Itsemurha

Niin, en siis ole aikeissa itse toimia noin :) Mutta mietin vanhempani tekoa ja sitä, mihin hän on päätynyt.
t.aloittaja

Todellisuudessa hänelle ei tapahdu yhtään mitään, hän vain lakkaa olemasta
(ja kärsimästä). Jos tuollaiseen tilanteeseen joutuu, niin tuskinpa jää
ketään jälkeen suremaankaan, mutta se kannattaa ensin ottaa selvää, koska
kuolemaa ei voi perua (ainakaan toistaiseksi tiede ei ole löytänyt keinoja ja kun
löytää niin kuoleman määritelmä muuttuu)

Uskonnon näkökulmasta, jokainen joka tekee itsemurhan ei selvästikään
ole uskossa ja jokainen joka ei ole kuolemansa hetkellä uskossa joutuu
ikuisesti kestävään kidutukseen (näin siis kristillistä rakkautta opettavissa uskonnoissa, pelottaakin ajatus minkälaista sitten on kristittyjen viha)

Eli jos pelkäät että jumala on olemassa ja vihaa sinua, niin on paras olla tekemättä itsemurhaa, koska silloin tuo viha konkretisoituu (mytologian mukaan).

Jokainen kuolema johtaa sielunvaellukseen ja hän syntyy uudestaan
riippuen miten on elänyt uudeksi eläväksi olennoksi. Ei välttämättä ihmiseksi
eikä välttämättä välittömästi kuolemansa jälkeen, mutta ennen pitkää
hän palaa elävänä olentona ja tätä jatkuu kunnes elämää ei enää ole tai
sielu vapautuu nirvanaan eli sulautuu tietoiseen kosmokseen osaksi tietoisuutta.

AntiChrisu kirjoitit "Jos tuollaiseen tilanteeseen joutuu, niin tuskinpa jää
ketään jälkeen suremaankaan"

Aika omituista tekstiä... Huh. Kyllä kuule äitiäni kiikutin hoidoissa kaksikymmentä vuotta ja välitin ja yritin parhaani mukaan auttaa. Mutta mielen sairaus on mielen sairaus, ja lopulta hän onnistui yrityksessään. Se, että hän oli umpikujassa, oli HÄNEN ajatuksensa. Ei minun. Ja minä todellakin jäin häntä suremaan, samoin kuin monet muut sukulaiset ja ystävät.

Mieti vähän mitä sanot..

t.Aloittaja

Toivon, että kirkon edustajana murha tapauksissa palstalla oleva nuorisotyöntekijä Repa Honkanen myös vastaisi tähän ketjuun.

Toivon, että hän myös kirkon edustaja ottaisi kantaa tapauksiin, jossa vanhus itse haluaa päästä täältä pois korkeimman luokse.

Hämmästyttää kylläkin, että kirkon puolelta elämän erittäin tärkeissä kysymyksissä on vastaajana nuorisotyöntekijä.

AntiChrisu, yhä edelleen yhtä kummallista tekstiä sulta... Jos ei ole mitään sanottavaa alkuperäiseen kysymykseeni, eli mitä sielulle tapahtuu itsemurhassa ja sen jälkeen, niin ei kannata vaivautua enää vastailemaan mistään "mielisairauksista" (ei ole moinen termi enää käytössä...) sun muista hölynpölyistä tähän ketjuun.

t.Aloittaja

Minulle vastasi tähän samaan kysymykseen eräs harras kristitty: "Jos ei ihminen jaksa, hän ei ole uskonut eikä rukoillut tarpeeksi. Jumala auttaa AINA, jos vain uskoo/rukoilee tarpeeksi."

Minulle ateistina näyttäytyy toisenlainen maailma: jotkut jaksavat, jotkut eivät, ja uupunut saattaa joskus päättää itse päivänsä. Minkäänlaista rangaistusta sen kummemmin kuin palkintoakaan ei kuoleman jälkeen tule. Ihminen raukeaa tyhjiin ja muuttuu maan tomuksi. Itsemurhan tekijä vain jättää läheisilleen kivun ja tuskan, jota hän ei itse jaksanut enää kantaa.

Se, että paljon kärsineen ja lopulta sortuneen ihmisen omaiset joutuvat edes pohtimaan poismenneen ikuisuuskohtaloa (mahdollista tulijärveä lieskoineen), on yksi pahimmista kristinuskon julmuuden ilmentymistä. Kristin uskon Jumala on kuin pullonpalautusautomaatti, joka kelpuuttaa/ruttaa/kelpuuttaa/ruttaa ja rutatut joutuvat ******in. Silloinhan täytyy kovettaa itsensä, että jaksaa elää eteenpäin, kun ajattelee, että läheinen on siellä kärventymässä, eikä mitään ole tehtävissä.

Minä en usko Jumalaan. Mennyt on mennyttä ja kaikki kuolleet ovat poissa, tietoisuus sammunut, mutta poismennyt voi elää läheistensä mielessä ja muistoissa niin kauan kuin joku näitä muistoja kantaa.

Sanassa sanotaan:"Vaikka he tuonelaan murtautuisivat,sieltäkin minun käteni heidät tempaa..."Joku on selittänyt "tuonelaan murtautumisella" itsemurhaa.....ehkäpä se sitä tarkoittaa.Siitä olen varma että Jumala ei itsemurhaa hyväksy,mutta pakosta siihen elämän kovuus jotkut ajaa.

AntiChrisu "Minä sentään perustelen asiani toisin kuin sinä." -mitenniin ja mitä en perustele :O Mitä sinä höpiset yhä edelleen kummia :O Mähän esitin kysymyksen, ei mun kait tarvitse kysymystäni perustella mitenkään, hohhoijaa...
Ja se kysymys yhä koski itsemurhan tehneen taivaspaikkaa, ei "mielisairaita" tai "itsemurhaa pohtivia".
t.Aloittaja

Kysymys on erittäin monimutkainen. Käsitykseni mukaan itsemurha ei ole oikotie taivaaseen.

Toisaalta itsemurhan tekevä henkilö yleensä on vakavasti mielisairas. Jos ihminen ei ole terve, eikä pysty hallitsemaan itseään, niin uskoisin, että Jumala ottaa tämän huomioon. En kuitenkaan osaa sanoa, mitä Raamattussa on kerottu asiasta. Siksi olisi ihan hyvä kuulla palstan pappien vastaus asiaan.

mietinvain!

Sinun pitää ajatella itsemurhan tehneen kohdalla asiaa niin, että kyllä hän pääsee taivaaseen, sillä itsemurhan tehneen ihmisen elämänkaaren päättyminen itsemurhaan on ennalta päätetty, kuten kaikkien ihmisten elämän loppuminenkin.

Ihmisen elämä ei aina kulje toiveitten mukaisesti, mutta tavallaan vastoinkäymiset myös omalta osaltaan rikastuttavat elämää. Jokainen tietää, miten hyvältä tuntuu, kun on voittanut vastoinkäymiset ja elämä jatkuu tyynenä ja tasasisena eteenpäin. Toisten kohdalla näin ei käy ja vastoinkäymiset elämässä jatkuvat jatkumistaan, eikä elämä kulje eteenpäin niin kuin pitäisi, jolloin kokee itsensä yhteiskunnan hylkäämäksi ja psyykkinen sairaus lisää vielä omaa pahaaoloa. "mietinvainn" ajattele, että itsemurha oli tämän läheisesi oma ratkaisu ja nyt hänen on hyvä olla vailla tuskaisuutta ja pahaa oloa.

Itsemurhan tekeminen ei ole synti, eikä eutanasian vaatiminenkaan suurten kipujen keskellä. Itsemurha on ihmisen oma ratkaisu, eikä siitä toisen ihmisen tarvitse kantaa syyllisyyttä olivatpa syyt itsemurhaan mitkä tahansa.

Kuollutta ihmistä ei saa takaisin, vaikka kuinka murehtisi ja surisi hänen jälkeensä. Ihmisen pitää ajatella tämän poismenneen ihmisen kanssa viettämäänsä hyvää aikaa ja muistella tätä lämmöllä - ei pahalla, vaikka kielteisetkin asiat on hyvä käydä läpi joko yksin tai toisten läheisten kanssa.

Muista, että kuoleman jälkeen millään maallisella teolla ei ole mitään merkitystä ja kaikki, mitä eläessään on tehnyt, jää taakse.

Elämä jatkuu sinun kohdallasi "mietinvainn" ja huomaan sinusta, että olet harvinaisen kypsä ihminen miettimään myös vaikeita asioita.

Kaikkea hyvää elämällesi!

En minäkään usko,että se voi olla oikotie taivaaseen - muutenhan kannattaisi lähteä itsemurhan tehneen perään, jos niin olisi.

Itsemurha on varmaan synti syntien joukossa, mutta sitä vartenhan Jeesus meni ristille, että ihmiset saavat syntinsä anteeksi. Jos joku mielenhäiriössä ottaa hengen itseltään (siis jossain hetkessä toimii väärin itseään ja Luojaansakin kohtaan), saa hän sen anteeksi siinä missä muutkin synnit. Monet itsemurhat tehdään mielisairaudessa: kiihdyksissä, paniikissa, pakokauhun vallassa tai mielettömässä ahdistuksessa. Rankaisisiko oikeudenmukainen, jokaisen ihmisen ajatukset tunteva Jumala sellaista ihmistä? Tai sellaista ihmistä, joka ei ole kestänyt tämän elämän paineita ja vastoinkäymisiä? Myös uskovaiset tekevät itsemurhia.

Hylkäisikö oikeudenmukainen jumala poikansa seuraajat helvettiin loputtomaksi ajaksi siksi, että nämä ovat sairastuneet tai menettäneet hermonsa itsemurhan tekohetkeksi? Itsemurhan, kuten murhan yleensäkin, seuraukset ovat vaan peruuttamattomat. Itsemurhan tekevät tuskin pysytyvät ajattelemaan siinä tilassa kovin järkevästi. Jumala tietää senkin. Jumala tuntee ihmisten sydämet ja tietää, onko ihminen Jeesuksen oma vai ei. Jumala tietää, miten ko. henkilö suhtautuu hänen poikaansa.

Jumala hallitsee loppujen lopuksi koko maailmaa, vaikkeivät itsemurhat hänen tahtonsa olisikaan, mutta hänellä on toki myös valta estää itsemurha.

Tässä ketjussahan puhutaan jo kahdesta asiasta: itsemurhasta ja eutanasiasta.

Tarkastellaan itsemurhaa ensin.
Vuosittain Suomessa tehdään yli 1 000 itsemurhaa, eriasteisia itsemurhan yrityksia noin 10 000. Kuinka moni suunnittelee itsemurhaa, sitä voimme vain arvailla.
Kysymys ei, ainakaan aina, ole mielisairaudesta. Vierastan syvästi esitettyä ajatusta siitä, että mielisariaan itsemurha olisi eutanasiaan verrattavissa!

Ihminen väsyy, ahdistuu, masentuu, muuttuu näköalattomammaksi, jos moista ilmaisua voi käyttää.
Tilanteessa, jossa velat painaa päälle, anoppi nalkuttaa, eikä mikään enää kiinnosta, saattaa itsetuhoisuus muuttua ongelmanratkaisumetodiksi.
Ryöstänkö pankin, tapanko anopin vai tapanko itseni?
Lopulta itsensä tappaminen vain näyttäytyy kaikkein houkuttelevimpana vaihtoehtona.

Psarin ja leikkipapittaren kanssa olen samaa mieltä siitä, että jos Jumala on olemukseltaan rakastava ja armollinen, niin eiköhän ymmärrystä riitä myös näille väsyneille.

Varmaankin Psalmiin 139 vedoten on ajateltu, että syntymämme ja kuolemamme on vain ja ainoastaan Juman kädessä ja näin myös katsottu itsemurhan olevan vastoin tahtoaan. Aikanaanhan itsemurhan tehneitä ei edes siunattu / haudattu siunattuun maahan, vaan sen liepeille. Onneksi ajat ja ehkä myös Raamatun tulkinta on tuosta hieman muuttunut.

@iaurwen, aika mielenkiintoisen kommentin olet saanut kuulla, en ihmettele että vierastat uskovia. Moinen ajattelu pitää sisällään sen näkökulman, jota taas minä en hyväksy ollenkaan, sillä jos Jumalan reaktio olisi meidän jaksamisestamme / osaamisestamme kiinni, niin silloinhan kyseessä olisi joku reaktiivinen taho, joka olisi vailla meidän pokkurointaimme. Itse uskon proaktiiviseen Jumalaan joka ensin ilmoittaa meille itsestään ja tarjoaa sovitusta.

@AntiChrisu, "Uskonnon näkökulmasta, jokainen joka tekee itsemurhan ei selvästikään
ole uskossa ja jokainen joka ei ole kuolemansa hetkellä uskossa joutuu
ikuisesti kestävään kidutukseen (näin siis kristillistä rakkautta opettavissa uskonnoissa, pelottaakin ajatus minkälaista sitten on kristittyjen viha)"
Kiinnostaisi tietää, että miten olet päätynyt tähän näkemykseen? Erityisesti kiinnostaa tämä itsemurha / uskonnottomuus kohta.


Toiseksi eutanasia: Kivun hoidon toivoisi olevan sillä tasolla, että kenenkään ei tarvitse kitua viimeisiä hetkiään järjettömissä tuskissaan. Tämä on vain teoriaa ja tavoite. Joissain hoitoloissa, ollaan jo lähellä semi-aktiivista eutanasiaa, kun kuolevalle annetaan lääkkeet, joilla hevosenkin saisi nurin. Sitten on vuodeosastoja, joissa syöpään kuolevalle annetaan vain buranaa, kun ei ole lääkäriä lahimaillakaan, joka voisi (esim. yöaikaan) määrätä mitään vahvempaa.
Aktiivinen eutanasia on ongelmallisempaa: mummolla on ikää jo 100 vuotta, dementia, alzhaimerin tauti ja miljoonien eurojen omaisuus. Ei ole paikaan tai aikaan orientoitunut, ei tunnista sukulaisiaan. Perillisillä taas velat ja ulosottomies niskassa. Muodustuisiko kiusaukseksi pyytää mummolle eutanasia, kun eipä tilansa tuosta kohene?
Puhutaanko silloin kuitenkin jo murhasta, eikä eutanasiasta?
Tätä riskiä ei ehkä haluta ottaa.



Repa Honkanen, nuorisotyöläinen

Repa Honkanen.

Lyhyesti.
Itsemurha ja eutanasia vaativat mielestäni kumpikin asianosaisen henkilön itsensä päätöksen. Siis pohjimmiltaan sama asia.

Ymmärsin, että kirkko on luopunut pyhän kirjansa Raamatun käsityksestä.
Hyvä !

Repa Honkanen.

Asiasta ja käsityksestä on kysymys ! Ei pilkusta.

Muuten miten Jumala ilmoittaa meille itsestään ja TARJOAA SOVITUSTA, , kuten totesit. Osaat varmasti perustellä käsityksesi, kun toteat sen niin varmana ?

Käsitykseni mukaan, kirkon oppi on ainakin sanonut,, että Jumala on antanut meille elämän ja sen päättäminen on Jumalan tahdon vastaista. Hän itse päättää sen.

Ei liity aiheeseen, mutta sanon kuitenkin....

Ns. Eutanasia eli "armokuolema" tulisi laillistaa Suomessa ja muuallakin maailmassa. Ei ole mitään syytä kituuttaa kipeitä ihmisiä, joiden "arvokas" elämä on jo eletty. Ainut, joka tämän eutanasian estää on erilaiset uskontokunnat ja uskovaiset ihmiset, jotka pitävät masokistisesta ajatusmaailmasta, että ihminen kärsisi kuten "sadun hohtoisessa kirjassa" ristillä eräs taikuri nimeltä Jeesus, joka teki hokkuspokkus tempun ja nousi vieläpä kuolleistaankin, heh!!

Tunnetuin ns. "masokisti" on P. Räsänen, joka vastustaa eutanasiaa. Kysymys kuuluukin, mitä hän ei vastusta?!

Minusta tähän ei ole yksiselitteistä vastausta. Itse olen joskus pohtinut, että itsemurhahan voi olla esimerkiksi masenuksessa siihen masennuksen sairauteen kuuluva, tosin ikävä sellainen päätepiste.
Me ihmiset emme tiedä kenenkään sydämen tilaa lähdön hetkellä, sen tietää yksin Jumala, ja hyvä niin. Emme me ihmiset voi jaella tai olla jakamatta taivaspaikkoja, onneksi.

Mehän ei niitä jaeta, mutta joka tunnustaa Jeesuksen Herraksi ja uskoo hänen sovittaneen syntinsa, pääsee raamatun mukaan taivaaseen. Pääpiirteissään niin... Täytyyhän meidän tääällä voida luottaa siihen uskovien pelastuvan, vaikkakin Jumala vain sydämet tuntee, kuten sanoit .


Jos on vähän kauemmin ehtinyt elää uskossa, on raamatussa myös kehoitus kasteen ottamisesta. Toisaalta kyllä siellä sanotaan niinkin, että jos me täällä maan päällä häpeämme häntä ei hänkään meita halua lopupeleissä tuntea. Mutta niinkin oli, että ristin ryövärille Jeesus lupasi paratiisipaikan, vaikkei siinä kohtaa enää ollut kastamisen mahdollisuutta. Eikä muutenkaan ollut enää mahdollisuutta mikinkään tekemisiin, toisten puolesta rukoilemisiin tms. Taivaasta löytyy varmaankin ihmisiä, joita ei olettaisi sieltä löytyvän ja myös päin vastoin. Keitä olisi kuvitellut sieltä löytyvän, ei olekaan siellä, mutta siellä ei ketään enää surra tai kaivata.

Totta, itse luotan Raamatun Sanaan pelastuksesta, muuten en uskoisi. Onneksi pelastus on yksin armosta.
Varmaan voi taivaassa tulla monille yllätyksiä, oot ihan oikiassa. Itse pyrin että en "mittailisi" niin muiden uskua, kun omassakin on ihan tarpeeksi kasvamista ja ammentamista tämän elämän ajaksi.
Siunausta ja rauhaisaa juhannusaikaa! :)

Kyllä silloin tulee mieleen mittailla, jos läheinen lähtee täältä "oma-alotteisesti".
Minusta on ihan selvää miettiä, että mihinköhän lähti, kumpaan paikkaan joutuu tai pääsee kun Elämän kirja avataan.

Niin..
Mä kanssa tavallaan ehkä näen asian niin, että jos kuolema ei olisi ollut jumalalla tiedossa tai tahtona, olisihan hän sen estänyt. Jos jumala päättää, milloin on kenenkin aika lähteä, miten se itsemurha olisi poikkeus.
Myös kun miettii sairasta ihmistä, jolla on vaikka harhoja. Mistä ne sinne päähän tulevat? Ihminen ei voi itse sairaudelleen mitään. Jumala voisi, mutta jos ei niitä harhoja ja itsetuhoajatuksia poista, eikö kuolemaan johtava toiminta ole silloin hänen käsissään.
Äitini oli kyllä uskossa, kävi kirkossa käsittääkseni loppumetreilleen asti säännöllisesti, ja kovasti oli huolissaan minusta ja minun uskostani (tai siis sen puutteesta). Varmasti hän rukoili jumalalta itselleen voimia jatkaa, mutta ei näköjään niitä saanut. Eihän se hänen vikansa ole, vaan jumalan?
t. Aloittaja

Raamattu sanoo, että Herra ei anna kenellekään suurempaa taakkaa kannettavaksi kuin mitä kukin jaksaa kantaa.

Käytännön kokemukset kuitenkin osoittavat, että Raamattu on tässäkin asiassa väärässä, itsemurha on äärimmäinen esimerkki tästä. Jos uskotaan armolliseen Jumalaan niin eikä ole oikeus ja johtuus, ettei näitä ihmisiä enää tuomita helvettiin?

Miten niin tässäkin asiassa väärässä. Missä muissa asioissa raamattu on väärässä?

Jollain on voinut olla liian isoja taakkoja, joita ei ole jaksanut kantaa. Eikö esim. psykoottisuus ole sitä? Jos ihmisen normaalitilassa olisi pitänyt jaksaa taakkansa kantaa, mutta jos sairastuu ja menee suhteellisuuden taju, tulee harhaisuutta? Eikö ihminen silloin ole syyntakeeton? Uskon armollisen Jumalan ajattelevan niin. Uskon, että hän voi jopa vetää jonkun ihmisen sillä lailla pois tältä elävien kirjoista. Hänellä on kumminkin aina hyvät tarkoitusperät. En usko, että Jumala tuomitsee... eikö siinä ratkaise henkilön suhde Jeesukseen ihan kuten muillakin ihmisillä? Voihan joku viime hengenvedoillaan vielä kääntyä ahdistuksissaan Jeesuksen puoleen, vaikkei mikään julkiuskis olisi ollutkaan. Ja silloinhan ihminen on pelastunut.


Se lausahdus taakkojen kantamisesta on varmaan tarkoitettu lohdutuksesi kaikille taakkojen rasittamille, mutta eiväthän kaikki tutki raamattua ja oma-aloitteisesti sitä sieltä lue. Ja jos lukisivatkin eivät raamatun tekstit aukene kaikille. Silloin jos uskoon siihen, jaksaa ehkä taakansa paremmin kuin jos ei usko mihinkään, mitä raamatussa on.

Katsos, hihutkan eivät pääse Taivaaseen. Eivätkä vajakit, Puhumattakaan taikauskottomista.

Itsemurhaajat joutujat kadotuksen kiirastuleen. Asiasta ei kannata edes enempiä pakista.
Joka epäilee asiaa niin tutkikoon Mooseksen kirjaa tarkoin.