Hei
kaipaan mielipiteitä ja kommentteja nk. vanhemman "omasta ajasta".
Viimeksi olen ollut viime vuoden syyskuussa vkonlopun pois perheen luota, muutoin yksin en ole ollut missään 6 vuoden aikana. Viime vuonna lapset hoidossa 2 krt 1 yö (kerralla siis noin klo 18-seuraava pvä klo 11). Muutoin ei mitään ulkopuolista hoitoa (no toki päiväkoti),kun ollaan töissä), edes yhtä tuntia. Muina vuosina tilanne samanlainen tai vähempi (paitsi siis minä en ole ollut kuin tuon yhden vkonlopun itse pois)Tuon syyskuun jälkeen ei mitään hoitoon jättämisiä. Oma aika on harrastus, yht. 1h-3h vkossa.
Onko tämä mielestänne vähän vai paljon?Onko järisyttävän itsekästä pyhittää kesälomalla yksi vkonloppu vain itselleni?
Miksi siitä -pelkästä maininnasta-syntyy valtaisa perheriita?
Minun pitäisi olla tyytyväinen tuohon viikottaiseen harrastukseen.
Miehen menot: tälle vuodella jo 4 vkonloppua pois kavereiden kanssa (yhteisten asioiden hoitamisen varjolla ), lisäksi 2 työreissua pe-la, kolme baari-iltaa. Ei harrastuksia.
Kumpikin työssäkäyviä, lapset alle kouluikäisiä.
Miksi näin epätasa-arvoista? En jaksaisi riidella.Miksi mies ei suo minulle aikaa hengähtää? Eihän tämä ole enää tosi...
Mutta surullista, tarina ON oikeasti tosi.
kaipaan mielipiteitä ja kommentteja nk. vanhemman "omasta ajasta".
Viimeksi olen ollut viime vuoden syyskuussa vkonlopun pois perheen luota, muutoin yksin en ole ollut missään 6 vuoden aikana. Viime vuonna lapset hoidossa 2 krt 1 yö (kerralla siis noin klo 18-seuraava pvä klo 11). Muutoin ei mitään ulkopuolista hoitoa (no toki päiväkoti),kun ollaan töissä), edes yhtä tuntia. Muina vuosina tilanne samanlainen tai vähempi (paitsi siis minä en ole ollut kuin tuon yhden vkonlopun itse pois)Tuon syyskuun jälkeen ei mitään hoitoon jättämisiä. Oma aika on harrastus, yht. 1h-3h vkossa.
Onko tämä mielestänne vähän vai paljon?Onko järisyttävän itsekästä pyhittää kesälomalla yksi vkonloppu vain itselleni?
Miksi siitä -pelkästä maininnasta-syntyy valtaisa perheriita?
Minun pitäisi olla tyytyväinen tuohon viikottaiseen harrastukseen.
Miehen menot: tälle vuodella jo 4 vkonloppua pois kavereiden kanssa (yhteisten asioiden hoitamisen varjolla ), lisäksi 2 työreissua pe-la, kolme baari-iltaa. Ei harrastuksia.
Kumpikin työssäkäyviä, lapset alle kouluikäisiä.
Miksi näin epätasa-arvoista? En jaksaisi riidella.Miksi mies ei suo minulle aikaa hengähtää? Eihän tämä ole enää tosi...
Mutta surullista, tarina ON oikeasti tosi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tulee mieleen, että jos itse olet kaikki nämä vuodet viettänyt aikaa oman harrastuksesi parissa 1-3 tuntia viikossa ja mies ei, on kai hänellä sitten "varaa" olla sinua useammin noilla pidemmillä menoilla? Ihan reilulta asetelmalta tuo minusta kuulostaa, sä saat vähän omaa aikaa usein ja mies enemmän harvoin. Eikä työmatkoja lasketa omaksi ajaksi!
No jaa...
minun laskuopillani 4 kertaa n. 50h on 200h, 3 x 12 h on 36h ja työmatkat-joo, se toinen päivä on aina jotain kokkareita, mutta joku hoitaa lapsia silloinkin. En nyt laske tuota viimeistä, mutta jos nämä muut yhteen lasketaan, se olis tälle vuodelle 236h ja minulla 24-72h, ei kovin tasa-arvoista, mielestäni. Vai oletko eri mieltä?
Tämä on ensimmäinen kerta, kun lasken tunnit, nyt tuntemukseni vain konkretisoituu kunnolla. Taidan lyödä tunnit pöytään.
Mun mielestä kuulostaa paljolta. Siis ei missään mielessä huonolta vaan omaan tilanteeseeni verrattuna, sillä itse hoidan kotona 1v2kk lasta ja minulla ei ole mitään omaa aikaa. Syötöt, nukkumaan menot yö valvomiset, viikonloput hoidan lastani ja senpä takia lapsi on tottunut minuun, eikä oikein mies saa näitä perusasioita hoidettua puhumattakaan lapsen nukuttamisesta. Miehellä pitkiä työpäiviä ja valittaa vielä sen jälkeen, että ei jaksa kuin olla sohvalla illan. Saan ehkä syyttää itseäni kun en käy missään, mutta pari kertaa kun olen illalla esim kaljalle lähtenyt koko aikana, niin mies sanoo, että kyllä ne pärjää kotona, mutta oikeasti se menee niin, että lapsi nukahtaa vasta puolen yön aikaan, koska mies ei "osaa" nukuttaa ja kun tulen kotin, niin se on minä joka herää yölläkin laittamaan tuttia suuhun ja aamulla seitsemältä ylös oli olo mikä tahansa! Nyt elokuusta hoitopaikka varattu, ja minusta tulee tasavertainen mieheni kanssa, sillä olen itsekin työssäkäyvä ja saa mieskin alkaa osallistuun perhe-elämään, kun alan ravata kaiken maailman työkokkareissa ja työmatkoilla
Tähän on pakko vastata, vaikka Ap en ole; tuo sinin olemasi aika on vielä lyhyt, mutta odota kun vuodet vierivät, niin kyllä se rupeaa tökkimään...Mutta sinulla on hyvä kun menet töihin.
Lapset 4 ja 2 v -ei minullakaan noin "vauva-aikana" ollut juuri tarvetta päästä pois, mutta kyllä nyt jo kiipeäisin seinälle jos vapaata en koskaan saisi.
Rakastan lapsiani mielettömästi, mutta olen muutakin kuin äiti. Olen vaimo ja nainen ja nekin on asioita joita ei voi eikä saa unohtaa. Eli joskus tarvin kylpylähemmottelun ja joskus ukon kans tarvii saada myös yhteinen viikonloppu.
..Jatkoa vielä äskeiseen,että miehet pitää naisia niin itsestään selvinä. Mitenköhän miehien suut pannaan, jos äidit alkavat iltaisin juomaan kaljaa töiden jälkeen ja löhöämään sohvalla? Kyllä meillä ainakin mies on niin puolikuollut, jos joutuisi yhden illan hoitamaan lasta itekseen, valvomaan itkevän lapsen kanssa yöllä ja vielä heräämään aamulla laittamaan puuroa lapselle..Naiset kuitenkin tekevät tuota 7päivää viikossa kodin hoito, ruuan laitto, oma jumppa lapsen päikkäriaikaan monet muut työt