Miten irti oravanpyörästä?

Vuokrafirmojen kautta vois yrittää..eihän se toki ole ns. "vakituista hommaa" mutta sillä saisi työkokemusta. Mulla on muutamia kavereita jotka ovat olleet ensin vuokrafirman kautta jossani yrityksessä hommissa ja sitten ovat päässeen kyseisen yrityksen palkkalistoille.

Toki oon nekin ottanut huomioon. Eihän tässä nyt heti pakko ole mitään vakkaripaikkaa saada, nehän on kyllä vähän mahdottomia saada, kun joka paikkaan on niin kova tunku.

Kannattaa laittaa CV työkkärin CV-nettiin. Itse olen saanut sitä kautta useita yhteydenottoja työnantajilta.

Olin itse yli vuoden työttömänä valmistumisen jälkeen. Jatkoin vain hakemusten kirjoittelua, kävin työvoimatoimiston kursseilla ja opiskelin itsekseni omaan alaan liittyviä asioita. Sitten vain yhtenä päivänä onni potkaisi.

Laitoin tosiaan sinnekkin. Ja mitä katsoin omalta alueelta niin ei ollut hirveästi omalta alalta laitettu CV:ita.. Ei muuta kuin odotella ja jatkaa hakemuksien kirjoittelua.. Vähän vaan on jaksaminen lopussa kun jatkuvasti kuulee vinoilua työttömyydestä, vaikka tietää että on kaikkensa yrittänyt..

Hei!
Täällä toinen kohtalontoveri.Olen jo 25-vuotias ja töiden haku alkaa ottaa jo kupoliin.En jaksa enää edes selittää kenellekkään mitä nykyään teen.
Se työkkärin cv-netti on aivan paska!Se kohta missä pitää esitellä itsensä ja oma työhistoriansa on aivan merkkimäärältään ihan liian lyhyt!
Haluaisin nauttia tästä kesästä,mutta huoli tulevaisuudesta painaa päälle.

Heippa! Joo se on kyllä tosi lyhyt, piti hulluna tiivistellä! Mutta sieltä on kyllä omaksi yllätykseksi tullut niitä yhteydenottoja.. Mutta valitettavasti ne on olleet esim. ulkomailta (palkattomia) harjoittelupaikkoja, jota en hae. Pitäis saada vuokrakin maksettua. Nyt tänään tuli telemarkkinointifirmasta, joilla on näitä massarekrytointeja, en koe että ois mun juttuni mutta toisaalta jos ois ok tuntipalkka eikä huijattais työntekijää niin voishan siellä käydä piipahtamassa.

Oletko loopit miltä alalta? Onhan tässä vähän huoli syksystä : ( Säästöt hupenee ja vittuilu vaan lisääntyy. Ei jaksais.

Sama homma. Olen ollut työttömänä "vasta" 4 kk, mutta käytännössä yli puoli vuotta kun aloitin haun ennen valmistumista. Alkaa masennus hiipiä... Hakemuksia lähtenyt vajaa 100 ja muutamaan haastatteluunkin olen päässyt, mutta valituksi en ole tullut. Viralinen syy on ollut että toisella parempi kokemus ja hyvää palautetta on minullekin tullut, mutta tietysti olen miettinyt miten voisin esiintyä vielä enemmän edukseni.

Ärsyttää kun toiset ovat lomalla, ärsyttää työssä olevien valitukset kiireestä, ärsyttää koko elämä. En jaksaisi vastata mitä kuuluu -kysymyksiin enää ollenkaan ja kiukuttelen puolisolle joka onneksi vielä minua jaksaa. Välillä tuntuu että minussa on joku virhe ja pitäisi vain ymmärtää että en kelpaa työelämään. Tämä siitä huolimatta että aiemmin olen tullut valituksi hyviinkin (kesä)töihin ja pärjännyt niissä hyvin. Toisaalta tiedän että surkuttelemalla niitä töitä ei saa, joten työnhaussa väkisin väännän positiivista asennetta ja uskoa itseen. Pelottaa vain, kuinka kauan tätä jaksaa kun tietää että kaikki on itsestä kiinni.

Vastavalmistuneiden työtilanne vain tuntuu olevan kehno tällä hetkellä eikä hyvin mene muillakaan, esim. korkeakoulutettujen määrähän on kasvanut reippaasti 2000-luvulla. Tämä lohdutukseksi meille kaikille...

Itse olen työpaikkaa hakenut helmikuusta asti. Kaikkeen mahdolliseen olen hakemuksen laittanut, harvoin mitään kuuluu mistään. Vaikka liippaisi joskus tosi läheltä työpaikan saanti, niin aina on joku hakija, jolla on enemmän kokemusta.

Olen yrittänyt hakea nitä "pska"duunejakin, mutta niissä vastaus on ollut, että sulla on niin korkea koulutus että lähet täältä pois heti kun on mahdollisuus. Ois edes jotain.

Mieli alkaa olla kyllä todella maassa. Toisina päivinä jaksaa olla positiivinen ja kehua itseä, mutta toisina päivinä kun oikeen tulee takkiin niin ei jaksa muuta kuin itkeä ja voida pahoin. Onneksi edes poikaystävä jaksaa minuun uskoa ja kannustaa, muut vaan kertovat kuinka huono ihminen olen. "Menisit sinäkin töihin". Voi kuinka menisin kiljuen. Mutta ei.

Vastavalmistuneille ei oo kyllä tuo tilanne kohenemassa lähivuosina. Toisaalta hyvä, että aloituspaikkoja vähennetään, mutta entä ne, jotka eivät pääse edes kouluun (toisen asteen/korkeakoulu). Syrjäytyminen odottaa. Itse on kiitollinen siitä että koulu on melkein paketissa ja hyvin arvosanoin.

Mä olen saanut usein ystävällisenkin vastaanoton vaikkei töitä juuri sillä hetkellä olisikaan. Toisaalta taas yllättävän moni jättää rannalle jääneille hakijoille ilmoittamatta haun tulokset ja ärsyttää käyttää monta tuntia juuri tietylle firmalle kohdistetun ja viilatun avoimen hakemuksen kirjoittamiseen kun vastapuoli ei välttämättä vaivaudu edes vastaamaan että perille on tullut. Huippuna tylystä kohtelusta nyt ehkä viimeinen haastattelu, jonka päätöksestä ei näytä tulevan ilmoitusta vaikka kovin luvattiin ajan tasalla pitää ja ennen heinäkuun lomia päättää. Että hyvää lomaa teille vaan, toisilla ei ole edes sitä... Mutta ei auta, ruikuttajaa ei halua kukaan palkata. Puolet ajasta uskon että heille tapahtui vain vahinko, puolet taas että olen vaan niin surkea tyyppi ettei minulle tarvitse edes vaivautua ilmoittamaan.

Liikunta ja ystävät auttaa kyllä v-tutuksen purkamisessa ja onneksi muillakin on samanlaisia kokemuksia ja ne nopeasti töitä saaneetkaan ei ole vihjaillut huonoudesta. Aaltoillen menee nämä tunteet mullakin, toisena päivänä jaksaa taas yrittää ja toisena on todellakin itku kurkussa ja eipä sillon ne reippaat itsensä markkinointipuhelut oikein irtoa...

Paljon tsemppiä sulle, kai se on pakko vaan hampaat irvessä uskoa että kyllä ne työt sieltä löytyy kun jaksaa yrittää...

Tsemppiä sinnekkin! Uskon kyllä että jos hakemuksia tulee sata ja haastateltavia esim. 15 nin yrityksistä ei vaivauduta ilmoittamaan kaikille hakijoille. Se tietenkin ärsyttää että ei tehdä mitä luvataan.. Minulle kävi kesän alussa niin, että ei ilmoitettu mitään vaikka nimenomaan pyysin. Hakijoita ei ollut paljoa.

Kävin maanantaina haastattelussa, joka meni älyttömän hyvin. Sanottiin että perjantaina ilmotetaan joko soittamalla tai sähköpostitse. No, minulle tuli pakit (oisin kyllä oikeesti niin tarvinnut sitä paikkaa, vttu että vitutti!). Lähetin sähköpostia ja pyysin saada palautetta haastattelusta. Tuli positiivista, olin suosikkihakija ja joku nyt vaan sitten meni ohi. Itkeskelin jonkin aikaa, harmitti tosi paljon. Ei muutakuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Läheltä liippaa, mutta kun ei vaan piisaa.

Huomenna on sukujuhlat, ei huvita puhua kenellekkään. Saan taas niitä syrjiviä katseita. Voiskohan ne bileet jättää väliin : (