - _birdie_
Tää kuulostaa niin tutulta, olen samassa tilanteessa. Se on todella lamaannuttavaa.
Ei kiinnostais vaihtaa kuulumisia? (8
[email protected] - yksin kotona
Minussa on kaikki vikana.Mulla ei ole yhtään naisystävää jonka kanssa jutella. Fasebookissa on naiskavereita mut en mä niitten kaa juttele ikinä siellä tai kasvokkain. Olen kun joku frankesteinin hirviö kun kukaan nainen ei haluu jutella mulle. Tai viettää aikaa mun kanssa.Kerran pyysin yhtä tyttöö baariin. No se tuli, mut se otti kaverin turvaksi mukaan kun kuvitteli et alan iskemään sitä. En tosiaan yrittänt iskee tai muutakaan. Siitäkin on kyl jo vuosi aikaa kun olen jutellut jollekkin naiselle kunnolla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874028Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella242891No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452310- 341311
- 10899
- 131875
- 6844
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12811Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124756- 11750