Nyt olen mies!

Hämärän rajoilta

Aivan aluksi haluan jaaritella pari riviä täysin sisällötöntä metatekstiä, jotta uuden viestin esikatseluominaisuus ei veisi ytimekkäältä otsikoltani kaikkea tehoa ja yllätysmomenttia. Nyt on turvallista tunnustaa antikliimaksina, että ei, en edelleenkään ole ns. saanut (ja ei, tämä teksti ei taas kerran liity mitenkään mihinkään, ainakaan palstan aiheeseen). Siitä huolimatta olo tuntuu miehekkäämmältä kuin aikoihin.

Heräsin aamukuudelta, mikä viime aikoina on liian usein ollut lähempänä nukkumaanmeno- kuin heräämisaikaani. Kotiuduin sekalaisista askareistani puoli kahdeksalta illalla, ja välille mahtui kaikkea sähkötöistä hometalon lattian piikkaamiseen ja lapion varressa rehkimiseen.

Etenkin iltapäivän fyysinen urakointi teki hyvää. Ymmärrän toki yhä eräiden palstalaisten purnauksia paskahommista. Silti tekemiset, joissa hikeentyy, likaantuu ja kyrpiintyy, kummasti saavat olon tuntumaan noin sata kertaa miehekkäämmältä kuin jokin asiakaspalvelusivarointi kirjastossa, josta myös on kokemusta. Alan pikkuhiljaa ymmärtää fyysisten töiden äijien rennon itsevarmuuden salaisuuden: sen täytyy jotenkin alitajuisesti liittyä tietoon siitä, että heillä on voima ja valta rakentaa ja repiä maan tasalle sekä nähdä työnsä jäljet suoraan. He tuntevat olonsa kotoisaksi elinympäristössämme, koska ovat sen pystyttäneetkin.

Ai niin, siviilipalveluksesta puheen ollen: jouduin tänään myös painajaismaiseen tilanteeseen toisella työmaista, kun isäntä kyseli miehisen velvollisuuden suorittamisesta. Tietysti vastasin rehellisesti olevani sivari, mutta kun mies alkoi tivata syitä, ajattelin, ettei ole aika mennä full Asperger's, vaan vetoan tyynen rehellisesti siihen, etten ollut yli-ikäisenä (sanavalinnastani seuranneesta sivupolusta ilmeni, että hän luuli minua vähintään viisi vuotta todellista ikääni nuoremmaksi! Voisiko homma enää paremmin toimia? Ei voisi!) motivoitunut asepalvelukseen ja katsoin sivarin hyödyttävän enemmän sekä minua että maata. Kas kummaa: keskustelukumppanikin hautasi pelätyn isäm maa ja talvi sota -kortin ja perusteli omaa armeijankäyntiään idealististen syiden sijaan varsin itsekkäillä "se hyödytti urallani" -jutuilla. Emme kuitenkaan vielä sopineet yhteisestä Tukholman-risteilystä, tai edes Tallinnan.

Kotimatkan pyöräilin likaisen miehekkäästi verkkareissa kännykkä korvalla kysellen pitkästä aikaa äidiltä kuulumisia. Poikkesinpa kaupan kautta ja ostin pullon kylmää Mountain Dew'tä, koska tuntui siltä, että päivän mittaan kasvaneita kiveksiä täytyi pienentää takaisin housujen istuvuuden turvaamiseksi.

Mitenkäs muiden päivät vierähtivät?

158

1497

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Born again satanist

      :D Taattua laatua.

    • Noor mees

      Minullakin on fyysisen työnteon jälkeen ollut tuollaisia äijäkkyyskokemuksia, vaikka sinänsä olenkin epäkäytännöllinen tumpelo. Ja vaikka kannatan kehitystä, edistystä, kaupungistumista ja niin edelleen, niin kyllä silti välillä epäilen, että esi-isät saattoivat kuolla onnellisempina ja äijäkkäämpinä, kun tiesivät jättävänsä jälkeensä omin käsin rakennettuja taloja sekä omin käsin kylmästä metsästä raivattuja peltoja. Jos ikinä onnistun nörttikiveksilläni omia lapsia siittämään (kyseenalaista), niin tulen jättämään heille perinnöksi muistitikkuja, jotka ovat elämän"työni". Tai mihin sitä dataa nyt tulevina vuosikymmeninä tallennetaankin.

    • Minua tympi koko päivän, mutta sitten sain analyysin luvut täsmäämään.

      Ei mutta sitä vaan, mikä tuo Mountain Dew -juttu on? Olen kuullut ennenkin sitä pidettävän jonkinlaisena kiveksenkutistajana, mutta perustuuko se oikeasti johonkin? Ettei ole mikään "Jos juot siideriä, et ole enää heteromies"-juttu?

      Olen sitä paitsi edelleen sitä mieltä, että olet YTM. Perhanan humanistirunopoika, joka tekee vielä fyysisesti rankkaa työtä, jota voisi suorastaan kutsua "duuniksi", mikä viehättänee naisia.

      • Hämärän rajoilta

        Dew-juttu on pelkästään urbaanilegenda hoopoimmasta päästä, mutta niin tunnettu, että siihen saattaa viitata noin ohimennen joutumatta selittämään kaikille.

        http://www.snopes.com/medical/potables/mountaindew.asp

        Miehisyyttä tuhoavan vaikutuksen väitetään perustuvan juomassa käytettyyn keltaiseen elintarvikeväriin, mutta mitään todisteita väriaineen myrkyllisyydestä ei ole koskaan havaittu. En tiedä mistä tarina on lähtenyt liikkeelle; kapitalismikriittisenä kyynikkona tekisi mieli epäillä kilpailevaa juomavalmistajaa, mutta syntyyhän tyhmiin uskomuksiin perustuvia ja nopeasti leviäviä höpöjuttuja toisinaan myös itsestään, sillä "kyllä kansa tietää".

        "Duunini" eivät ole säännöllisiä eivätkä virallisia, enkä saa niistä mainittavaa rahallista korvausta. Myöskään naisten suosioon en ota kantaa; pitäisi ehkä olla vähemmän humanistin ja enemmän duunarin (ja täysi-ikäisen) näköinen.


    • Darth

      Mies tarvitsee vihollisen tai haasteen kukistaakseen ollakseen mies. Kun haasteen on voittanut, olo on todella miehekäs.

      Uskon että syy miesten pahoinvointiin on, että yhteiskunnallisen naisistumisen myötä, haasteet ovat kadonneet. Ei ole enää vuoria valloitettavana eikä sotia voitettavana. On vain hyvinvointipolitiikkaa ja alkoholisoituneita miehiä. Koska pakenen todellisuutta pääni sisään, huomaan usein kuvittelevani haasteita, jotka olisin voinut kohdata jossakin toisessa elämässä. Hmm, ehkäpä euron ja eu:n romahtaminen voisi tarjota todellisia haasteita. Itseasiassa toivon sitä. Lampaana eläminen vituttaa.

      • kasva mieheksi

        "yhteiskunnallisen naisistumisen myötä, haasteet ovat kadonneet"

        Älä poika lässytä paskaa. Yhteiskunnassa ja maailmassa ei ole sinulle haasteita vai? Kuule, kyllä tässä maailmassa sotia ja vuoria riittää ja sinä et ole tainnut käyydä lähelläkään yhtäkään. Niin, lampaana eläminen varmaan pännii ja sitten syytät kuitenkin yhteiskuntaa naisistumisesta: se mitä on tapahtunut on laiskistuminen, ei naisistuminen.
        Ei naisilla, naisistumisella tai millään mihinkään hameväkeen liittyen ole mitään tekemistä sen kanssa, että sinä olet asioihin tarttumaton, saamaton vässykkä, joka ei viitsi tehdä mitään. Töitä riittää laidasta laitaan ja tekemistä on, niin koti kuin ulkomaillakin... Ai niin, mutta kun siihenkin pitää ruveta ja kun sekin pitää opetella ja voi, voi sentään...
        Menisit nyrkkeilemään ensialkuun, siinä saisit sitä sotaa sillai urheilun merkeissä ja voisit sitten kokeilla niitä sankaritekoja? Ihan vaan noin ensialkuun, jatka sitten sinne hätäapujoukkoihin, kehitystyöhön, sotaan evakuoimaan ihmisiä tai vaikka lääkintäjoukkoihin... Jos vuoria haluat valloittaa, niin aloita vaikka etsimällä työ, millä voit säästää rahat ensin vaikka lapin lomaan ja mene laskettelemaan ja koirasafarille, niin et heti pääse lampaan karvassa hengestäsi. Eiköhän se ole ihan riittävän hurjaa sekin.

        Jos sinä et saa takamustasi liikenteeseen, se on oma vikasi. Töitä kyllä riittää, niin vapaaehtois- kuin palkkatyössäkin ja tässä maailmassa on edelleen sellaisia haasteita, että herää jo pahvi.
        Euron ja eu:n romahtaminen tarjoaisi todellisia haasteita? Just joo, sinä etunenässä leipäjonossa ruikuttamassa kun äiti ei tuo pullaa kotiin asti, miten sä luulet pärjääväsi missään tiukoissa olosuhteissa, kun et pärjää hyvissäkään? Luuletko sä että yht'äkkiä se sankariaines, mitään kehittämättä ja tekemättä vaan tulee ulos?
        Pissa sulta tulee lahkeesta ulos. Se siitä.

        Kaikki voi kehittyä, myös sinä, mutta se lähtee rehellisyydestä. Lopeta se muitten ja "yhteiskunnan" syyttely omasta homeisesta takapuolestasi ja lopeta sen lampaana eläminen. Vai... Pitäskö yhteiskunnan tehdä sekin sun puolesta? Vai kenties naisten?
        Kyllä sä olet todella hyvin todellisuutta paennutkin. Ihan suorastaan irronnut siitä.


      • Darth
        kasva mieheksi kirjoitti:

        "yhteiskunnallisen naisistumisen myötä, haasteet ovat kadonneet"

        Älä poika lässytä paskaa. Yhteiskunnassa ja maailmassa ei ole sinulle haasteita vai? Kuule, kyllä tässä maailmassa sotia ja vuoria riittää ja sinä et ole tainnut käyydä lähelläkään yhtäkään. Niin, lampaana eläminen varmaan pännii ja sitten syytät kuitenkin yhteiskuntaa naisistumisesta: se mitä on tapahtunut on laiskistuminen, ei naisistuminen.
        Ei naisilla, naisistumisella tai millään mihinkään hameväkeen liittyen ole mitään tekemistä sen kanssa, että sinä olet asioihin tarttumaton, saamaton vässykkä, joka ei viitsi tehdä mitään. Töitä riittää laidasta laitaan ja tekemistä on, niin koti kuin ulkomaillakin... Ai niin, mutta kun siihenkin pitää ruveta ja kun sekin pitää opetella ja voi, voi sentään...
        Menisit nyrkkeilemään ensialkuun, siinä saisit sitä sotaa sillai urheilun merkeissä ja voisit sitten kokeilla niitä sankaritekoja? Ihan vaan noin ensialkuun, jatka sitten sinne hätäapujoukkoihin, kehitystyöhön, sotaan evakuoimaan ihmisiä tai vaikka lääkintäjoukkoihin... Jos vuoria haluat valloittaa, niin aloita vaikka etsimällä työ, millä voit säästää rahat ensin vaikka lapin lomaan ja mene laskettelemaan ja koirasafarille, niin et heti pääse lampaan karvassa hengestäsi. Eiköhän se ole ihan riittävän hurjaa sekin.

        Jos sinä et saa takamustasi liikenteeseen, se on oma vikasi. Töitä kyllä riittää, niin vapaaehtois- kuin palkkatyössäkin ja tässä maailmassa on edelleen sellaisia haasteita, että herää jo pahvi.
        Euron ja eu:n romahtaminen tarjoaisi todellisia haasteita? Just joo, sinä etunenässä leipäjonossa ruikuttamassa kun äiti ei tuo pullaa kotiin asti, miten sä luulet pärjääväsi missään tiukoissa olosuhteissa, kun et pärjää hyvissäkään? Luuletko sä että yht'äkkiä se sankariaines, mitään kehittämättä ja tekemättä vaan tulee ulos?
        Pissa sulta tulee lahkeesta ulos. Se siitä.

        Kaikki voi kehittyä, myös sinä, mutta se lähtee rehellisyydestä. Lopeta se muitten ja "yhteiskunnan" syyttely omasta homeisesta takapuolestasi ja lopeta sen lampaana eläminen. Vai... Pitäskö yhteiskunnan tehdä sekin sun puolesta? Vai kenties naisten?
        Kyllä sä olet todella hyvin todellisuutta paennutkin. Ihan suorastaan irronnut siitä.

        Eliitillä toki on omat globaalit haasteensa kuten eu:n leijona stubbilla. Se ei vain tarkoita, että ne olisivat minun haasteitani. Minä en siinä projektissa halua olla mukana millään tavoin. Se ei ole minun taisteluni ja liian kaukana minun elämästäni.

        Minun koko elämäni on ollut omista tarpeistani luopumista. On kuin näkymätön vihollinen olisi kimpussani, mutta näkymätöntä vastaan ei voi taistella. Alan ymmärtää jo paremmin. Suurista puhuvat ihmiset, jotka sivuuttavat hiljaiset ajaakseen omia sankari tarinoitaan ovat niitä näkymättömiä vihollisia. Minulle on täysin turha tulla lässyttämään kehitysmaan ihmisistä. Sellaisen ihmisen ei ole koskaan tarvinnut luopua omista tarpeistaan selvitäkseen elämässä seuraavaan päivään. Hyvä heidän on puhua ja kuvitella että kaikkien tilanne Suomessa on sama. Tämä maa repeää vielä kahtia. Ja suuria globaaleja haasteita itselleen varannut eliitti on takana, samalla kun pieneltä ihmiseltä revitään elämä käsistä, jotta saadaan olla sankari Eu:ssa. Minulle te olette jo vihollisia.


      • Miehinen Haaste

        Hanki six-pack -- siinä on modernin miehen haaste nro. 1. Onnistuessaan se tuo varmasti todella miehekkään olon joka mittarilla katsottuna.

        Itse otin haasteen vastaan noin viikko sitten tällä tahdilla (tosin ruokavalio terveellisempi kuin videossa):
        http://www.youtube.com/watch?v=lXVw9IJHWtY

        Olen nyt videon kuntovaiheessa 1 Day. Odotan innolla viikkojen kulumista...


    • FF

      Heräsin ennen kuutta, kuten arkisin yleensä. Ulkoilutin koiran, menin töihin. Vietin asiakkaan neukkarissa reilut kolme tuntia enimmäkseen puhujan roolissa. Kävin toimistolla. Osallistuin kevätkauden viimeiseen kokoukseen, tehtiin iso hankintapäätös. Lähdin kotiin, katsoin kännykän kelloa ja se oli 15:53. Siitä alkoi loma.

      Kotona siivosin, pesin pyykkiä ja pakkasin enimmän osan tavaroista. Aamulla pakkaan loput (ml. läppärin) ja sitten stadi saa jäädä taakse noin kahdeksi viikoksi.

    • vönsäke

      Mountain Dew'tä? Luulin, että juot vain Laitilan Wirwoitusjuomia?

      • Hämärän rajoilta

        Tarkkaavainen lukija! On totta, että pyrin suosimaan kotimaista, mutta nyt tarvitsin kivestenpienennystä - ja käytännöllisempi syy oli, etten pitkän päivän jälkeen enää viitsinyt yhden limunaatin vuoksi polkea kymmenen kilometrin päähän lähimpään kauppaan, joka kyseisen valmistajan juomia myy. Myin periaatteeni halvalla.

        Lähikauppojen juomavalikoima on muutenkin heikko. Import-hyllyn vaniljacolat menivät kahdessa viikossa, eikä uusia koskaan tullut. Samoin kävi hyllyn Hansen's Mandarin Lime -juomalle, johon ehdin lyhyen tuttavuutemme aikana kiintyä syvästi, ja nyt sitä ei saa mistään. Dr. Pepperiäkään ei enää löydy omalta kylältä isoissa pulloissa. Kai tässä pitää alkoholistiksi alkaa.


      • vönsäke
        Hämärän rajoilta kirjoitti:

        Tarkkaavainen lukija! On totta, että pyrin suosimaan kotimaista, mutta nyt tarvitsin kivestenpienennystä - ja käytännöllisempi syy oli, etten pitkän päivän jälkeen enää viitsinyt yhden limunaatin vuoksi polkea kymmenen kilometrin päähän lähimpään kauppaan, joka kyseisen valmistajan juomia myy. Myin periaatteeni halvalla.

        Lähikauppojen juomavalikoima on muutenkin heikko. Import-hyllyn vaniljacolat menivät kahdessa viikossa, eikä uusia koskaan tullut. Samoin kävi hyllyn Hansen's Mandarin Lime -juomalle, johon ehdin lyhyen tuttavuutemme aikana kiintyä syvästi, ja nyt sitä ei saa mistään. Dr. Pepperiäkään ei enää löydy omalta kylältä isoissa pulloissa. Kai tässä pitää alkoholistiksi alkaa.

        Niin, ei täälläkään löydy Siwasta kuin kaljaa ja Fantaa ja Coca-Colaa ja Pepsiä ja Jaffaa ja lisää kaljaa. Ja siideriä tietysti - ilmeisesti myös lonkeroa - ja vielä lisää kaljaa.

        Laitilan Rio Colaa tuli kerran Sokoksella vastaan, ja nappasin tölkillisen kun muistin (ellen nähnyt unta?) sinun sitä kehuneen. Hyvää oli, mutta riutuen unelmoin sitruunasoodasta, sitä koskaan kohtaamatta.


      • Hämärän rajoilta
        vönsäke kirjoitti:

        Niin, ei täälläkään löydy Siwasta kuin kaljaa ja Fantaa ja Coca-Colaa ja Pepsiä ja Jaffaa ja lisää kaljaa. Ja siideriä tietysti - ilmeisesti myös lonkeroa - ja vielä lisää kaljaa.

        Laitilan Rio Colaa tuli kerran Sokoksella vastaan, ja nappasin tölkillisen kun muistin (ellen nähnyt unta?) sinun sitä kehuneen. Hyvää oli, mutta riutuen unelmoin sitruunasoodasta, sitä koskaan kohtaamatta.

        Rio Cola ei ole lähelläkään Laitilan parhaita, joten tuskin olen kehunut ainakaan täysin varauksetta. Kyseinen juoma on jonkin sortin feikkicolaa, vähän kuin hiilihapotettua appelsiinicola-Grandia ilman appelsiinia. Lenkin jälkeen pakastimesta otettuna toki parasta, mutta luultavasti tuossa tilanteessa jääkylmänä mikä tahansa nestemäinen tuntuisi jumalten nektarilta kielellä ja kitalaella.

        Nokitan silti vielä yhdellä. Täältä ei enää löydy edes Siwaa! Meni nurin, kun osuuskauppa tuli, vaan eipä ratkaissut uusi tulokas juomakysymystä.


      • vönsäke
        Hämärän rajoilta kirjoitti:

        Rio Cola ei ole lähelläkään Laitilan parhaita, joten tuskin olen kehunut ainakaan täysin varauksetta. Kyseinen juoma on jonkin sortin feikkicolaa, vähän kuin hiilihapotettua appelsiinicola-Grandia ilman appelsiinia. Lenkin jälkeen pakastimesta otettuna toki parasta, mutta luultavasti tuossa tilanteessa jääkylmänä mikä tahansa nestemäinen tuntuisi jumalten nektarilta kielellä ja kitalaella.

        Nokitan silti vielä yhdellä. Täältä ei enää löydy edes Siwaa! Meni nurin, kun osuuskauppa tuli, vaan eipä ratkaissut uusi tulokas juomakysymystä.

        Aah! Minulle tuli Rio Colasta lapsuus mieleen; muistaakseni sennimistä mehujäätä oli joskus? Ellen ole väärässä, se puristettiin ulos pahvisesta putkesta, tuntui hassun nihkeältä pureskellessa, ja lopuksi sulaneen colalitkun sai kaataa suuhunsa niin että koko mehujäästä jäi vähän surumielinen olo.

        Täällä taas ei ole mitään muuta kuin Siwa. Kioskikin katosi... kirjaimellisesti, yhtenä päivänä rakennusta ei vaan enää ollut siinä.


      • Hämärän rajoilta
        vönsäke kirjoitti:

        Aah! Minulle tuli Rio Colasta lapsuus mieleen; muistaakseni sennimistä mehujäätä oli joskus? Ellen ole väärässä, se puristettiin ulos pahvisesta putkesta, tuntui hassun nihkeältä pureskellessa, ja lopuksi sulaneen colalitkun sai kaataa suuhunsa niin että koko mehujäästä jäi vähän surumielinen olo.

        Täällä taas ei ole mitään muuta kuin Siwa. Kioskikin katosi... kirjaimellisesti, yhtenä päivänä rakennusta ei vaan enää ollut siinä.

        Kyllä vain, Rio Cola -mehujäätä olen minäkin lapsuudessani nauttinut, ja muistan ainutlaatuisen pakkauksen hyvin. Ei ole pitkäkään aika kun mietin ottaisinko selvää, liittyvätkö limu ja mehujää jotenkin toisiinsa vai onko yhteinen nimi vain käräjille asti koskaan ehtimätöntä sattumaa, mutta en sitten jaksanut alkaa kaivella edesmenneen mehujää-Rion historiaa.

        Ei ole hyviä mehujäitä enää. Pommac-mehujää oli toinen lapsuuteni pakastimien hittituote. Oikeista jäätelöistä en ole koskaan pitänyt.

        Toivottavasti kioski ei ollut arkkitehtonisesti merkittävä (usein ovat). Joensuun kauppahallille soisi mieluusti käyvän saman mystisen kohtalon jonakin yönä. Rumilla rakennuksilla ei tee mitään.


      • sillitrooli
        Hämärän rajoilta kirjoitti:

        Kyllä vain, Rio Cola -mehujäätä olen minäkin lapsuudessani nauttinut, ja muistan ainutlaatuisen pakkauksen hyvin. Ei ole pitkäkään aika kun mietin ottaisinko selvää, liittyvätkö limu ja mehujää jotenkin toisiinsa vai onko yhteinen nimi vain käräjille asti koskaan ehtimätöntä sattumaa, mutta en sitten jaksanut alkaa kaivella edesmenneen mehujää-Rion historiaa.

        Ei ole hyviä mehujäitä enää. Pommac-mehujää oli toinen lapsuuteni pakastimien hittituote. Oikeista jäätelöistä en ole koskaan pitänyt.

        Toivottavasti kioski ei ollut arkkitehtonisesti merkittävä (usein ovat). Joensuun kauppahallille soisi mieluusti käyvän saman mystisen kohtalon jonakin yönä. Rumilla rakennuksilla ei tee mitään.

        Onko kumpikaan teistä limpparihifistelijöistä juonut lapsena sellaista limsaa kuin Pyynikin Helmi?


      • vönsäke
        sillitrooli kirjoitti:

        Onko kumpikaan teistä limpparihifistelijöistä juonut lapsena sellaista limsaa kuin Pyynikin Helmi?

        Minä en ainakaan ole. Oletan sen olevan/olleen hyvää?


      • Hämärän rajoilta
        sillitrooli kirjoitti:

        Onko kumpikaan teistä limpparihifistelijöistä juonut lapsena sellaista limsaa kuin Pyynikin Helmi?

        Valitettavasti en. Nimi viittaa Suomen siihen osaan, jossa ei ole tullut liikuttua. Onkohan tuota lainkaan tuotu tänne susirajalle, kun en muista koskaan kuulleenikaan?

        Muistattekos hiilihapottoman soft-Jaffan? Minä muistan, koska toinen mummoni tarjosi sitä niihin aikoihin, kun kauppa-auto vielä kiersi hiekkateitä, Neuvostoliitto oli olemassa eikä esinahkani mennyt taakse. Nyt ei kulje kauppa-auto eikä ole Neukkulaakaan.


      • vönsäke
        Hämärän rajoilta kirjoitti:

        Kyllä vain, Rio Cola -mehujäätä olen minäkin lapsuudessani nauttinut, ja muistan ainutlaatuisen pakkauksen hyvin. Ei ole pitkäkään aika kun mietin ottaisinko selvää, liittyvätkö limu ja mehujää jotenkin toisiinsa vai onko yhteinen nimi vain käräjille asti koskaan ehtimätöntä sattumaa, mutta en sitten jaksanut alkaa kaivella edesmenneen mehujää-Rion historiaa.

        Ei ole hyviä mehujäitä enää. Pommac-mehujää oli toinen lapsuuteni pakastimien hittituote. Oikeista jäätelöistä en ole koskaan pitänyt.

        Toivottavasti kioski ei ollut arkkitehtonisesti merkittävä (usein ovat). Joensuun kauppahallille soisi mieluusti käyvän saman mystisen kohtalon jonakin yönä. Rumilla rakennuksilla ei tee mitään.

        Minusta Rio-tölkki *maistui* Rio-mehujäältä, mutta se saattoi kyllä olla aistiharha.

        Kioski oli onneksi vain hökötys jonka seinät tuntuivat olevan vaneria. Silti maailma näyttää oudolta ilman sitä. Rumilla rakennuksilla ei tosiaan tee mitään; valitettavasti tässä kaupungissa tunnutaan useimmiten ajattelevan, että kauniilla rakennuksilla ei tee mitään.

        Eikö Pommacia voisi jäädyttää itse?


      • Hämärän rajoilta
        vönsäke kirjoitti:

        Minusta Rio-tölkki *maistui* Rio-mehujäältä, mutta se saattoi kyllä olla aistiharha.

        Kioski oli onneksi vain hökötys jonka seinät tuntuivat olevan vaneria. Silti maailma näyttää oudolta ilman sitä. Rumilla rakennuksilla ei tosiaan tee mitään; valitettavasti tässä kaupungissa tunnutaan useimmiten ajattelevan, että kauniilla rakennuksilla ei tee mitään.

        Eikö Pommacia voisi jäädyttää itse?

        Muistan että penskana tuli kokeiltua omien mehujäiden tekemistä Coca-Colasta sun muista limppareista. Myös lopputuloksesta on mielikuva: jäädytys jotenkin erottaa juomasta veden ja muun aineksen, jolloin sopivan sulamisen jälkeen päästään tilanteeseen, jossa jääköntistä voi imeä pois nopeammin sulanutta ja voimakkaasti maistuvaa "tiivistettä" vesijään jäädessä tikkuun.

        Muistelisin ettei tällainen ollut mitenkään vaivan arvoista, kun 90 prosenttia jäästä ei maistunut yhtään millekään. Voi tosin olla, että muisti pettää, mutta en taida viitsiä etsiä jäädytykseen tarvittavaa välineistöä varmistuakseni.


      • sillitrooli
        Hämärän rajoilta kirjoitti:

        Valitettavasti en. Nimi viittaa Suomen siihen osaan, jossa ei ole tullut liikuttua. Onkohan tuota lainkaan tuotu tänne susirajalle, kun en muista koskaan kuulleenikaan?

        Muistattekos hiilihapottoman soft-Jaffan? Minä muistan, koska toinen mummoni tarjosi sitä niihin aikoihin, kun kauppa-auto vielä kiersi hiekkateitä, Neuvostoliitto oli olemassa eikä esinahkani mennyt taakse. Nyt ei kulje kauppa-auto eikä ole Neukkulaakaan.

        Jaa kumpikaan ei ole juonut. Se oli tamperelaisen Pyynikin Panimon tekemää limpparia, joka maistui kai etäisesti kolalta. Yritin miettiä, miltä se maistui, enkä osaa sitä kuvailla sanoilla. Sitä täytyy olla maistanut, jotta tietäisi miltä se maistuu. Ehkä sitä voisi kuvailla, että jotain siihen suuntaan, jos sekoittaa yskänlääkettä Dr. Pepperiin. Mutta ei niin pahaa kuin miltä kuulostaa, vaan aika hyvää. 100%:sen keinotekoinen maku luultavasti eli ei mitään luomulimsaa. Sitä sai 80-luvulla vielä, varmaan 80-luvun loppuun asti. Sitten panimo myytiin Hartwallille tai Sinebrychoffille, ja juoma poistui jossain vaiheessa valikoimista. Harmi, koska se on täysin uniikki limppari. En ole ikinä sen jälkeen juonut yhtä hassun makuista limsaa, en edes ulkomailla.


      • 5+6
        sillitrooli kirjoitti:

        Jaa kumpikaan ei ole juonut. Se oli tamperelaisen Pyynikin Panimon tekemää limpparia, joka maistui kai etäisesti kolalta. Yritin miettiä, miltä se maistui, enkä osaa sitä kuvailla sanoilla. Sitä täytyy olla maistanut, jotta tietäisi miltä se maistuu. Ehkä sitä voisi kuvailla, että jotain siihen suuntaan, jos sekoittaa yskänlääkettä Dr. Pepperiin. Mutta ei niin pahaa kuin miltä kuulostaa, vaan aika hyvää. 100%:sen keinotekoinen maku luultavasti eli ei mitään luomulimsaa. Sitä sai 80-luvulla vielä, varmaan 80-luvun loppuun asti. Sitten panimo myytiin Hartwallille tai Sinebrychoffille, ja juoma poistui jossain vaiheessa valikoimista. Harmi, koska se on täysin uniikki limppari. En ole ikinä sen jälkeen juonut yhtä hassun makuista limsaa, en edes ulkomailla.

        "Ehkä sitä voisi kuvailla, että jotain siihen suuntaan, jos sekoittaa yskänlääkettä Dr. Pepperiin. Mutta ei niin pahaa kuin miltä kuulostaa, vaan aika hyvää"

        Kuvailun perusteella se voisi maistua samantapaiselta kuin sosialismin terävimpien aivojen Tsekeissä aikanaan kehittämä Kofola:

        "“The difference was and is mainly that Kofola, then and now, didn’t contain phosphoric acid. It contains less sugar and caffeine; it has an herbal base and contains extracts from some 14 natural ingredients. And so it has its own typical taste, which is different from the products of its mainstream competitors.”"

        http://www.radio.cz/en/section/curraffrs/50-years-of-kofola-a-czech-retro-soft-drink-enjoys-second-wave-of-success


      • also_sprach_jungfrau
        Hämärän rajoilta kirjoitti:

        Muistan että penskana tuli kokeiltua omien mehujäiden tekemistä Coca-Colasta sun muista limppareista. Myös lopputuloksesta on mielikuva: jäädytys jotenkin erottaa juomasta veden ja muun aineksen, jolloin sopivan sulamisen jälkeen päästään tilanteeseen, jossa jääköntistä voi imeä pois nopeammin sulanutta ja voimakkaasti maistuvaa "tiivistettä" vesijään jäädessä tikkuun.

        Muistelisin ettei tällainen ollut mitenkään vaivan arvoista, kun 90 prosenttia jäästä ei maistunut yhtään millekään. Voi tosin olla, että muisti pettää, mutta en taida viitsiä etsiä jäädytykseen tarvittavaa välineistöä varmistuakseni.

        Hmm, minulla oli sama ongelma. Muistaakseni ratkaisin sen jotenkin niin, että imeskelyä ja nuolemista piti välttää, ja mehujää piti rouskuttaa sellaisenaan mahdollisimman kylmänä jotta mehuesanssia riitti kattamaan koko syömissession.

        Jäätelökoneella kai voisi tehdä limsoista jotain sorbettejakin...


      • siilitrolli
        5+6 kirjoitti:

        "Ehkä sitä voisi kuvailla, että jotain siihen suuntaan, jos sekoittaa yskänlääkettä Dr. Pepperiin. Mutta ei niin pahaa kuin miltä kuulostaa, vaan aika hyvää"

        Kuvailun perusteella se voisi maistua samantapaiselta kuin sosialismin terävimpien aivojen Tsekeissä aikanaan kehittämä Kofola:

        "“The difference was and is mainly that Kofola, then and now, didn’t contain phosphoric acid. It contains less sugar and caffeine; it has an herbal base and contains extracts from some 14 natural ingredients. And so it has its own typical taste, which is different from the products of its mainstream competitors.”"

        http://www.radio.cz/en/section/curraffrs/50-years-of-kofola-a-czech-retro-soft-drink-enjoys-second-wave-of-success

        Täytyy laittaa muistiin tuo, ja maistaa jos olen joskus Tsekeissä käymässä. Kuulostaa siltä, että saattaa hyvinkin olla sukua Pyynikin Helmelle.


    • sillitrooli

      Hikinen duunari kelpaa naisille, mutta siihen rooliin kuuluu sellainen läpänheitto, jota en itse osaa, etkä varmaan sinäkään. Tiedän tämän, koska olen ollut monissa "äijien" duunarihommissa. Niillä duunareilla, jotka oikeasti työskentelevät ammatikseen sellaisissa hommissa ja ovat osa sitä yhteisöä, on yleensä tietynlainen hurtti huumori ja asenne. Monet naiset tykkää sellaisesta paskanhajuisesta äijästä, joka puhuu likaisia juttuja ja josta paistaa pitkälle sellainen tyynenrauhallisen härski asenne kaikkea ja kaikkia kohtaan. Ei siis pelkästään seksijuttuja, vaan pitää osata oikealla tavalla pitää pilkkanaan mm. kaikenlaisia herroja ja insinöörejä.

      Sitä en kyllä käsitä, että minua ja montaa muuta kirjoittajaa haukutaan täällä palstalla yleistämisestä, mutta kun hikinen duunariäijä heittää yleistäviä, seksistisiä, rasistisia ja kyynisiä juttuja tyynenrauhallisesti pilke silmäkulmassa, niin esimerkiksi kioskimyyjärouvilta ja toimiston tytöiltä tulee mehut siinä paikalla. Olen tämän todistanut livenä useampaan kertaan. Sen voi melkein nähdä naisesta, kun pikkuhousut kostuu tuollaisen äijän heittäessä äijäläppää.

      Todellakin harmi, etten osaa heittää sellaista läppää.

      • vönsäke

        Ratkaisu: rekrytoidaan palstalle lisää kioskimyyjärouvia ja toimistotyttöjä lentolehtisten avulla!


      • ghghghgh5

        "Sitä en kyllä käsitä, että minua ja montaa muuta kirjoittajaa haukutaan täällä palstalla yleistämisestä, mutta kun hikinen duunariäijä heittää yleistäviä, seksistisiä, rasistisia ja kyynisiä juttuja tyynenrauhallisesti pilke silmäkulmassa, niin esimerkiksi kioskimyyjärouvilta ja toimiston tytöiltä tulee mehut siinä paikalla."

        Ero on asenteessa, siinä vihaako naisia vai eikö vihaa.


      • Kyösti Pöysti
        vönsäke kirjoitti:

        Ratkaisu: rekrytoidaan palstalle lisää kioskimyyjärouvia ja toimistotyttöjä lentolehtisten avulla!

        Kaikki palstan toimistotytöt, ilmoittautukaa!


      • sillitrooli
        ghghghgh5 kirjoitti:

        "Sitä en kyllä käsitä, että minua ja montaa muuta kirjoittajaa haukutaan täällä palstalla yleistämisestä, mutta kun hikinen duunariäijä heittää yleistäviä, seksistisiä, rasistisia ja kyynisiä juttuja tyynenrauhallisesti pilke silmäkulmassa, niin esimerkiksi kioskimyyjärouvilta ja toimiston tytöiltä tulee mehut siinä paikalla."

        Ero on asenteessa, siinä vihaako naisia vai eikö vihaa.

        Kuulehan, niin sovinistisia ja räävittömiä juttuja en ole kohdannut livenä missään muualla kuin muutamassa duunaripaikassa röökipaikalla. Raiskaukset esimerkiksi oli yksi aihe, josta väännettiin paljon yhdellä duunipaikalla. Siis siihen tyyliin, että konehan pitää ääntä kuin vaimo kun viimeksi otin sen väkisin jne.


      • ghghjghjgjhg3
        sillitrooli kirjoitti:

        Kuulehan, niin sovinistisia ja räävittömiä juttuja en ole kohdannut livenä missään muualla kuin muutamassa duunaripaikassa röökipaikalla. Raiskaukset esimerkiksi oli yksi aihe, josta väännettiin paljon yhdellä duunipaikalla. Siis siihen tyyliin, että konehan pitää ääntä kuin vaimo kun viimeksi otin sen väkisin jne.

        Äärimmäisyyksien hakeminen on merkki idiotismista.


      • sillitrooli
        ghghjghjgjhg3 kirjoitti:

        Äärimmäisyyksien hakeminen on merkki idiotismista.

        En ymmärtänyt, mutta ei se mitään. Sovitaan niin sitten.


      • Hämärän rajoilta
        sillitrooli kirjoitti:

        Kuulehan, niin sovinistisia ja räävittömiä juttuja en ole kohdannut livenä missään muualla kuin muutamassa duunaripaikassa röökipaikalla. Raiskaukset esimerkiksi oli yksi aihe, josta väännettiin paljon yhdellä duunipaikalla. Siis siihen tyyliin, että konehan pitää ääntä kuin vaimo kun viimeksi otin sen väkisin jne.

        Nämähän nyt kuuluvat asiaan. En tiedä, onko omat rakennus- ym. työmaat sitten olleet erityisen vihamielisiä ja väkivaltaisia ikääntynyttä väestönosaa kohtaan, kun monen ruuvin ja naulan kohdalla on kuultu kommentti "upposi kuin vanhaan ihmiseen".

        Insinööri- ja herrajutut ovat myös välttämättömiä ns. oikeita töitä tehdessä. Ei ole montaa päivää, kun kahvitauolla pari kovapalkkaista ja hyvinkin teknisen alan ammattilaista pikkupäissään kertoivat, millaista on tehdä töitä insinööriaivoilla varustettujen ihmisten kanssa. Tarinat kulminoituivat toisen toteamukseen, että insinöörit ovat kuin vatupasseja: "eivät tee mitään, ne vain näyttävät". Myös herrain kotkotukset isäntä ehti tuomita kovin sanoin, kunnes hypättiin isännän 150-heppaisen pikaveneen kyytiin ja palattiin tämän omaan saareen työmaalle. Jännä maailma on se, hyvin jännä.


      • sillitrooli
        Hämärän rajoilta kirjoitti:

        Nämähän nyt kuuluvat asiaan. En tiedä, onko omat rakennus- ym. työmaat sitten olleet erityisen vihamielisiä ja väkivaltaisia ikääntynyttä väestönosaa kohtaan, kun monen ruuvin ja naulan kohdalla on kuultu kommentti "upposi kuin vanhaan ihmiseen".

        Insinööri- ja herrajutut ovat myös välttämättömiä ns. oikeita töitä tehdessä. Ei ole montaa päivää, kun kahvitauolla pari kovapalkkaista ja hyvinkin teknisen alan ammattilaista pikkupäissään kertoivat, millaista on tehdä töitä insinööriaivoilla varustettujen ihmisten kanssa. Tarinat kulminoituivat toisen toteamukseen, että insinöörit ovat kuin vatupasseja: "eivät tee mitään, ne vain näyttävät". Myös herrain kotkotukset isäntä ehti tuomita kovin sanoin, kunnes hypättiin isännän 150-heppaisen pikaveneen kyytiin ja palattiin tämän omaan saareen työmaalle. Jännä maailma on se, hyvin jännä.

        Jos teet enemmänkin töitä sellaisilla työmailla, niin sinullahan olisi mahdollisuus opetella oikeat maneerit ja puhetapa. Toki sitten pitää olla vielä oikea habitus, eli jos työsi ei ole kauhean fyysistä, niin salilla pitäisi käydä. Rehvakasta astuntaa ja tuijottelua voi varmaan myös opetella ottamalla mallia työkavereista?


      • vönsäke
        sillitrooli kirjoitti:

        Jos teet enemmänkin töitä sellaisilla työmailla, niin sinullahan olisi mahdollisuus opetella oikeat maneerit ja puhetapa. Toki sitten pitää olla vielä oikea habitus, eli jos työsi ei ole kauhean fyysistä, niin salilla pitäisi käydä. Rehvakasta astuntaa ja tuijottelua voi varmaan myös opetella ottamalla mallia työkavereista?

        Kyllähän tuo vaivannäkö tietysti on sen arvoista, jos elämän tarkoitus on iskeä kioskimyyjä.


      • sillitrooli
        vönsäke kirjoitti:

        Kyllähän tuo vaivannäkö tietysti on sen arvoista, jos elämän tarkoitus on iskeä kioskimyyjä.

        Kioskimyyjäkin on nainen. Olet kai huomannut, mikä meiltä palstan miehiltä puuttuu elämästä?


      • Perseilen sivusta
        sillitrooli kirjoitti:

        Kioskimyyjäkin on nainen. Olet kai huomannut, mikä meiltä palstan miehiltä puuttuu elämästä?

        10 prosentin alennus kioskin hinnoista (ei koske Veikkausta eikä alkoholituotteita)?


      • sillitrooli
        Perseilen sivusta kirjoitti:

        10 prosentin alennus kioskin hinnoista (ei koske Veikkausta eikä alkoholituotteita)?

        No sekin kyllä puuttuu...


      • vönsäke
        sillitrooli kirjoitti:

        Kioskimyyjäkin on nainen. Olet kai huomannut, mikä meiltä palstan miehiltä puuttuu elämästä?

        No mutta trooli, sinustahan teki Tyttönen_82 oman aiheenkin, joten löytyy niitä muutakin kuin eltaantuneelta rasvalta ja irtokarkeilta tuoksahtavia sekä raiskausvitseille nauravia kioskimyyjiä. Älä kulje onnesi ohi!


      • sillitrooli
        vönsäke kirjoitti:

        No mutta trooli, sinustahan teki Tyttönen_82 oman aiheenkin, joten löytyy niitä muutakin kuin eltaantuneelta rasvalta ja irtokarkeilta tuoksahtavia sekä raiskausvitseille nauravia kioskimyyjiä. Älä kulje onnesi ohi!

        Muistan yhden seikan, jonka tyttönen_82 kirjoitti jossain vaiheessa itsestään, oli varmaan vielä kevään puolella. Sen seikan perusteella voin päätellä, että minussa on yksi sen tasoinen "major turn off", että ehkä keskityn vain kioskimyyjistä haaveiluun.


      • vönsäke
        sillitrooli kirjoitti:

        Muistan yhden seikan, jonka tyttönen_82 kirjoitti jossain vaiheessa itsestään, oli varmaan vielä kevään puolella. Sen seikan perusteella voin päätellä, että minussa on yksi sen tasoinen "major turn off", että ehkä keskityn vain kioskimyyjistä haaveiluun.

        Kokeile?


      • Tyttönen_82
        vönsäke kirjoitti:

        Kokeile?

        Kiintoisaa, mikä turn off? :o)


      • sillitrooli
        Tyttönen_82 kirjoitti:

        Kiintoisaa, mikä turn off? :o)

        Pitkät naiset harvoin tykkäävät keskipituutta lyhyemmistä miehistä...


      • fifty-fifty......
        sillitrooli kirjoitti:

        Pitkät naiset harvoin tykkäävät keskipituutta lyhyemmistä miehistä...

        Lyhyet miehet usein karsastavat pitkiä naisia...


      • sillitrooli
        fifty-fifty...... kirjoitti:

        Lyhyet miehet usein karsastavat pitkiä naisia...

        No ei minulla ainakaan ole mitään pitkiä naisia vastaan. Pitkät ja hoikat naiset ovat usein tosi söpöjä, senhän takia niitä kai malleinakin käytetään. Luulen enemmänkin niin, että lyhyet miehet karsastavat pitkiä naisia lähinnä itsesuojeluvaiston takia.


      • Tyttönen_82
        sillitrooli kirjoitti:

        No ei minulla ainakaan ole mitään pitkiä naisia vastaan. Pitkät ja hoikat naiset ovat usein tosi söpöjä, senhän takia niitä kai malleinakin käytetään. Luulen enemmänkin niin, että lyhyet miehet karsastavat pitkiä naisia lähinnä itsesuojeluvaiston takia.

        Pituusko se turn off olikin...luulin oikeasti että kyseessä olisi ollut joku vakavampi asia tai tappava tauti...:o)


      • sillitrooli
        Tyttönen_82 kirjoitti:

        Pituusko se turn off olikin...luulin oikeasti että kyseessä olisi ollut joku vakavampi asia tai tappava tauti...:o)

        Kyllähän miehen pituus on monen naisen mielestä kuolemanvakava asia :D


    • alea_iacta_essi

      Kammottava on ajatus, että miehisyys ja itsensä mieheksi kokeminen olisivat kiinni pelkästään siitä, saako naista ja onko (edes potentiaalisesti) taistellut sodassa.

      Minun päiväni vierähti pyöräillen. Kesäluonto on kaunis ja lohduttava.

      • vönsäke

        "Kammottava on ajatus, että miehisyys ja itsensä mieheksi kokeminen olisivat kiinni pelkästään siitä, saako naista ja onko (edes potentiaalisesti) taistellut sodassa."

        Niinpä. Onneksi naiseus on sentään kiinni esim. kynsilakasta ja siitä, että näyttää hyvältä hameessa.


      • alea_iacta_essi
        vönsäke kirjoitti:

        "Kammottava on ajatus, että miehisyys ja itsensä mieheksi kokeminen olisivat kiinni pelkästään siitä, saako naista ja onko (edes potentiaalisesti) taistellut sodassa."

        Niinpä. Onneksi naiseus on sentään kiinni esim. kynsilakasta ja siitä, että näyttää hyvältä hameessa.

        Niin... Suuria ja pieniä asioita, kummat ovat tärkeämpiä? Minut saisi tuntemaan itseni naisellisemmaksi hame ja kynsilakka kuin vaikkapa se, että valmistaisin juhla-illallisen jonkun miehen suvulle (kai ne osaa käyttää mikroa).


      • FF
        alea_iacta_essi kirjoitti:

        Niin... Suuria ja pieniä asioita, kummat ovat tärkeämpiä? Minut saisi tuntemaan itseni naisellisemmaksi hame ja kynsilakka kuin vaikkapa se, että valmistaisin juhla-illallisen jonkun miehen suvulle (kai ne osaa käyttää mikroa).

        Essi, ruuanlaitto on kiehtovaa. En vuosi-pari sitten olisi kuvitellut koskaan sanovani (kirjoittavani) noita sanoja, mutta näin on käynyt... Odotan innolla, että pääsen valmistamaan kotiväelle lupaamani kreikkalaisen illan. Tavoitteena on oppia tekemään kastike, en koskaan onnistu siinä. Harkitsen jopa ilmoittautuvani syksyllä jollekin kokkauskurssille.

        Missä, muuten, on Eino? Häneltä saa parhaat ruokavinkit.


      • Laulava puhelinlanka

        No naiset juuri ei pidä oikeina miehinä naisia saamattomia miehiä. Että helposti siinä alkaa kuvittelemaan kaikenlaista oman miehisyytensä riittävyydestä kun on pelkkää ilmaa naisille.


      • alea_iacta_essi
        FF kirjoitti:

        Essi, ruuanlaitto on kiehtovaa. En vuosi-pari sitten olisi kuvitellut koskaan sanovani (kirjoittavani) noita sanoja, mutta näin on käynyt... Odotan innolla, että pääsen valmistamaan kotiväelle lupaamani kreikkalaisen illan. Tavoitteena on oppia tekemään kastike, en koskaan onnistu siinä. Harkitsen jopa ilmoittautuvani syksyllä jollekin kokkauskurssille.

        Missä, muuten, on Eino? Häneltä saa parhaat ruokavinkit.

        Esimerkissäni ei ollut pointtina ruoanlaitto vaan "hyvän" naisen velvollisuudet ja tuntomerkit. No ehkä esimerkki oli huono. Pahempi esimerkki: nainen jonka elämäntavoitteena on suuret kirkkohäät kermakakkumekossa.

        Voisin kuvitella pitäväni ruoanlaitosta ja olen joskus miettinyt jotain työväenopiston kokkauskurssia.


      • Pehmeät posket?

        Peppu on moisen treenin jäljiltä varmasti jo pelkkää luisevaa lihasta?


      • Darth

        Sukupuoli on kuitenkin primitiivinen alkuvoima kuin luonnon elementit. Siihen kuuluu kamppailu sisäänrakennettuna. Tuon kamppailun muuttaminen positiiviseksi voimaksi taas vaatii yhteiskunnan johon ihminen tuntee kuuluvansa myös sukupuolisena olentona. Hyvä ihmisyys ei vielä tee kenestäkään miestä tai naista, mutta nöyrän ja kuuliaisen kansalaisen tai alamaisen se voi tehdä.


      • alea_iacta_essi

        Sinulla ei tuo ironian tajua oikein toimi...

        Mikä ihmeen "miesviha"? Voisit lopettaa tuon päähänpinttymäsi jankuttamisen.


        "miehet todella TEKEVÄT ihan oikeita asioita, ja oikeutetusti kokevat olonsa silloin miehekkäiksi"

        Esim. kuten sinä, haukut kaiket päivät vuodesta toiseen naisia lutkiksi yms. Todella kunnioitettavaa... mutta vain ja ainoastaan sinun ja kaltaistesi mielestä.


      • FF
        alea_iacta_essi kirjoitti:

        Esimerkissäni ei ollut pointtina ruoanlaitto vaan "hyvän" naisen velvollisuudet ja tuntomerkit. No ehkä esimerkki oli huono. Pahempi esimerkki: nainen jonka elämäntavoitteena on suuret kirkkohäät kermakakkumekossa.

        Voisin kuvitella pitäväni ruoanlaitosta ja olen joskus miettinyt jotain työväenopiston kokkauskurssia.

        Kerätään Sinkut-palstan naiset samalle kokkauskurssille syksyllä ;-)

        Nyt nukkumaan, huomenna on edessä pitkä matka toiselle puolen Suomea (sielläkin on kyllä nettiyhteys...)


      • alea_iacta_essi
        Darth kirjoitti:

        Sukupuoli on kuitenkin primitiivinen alkuvoima kuin luonnon elementit. Siihen kuuluu kamppailu sisäänrakennettuna. Tuon kamppailun muuttaminen positiiviseksi voimaksi taas vaatii yhteiskunnan johon ihminen tuntee kuuluvansa myös sukupuolisena olentona. Hyvä ihmisyys ei vielä tee kenestäkään miestä tai naista, mutta nöyrän ja kuuliaisen kansalaisen tai alamaisen se voi tehdä.

        Onhan miehissä ja naisissa eroa. Ero ei tarkoita vihaa ja sotatilaa. Kaikenlaista tarkoituksellista negatiivista ja idioottimaista vastakkainasettelua (palstan henki) vastustan.


      • Hämärän rajoilta
        Darth kirjoitti:

        Sukupuoli on kuitenkin primitiivinen alkuvoima kuin luonnon elementit. Siihen kuuluu kamppailu sisäänrakennettuna. Tuon kamppailun muuttaminen positiiviseksi voimaksi taas vaatii yhteiskunnan johon ihminen tuntee kuuluvansa myös sukupuolisena olentona. Hyvä ihmisyys ei vielä tee kenestäkään miestä tai naista, mutta nöyrän ja kuuliaisen kansalaisen tai alamaisen se voi tehdä.

        Tuosta tuli nyt mieleen Matt Stonen ja Trey Parkerin hieno musiikkiprojekti DVDA ja heidän kappaleensa "Now You're A Man": http://www.youtube.com/watch?v=oiXaT_1I-vw

        "What makes a man?
        Is it the woman in his arms?
        Just 'cos she has big titties
        Or is it the way
        He fights everyday?
        No, it's probably the titties"

        Treyn James Hetfield -imitaatiokaan ei ole edes yhtään liioiteltu.


      • alea_iacta_essi
        Pehmeät posket? kirjoitti:

        Peppu on moisen treenin jäljiltä varmasti jo pelkkää luisevaa lihasta?

        Pah, mun pyllyä ei näe muut kuin satunnaiset muurahaiset, jos käyn pyöräretkellä metsässä pissalla.


      • Iloa pyllystä
        alea_iacta_essi kirjoitti:

        Pah, mun pyllyä ei näe muut kuin satunnaiset muurahaiset, jos käyn pyöräretkellä metsässä pissalla.

        Takalistosi menee ihan hukkaan sitten.


      • Hämärän rajoilta
        Iloa pyllystä kirjoitti:

        Takalistosi menee ihan hukkaan sitten.

        Ei Etelä-Suomessa ole susia.


      • onko kypärä
        Hämärän rajoilta kirjoitti:

        Ei Etelä-Suomessa ole susia.

        Suomen itärajan tuntumissa niitä taitaa yhä vaellella polkupyörällä.


      • Wuf Wuff
        Hämärän rajoilta kirjoitti:

        Ei Etelä-Suomessa ole susia.

        Ihmissusia jotka syö Puna-Essi-Hilkan? ;)


      • Hämärän rajoilta
        onko kypärä kirjoitti:

        Suomen itärajan tuntumissa niitä taitaa yhä vaellella polkupyörällä.

        Paljon mahdollista. Eiväthän veli venäläiset ennenkään ole sirkuseläimistään niin tarkkaa huolta pitäneet.


      • alea_iacta_essi

        Voin olla vähäsen kaheli, mutta en ole ilkeä enkä toista sukupuolta fatalistisesti luokitteleva ja vihaava kuten sinä.


      • Mölötieteen Prof.
        alea_iacta_essi kirjoitti:

        Voin olla vähäsen kaheli, mutta en ole ilkeä enkä toista sukupuolta fatalistisesti luokitteleva ja vihaava kuten sinä.

        Essi, mikä tämä proffajuttu oikein oli?


      • alea_iacta_essi
        Mölötieteen Prof. kirjoitti:

        Essi, mikä tämä proffajuttu oikein oli?

        Yks professorisetä ehdotteli minulle kaikenlaista ja lähetteli meilejä, ihan mukava ja komea mies, mutta en koskaan uskaltanut mitään. Kai minun olisi pitänyt uskaltaa? Lakata haaveilemasta että minusta voisi pitää... oikeasti, aina.


      • alea_iacta_essi

        Hc-ATM:iä pidän typerinä, ilkeinä ja epäoikeudenmukaisina marisijoina.
        Muita "ATM:iä" vastaan minulla ei ole "luokkana" mitään. Miksi olisi? Onhan maailmassa monenlaista vipeltäjää.


      • Mölöt. Prof
        alea_iacta_essi kirjoitti:

        Yks professorisetä ehdotteli minulle kaikenlaista ja lähetteli meilejä, ihan mukava ja komea mies, mutta en koskaan uskaltanut mitään. Kai minun olisi pitänyt uskaltaa? Lakata haaveilemasta että minusta voisi pitää... oikeasti, aina.

        Hyi kuinka irstasta!

        Likainen vanha setä opiskelijatytön kimpussa.


      • alea_iacta_essi

        Niin, se on varmasti sinulle ihan käsittämätöntä, että naiset eivät yleensä pidä sellaisista miehistä, jotka vihaavat naisia: miehistä jotka lutkittelevat, ovat kaksinaismoralistisia, pyrkivät kontrolloimaan omien pakkomielteittensä mukaisesti.

        Mitä tulee tavallisiin "ATM:iin" niin on myös naisia jotka eivät ole niin kysyttyjä "parisuhdemarkkinoilla". Entä sitten? Ei siitä tarvitse mitään toista sukupuolta koskevaa vihamielistä huuhaa-uskontoa vääntää.


      • Mille Peljoona

        Ei siitä oikein mitenkään päin saa muuta kuin kaksinaismoralismia, jos toiselle sukupuolelle joku on hyväksyttävää tai tavoiteltavaa, ja toista sukupuolta tuomitaan siitä.

        "Kaksinaismoraali tarkoittaa ristiriitaa yksilön tai yhteisön siveellisten vaatimusten ja omien tekojen välillä, erilaisten siveysvaatimusten esittämistä kahteen eri ryhmään kuuluville"

        Myönnän kyllä, että suhtaudun miehenä vähän eri lailla, jos miehellä tai naisella on 150 seksikumppania. En kyllä kovin positiivisesti kumpaankaan.


      • also_sprach_jungfrau
        alea_iacta_essi kirjoitti:

        Niin... Suuria ja pieniä asioita, kummat ovat tärkeämpiä? Minut saisi tuntemaan itseni naisellisemmaksi hame ja kynsilakka kuin vaikkapa se, että valmistaisin juhla-illallisen jonkun miehen suvulle (kai ne osaa käyttää mikroa).

        Selvennyksenä muuten, ettei tuo ollut sitten mitään vinoilua! Minusta on myös hassua/outoa että jotkin sellaiset ulkoiset asiat kuin naisen saaminen tai lakatut kynnet "tekevät" sukupuolen.

        Itse en tiedä yhtään, mistä haluaisin sukupuoliroolini koostuvan. Ihan sama loppujen lopuksi, kunhan ne eivät olisi kovin typeriä asioita.


      • 34+43
        Wuf Wuff kirjoitti:

        Ihmissusia jotka syö Puna-Essi-Hilkan? ;)

        Ilmeisesti on, kun Essistä ei tämän raportin jälkeen ole kuulunut mitään...
        Isopaha on lykännyt Essi-poloisen omena suussa uuniin.


    • voivoi..

      Voi essi essi. Itsekin olen miehenä retkahtanut kokkaukseen. Kunnioitan kaikkia ihmisiä, jotka osaavat loihtia maukkaan aterian. Se on parhaimmillaan lähellä taidetta.

      Ja unohda se mikro!

      • alea_iacta_essi

        Reseptin voi katsoa keittokirjasta tai googlata. Sitten ostaa kaupasta tarvikkeet. Sitten tekee. - Ei se sen vaikeampaa ole.

        Toisin sanoen en ole niitä naisia jotka pitävät ruoanlaittoa naisten synnynnäisenä ja mystisenä taitona.


      • 12222
        alea_iacta_essi kirjoitti:

        Reseptin voi katsoa keittokirjasta tai googlata. Sitten ostaa kaupasta tarvikkeet. Sitten tekee. - Ei se sen vaikeampaa ole.

        Toisin sanoen en ole niitä naisia jotka pitävät ruoanlaittoa naisten synnynnäisenä ja mystisenä taitona.

        Itse olen miettinyt että miehet ovat usein parempia kokkaajia. Siis jos ajatellaan sellaisia naisia ja miehiä jotka molemmat pitävät kokkailusta ja tekevät sitä usein.

        Naiset useammin tekevät juuri sitä että seuraavat tarkasti reseptiä ja tekevät aina asiat samalla tavalla. Miehissä löytyy jotenkin enemmän "seikkailunhalua" asian suhteen ja he ovat enemmän kokeilevampia ja analyyttisempiä tuloksen suhteen.

        No, tämä oli vain minun havainto. Eikä kaikki tietenkään ole niin mustavalkoista, mutta tähän olen kyllä kiinnittänyt huomiota. Itse olen sellainen että yritän innokkaasti kokeilla eri juttuja, mutta usein lopputulos on vähän omituinen :/ Olisikin ihanaa jos löytäisi sellaisen miehen joka olisi intohimoinen kokkaaja;)


      • makaronilaatikkoooo
        12222 kirjoitti:

        Itse olen miettinyt että miehet ovat usein parempia kokkaajia. Siis jos ajatellaan sellaisia naisia ja miehiä jotka molemmat pitävät kokkailusta ja tekevät sitä usein.

        Naiset useammin tekevät juuri sitä että seuraavat tarkasti reseptiä ja tekevät aina asiat samalla tavalla. Miehissä löytyy jotenkin enemmän "seikkailunhalua" asian suhteen ja he ovat enemmän kokeilevampia ja analyyttisempiä tuloksen suhteen.

        No, tämä oli vain minun havainto. Eikä kaikki tietenkään ole niin mustavalkoista, mutta tähän olen kyllä kiinnittänyt huomiota. Itse olen sellainen että yritän innokkaasti kokeilla eri juttuja, mutta usein lopputulos on vähän omituinen :/ Olisikin ihanaa jos löytäisi sellaisen miehen joka olisi intohimoinen kokkaaja;)

        Yleensä naiset koKkaavat arkiruuan ja jos miehet kokKaavat jotain, he tekevät jotain erikoiruokaa ja harvoin -sen takia miehiä pidetään parempina ja kokeellisimpina kokkeina.

        Olisi ihan kivaa vaihtelua, että miehet tekisivät sen tylsän arkiruoan ja naiset harvoin mutta jotain erikoisempaa!!


    • Odottelija1991

      Niinpä niin, taas duunareita haukutaan. Tässä vois muuttaa vaikka Amerikkaan, koska siellä duunarit on sentään onnellisimpia. Ihme tyyliä haukkua kaikkia duunareita juopoiks ja likasiks, vaikka ne ei sitä ole. USA täältä tullaan!

      • häh?

        Et ilmeisesti ymmärtänyt että pääsääntöisesti tässä ketjussa miehet ovat kateellisia duunareille.


    • Odottelija1991

      Todisteet tässä:


      "Myöskään naisten suosioon en ota kantaa; pitäisi ehkä olla vähemmän humanistin ja enemmän duunarin (ja täysi-ikäisen) näköinen."

      "Hikinen duunari kelpaa naisille, mutta siihen rooliin kuuluu sellainen läpänheitto, jota en itse osaa, etkä varmaan sinäkään. Tiedän tämän, koska olen ollut monissa "äijien" duunarihommissa. Niillä duunareilla, jotka oikeasti työskentelevät ammatikseen sellaisissa hommissa ja ovat osa sitä yhteisöä, on yleensä tietynlainen hurtti huumori ja asenne. Monet naiset tykkää sellaisesta paskanhajuisesta äijästä, joka puhuu likaisia juttuja ja josta paistaa pitkälle sellainen tyynenrauhallisen härski asenne kaikkea ja kaikkia kohtaan."

      "Kuulehan, niin sovinistisia ja räävittömiä juttuja en ole kohdannut livenä missään muualla kuin muutamassa duunaripaikassa röökipaikalla. Raiskaukset esimerkiksi oli yksi aihe, josta väännettiin paljon yhdellä duunipaikalla. Siis siihen tyyliin, että konehan pitää ääntä kuin vaimo kun viimeksi otin sen väkisin jne."

      • häh?

        Etkö osaa lukea sieltä rivien välistä kuinka noissa kommenteissa ollaan vähän kateellisia duunareille joista naiset tykkäävät?


      • Odottelija1991
        häh? kirjoitti:

        Etkö osaa lukea sieltä rivien välistä kuinka noissa kommenteissa ollaan vähän kateellisia duunareille joista naiset tykkäävät?

        Niin ollaan kateellisia niille "likaisille ja huonotapaisille duunareille". Vihaa, vihaa aina vaan.


      • häh?
        Odottelija1991 kirjoitti:

        Niin ollaan kateellisia niille "likaisille ja huonotapaisille duunareille". Vihaa, vihaa aina vaan.

        Ei vaan ollaan kateellisia duunareille jotka ovat omalla tavallaan niin cooleja että naiset tykkää ja paljon.


      • Odottelija1991
        häh? kirjoitti:

        Ei vaan ollaan kateellisia duunareille jotka ovat omalla tavallaan niin cooleja että naiset tykkää ja paljon.

        Silti naiset ottaa mieluummin inssin kuin duunarin


      • Oikeinkin voi lukea
        Odottelija1991 kirjoitti:

        Silti naiset ottaa mieluummin inssin kuin duunarin

        Ihme vänkääjä olet. Keskustelun sisältö on ollut juuri päinvastainen kuin se, mitä sinä esität.


      • Odottelija1991
        Oikeinkin voi lukea kirjoitti:

        Ihme vänkääjä olet. Keskustelun sisältö on ollut juuri päinvastainen kuin se, mitä sinä esität.

        Niin mutta yleisesti Suomessa naiset ottaa aina korkeammin koulutetut


      • Nyt se sitten kävi
        Odottelija1991 kirjoitti:

        Niin ollaan kateellisia niille "likaisille ja huonotapaisille duunareille". Vihaa, vihaa aina vaan.

        You went full Asperger's, man. Never go full Asperger's.


    • Hämsyn ylistys

      Loistavaa tekstiä, jälleen kerran! Epäilen kuten LordBoredom, että sinussa on kaikki YTM:n ainekset.

      Ketjua lukiessa silti vaikuttaa siltä, että parin rivin metatekstiharhautuksestasi huolimatta kukaan ei ole nielaissut koukkua ja tulkinnut otsikkoa niin, että olisit saanut. Vaikka itsekin olen innokas fanisi (voiko näin sanoa olematta ihan homo?), täytyy myöntää, että klikatessani viestin auki minäkään en edes harkinnut tuota vaihtoehtoa... mikä on tavallaan surullista. Toisaalta sinä taidat olla asian kanssa enemmän sinut kuin moni muu.

    • sillitrooli
    • Kertis

      Hyvin kerrottu ja analysoitu. Muistan, miten hintelänä 15-vuotiaana sain ekan kesätyöpaikkani rakennusalan alihankkijafirmasta, ja miten eksoottiselta tuntui tutustua tuohon tosimiesten maailmaan. Jutut pukuhuoneessa olivat sitä tasoa, että korvat punottivat, kun vastaavaa ei ikinä ollut ainakaan täysin aikuisten suusta kuullut. Lounas oli usein proosallisesti HK:n sinistä suoraan paketista ja piimää purkin suusta päälle. Fyysisenä rääkkinä homma oli myös aikaisempiin kokemuksiin nähden omaa luokkaansa. Muistan, että kirjoitin seuraavana syksynä kokemuksestani äikän aineen, joka sai kehuja ja luettiin luokalle - harmi, ettei sitä enää ole tallella, olisi kiinnostavaa vielä katsoa nyt toisesta perspektiivistä noita havaintoja.

    • Hämärän rajoilta

      Raksapäiväkirjat jatkuvat: Varjo Suuren Myllärin

      ”Olin ammattimies:
      ainein kolmiyhteisin
      loihdin lujan betonin;
      soran, veden, sementin
      sekoitin –
      niihin kuului hikikin

      Olin messiasmies:
      minä kaadoin nostokauhaan!
      Olin varjo Suuren Myllärin,
      joka syvään, syvään rauhaan
      Suuren aution
      valaa takaisin
      betonimyllärin –
      pienen, pienen kohtalon
      sementtikeuhkoin
      ja hattureuhkoin.” (Lauri Viita: Betonimylläri, katkelma.)

      Tänään pääsin kulkemaan ihailemani runoilijan hahmon jalanjäljissä toden teolla, kun työmaalla oli vuorossa lattian valaminen. Suuri Mylläri, jonka ammattiliittoon en enää kuulu, tosin lepäsi sunnuntain, mutta se ei jäänyt ainoaksi erotukseksi: työmaalla ei ollut betonimyllyä vaan sekoituksessa turvauduttiin luoviin ratkaisuihin, ja eräiden osallistuneiden ”ammattimiehuuskin” (köh) oli vähän niin ja näin. Yhtä kaikki: edelleen varsin miehekästä paskaduunia isoin säkein niin sylissä kuin jalkojenkin välissä (runosäkeistä puhumattakaan), ja työ tarjosi jälleen uuden mahtavan tunteen.

      Kun mestari häipyy paikalta ja jättää yksin tekemään hommaa, josta ainoa kokemus on edelliset 10 minuuttia vierestä katsoen; ei oikeasti aavistustakaan mitä tehdä ja miten, mutta päättää silti tarttua toimeen koska akka tieltä kääntyköön; sementti alkaakin sekoittua niin kuin pitää ja valusta tulla tasainen... ”Messiasmies” ei ole yhtään liioittelua tuolla hetkellä! Kova ja raskas materia muotoutuu käsissäni, ja se minkä aiemmin viikolla hajotin palaa taas ehjäksi.

      Muitakin asioita olen oppinut, mutta koska näistä ei vielä ihan Kalle Päätalo -mittaiseksi kirjasarjaksi ole, tungen havainnot kylmästi palstalle, jolle ne eivät kuulu. Työmaan isäntä on isäni tuttu, mikä muistuttaa tosiasiasta, että tässä maailmassa kaikki työt sementinsekoittajasta ministeriön kansliapäällikköön saadaan suhteilla. Pätevyys on toivottavaa mutta toissijaista. Suhteiden ylläpitämiseksi työntekijältä kysytään PR-silmää, mitä pääsin toteuttamaan, kun isä kutsui ”esimieheni” meille syömään. Jo vanhempi herra oli silminnähden hämmästynyt, kun osasin ulkomuistista pianolla ikivanhoja lauluja hänen nuoruudestaan, joita aikoinaan opettelin paljon ukkiani varten, kun hän vielä eli.

      Saman illan aikana juttuja sivummalta kuuntelemalla selvisi, että kiltin ja harmittoman oloiset vanhat ukot ovat saattaneet nuoruudessaan olla melkoisia humu- ja häntäveikkoja. Ehkä se menee niin, että kun irstailee tarpeeksi nuoruuden ja keski-iän, voi olla vanhana seesteinen. Sen sijaan vanhainkodissa hoitajia käpälöivät seniiliköt eivät suinkaan ole ratkaisevasti muita pervompia, vaan he eivät vain ole saaneet kiintiötään täyteen! Tämä on toki vain teoria, mutta armomurhatkaa minut silti varalta kun täytän 75, jo hoitajien mielenrauhan vuoksi.

      Viimeisenä opittuna asiana mainittakoon tällä erää, että räkä on mustaa pari päivää näiden hommien jälkeen. Mikä ei asiana per se välttämättä ole jännittävimmästä päästä eikä vaikuta elämään muuten kuin siinä, että sormia pitää muistaa pyyhkiä vähän erivärisiin kodintekstiileihin kuin tavallisesti...

      En ollut tosissani. Ihan noin pitkällä en ainakaan vielä äijäkehityksessäni ole. (Eikä meillä ole kodintekstiilejä.) Tosin Popedan musiikki on alkanut kuulostaa paremmalta kuin ennen... Armomurhatkaa minut sittenkin jo vähän aiemmin – kaiken varalta.

    • hoccus poccus

      Kun äijähommat yhteiskunnassa vähenevät, jasitä mukaa luontiaset äijät, niin äijyyttä on alettu ylikorostamaan.

      Silloin kun suurin osa miehistä teki raskaita töitä, ei sitä äijyyttä tarvinnut vapaa-aikana erikseen korostaa esim. vaatetuksilla tai joillain äijäharrastuksilla, ne äijäharrastuksetkin oli luonnnolinen osa elämää.
      Ei silloin mietitty, että ollaanko tässä nyt aijiä ja kuinka paljon.

      Nykyään iso osa varsinkin nuoremmista miehistä on omaksunut tietyn äijäuniformun:
      Pää ajeltu kaljuksi tai sängelle, musta huppari rokkibänditekstillä, maastokuvioiset housut ja maiharit. Tämännnäköisiä "äijiä on ainakin omassa kaupungissani suurin piirtein joka toinen alle 40 vuotias mies.
      Tätä äijäilyä' on siis alettu korostamaan luonnollisen äijämeiningin vähentyessä.

      Silloin kun oli enemmänb luonnollisia äijäammatteja, ei tarvinnut äijyyttän korostaa vaatetuksella tai hiusmuodilla.

    • Hämärän rajoilta

      Lyhyt päivitys: Ironinen opetus

      Kun Duudsonit aikoinaan aloittivat itsensä telomisen julkisuudessa, en voinut ymmärtää sitä. Toisin kuin Jackass-esikuvansa, jonka jäsenet sentään saavuttivat rikkautta ja maailmanmainetta toilailullaan, kotimaisen version tienaamat korvaukset kivusta ja vammoista tuntuivat mitättömiltä. Ajattelin että noiden tyyppien olisi kaikista järkevintä mennä oikeisiin töihin.

      Tänään Duudsoneilla on esikuvansa tapaan kansainvälistä mainetta ja rahaakin varmaan ihan mukavasti. Minä puolestani hioin kattoa sileäksi maalaamista varten kymmenen euron tuntipalkalla, kun korokkeena toiminut rakennelma hajosi 10^3 vaginan puusuikaleiksi jalkojeni alla ja syöksyin polvi edellä betonilattialle. Ironian ja opetuksen löytäminen tarinasta jätetään lukijan harjoitustehtäväksi.

      Arvaan, että uskollisille lukijoilleni tuli heti mieleen kysymys, johon he odottavat kuumeisesti vastausta. Vastaus on suureksi helpotuksekseni - ehkä teidänkin - EI: hajonnutta puista rakennustelinettä ei vähennetä palkastani. Todennäköisesti; varmuuden saan vasta kunhan mestari itse palaa taas työmaalle.

      Eikä käynytkään onneksi pahemmin. Ehdin sen verran reagoida ensimmäiseen räksähdykseen, että olin varautunut, ja vanhana jalkapallomaalivahtina kaatumistekniikka on selkäytimessä. Uskoakseni selvisin mustelmalla ja kipeydellä, kun loppupäivänkin tikkailla kiipeilin eikä mitään ihmeellistä ole ainakaan vielä ilmennyt.

      Äijäkokemukseen saatiin näin mukaan taas yksi tärkeä tekijä: vaaran aspekti. Jos aiemmin virheen tekeminen elämässäni tarkoitti vääristynyttä tai puutteellista käsitystä jakkihärkien representatiivisesta asemasta udmurtialaisessa kulttuurissa*, nyt varomattomuus voi tarkoittaa tikattavia haavoja, luunmurtumia tai pahimmassa tapauksessa vieläkin ikävämpää jälkeä.

      * Esimerkki on vain hieman kärjistävä. Kyllä minä edelleen arvostan tiedekuntaani, ihan totta. Vähän ainakin.

      • Mä olen mies

        Mä olen Mies.

        Jolle ei (muka) koskaan tapahdu mitään.


    • Hämärän rajoilta

      Saaga jatkuu: Watch the way I laminate, ha-ha-ha-ha-haa eli Hulluuden määritelmästä Albert Einsteinin mukaan

      Työmaa on edennyt siihen vaiheeseen, että viime ajat olen askaroinut etupäässä laminaattien asentamisen parissa. Olen oppinut paljon työmaan luonteesta, tärkeimpänä sen, että isännän yleinen käytäntö on tehdä asioita kiireellä päin persettä ja sitten viikon päästä viimein herätä todellisuuteen ja alkaa korjata jälkiä. Toinen huomio on, että ostetaan aina mahdollisimman halpaa - ja sitten käytetään saman verran lisää rahaa sen fiksailemiseksi joten kuten kelvolliseksi. Joku viisas on huomioinut joskus, että kolmesta määreestä HYVÄÄ - NOPEASTI - HALVALLA on mahdollista saada kerralla vain kaksi. Tällä työmaalla ainoa lähtökohtainen tavoite tuntuu olevan noista viimeinen, eikä sitäkään saavuteta.

      Tässä on yksi syy, miksi työ on henkisesti raskasta: tahtoisin tehdä siedettävää jälkeä, mutta ympäristö ei kannusta siihen. Hyvä esimerkki viime viikolta: laitoimme makuuhuoneen lattiaan kuusimillistä halvinta mahdollista (eikä takuulla käyttöä kestävää; pinnan olisi voinut rapsuttaa kynnellä pois) laminaattia, joka ei puutteellisen lukkomekanisminsa vuoksi asennu kunnolla edes sileälle pinnalle. Valun jälkeisen tasoituksen maestro itse oli tehnyt aivan miten sattuu, mutta levyjä piti silti käydä latomaan paikalleen toivotaan-toivotaan-periaatteella. Kun rakoja alkoi väistämättä jäädä sileiden levyjen keikkuessa kaltevalla pinnalla, pelastusta haettiin liimatuubista, mikä on vähän kuin synnytyksessä napanuoraansa kuristuvalle vauvalle annettaisiin sähköshokkeja. Ta-daa! Lopputulos on sen näköinen, että vaikka minun ei ikinä tarvitse jalallani astua tuohon taloon eikä missään koskaan mainita osallisuudestani työhön, tekele vaivaa mieltäni vielä pitkään. "Saa sen kuntoon, rakoja voi täyttää massalla", sanoi mestari.

      Aina tähän päivään asti. Nyt tuli puhelimitse käsky, että irvistelevät levyt pitäisikin purkaa ja asetella uudestaan paikalleen "mutta huolellisemmin", toki tekemättä ensin mitään pohjalle (ei meillä mitään tasoitetta enää olekaan). Tietysti se, että puolet saumoista on sotkettu liimalla, saattaa aiheuttaa ongelmia ehjänä purkamisessa, mutta jäihän ehjiä levyjä peräti neljä yli... Seuraa toinen viisaus. Albert Einsteinin nimiin laitettu määritelmä hulluudelle kuuluu: hulluutta on tehdä asia samalla tavalla useamman kerran ja odottaa erilaisia lopputuloksia. Juuri tästä on kyse tuossa komennuksessa. Jos viisi metriä korkealla rekalla rysäyttää kolme metriä korkeaan tunneliin, ei ratkaisu ole ajaa seuraavalla kerralla samalla rekalla samaan aukkoon "huolellisemmin"!

      Ongelmani on, että olen liian tunnollinen. Haluan noudattaa esimiehen käskyjä, mutta en tahdo ryhtyä turhaan ja mahdottomaan työhön, jolla ei ole mahdollisuutta onnistua. Ratkaisu: ilmoitin, että minulla on huomiseksi muuta kiireellistä tekemistä enkä ehdi työmaalle ja palaan sinne vasta kun ukko itsekin on paikalla. Ehkä tällä ratkaisulla voitetaan vain aikaa, mutta tyhjää parempi sekin.

      Eikä palkastakaan ole vielä kuulunut mitään. Ajattelin jo jokunen viikko sitten sähkökitaran ostamista, mutta pärjään ilmankin, joten en jaksa stressata asiasta. Kunhan eivät vain syyttävää sormea ja laskua isännän itsensä aiheuttamasta huonosta jäljestä perään osoita, niin tehkööt mitä tekevät tai olkoot tekemättä.

      (Mainittakoon, että sellaisessa huoneessa, jossa valut ja muut pohjahommat toimivat, laminaattityöni jälki näyttää pirun hyvältä. En ollut koskaan ennen käyttänyt sirkkeleitä yms. vaarallisia koneita, mutta niin vain käsivaralta pätkin ja kavensin levyjä kuin vanha tekijä - eikä tulevia Tinychat-pianoesityksiä ole vielä tarvinnut perua ja kymmeneen laskeminenkin onnistuu sepalus kiinni.)

      • Miten ihmeessä sä olet sinkku?

        Tää palsta on rasittava. Lähden ulos tuntemaan ansaittua alemmuutta.


      • Hämärän rajoilta
        mablab kirjoitti:

        Miten ihmeessä sä olet sinkku?

        Tää palsta on rasittava. Lähden ulos tuntemaan ansaittua alemmuutta.

        En ymmärtänyt kysymystä. (Ehkä se vastaa kysymykseesi.)

        Miten tällainen joutava länkytys tekee sinkkuudestani ihmeteltävää?


      • Hämärän rajoilta kirjoitti:

        En ymmärtänyt kysymystä. (Ehkä se vastaa kysymykseesi.)

        Miten tällainen joutava länkytys tekee sinkkuudestani ihmeteltävää?

        Sun kirjoituksista tulee järjestelmällisesti tunne, että sulla on niin sanotusti palikat oikeassa järjestyksessä. Tarkoitan, että tuolla älyn, huumorin ja reflektiivisyyden määrällä luulisi lohkeavan joku mukava, sievä yliopistonainen helposti. Nimenomaan "joutava länkytys" on sellaista, joka monesti vetoaa naisiin. Kyky keskustella pohdiskelevasti ja huumorisävytteisesti on asioita, jotka uppoaa naiseen kuin naiseen. Tai ainakin osaan naisista, suurimpaan osaan kuitenkin.


      • huyugg

        Milloin on seuraava pianokonsertti?


      • Hämärän rajoilta
        mablab kirjoitti:

        Sun kirjoituksista tulee järjestelmällisesti tunne, että sulla on niin sanotusti palikat oikeassa järjestyksessä. Tarkoitan, että tuolla älyn, huumorin ja reflektiivisyyden määrällä luulisi lohkeavan joku mukava, sievä yliopistonainen helposti. Nimenomaan "joutava länkytys" on sellaista, joka monesti vetoaa naisiin. Kyky keskustella pohdiskelevasti ja huumorisävytteisesti on asioita, jotka uppoaa naiseen kuin naiseen. Tai ainakin osaan naisista, suurimpaan osaan kuitenkin.

        Ongelma on, että tämä mikä mielestäsi sujuu hyvin tekstimuodossa ei suju läheskään niin hyvin verbaalisesti, kun ei ole aikaa miettiä kymmentä minuuttia jokaista nokkeluutta. (Tai miksei aikaa olisi, mutta vähäisestä ihmistuntemuksestani huolimatta uskon, että noin syntyvä muodon Sademies-vaikutelma vesittäisi hieman sisällön hurmaustehoa.)

        Ellei ideasi ole, että tulostaisin tekstejäni aaneloselle ja jakaisin yliopiston aulassa sieville naisille, en vieläkään keksi mitä hyötyä tästä on.


      • Hämärän rajoilta kirjoitti:

        Ongelma on, että tämä mikä mielestäsi sujuu hyvin tekstimuodossa ei suju läheskään niin hyvin verbaalisesti, kun ei ole aikaa miettiä kymmentä minuuttia jokaista nokkeluutta. (Tai miksei aikaa olisi, mutta vähäisestä ihmistuntemuksestani huolimatta uskon, että noin syntyvä muodon Sademies-vaikutelma vesittäisi hieman sisällön hurmaustehoa.)

        Ellei ideasi ole, että tulostaisin tekstejäni aaneloselle ja jakaisin yliopiston aulassa sieville naisille, en vieläkään keksi mitä hyötyä tästä on.

        :D Se olis ainakin omaperäinen lähestymistapa. Tosin, suosittelisin yhtä sievää neitiä kerralla ja kyseiselle naiselle personoitua viestiä, me naiset haluamme illuusion erityisyydestä ja ainutlaatuisuudesta.

        Miten sitten hitaammin tutustuminen kirjoittamalla? Mihin ne nettitreffisysteemit kaatuu? Oletan, että olet siis treffeille päässyt tuolla ulosannilla. Netissä toki kaikkien ihmisten rima tuntuu nousevan johonkin ihan järjettömiin korkeuksiin.

        Kysyn toki liian henkilökohtaisia, vastaamisesta kieltäytymistä en pidä loukkaavana. Mulla on valitettava tapa olla kiinnostunut ihmisistä.


      • kysymys sivusta
        mablab kirjoitti:

        :D Se olis ainakin omaperäinen lähestymistapa. Tosin, suosittelisin yhtä sievää neitiä kerralla ja kyseiselle naiselle personoitua viestiä, me naiset haluamme illuusion erityisyydestä ja ainutlaatuisuudesta.

        Miten sitten hitaammin tutustuminen kirjoittamalla? Mihin ne nettitreffisysteemit kaatuu? Oletan, että olet siis treffeille päässyt tuolla ulosannilla. Netissä toki kaikkien ihmisten rima tuntuu nousevan johonkin ihan järjettömiin korkeuksiin.

        Kysyn toki liian henkilökohtaisia, vastaamisesta kieltäytymistä en pidä loukkaavana. Mulla on valitettava tapa olla kiinnostunut ihmisistä.

        Miksi "kiinnostut ihmisistä", mutta et kuitenkaan halua lähteä Hämsyn kanssa treffeille?


      • tröööt
        kysymys sivusta kirjoitti:

        Miksi "kiinnostut ihmisistä", mutta et kuitenkaan halua lähteä Hämsyn kanssa treffeille?

        "Kiinnostus ihmisistä" ja treffeille meno eivät välttämättä liity toisiinsa mitenkään.


      • vastaus sivusta
        tröööt kirjoitti:

        "Kiinnostus ihmisistä" ja treffeille meno eivät välttämättä liity toisiinsa mitenkään.

        Vain nainen voi sanoa noin.


      • kysymys sivusta kirjoitti:

        Miksi "kiinnostut ihmisistä", mutta et kuitenkaan halua lähteä Hämsyn kanssa treffeille?

        Tosiaan kiinnostus ihmisistä ja treffit on kaksi eri asiaa.
        Mulla ei ole mitään käsitystä siitä millaisesta naistyypistä Hämsy on kiinnostunut treffailumielessä, minkä ikäinen hän on, missä hän asuu osv. Mun mielestä kolme asiaa, jotka pitäisi tietää, ennen kuin pohtii toisen pyytämistä treffeille. Myös yhteydenottokeino puuttuu. Kuka täällä palstalla kaikkien silmien alla pyytää ketään treffeille? Onko täällä oikeasti joku niin rohkea?

        Hämmentävää kyllä, mulla on yleensä sama periaate kuin monella täällä olevalla miehellä, mä hyvin harvoin alan tehdä yhtikäs mitään ennen kuin jotain signaaleja tulee siitä, että lähestyminen on toivottua. Jos kontaktin ilman kannustusta tekisin, mulla pitäisi itsellä olla hyvä tuntuma siitä millaiseen ihmiseen olen ottamassa kontaktia ts. se perustuisi omaan ihmistuntemukseeni. Mikä tosin ei aina onnistu, mutta toistaiseksi mennyt ok.

        Riittikös tämä vastaukseksi.


      • viimeinen sivusta
        mablab kirjoitti:

        Tosiaan kiinnostus ihmisistä ja treffit on kaksi eri asiaa.
        Mulla ei ole mitään käsitystä siitä millaisesta naistyypistä Hämsy on kiinnostunut treffailumielessä, minkä ikäinen hän on, missä hän asuu osv. Mun mielestä kolme asiaa, jotka pitäisi tietää, ennen kuin pohtii toisen pyytämistä treffeille. Myös yhteydenottokeino puuttuu. Kuka täällä palstalla kaikkien silmien alla pyytää ketään treffeille? Onko täällä oikeasti joku niin rohkea?

        Hämmentävää kyllä, mulla on yleensä sama periaate kuin monella täällä olevalla miehellä, mä hyvin harvoin alan tehdä yhtikäs mitään ennen kuin jotain signaaleja tulee siitä, että lähestyminen on toivottua. Jos kontaktin ilman kannustusta tekisin, mulla pitäisi itsellä olla hyvä tuntuma siitä millaiseen ihmiseen olen ottamassa kontaktia ts. se perustuisi omaan ihmistuntemukseeni. Mikä tosin ei aina onnistu, mutta toistaiseksi mennyt ok.

        Riittikös tämä vastaukseksi.

        ..... niin katsos, olen itsekin kuullut ihan riittämiin näitä juttuja, että "joku nainen saa sinusta vielä hyvän miehen"... Se voi olla turhauttavaa pidemmän päälle.


      • trööööttt
        vastaus sivusta kirjoitti:

        Vain nainen voi sanoa noin.

        Vain miehen mielestä kaikki eri liittyy panemiseen.


      • Hämärän rajoilta
        mablab kirjoitti:

        :D Se olis ainakin omaperäinen lähestymistapa. Tosin, suosittelisin yhtä sievää neitiä kerralla ja kyseiselle naiselle personoitua viestiä, me naiset haluamme illuusion erityisyydestä ja ainutlaatuisuudesta.

        Miten sitten hitaammin tutustuminen kirjoittamalla? Mihin ne nettitreffisysteemit kaatuu? Oletan, että olet siis treffeille päässyt tuolla ulosannilla. Netissä toki kaikkien ihmisten rima tuntuu nousevan johonkin ihan järjettömiin korkeuksiin.

        Kysyn toki liian henkilökohtaisia, vastaamisesta kieltäytymistä en pidä loukkaavana. Mulla on valitettava tapa olla kiinnostunut ihmisistä.

        "Arvoisa vastaanottaja, miten olisi treffit kanssani? Rastita seuraavalta listalta ruutuun Sinua kiinnostavat aiheet, niin käsikirjoitan niistä etukäteen muutaman nasevan lohkaisun, jotka tulen esittämään treffiemme aikana keskustelun lomassa.

        (Lista kääntöpuolella.)"

        Ehdin jo tulostaa parikymmentä. Voi hitsin hitsi.

        Vakavasti puhuen, mitkä ihmeen nettitreffisysteemit? Muutamia nettituttuja olen tavannut: joidenkin kanssa on ollut romanttista kiinnostuksenpoikasta (myös heidän puoleltaan) ennen tapaamista, muutaman kanssa ei. Kaikille yhteistä on ollut, että tapaamisen jälkeen on oltu tiukasti friend zonella lähtöasetelmasta riippumatta.

        Se voiko näitä romanttiselle esioletukselle perustuvia kutsua "treffeiksi" on ihan puhdasta semantiikkaa, sillä itse "treffeillä" ei koskaan tapahtunut mitään seksuaalisuuden olemassaoloon viittaavaa. En sitten tiedä, kaipasivatkaanko he mitään sellaista, mutta en vain osaa tehdä mitään aloitetta siihen suuntaan luontevasti tai näe mitään merkkejä, että sellainen olisi toivottavaa. Kirjoittelun määrä ennen tapaamista ei vaikuta olennaisesti asiaan, yleensä aina taustalla on ollut pidempiaikainen kirjoittelu ennen live-kohtaamista.

        Nähdäkseni hyvätkään tarinat eivät riitä, jos seksuaalinen karisma ja kyky ottaa ohjia puuttuvat.


      • a b c d kissa kävele
        trööööttt kirjoitti:

        Vain miehen mielestä kaikki eri liittyy panemiseen.

        Kaikkihan liittyy panemiseen. Keskimääräinen mies tekee elämässään lähes kaiken vain saadakseen enemmän p i l l u a.


      • viimeinen sivusta kirjoitti:

        ..... niin katsos, olen itsekin kuullut ihan riittämiin näitä juttuja, että "joku nainen saa sinusta vielä hyvän miehen"... Se voi olla turhauttavaa pidemmän päälle.

        Varmasti, se on juuri niitä kliseitä, jotka tuo enemmän tuskaa kuulijalleen kuin lohdutusta ja kannustusta. Niitähän riittää. Toinen klassikko on se, että Se Oikea tulee hetkellä kun ei osaa odottaa tai on jo peräti lakannut odottamasta. :D Muuten pitäisi olla oman onnensa seppä tässä maailmassa, mutta rakkaus, ihanainen rakkaus, se tulee luovuttamalla.


      • bringmetheheadof ff
        Hämärän rajoilta kirjoitti:

        "Arvoisa vastaanottaja, miten olisi treffit kanssani? Rastita seuraavalta listalta ruutuun Sinua kiinnostavat aiheet, niin käsikirjoitan niistä etukäteen muutaman nasevan lohkaisun, jotka tulen esittämään treffiemme aikana keskustelun lomassa.

        (Lista kääntöpuolella.)"

        Ehdin jo tulostaa parikymmentä. Voi hitsin hitsi.

        Vakavasti puhuen, mitkä ihmeen nettitreffisysteemit? Muutamia nettituttuja olen tavannut: joidenkin kanssa on ollut romanttista kiinnostuksenpoikasta (myös heidän puoleltaan) ennen tapaamista, muutaman kanssa ei. Kaikille yhteistä on ollut, että tapaamisen jälkeen on oltu tiukasti friend zonella lähtöasetelmasta riippumatta.

        Se voiko näitä romanttiselle esioletukselle perustuvia kutsua "treffeiksi" on ihan puhdasta semantiikkaa, sillä itse "treffeillä" ei koskaan tapahtunut mitään seksuaalisuuden olemassaoloon viittaavaa. En sitten tiedä, kaipasivatkaanko he mitään sellaista, mutta en vain osaa tehdä mitään aloitetta siihen suuntaan luontevasti tai näe mitään merkkejä, että sellainen olisi toivottavaa. Kirjoittelun määrä ennen tapaamista ei vaikuta olennaisesti asiaan, yleensä aina taustalla on ollut pidempiaikainen kirjoittelu ennen live-kohtaamista.

        Nähdäkseni hyvätkään tarinat eivät riitä, jos seksuaalinen karisma ja kyky ottaa ohjia puuttuvat.

        Millaisista paikoista olet löytänyt nettituttuja? Omien kokemuksieni perusteella naisten kanssa on vielä hankalampi päästä kontaktiin netissä kuin oikeassa elämässä.


      • Hämärän rajoilta kirjoitti:

        "Arvoisa vastaanottaja, miten olisi treffit kanssani? Rastita seuraavalta listalta ruutuun Sinua kiinnostavat aiheet, niin käsikirjoitan niistä etukäteen muutaman nasevan lohkaisun, jotka tulen esittämään treffiemme aikana keskustelun lomassa.

        (Lista kääntöpuolella.)"

        Ehdin jo tulostaa parikymmentä. Voi hitsin hitsi.

        Vakavasti puhuen, mitkä ihmeen nettitreffisysteemit? Muutamia nettituttuja olen tavannut: joidenkin kanssa on ollut romanttista kiinnostuksenpoikasta (myös heidän puoleltaan) ennen tapaamista, muutaman kanssa ei. Kaikille yhteistä on ollut, että tapaamisen jälkeen on oltu tiukasti friend zonella lähtöasetelmasta riippumatta.

        Se voiko näitä romanttiselle esioletukselle perustuvia kutsua "treffeiksi" on ihan puhdasta semantiikkaa, sillä itse "treffeillä" ei koskaan tapahtunut mitään seksuaalisuuden olemassaoloon viittaavaa. En sitten tiedä, kaipasivatkaanko he mitään sellaista, mutta en vain osaa tehdä mitään aloitetta siihen suuntaan luontevasti tai näe mitään merkkejä, että sellainen olisi toivottavaa. Kirjoittelun määrä ennen tapaamista ei vaikuta olennaisesti asiaan, yleensä aina taustalla on ollut pidempiaikainen kirjoittelu ennen live-kohtaamista.

        Nähdäkseni hyvätkään tarinat eivät riitä, jos seksuaalinen karisma ja kyky ottaa ohjia puuttuvat.

        Dääm. Montakohan sademetsän puuta mahtoi menettää henkensä? Ja kaikki uhanalaiset mölliäiset ja ölliäiset kodin niiden mukana.

        Tarkoitin nettitreffisysteemeillä näitä treffipalstoja.

        Seksuaalinen karisma... "je ne sais quoi" meniköhän oikein kirjoitetusti, ranskaa en ole ikinä opiskellut. Sun pitäisi siis tavata nainen, jolla on seksuaalista karismaa sunkin edestä. :P Jolla on lisäksi pokkaa ottaa ohjat käsiinsä. Vaan menettäisitkö sä mielenkiintosi sellaiseen? Jotkut miehet ymmärtääkseni pitää sellaista uhkaavana. Olisiko se turn off?


      • jehgt
        mablab kirjoitti:

        Dääm. Montakohan sademetsän puuta mahtoi menettää henkensä? Ja kaikki uhanalaiset mölliäiset ja ölliäiset kodin niiden mukana.

        Tarkoitin nettitreffisysteemeillä näitä treffipalstoja.

        Seksuaalinen karisma... "je ne sais quoi" meniköhän oikein kirjoitetusti, ranskaa en ole ikinä opiskellut. Sun pitäisi siis tavata nainen, jolla on seksuaalista karismaa sunkin edestä. :P Jolla on lisäksi pokkaa ottaa ohjat käsiinsä. Vaan menettäisitkö sä mielenkiintosi sellaiseen? Jotkut miehet ymmärtääkseni pitää sellaista uhkaavana. Olisiko se turn off?

        Tätä minä olen aiiiiina sanonut (ajatellut ainakin): ATM:ille kokenut nainen!


      • Hämärän rajoilta
        mablab kirjoitti:

        Dääm. Montakohan sademetsän puuta mahtoi menettää henkensä? Ja kaikki uhanalaiset mölliäiset ja ölliäiset kodin niiden mukana.

        Tarkoitin nettitreffisysteemeillä näitä treffipalstoja.

        Seksuaalinen karisma... "je ne sais quoi" meniköhän oikein kirjoitetusti, ranskaa en ole ikinä opiskellut. Sun pitäisi siis tavata nainen, jolla on seksuaalista karismaa sunkin edestä. :P Jolla on lisäksi pokkaa ottaa ohjat käsiinsä. Vaan menettäisitkö sä mielenkiintosi sellaiseen? Jotkut miehet ymmärtääkseni pitää sellaista uhkaavana. Olisiko se turn off?

        Vaikea sanoa. Vähän niin kuin jos joku tarjoaisi kadulla 10 000 euroa puhtaana käteen. Hyvältähän se kuulostaisi, mutta väkisinkin heräisi epäilyksiä.

        "Näitä treffipalstoja"? En liiku treffipalstoilla; tarkoititko että tämäkin olisi - tai voisi olla - sellainen? Ei tämänkään palstan ihmisten tapaaminen ole toki mitenkään poissuljettua, vaan mahdollisuus muiden joukossa (kunhan vain työkiireet helpottaisivat hieman ja olisi aikaa lomailla opintojen parissa; reiluun kuukauteen ei olisi kyllä jaksanut hievahtaakaan, vaikka seireenit olisivat palstalla kutsuneet).

        Alastonsuomi-ketjussani kerroin naisista, joilla on pokkaa tehdä suoria ehdotuksia tuolla sivustolla. Siellä ongelma on, että he tekevät niitä jo ennen kuin olen sanonut mitään (ja he tekevät niitä kaikille), joten he eivät voi mitenkään olla kiinnostuneita minusta kovin syvällisesti, vaikkakin joskus sanavalinnoissaan syvyyttä sivutaankin. Jos nainen olisi aloitteellinen syistä, jotka voisin tulkita henkilökohtaisiksi, se saattaisi toimia. Tai sitten ei. En tiedä.


      • Hämärän rajoilta kirjoitti:

        Vaikea sanoa. Vähän niin kuin jos joku tarjoaisi kadulla 10 000 euroa puhtaana käteen. Hyvältähän se kuulostaisi, mutta väkisinkin heräisi epäilyksiä.

        "Näitä treffipalstoja"? En liiku treffipalstoilla; tarkoititko että tämäkin olisi - tai voisi olla - sellainen? Ei tämänkään palstan ihmisten tapaaminen ole toki mitenkään poissuljettua, vaan mahdollisuus muiden joukossa (kunhan vain työkiireet helpottaisivat hieman ja olisi aikaa lomailla opintojen parissa; reiluun kuukauteen ei olisi kyllä jaksanut hievahtaakaan, vaikka seireenit olisivat palstalla kutsuneet).

        Alastonsuomi-ketjussani kerroin naisista, joilla on pokkaa tehdä suoria ehdotuksia tuolla sivustolla. Siellä ongelma on, että he tekevät niitä jo ennen kuin olen sanonut mitään (ja he tekevät niitä kaikille), joten he eivät voi mitenkään olla kiinnostuneita minusta kovin syvällisesti, vaikkakin joskus sanavalinnoissaan syvyyttä sivutaankin. Jos nainen olisi aloitteellinen syistä, jotka voisin tulkita henkilökohtaisiksi, se saattaisi toimia. Tai sitten ei. En tiedä.

        Suomi24ssä on tuo treffipalstakin. Sitä ihmiset käyttävät, monetkin siis.

        Niin, mä luin sitä alastonsuomi-ketjua ja mietin silloin tätä asiaa myös. Tässä jokin aika sitten oli aloitus, jossa joku totesi tehneensä 200 aloitusta naisille eikä ollut kiinnostunut niistä kuin muutamasta. Se logiikka oli jotain niin hämmentävää taas mulle, etten osannut sanoa nauraako vaiko itkeä. Kun ajatus siitä että tekee aloitteen henkilölle, josta ei ole kiinnostunut ylittää sen osan mun aivoja, joka taitaa olla se naisosa.

        Joskus olemme naisten kesken pohtineet sitä, miten miehille on mahdollista harrastaa seksiä naisten kanssa, joista he eivät ole kiinnostuneita. Onhan niitä naisiakin (ja siitä vaan, ei ole multa pois), mutta aika isolle osalle naisista se on toimintaa, johon emme vaan pysty. Luulen naisilla olevan edelleen sellainen naiivi kuvitelma, että nainen voi kasvattaa seksiä harrastamalla miehen kiinnostuksen määrää itsestään. Kun yleensä mies joko on seksuaalisesti kiinnostunut tai sitten ei ole. Se mikä hämmentää minuakin naisena on se, että sen seksuaalisen kiinnostuksen päälle mies tarvitsee jonkin syyn ajatella muunlaista kiinnostusta. Ne menee naisilla ja miehillä ikäänkuin eri järjestyksessä. Mies tarvitsee seksuaalisen kiinnostuksen ja sen jälkeen sitoutumiskiinnostuksen, kun taas nainen tarvitsee sitoutumiskiinnostuksen voidakseen kiinnostua seksuaalisesti. Tämä kaikki nyt siis raakasti yleistäen ja yksinkertaistaen.


      • Kertis

        Tämä kirjoitussarja on ollut aivan huippuluettavaa. Muista päivittää ketjua tästäkin eteen päin! Vielä lienee luvassa monia tarkkanäköiselle havainnoijalle loistavaa materiaalia tarjoavia käänteitä, jollei työnantajan maksuhaluttomuus sitten päätä äijistymisprosessia ennenaikaisesti.

        Lopuksi pikku anekdootti rakennusalan ilmeisen ikiaikaisesta äijäyttävästä vaikutuksesta poikavuosieni kesäduunipaikasta:

        Normaaliin työnkuvaan kuului usein toistuva kuhmuisella pakettiautolla sahaaminen eri työmaiden välillä. Reippaasti alaikäisenä en tietenkään ajanut, vaan tästä puolesta samoin kuin puolitoistamiehisen minitiimimme nokkamiehen asemasta vastasi kieltämättä varsin yksiuloitteiseksi persoonaksi osoittautunut nuorempi rakennusmies Kimmo (nimi muutettu). Kimmon siis huolehtiessa Hiacen nokivasarakoneen huudattamisesta, ohjaamon täyttämisestä punaisen Marlboron savulla ja elämänohjeiden antamisesta, omaksi vastuulliseksi tehtäväkseni jäi hakea radioista muuta kuin "paskaa" tai tarvittaessa vaihtaa soimaan uusi Finnhits-kasetti.

        Tavanomaisimpiin puheen- tai opetusaiheisiin kuuluivat luonnollisesti viina, viikonlopun vietto, siihen valmistautuminen tai siitä toipuminen, pillu ja vitutus. Luonnollisesti jossakin vaiheessa puheeksi tuli myös se, missä määrin olen näihin elämän olennaisiin perusasioihin ehtinyt tutustua. Viinanjuonnista ja krapulasta pystyin omakohtaisen kokemuksen perusteella jo jotakin sanomaan, mikä selvästi ilahdutti Kimmoa. Myös ikkunanpokien hissittömään talorunkoon kantamisen tuottamaa vitutusta olin jo kironnut vaadittavalla tarmolla.

        Pillutilannetta koskevaan kyselyyn sen sijaan jouduin improvisoimaan kiertelevän "no, on jotain yritystä ollut"-vastauksen. Toisin kuin joissakin muissa asioissa, Kimmoa ei kuitenkaan voinut tämän suvereenisti hallitsemansa aihealueen osalta väittää puusilmäiseksi, vaan kertalaakista kävi selväksi, että poikuushan oli yhä tallella. Sain seikkaperäisesti perustellut ohjeet hoitaa asia pois päiväjärjestyksestä ensi tilassa.
        Luennon päätteeksi Kimmo rusautti Hiacen ostarin ruutuun, lähetti minut hakemaan itselleen pari toppaa punaista tupakkaa Ärrältä (ikää oli nipin napin riittävästi tai sitten ei) ja karisti sitten askista yhden minullekin. Jos ei poikuusasialle mitään välittömästi voinut, niin ainakin puutteellisille röökaustaidoille sentään...


      • dgdfgdgdf
        mablab kirjoitti:

        Suomi24ssä on tuo treffipalstakin. Sitä ihmiset käyttävät, monetkin siis.

        Niin, mä luin sitä alastonsuomi-ketjua ja mietin silloin tätä asiaa myös. Tässä jokin aika sitten oli aloitus, jossa joku totesi tehneensä 200 aloitusta naisille eikä ollut kiinnostunut niistä kuin muutamasta. Se logiikka oli jotain niin hämmentävää taas mulle, etten osannut sanoa nauraako vaiko itkeä. Kun ajatus siitä että tekee aloitteen henkilölle, josta ei ole kiinnostunut ylittää sen osan mun aivoja, joka taitaa olla se naisosa.

        Joskus olemme naisten kesken pohtineet sitä, miten miehille on mahdollista harrastaa seksiä naisten kanssa, joista he eivät ole kiinnostuneita. Onhan niitä naisiakin (ja siitä vaan, ei ole multa pois), mutta aika isolle osalle naisista se on toimintaa, johon emme vaan pysty. Luulen naisilla olevan edelleen sellainen naiivi kuvitelma, että nainen voi kasvattaa seksiä harrastamalla miehen kiinnostuksen määrää itsestään. Kun yleensä mies joko on seksuaalisesti kiinnostunut tai sitten ei ole. Se mikä hämmentää minuakin naisena on se, että sen seksuaalisen kiinnostuksen päälle mies tarvitsee jonkin syyn ajatella muunlaista kiinnostusta. Ne menee naisilla ja miehillä ikäänkuin eri järjestyksessä. Mies tarvitsee seksuaalisen kiinnostuksen ja sen jälkeen sitoutumiskiinnostuksen, kun taas nainen tarvitsee sitoutumiskiinnostuksen voidakseen kiinnostua seksuaalisesti. Tämä kaikki nyt siis raakasti yleistäen ja yksinkertaistaen.

        Noinhan se kyllä reippaasti yleistäen menee.


      • Wonkamies
        mablab kirjoitti:

        Suomi24ssä on tuo treffipalstakin. Sitä ihmiset käyttävät, monetkin siis.

        Niin, mä luin sitä alastonsuomi-ketjua ja mietin silloin tätä asiaa myös. Tässä jokin aika sitten oli aloitus, jossa joku totesi tehneensä 200 aloitusta naisille eikä ollut kiinnostunut niistä kuin muutamasta. Se logiikka oli jotain niin hämmentävää taas mulle, etten osannut sanoa nauraako vaiko itkeä. Kun ajatus siitä että tekee aloitteen henkilölle, josta ei ole kiinnostunut ylittää sen osan mun aivoja, joka taitaa olla se naisosa.

        Joskus olemme naisten kesken pohtineet sitä, miten miehille on mahdollista harrastaa seksiä naisten kanssa, joista he eivät ole kiinnostuneita. Onhan niitä naisiakin (ja siitä vaan, ei ole multa pois), mutta aika isolle osalle naisista se on toimintaa, johon emme vaan pysty. Luulen naisilla olevan edelleen sellainen naiivi kuvitelma, että nainen voi kasvattaa seksiä harrastamalla miehen kiinnostuksen määrää itsestään. Kun yleensä mies joko on seksuaalisesti kiinnostunut tai sitten ei ole. Se mikä hämmentää minuakin naisena on se, että sen seksuaalisen kiinnostuksen päälle mies tarvitsee jonkin syyn ajatella muunlaista kiinnostusta. Ne menee naisilla ja miehillä ikäänkuin eri järjestyksessä. Mies tarvitsee seksuaalisen kiinnostuksen ja sen jälkeen sitoutumiskiinnostuksen, kun taas nainen tarvitsee sitoutumiskiinnostuksen voidakseen kiinnostua seksuaalisesti. Tämä kaikki nyt siis raakasti yleistäen ja yksinkertaistaen.

        "Tässä jokin aika sitten oli aloitus, jossa joku totesi tehneensä 200 aloitusta naisille eikä ollut kiinnostunut niistä kuin muutamasta. Se logiikka oli jotain niin hämmentävää taas mulle, etten osannut sanoa nauraako vaiko itkeä. Kun ajatus siitä että tekee aloitteen henkilölle, josta ei ole kiinnostunut ylittää sen osan mun aivoja, joka taitaa olla se naisosa."

        Paljon laukauksia kohti maalia -> paljon maaleja. Tilastomatematiikkaa. Tässä laukaus=aloite ja maali=kaadettu neito.

        Miehet jakavat naiset ulkonäon perusteella kahteen osaan: pantavat ja ei-pantavat. Suhdeluvut ovat eri miehillä erilaisia, eli joku tyyppi oikeasti panee kaikkea mitä liikkuu, joku toinen kelpuuttaa ehkä vain oikeasti kauniit missityypit eli 5-10 % naisista, mutta useimmilla miehillä se pantavien naisten joukko on kuitenkin melko suuri, Puolet, reilu puolet, kolmasosa kaikista naisista tai jotain sen suuntaista. Joka tapauksessa pantavien naisten listalle pääseminen ei sinänsä tarkoita vielä kovin paljon. Itse arvioin, että nuorista ja nuorehkoista naisista ehkä joka kolmas on pantava.

        Ryhmä pantavat naiset jaetaan sitten edelleen kahteen osaan: seurustelumielessä kiinnostavat ja ei-seurustelukiinnostavat. Tässä jaossa myös naisen luonne ja ajatusmaailma ovat aivan keskeisessä osassa. Monet miehet (kuten minä) voivat vielä edellyttää seurustelumielessä kiinnostavalta naiselta hieman parempaa ulkonäköä kuin se, jolla nainen pääsee luokkaan pantavat.

        Tämä asetelma voi joskus synnyttää moraalisia ongelmia miehelle, ja erityisen vaikea ryhmä on tuo pantavat, ei-parisuhdekelpoiset naiset. Baarissa jos sellainen tulee vastaan, niin miehen täytyy yrittää herättää naisen mielessä sitä kiinnostusta. Eli myötäillä naisen mielialoja ja kiinnostuksen kohteita, naurattaa naista jne., jotta nainen "kokisi kemiaa". Jos tämä sitten onnistuu ja naisen saa baarista kotiin sekä petiin, niin aamulla voi olla edessä seuraava ongelma: miten tehdä naiselle kohteliaasti ja korrektisti selväksi, että kyse ei nyt ole mistään romanttisesta kiinnostuksesta?

        Jos naiset tiedostaisivat tämän kuvion, niin molemmilla sukupuolilla olisi paljon helpompaa. Ulkomailla naiset tuntuvat asian ymmärtävänkin ja tietävät pelin raadollisuuden sekä miesten "koiramaisuuden", mutta Suomessa on vallalla poliittisesti korrekti illuusio, että pohjimmiltaan molemmat sukupuolet haluavat aika lailla samoja asioita, ja kun sitten tällaiseen soopaan uskovat sekä naiset että miehet, niin pettymyksiä tulee. Syytän kotimaista feminismiä.


      • Kummia pohditte
        mablab kirjoitti:

        Suomi24ssä on tuo treffipalstakin. Sitä ihmiset käyttävät, monetkin siis.

        Niin, mä luin sitä alastonsuomi-ketjua ja mietin silloin tätä asiaa myös. Tässä jokin aika sitten oli aloitus, jossa joku totesi tehneensä 200 aloitusta naisille eikä ollut kiinnostunut niistä kuin muutamasta. Se logiikka oli jotain niin hämmentävää taas mulle, etten osannut sanoa nauraako vaiko itkeä. Kun ajatus siitä että tekee aloitteen henkilölle, josta ei ole kiinnostunut ylittää sen osan mun aivoja, joka taitaa olla se naisosa.

        Joskus olemme naisten kesken pohtineet sitä, miten miehille on mahdollista harrastaa seksiä naisten kanssa, joista he eivät ole kiinnostuneita. Onhan niitä naisiakin (ja siitä vaan, ei ole multa pois), mutta aika isolle osalle naisista se on toimintaa, johon emme vaan pysty. Luulen naisilla olevan edelleen sellainen naiivi kuvitelma, että nainen voi kasvattaa seksiä harrastamalla miehen kiinnostuksen määrää itsestään. Kun yleensä mies joko on seksuaalisesti kiinnostunut tai sitten ei ole. Se mikä hämmentää minuakin naisena on se, että sen seksuaalisen kiinnostuksen päälle mies tarvitsee jonkin syyn ajatella muunlaista kiinnostusta. Ne menee naisilla ja miehillä ikäänkuin eri järjestyksessä. Mies tarvitsee seksuaalisen kiinnostuksen ja sen jälkeen sitoutumiskiinnostuksen, kun taas nainen tarvitsee sitoutumiskiinnostuksen voidakseen kiinnostua seksuaalisesti. Tämä kaikki nyt siis raakasti yleistäen ja yksinkertaistaen.

        "miten miehille on mahdollista harrastaa seksiä naisten kanssa, joista he eivät ole kiinnostuneita."

        Mitä tarkoitat "kiinnostumisella"? En usko että kovin moni mies harrastaa seksiä naisen kanssa josta eivät ole kiinnostuneet. Rakastuminen on sitten eri asia. Jos rakastuu niin voi jopa vähän odottaa, antaa tilaa, eikä heti painaa menemään.


      • blahblahnounblah
        Wonkamies kirjoitti:

        "Tässä jokin aika sitten oli aloitus, jossa joku totesi tehneensä 200 aloitusta naisille eikä ollut kiinnostunut niistä kuin muutamasta. Se logiikka oli jotain niin hämmentävää taas mulle, etten osannut sanoa nauraako vaiko itkeä. Kun ajatus siitä että tekee aloitteen henkilölle, josta ei ole kiinnostunut ylittää sen osan mun aivoja, joka taitaa olla se naisosa."

        Paljon laukauksia kohti maalia -> paljon maaleja. Tilastomatematiikkaa. Tässä laukaus=aloite ja maali=kaadettu neito.

        Miehet jakavat naiset ulkonäon perusteella kahteen osaan: pantavat ja ei-pantavat. Suhdeluvut ovat eri miehillä erilaisia, eli joku tyyppi oikeasti panee kaikkea mitä liikkuu, joku toinen kelpuuttaa ehkä vain oikeasti kauniit missityypit eli 5-10 % naisista, mutta useimmilla miehillä se pantavien naisten joukko on kuitenkin melko suuri, Puolet, reilu puolet, kolmasosa kaikista naisista tai jotain sen suuntaista. Joka tapauksessa pantavien naisten listalle pääseminen ei sinänsä tarkoita vielä kovin paljon. Itse arvioin, että nuorista ja nuorehkoista naisista ehkä joka kolmas on pantava.

        Ryhmä pantavat naiset jaetaan sitten edelleen kahteen osaan: seurustelumielessä kiinnostavat ja ei-seurustelukiinnostavat. Tässä jaossa myös naisen luonne ja ajatusmaailma ovat aivan keskeisessä osassa. Monet miehet (kuten minä) voivat vielä edellyttää seurustelumielessä kiinnostavalta naiselta hieman parempaa ulkonäköä kuin se, jolla nainen pääsee luokkaan pantavat.

        Tämä asetelma voi joskus synnyttää moraalisia ongelmia miehelle, ja erityisen vaikea ryhmä on tuo pantavat, ei-parisuhdekelpoiset naiset. Baarissa jos sellainen tulee vastaan, niin miehen täytyy yrittää herättää naisen mielessä sitä kiinnostusta. Eli myötäillä naisen mielialoja ja kiinnostuksen kohteita, naurattaa naista jne., jotta nainen "kokisi kemiaa". Jos tämä sitten onnistuu ja naisen saa baarista kotiin sekä petiin, niin aamulla voi olla edessä seuraava ongelma: miten tehdä naiselle kohteliaasti ja korrektisti selväksi, että kyse ei nyt ole mistään romanttisesta kiinnostuksesta?

        Jos naiset tiedostaisivat tämän kuvion, niin molemmilla sukupuolilla olisi paljon helpompaa. Ulkomailla naiset tuntuvat asian ymmärtävänkin ja tietävät pelin raadollisuuden sekä miesten "koiramaisuuden", mutta Suomessa on vallalla poliittisesti korrekti illuusio, että pohjimmiltaan molemmat sukupuolet haluavat aika lailla samoja asioita, ja kun sitten tällaiseen soopaan uskovat sekä naiset että miehet, niin pettymyksiä tulee. Syytän kotimaista feminismiä.

        Naisen pitäisi ajatella niin, että kiinnostus on lähtökohtaisesti seksuaalista (ellei ole kaverillista), ja selvittää omilla konsteillaan, voisiko se olla jotain syvempääkin.


      • Kummia pohditte kirjoitti:

        "miten miehille on mahdollista harrastaa seksiä naisten kanssa, joista he eivät ole kiinnostuneita."

        Mitä tarkoitat "kiinnostumisella"? En usko että kovin moni mies harrastaa seksiä naisen kanssa josta eivät ole kiinnostuneet. Rakastuminen on sitten eri asia. Jos rakastuu niin voi jopa vähän odottaa, antaa tilaa, eikä heti painaa menemään.

        Tarkoitin tuollaista sitoutumiskiinnostusta, tuossahan Wonkamies jo selittääkin auki miehisen ajattelutavan, josta me naiset olemme kyllä perillä. Mun pointtini olikin lähinnä se, että tällä palstalla tulee juttuja lukiessa usein se kuva, etteivät miehet muka tee mitään luokitteluja toisen sukupuolen pinnallisiksi katsomilla perusteilla. Wonkamies hienosti avaa tuota ajattelua ja todellakin, se on naisille vierasta. Nainen tekee luokittelunsa toisella tapaa. Nainen katsoo onko miehessä ainesta sitoutumiseen ja vasta sen jälkeen tutustuu omiin tuntemuksiinsa siitä, onko mies seksuaalisesti kiinnostava.

        Sitä en jaksa uskoa, että naiseus olisi kovin toisenlaista ulkomailla. Lähinnä luulen, että ulkomaalainen nainen pitää seksisuhdetta vierasmaalaisen miehen kanssa kokeilemisen arvoisena ja hyväksyy siksi seksisuhteen paremmin ilman muita vaatimuksia. Suurin osa suomalaisista naisista edelleen suosii suomalaista ja hakee suomalaisesta miehestä ensisijaisesti juuri parisuhdetta.


      • 36+2
        mablab kirjoitti:

        Tarkoitin tuollaista sitoutumiskiinnostusta, tuossahan Wonkamies jo selittääkin auki miehisen ajattelutavan, josta me naiset olemme kyllä perillä. Mun pointtini olikin lähinnä se, että tällä palstalla tulee juttuja lukiessa usein se kuva, etteivät miehet muka tee mitään luokitteluja toisen sukupuolen pinnallisiksi katsomilla perusteilla. Wonkamies hienosti avaa tuota ajattelua ja todellakin, se on naisille vierasta. Nainen tekee luokittelunsa toisella tapaa. Nainen katsoo onko miehessä ainesta sitoutumiseen ja vasta sen jälkeen tutustuu omiin tuntemuksiinsa siitä, onko mies seksuaalisesti kiinnostava.

        Sitä en jaksa uskoa, että naiseus olisi kovin toisenlaista ulkomailla. Lähinnä luulen, että ulkomaalainen nainen pitää seksisuhdetta vierasmaalaisen miehen kanssa kokeilemisen arvoisena ja hyväksyy siksi seksisuhteen paremmin ilman muita vaatimuksia. Suurin osa suomalaisista naisista edelleen suosii suomalaista ja hakee suomalaisesta miehestä ensisijaisesti juuri parisuhdetta.

        "Nainen katsoo onko miehessä ainesta sitoutumiseen ja vasta sen jälkeen tutustuu omiin tuntemuksiinsa siitä, onko mies seksuaalisesti kiinnostava. "

        Naiset ovat kummallisia, kun ne tämän perusteella kai arvioivat sätkäkonerentut sitoutuvaksi ainekseksi.


      • 36+2 kirjoitti:

        "Nainen katsoo onko miehessä ainesta sitoutumiseen ja vasta sen jälkeen tutustuu omiin tuntemuksiinsa siitä, onko mies seksuaalisesti kiinnostava. "

        Naiset ovat kummallisia, kun ne tämän perusteella kai arvioivat sätkäkonerentut sitoutuvaksi ainekseksi.

        Niin, sätkäkonerenttu saattaa olla vakiduunissa tehtaalla ja sillä on mukava kaksio kivalla seudulla. Se voi ajaa kätevää sedania ja sillä on miellyttävät kasvot. Sätkäkonerenttu kertoo lämpimällä äänensävyllä maanläheisiä juttuja joissa on humoristinen vire. Sen puheissa vilahtaa ihmisiä, perheenjäseniä, ystäviä, ystävien puolisoja ja hauskoja sattumuksia elämästä, jota ei kannata ottaa liian vakavasti, koska se on ainutkertaisuudessaan liian tärkeä sellaiseen tuhlattavaksi. Sätkäkonerenttu sanoo olleensa erilaisissa duuneissa hommissa 17-vuotiaasta alkaen ja toteaa, että aina löytyy hommaa kun jaksaa vaan yrittää. Sätkäkonerentun haaveet on yksinkertaisia, oma tupa, pari muksua ja säännölliset tulot. Kesäksi voisi kuulemma laittaa moottoripyörän ja sen prätkän takana olis ilmeisesti emännälle paikka vapaana. Sätkäkonerenttu käärii uuden sätkän, ottaa tuopista kulauksen, hymyilee ja siitä näkee, että kaikki on just niinkuin se itse haluaa. Sitten se katsoo sitä naista siten, että se nainen tietää, että seuraavaksi se haluaa juuri hänet.


      • Wonkamies
        mablab kirjoitti:

        Tarkoitin tuollaista sitoutumiskiinnostusta, tuossahan Wonkamies jo selittääkin auki miehisen ajattelutavan, josta me naiset olemme kyllä perillä. Mun pointtini olikin lähinnä se, että tällä palstalla tulee juttuja lukiessa usein se kuva, etteivät miehet muka tee mitään luokitteluja toisen sukupuolen pinnallisiksi katsomilla perusteilla. Wonkamies hienosti avaa tuota ajattelua ja todellakin, se on naisille vierasta. Nainen tekee luokittelunsa toisella tapaa. Nainen katsoo onko miehessä ainesta sitoutumiseen ja vasta sen jälkeen tutustuu omiin tuntemuksiinsa siitä, onko mies seksuaalisesti kiinnostava.

        Sitä en jaksa uskoa, että naiseus olisi kovin toisenlaista ulkomailla. Lähinnä luulen, että ulkomaalainen nainen pitää seksisuhdetta vierasmaalaisen miehen kanssa kokeilemisen arvoisena ja hyväksyy siksi seksisuhteen paremmin ilman muita vaatimuksia. Suurin osa suomalaisista naisista edelleen suosii suomalaista ja hakee suomalaisesta miehestä ensisijaisesti juuri parisuhdetta.

        "Sitä en jaksa uskoa, että naiseus olisi kovin toisenlaista ulkomailla. Lähinnä luulen, että ulkomaalainen nainen pitää seksisuhdetta vierasmaalaisen miehen kanssa kokeilemisen arvoisena ja hyväksyy siksi seksisuhteen paremmin ilman muita vaatimuksia."

        Pitää oikaista sen verran, että en viitannut erityisesti sekapassiseksiin omassa kirjoituksessani. Tarkoitin vain, että venäläinen, ranskalainen tai eteläamerikkalainen nainen lähtökohtaisesti suhtautuu myös oman maansa miehiin asenteella: pillun perässähän tuo on. Nainen voi sitten päättää joko A)torjua miehen, B) antaa miehelle ilman vaatimuksia sitoutumisesta (ulkomaalaisten kanssa voi olla juuri näin) tai C) ryhtyä testaamaan, onko miehessä ainesta sitoutumiseen - tässä tapauksessa pillusta tulee eräänlainen palkinto, jonka mies saa, jos pystyy todistamaan naiselle, että hänellä on syvällisempiäkin motiiveja kuin vain se yksi.

        Suomalaisessa kulttuurissa naisilla on usein idealistinen kuva siitä, mitä miehet haluavat, ja koska meillä ei ole machokulttuuria, miesten aggressiivinen pillunvonkaus ei ole osa arkipäivää samoin kuin vaikkapa lattarimaissa, jossa naiset tottuvat siihen teinitytöstä alkaen. Poliittisesti korrekti lähtöoletus näyttää meillä olevan, että jos mies lähestyy naista, hänen tulisi olla kiinnostunut myös muusta kuin naisen pillusta.


      • Wonkamies
        mablab kirjoitti:

        Niin, sätkäkonerenttu saattaa olla vakiduunissa tehtaalla ja sillä on mukava kaksio kivalla seudulla. Se voi ajaa kätevää sedania ja sillä on miellyttävät kasvot. Sätkäkonerenttu kertoo lämpimällä äänensävyllä maanläheisiä juttuja joissa on humoristinen vire. Sen puheissa vilahtaa ihmisiä, perheenjäseniä, ystäviä, ystävien puolisoja ja hauskoja sattumuksia elämästä, jota ei kannata ottaa liian vakavasti, koska se on ainutkertaisuudessaan liian tärkeä sellaiseen tuhlattavaksi. Sätkäkonerenttu sanoo olleensa erilaisissa duuneissa hommissa 17-vuotiaasta alkaen ja toteaa, että aina löytyy hommaa kun jaksaa vaan yrittää. Sätkäkonerentun haaveet on yksinkertaisia, oma tupa, pari muksua ja säännölliset tulot. Kesäksi voisi kuulemma laittaa moottoripyörän ja sen prätkän takana olis ilmeisesti emännälle paikka vapaana. Sätkäkonerenttu käärii uuden sätkän, ottaa tuopista kulauksen, hymyilee ja siitä näkee, että kaikki on just niinkuin se itse haluaa. Sitten se katsoo sitä naista siten, että se nainen tietää, että seuraavaksi se haluaa juuri hänet.

        Pakko kehua. Olipahan hyvä teksti, oikein kaurismäkeläinen tunnelma. Mainospuhe kaikille Suomen sätkäkonerentuille.


      • Wonkamies kirjoitti:

        "Sitä en jaksa uskoa, että naiseus olisi kovin toisenlaista ulkomailla. Lähinnä luulen, että ulkomaalainen nainen pitää seksisuhdetta vierasmaalaisen miehen kanssa kokeilemisen arvoisena ja hyväksyy siksi seksisuhteen paremmin ilman muita vaatimuksia."

        Pitää oikaista sen verran, että en viitannut erityisesti sekapassiseksiin omassa kirjoituksessani. Tarkoitin vain, että venäläinen, ranskalainen tai eteläamerikkalainen nainen lähtökohtaisesti suhtautuu myös oman maansa miehiin asenteella: pillun perässähän tuo on. Nainen voi sitten päättää joko A)torjua miehen, B) antaa miehelle ilman vaatimuksia sitoutumisesta (ulkomaalaisten kanssa voi olla juuri näin) tai C) ryhtyä testaamaan, onko miehessä ainesta sitoutumiseen - tässä tapauksessa pillusta tulee eräänlainen palkinto, jonka mies saa, jos pystyy todistamaan naiselle, että hänellä on syvällisempiäkin motiiveja kuin vain se yksi.

        Suomalaisessa kulttuurissa naisilla on usein idealistinen kuva siitä, mitä miehet haluavat, ja koska meillä ei ole machokulttuuria, miesten aggressiivinen pillunvonkaus ei ole osa arkipäivää samoin kuin vaikkapa lattarimaissa, jossa naiset tottuvat siihen teinitytöstä alkaen. Poliittisesti korrekti lähtöoletus näyttää meillä olevan, että jos mies lähestyy naista, hänen tulisi olla kiinnostunut myös muusta kuin naisen pillusta.

        Varmasti totta.

        Joskus tulee vain tunne, ja tämä nimenomaan on vain tunne, että suomalainen mies saattaa vaatia naiselta enemmän kuin ulkomaalainen. Minä lasken sen tosin suomalaiselle miehelle eduksi. Nopeasti muuttuneessa maailmassa on ollut pakko sopeutua ja miehet ovat täällä joutuneet muuttua aikojen mukana tarviten siihen muutokseen rinnalleen vahvan naisen. Suomalaisen naisen vahvuus kuitenkin nousee siitä, että naisen on sallittu olla vahva, se on kulttuurissamme. Suomalaiset miehet rakastavat vahvoja, osaavia ja päteviä naisia. Itse naisena mä tunnistan kulttuurissa paljon vaatimuksia sille, millainen mun tulisi olla, multa odotetaan vahvuutta ja pystyvyyttä. Toisin sanoen, mua vaaditaan olemaan muutakin kuin pillunkantoteline.


      • Tätä asiaa
        mablab kirjoitti:

        Miten ihmeessä sä olet sinkku?

        Tää palsta on rasittava. Lähden ulos tuntemaan ansaittua alemmuutta.

        en minäkään ymmärrä


    • Hämärän rajoilta

      Vuosi on kohta vierähtänyt tästä avauksesta, mutta nostan sen jälleen ajankohtaisuutensa vuoksi. Kävi nimittäin semmoinen häverikki, että työni jatkuvat tänäkin kesänä tuossa samaisessa kohteessa saman vanhan herran alaisuudessa. Ilmeisesti viime kesänä tuli oltua ahkerana ja nohevana, kun kelpasin toiseksikin kesäksi.

      Voi toki olla myös niin, ettei sellaisia työntekijöitä ole jonoksi asti, jotka eivät raaski pitää taukoja (sillä en halua minulle maksettavan joutenolosta), pyöristää tuntinsa alakanttiin (ks. edellinen kohta; kaikenlaiset takkien riisumiset ja välineiden etsimiset aloittaessa eivät ole työaikaa saati sitten lopetteluun ja kotiinlähtöön liittyvä vatulointi) ja on valmis tulemaan seuraavana kesänä töihin, vaikka edellisen vuoden palkanmaksu tapahtui vasta joulun jälkeen epämääräisissä jokusen satasen erissä isäni kautta, enkä nyt ihan varma ole pääsinkö koskaan edes omilleni.

      Olen nyt ollut kolme päivää töissä. Kädet ovat täynnä pieniä riskuja ja vammoja, kehossa on likaa joka ei lähde pesemälläkään, fyysinen työ (tikkailla kiipeilyä, sorkkarautaa, täryporaa, soran ja sementtisäkkien kantamista jne.) väsyttää koko kropan niin, ettei päivän jälkeen jaksa tehdä enää mitään ja paatunut yökukkuja onkin kypsä jo iltakymmeneltä. Mistään aikatauluista ei ole tietoa, vaan töitä tehdään "toistaiseksi" joka päivä arjet ja viikonloput. Huhupuheiden mukaan myöskään tänä vuonna taloudellinen tilanne ei ole kaikkein otollisin palkanmaksulle...

      Ja silti, kaikesta edellä esitetystä huolimatta, olo on mitä onnellisin.

      Voisin vihata itseäni siitä, että itsereflektiokyvystäni huolimatta annan yhä kotikasvatukseni rikkaruohojen eli protestanttisen etiikan ja luterilaisen työmoraalin rehottaa. Kaiken kukkuraksi olen omaksunut sen kokoomuslaisten optionnostajien muille ihmisille toivoman asenteen, että (tavalliselle rahvaalle) työ itsessään on palkinto - ja palkitsen innokkaasti itse itseäni tuntien selittämätöntä tyytyväisyyttä.

      Aikoinaan Nietzsche puhui ihmisten herra- ja orjamoraalista. Kaikki tähänastiset kosketukseni työhön ovat olleet sellaisia, ettei työstä ole herunut juurikaan korvausta (siviilipalvelus, kesätyöt, "perheyritys" ...sain sen nyt lainausmerkeissään kuulostamaan mafialta, mikä ei ollut tarkoitus), ja silti kokemukset ovat olleet mielestäni hyviä. Ei liene vaikea päätellä, kumpaan moraalikategoriaan itse kuulun. Voiko orjamoraalista edes oppia pois, ja kannattaako se? Kaltaiseni nyhvöt ovat niitä, jotka mahdollistavat herramoraalin sisäistäneiden harjoittaman leveilyn, sorron ja yhteiskunnallisen epätasa-arvoistumiskehityksen. Entä jos nyhvö onkin tyytyväinen vähäiseenkin osaansa; ei kai häntä voi pakottaa nousemaan kapinaan oikeuksistaan?

      "Mies ontuu ääneti muurin taa ja nuttunsa turviin käy
      Tänä yönä sada ei ainakaan ja poliiseja ei näy
      Paras takana taivaan porttien sinun varmaan olla on
      Olis liikaa musiikki harppujen... vai oiskohan, Eriksson?"

      Luulin Oiva Paloheimon lauluna paremmin tunnetun Kerjäläislegenda-runon lopun kysymyksen olevan ironinen. Ehkä se ei olekaan.

      Mikäli raportit etenevät tämän kesän mittaan, luulen ettei moraalikysymykseen palata. Se mihin suuntaan nämä tarinat etenevät - jos etenevät - on täysin hämärän peitossa; työmaa jolla voi tapahtua mitä vain tarkoittaa väistämättä myös ennakoimattomia kertomuksia.

      • Ensi vuonna paremmin

        Koeta nyt hyvä ihminen ruinata tuosta työstäsi edes joku työtodistus, niin pääset sitten myöhemmin tekemään samaa duunia jollekin vuokrafirmalle jossa palkanmaksut sun muut hoituu edes vähän paremmin.


      • Arbeit macht frei

        Marxin mukaan ihminen toteuttaa itseään työtä tehdessään. Työn kautta ihmisen lajiolemus tulee parhaiten esiin. Edellyttäen tietenkin, että työntekijä ei vieraannu työnsä tuloksista, vaan saa nähdä kättensä jäljen. Äärimmäinen esimerkki lienee taiteilija, kun toisessa ääripäässä on orjat ja matalapalkkaiset liukuhihnatyöntekijät, joilla ei ole mitään hajua mihin heidän näpräämänsä tuotteet päätyy. Käsityöläisen kokema nautinto on jotain mihin abstraktioiden pyörittelyyn tottuneet humanistit eivät pääse tutkijankammioissaan käsiksi.

        Olet matkalla kohti suurempaa ihmisyyttä! Pääset osaksi miehistä työkulttuuria ja opit miten Mies isolla M:llä elää ja toimii kaltaistensa joukossa. Seuraava askel on viinan juonti ja naisten paneminen. Onnea matkaan.


      • Hämärän rajoilta
        Ensi vuonna paremmin kirjoitti:

        Koeta nyt hyvä ihminen ruinata tuosta työstäsi edes joku työtodistus, niin pääset sitten myöhemmin tekemään samaa duunia jollekin vuokrafirmalle jossa palkanmaksut sun muut hoituu edes vähän paremmin.

        Ei minulla ole mitään pätevyyttä mihinkään. Käsittääkseni ammattitaidottomia hanslankareita ja apumiehiä ei enää käytetä oikeissa työpaikoissa (lue: yrityksissä jotka maksavat veroa ja tahtovat tehdä tulosta) laisinkaan. Työskentely on tehostettua ja rationalisoitua, joten pelkille "ylimääräisille käsille" ei ole käyttöä nykymaailmassa, jossa ihmisten työllistäminen on kallista ja liukuhihnalle halajavaltakin kysellään tutkintojen perään meritokraattisessa hengessä.

        Niinpä tällaiset kuvaamani kaltaiset hommat ovat 1) pimeitä ja 2) katoavaa kansanperinnettä. Se vain tuntuu oikealta työltä muttei ole sitä. Kaksiosaisen listan ensimmäinen kohta on ehkä työtodistuksen kannalta ongelmallisempi; jälkimmäinen vain selittää miksi todistuksella ei tekisi mitään, vaikka ensimmäistä kohtaa ei tarvitsisikaan huomioida.


      • .........
        Hämärän rajoilta kirjoitti:

        Ei minulla ole mitään pätevyyttä mihinkään. Käsittääkseni ammattitaidottomia hanslankareita ja apumiehiä ei enää käytetä oikeissa työpaikoissa (lue: yrityksissä jotka maksavat veroa ja tahtovat tehdä tulosta) laisinkaan. Työskentely on tehostettua ja rationalisoitua, joten pelkille "ylimääräisille käsille" ei ole käyttöä nykymaailmassa, jossa ihmisten työllistäminen on kallista ja liukuhihnalle halajavaltakin kysellään tutkintojen perään meritokraattisessa hengessä.

        Niinpä tällaiset kuvaamani kaltaiset hommat ovat 1) pimeitä ja 2) katoavaa kansanperinnettä. Se vain tuntuu oikealta työltä muttei ole sitä. Kaksiosaisen listan ensimmäinen kohta on ehkä työtodistuksen kannalta ongelmallisempi; jälkimmäinen vain selittää miksi todistuksella ei tekisi mitään, vaikka ensimmäistä kohtaa ei tarvitsisikaan huomioida.

        Kyllä rakennusapulaisen hommia tehdään ihan valoisastikin, ja ilman koulutusta. Työtodistuksella on se hyvä puoli, että CV ei näytä niin tyhjältä ja työkkäri ei huohota niskaan.


      • neiti x
        Hämärän rajoilta kirjoitti:

        Ei minulla ole mitään pätevyyttä mihinkään. Käsittääkseni ammattitaidottomia hanslankareita ja apumiehiä ei enää käytetä oikeissa työpaikoissa (lue: yrityksissä jotka maksavat veroa ja tahtovat tehdä tulosta) laisinkaan. Työskentely on tehostettua ja rationalisoitua, joten pelkille "ylimääräisille käsille" ei ole käyttöä nykymaailmassa, jossa ihmisten työllistäminen on kallista ja liukuhihnalle halajavaltakin kysellään tutkintojen perään meritokraattisessa hengessä.

        Niinpä tällaiset kuvaamani kaltaiset hommat ovat 1) pimeitä ja 2) katoavaa kansanperinnettä. Se vain tuntuu oikealta työltä muttei ole sitä. Kaksiosaisen listan ensimmäinen kohta on ehkä työtodistuksen kannalta ongelmallisempi; jälkimmäinen vain selittää miksi todistuksella ei tekisi mitään, vaikka ensimmäistä kohtaa ei tarvitsisikaan huomioida.

        Kylläpäs tämä Hämärän rajoilta on oikea sanataiteilija :)


      • Ensi vuonna paremmin
        Hämärän rajoilta kirjoitti:

        Ei minulla ole mitään pätevyyttä mihinkään. Käsittääkseni ammattitaidottomia hanslankareita ja apumiehiä ei enää käytetä oikeissa työpaikoissa (lue: yrityksissä jotka maksavat veroa ja tahtovat tehdä tulosta) laisinkaan. Työskentely on tehostettua ja rationalisoitua, joten pelkille "ylimääräisille käsille" ei ole käyttöä nykymaailmassa, jossa ihmisten työllistäminen on kallista ja liukuhihnalle halajavaltakin kysellään tutkintojen perään meritokraattisessa hengessä.

        Niinpä tällaiset kuvaamani kaltaiset hommat ovat 1) pimeitä ja 2) katoavaa kansanperinnettä. Se vain tuntuu oikealta työltä muttei ole sitä. Kaksiosaisen listan ensimmäinen kohta on ehkä työtodistuksen kannalta ongelmallisempi; jälkimmäinen vain selittää miksi todistuksella ei tekisi mitään, vaikka ensimmäistä kohtaa ei tarvitsisikaan huomioida.

        Kyllä noita täysin koulutusta vailla olevia "apumiehiä" yhä raksalta löytyy ja kyllä niitä on noiden suurempienkin rakennusfirmojen palkkalistoilla, tosin suurin osa taitaa kuitenkin olla noiden henkilöstövuokrausfirmojen kautta palkattuja.

        Itse olen pelkän lukion käynyt ja ennen kuin valmistuin AMK:sta, niin olin melkein joka kesä raksalla "apumiehenä" ja paikkakuntana oli vieläpä kohtuu pieni alle 40 000 ihmisen pikku kaupunki ja hommia riitti joka kesälle, tosin firmat vain vaihtuivat melko usein. Palkat sain aina ajallaan, tosin joskus piti tuntilappujen kopioita uudelleen lehetellä, kun palkanlaskenta oli ne "hukannut". :D

        Toki jos olet tällä hetkellä ns. pimeästi palkattuna, niin tuon työtodistuksen saaminen voi olla vähän vaikeampaa, muttei kuitenkaan täysin mahdotonta. Itse sain ensimmäisen työtodistukseni juurikin tuollaisen pimeän työsuhteen avulla. Mistään kovin virallisesta paperista ei ollut kyse, siinä vain luki firman nimi, oma nimeni ja se että olin ollut heillä 4kk töissä, ei siitä edes tuon firman puhelinnumeroa löytynyt, vain jonkin "pomon" nimi. Kun sitten hain seuraavana kesänä töitä tuon todistuksen niin eihän ne tehneet tuolla henkilöstövuokrausfirmassa edes sitä tarkastussoittoa, vaan ottivat minut suoraan töihin.

        Raksa-ala on siitä hyvä että siellä kyllä riittää noita työntekijöitä ja töihin kyllä aina pääsee jos vain uskaltaa hakea. Useilla firmoilla on enemmänkin käytäntönä se että palkataan kaikki halukkaat töihin ja pidetään sitten ne jotka siitä työstä parhaiten ovat suoriutuneet (ja tietenkin tulleet aina töihin kun niin on sovittu).

        Joten ei kannata lannistua, vaan rohkeasti vain kysymään siltä pikku firman pomolta että olisiko mahdollista kirjoittaa sinulle se työsopimus niistä viime vuotisista hommista ja sitten syksyllä myös tämänkin kesän tehdyistä töistä. Jos firman pomo on vähänkään inhimillinen, niin kyllä hän sinulle nuo työtodistukset järjestää.


      • Tiro
        Hämärän rajoilta kirjoitti:

        Ei minulla ole mitään pätevyyttä mihinkään. Käsittääkseni ammattitaidottomia hanslankareita ja apumiehiä ei enää käytetä oikeissa työpaikoissa (lue: yrityksissä jotka maksavat veroa ja tahtovat tehdä tulosta) laisinkaan. Työskentely on tehostettua ja rationalisoitua, joten pelkille "ylimääräisille käsille" ei ole käyttöä nykymaailmassa, jossa ihmisten työllistäminen on kallista ja liukuhihnalle halajavaltakin kysellään tutkintojen perään meritokraattisessa hengessä.

        Niinpä tällaiset kuvaamani kaltaiset hommat ovat 1) pimeitä ja 2) katoavaa kansanperinnettä. Se vain tuntuu oikealta työltä muttei ole sitä. Kaksiosaisen listan ensimmäinen kohta on ehkä työtodistuksen kannalta ongelmallisempi; jälkimmäinen vain selittää miksi todistuksella ei tekisi mitään, vaikka ensimmäistä kohtaa ei tarvitsisikaan huomioida.

        Jos ei ole herra, on orja.

        Onko ongelmia sen kanssa?


    • Reipas Mies

      Ei minusta enää ole orjaksi liukuhihnalle. Kun on kerran maistanut vapautta, ei sitä tunnetta minimipalkka voi riistää. Olen rakentanut, olen purkanut. Kaikista vähäpätöisinkin työni on ollut arvokas kun kiitosta olen saanut henkilöiltä joita se auttaa.

      Tämä kapitalistinen työn tuloksen maksimoinnin itsekkyys jossa tietty eliitti poimii liiveihinsä muurahaisten tavoin raatavien orjalaisten työpanoksen hedelmät on monesti auttanut ymmärtämään miksi rikollisena saisi maksimi riskillä maksimi tuotot työlleen.

      Ei ole koskaan minussa (työ)herran pelko asunut. Voisin kyllä nauttia herran orjuuttamisesta. Ei muuta kuin pipo päähän ja Jukka Poikaa tässä kuuntelemaan.

    • J_Atm enquires

      Mikä olit aikaisemmin?

      • JOHNNY GUITAR

        NINKÖ?=


      • J_ATM
        JOHNNY GUITAR kirjoitti:

        NINKÖ?=

        FUC K OFF


      • -
        J_ATM kirjoitti:

        FUC K OFF

        I JERK MY SEL F TO DAY


      • J_ATM
        - kirjoitti:

        I JERK MY SEL F TO DAY

        OH R EALLY


      • MIES 86
        J_ATM kirjoitti:

        OH R EALLY

        TO C IF I ST ILL F EEL


      • mies 86
        MIES 86 kirjoitti:

        TO C IF I ST ILL F EEL

        Teen uuden laulun.


    • Hämärän rajoilta

      Tämä päivitys ei kerro työmaasta vaan epämiehekkäästi limonadeista - sivuuttakaa siis, jos kaipaatte jännittäviä rakennustyömaakuvauksia tai tekstiä, joka liittyy johonkin. Mitään yllättävää tai poikkeavaa ei ole tapahtunut työn ääressä, vaan asiat siellä ovat toistaiseksi edenneet kuten viime vuonnakin.

      Olen valitellut asioiden menevän vuodesta toiseen samalla tavalla, mutta tätä ketjua lukiessani huomaan, että muutoksiakin sentään tapahtuu. Yhteen vuosi sitten ketjussa pohtimaani ongelmaan tuntuisi olevan jonkinlainen ratkaisu hyppysissäni. Erään kommentin hypoteesin todenperäisyyttä on empiirisesti selvitetty. Ja sitten markkinoille on tullut uusia nostalgisia limppareita.

      Mikähän siinä on, että tämä oma sukupolveni - sanotaan pyöreästi tällä hetkellä noin 25-35-vuotiaat - on niin nostalgiaan taipuvaista? Ihmiset, joiden elämän pitäisi olla vielä isolta osin edessä, suuntaavat katseensa taaksepäin haikeasti. Esimerkiksi verkkomaailmassa Angry Video Game Nerdin ja Nostalgia Criticin kaltaiset 80-luvun alussa syntyneet tyypit ovat saavuttaneet huiman suosion tarkastelemalla humoristisesti mutta antaumuksella lapsuutensa - ja lapsuutemme - 80-90-luvun taitteen pelejä ja elokuvia. Ei ihme, että ilman voitontavoittelua puhtaasta ilmaisun ja tekemisen intohimosta syntyneiden nettihahmojen lisäksi myös paatuneet markkinamiehet ovat keksineet nostalgian tenhon ja kaupallisen potentiaalin. Enter limonadit!

      Laitilan Wirvoitusjuomatehdas oli pitkään ainoa nostalgiaan luottanut valmistaja juomineen, joista tässäkin ketjussa puhuttiin. Vasta tämän vuoden alussa - epäilemättä tämän keskusteluketjun innoittamana - suuremmat kotimaiset juomavalmistajat iskivät markkinarakoon. Hartwall muutti Jaffansa etikettiä retrommaksi ja toi uudestaan markkinoille Jaffa Palman, jonka historia juontaa juurensa lahtelaisen Mallasjuoma-panimon Palma-juomasarjaan. Hartwall kuitenkin osti panimon jo 80-luvulla ja Palma-juomat katosivat markkinoilta vähän fuusion jälkeen.

      Käydessäni tässä taannoin supermarketissa valkkaamassa limuja huomasin ulkoasultaan etiketiltään niin superkauniin ja tyylikkään Sitson ettei Tukholmassakaan varmaan vastaavaa. Retrous näkyi pullon kauluksesta metrien päähän, joten ennen ostopäätöstä piti mennä kotiin ja googlata. Opin, että Olvin Sitso oli aikoinaan yksi markkinoiden halvimmista limppareista - ja nyt sitä myydään design-mallina kahdella eurolla per pieni 0,33 l pullo! Pakkohan se oli ostaa, koska kapitalismi toimii niin: toki kuluttaja tietää milloin joutuu manipuloiduksi ja kusetetuksi, mutta sortuu silti... Kahteen muuhun panimon retrosarjan limuun, Satsuun ja Vattuun, en ole vielä perehtynyt. Vattu etenkin herättää epäilyksiä. Vadelmalimonadi jonka keskeisenä ainesosana on... porkkanamehu. Mitä vattua? Sitso oli varsin hyvää, ei silti hintansa väärtiä. Saatan silti ostaa toiste, jos saan joskus palkkani.

      Kun loppukeväästä olin kuuntelemassa veteraanikirjallisuudentutkija Fredric Jamesonin luentoa postmodernista, hän puhui myöhäiskapitalismista jota elämme jatkuvan nykyhetken tilassa olevana ilmiönä, jossa asioiden historiallinen luonne hämärtyy. Pitkäkestoisten, historiaan ja tulevaisuuteen kiinnittyneiden sopimusten sijaan talouselämä perustuu arvaamattomiin ja ajelehtiviin johdannaisiin, ja koska talous dominanttina tuntuu määräävän myös muiden elämänalueiden suunnan, pistemäinen aikakokemus janan sijasta heijastuu myös arkeemme. Tiedostamatta historiaa emme liioin voi suunnata tulevaisuuteen, vaan kaikki tuleva näyttää etäiseltä ja epävarmalta. Ihminen kuitenkin haluaa - on aina halunnut - kovasti tietää, mistä on tullut ja mihin menossa. Kapitalismi ratkaisee aiheuttamansa ongelman luomalla aidon historian tilalle keinotekoisen, designatun nostalgiaretromenneisyyden? Juo Sitsoa, sitä jo ukkisikin joi lapsena (ja maksoi siitä kymmenesosahinnan silloiseen rahan arvoon ja tulotasoon suhteutettuna), ole osa suurta ketjua! Come along, you belong, feel the fizz! ...laulettiin eräässä piirrossarjassa, johon suhtaudun nostalgisesti, kuinkas muuten.

      P.S. Jos tämän haluaa jotenkin yhdistää työmaaseikkailuihini, niin mainittakoon, että projektia johtava vanhempi herrasmies harrastaa pörssipelailua, joka mielestäni muistuttaa enemmän nettipokeria viihdemielessä pelattuna kuin realistista voitontavoittelua pitkällä aikavälillä. Tietokone on yhdessä huoneessa (jota ei nyt remontoida), ja siellä hän töiden lomassa aina välillä käy seuraamassa päivittäistä kurssikehitystä ja tekee kauppoja lyhytaikaisten heilahtelujen mukaan. Ikävä kyllä ihminen, luomansa täydellisen järjestelmän heikoin osa, ei voi enää pärjätä tässä pörssipelissä boteille, jotka toteuttavat myöhäiskapitalismin hetkellistä luonnetta par excellence tekemällä kauppoja edestakaisin sekunnin murto-osissa niin, ettei ihminen edes ehtisi huomata mitään. Vähän kuin pelaisi nettipokeria sellaista bottia vastaan, joka näkee korttisi.

    • Hämärän rajoilta

      Tekisi mieli kirjoittaa jotakin nokkelaa tähän päivitykseksi, mutta olen kuolemanväsynyt. Olen tehnyt pitkiä päiviä, ja huomenna on ensimmäinen yksittäinen vapaapäivä puoleentoista viikkoon. Senkin ruinaaminen tuntui vaikealta; työmaan isännälle tuntuu olevan päivänselvää, että heilun siellä arjet ja pyhät. Johan tuo kyseli, ei suinkaan "haluaisinko" vaan "olisinko vapaa isältäni" loppukesäksi erääseen toiseen projektiinsa toisella paikkakunnalla. Ihmettelen miksi, sillä siinä ei olisi kyse remontista vaan uusiokohteesta, ja amatööriltä paikkojen purkaminen ja hajottaminen käy paljon paremmin kuin uuden pykääminen. Kysyntä on hurja siihen nähden, etten oikeasti osaa mitään tehdä. Luultavasti joudun kieltäytymään (jos minussa on selkärankaa siihen), sillä en usko jaksavani koko kesää tätä tahtia - haluaisin myös lomailla ja alkaa vähän miettiä opiskelujen etenemistäkin vielä ennen syksyä.

      http://www.youtube.com/watch?v=eRXj31fXC2M

      Remonttihommien taivas ja helvetti: aloitetaan jälkimmäisestä. Lasivilla. Voi ristuksen pimpero että osaakin olla viheliäistä ainetta käsitellä. Pöly aivastuttaa, yskittää ja tukehduttaa niin ettei mistään tule mitään, mutta koska se ei vielä riitä kiusaksi, sen pitää pistellä herkällä humanistin kermaperseiholla vielä illalla nukkumaan mennessä ja seuraavana päivänäkin. Kukahan sadistinen ihmisvihaaja tuonkin materiaalin on kehittänyt? Varmaan oli surullinen, ettei keksinyt, miten aineen saisi vielä lisäksi kirskahtelemaan sadan desibelin voimakkuudella leikattaessa tai taivutettaessa.

      Onneksi näiden kidutusvälineiksi luokiteltavien materiaalien vastapainona on työvaiheita, jotka eivät nautittavuudessaan edes tunnu työltä. Esimerkiksi saumojen tiivistäminen polyuretaanilla on erittäin tyydyttävää puuhaa. Ensin vatkataan vimmatusti, sitten lykätään pilli rakoon ja ammutaan pillin päästä vaalea möhnä sisään ja mihin sitä nyt sattuukaan roiskumaan. Ei fyysisesti raskasta, mutta silti hyvin miehekästä (korvike)toimintaa.

      Ja kun kerran limonadit kuuluvat aina mukana kuljetettaviin aiheisiin, kerrotaan loppuun hauska sattumusten ketju, joka ei kuitenkaan naurata. Kun aloitin työt, isä osti huomaavaisesti minulle puolenkymmentä limonaditölkkiä antamaan energiaa ja nostamaan verensokeria... Coca-Cola Zeroa. Olen aika monta kertaa sanonut hänelle, etten pidä kevytlimonadeista ja että sokerittomat ja kalorittomat juomat eivät ainakaan fyysiseen työntekoon sovi. Kun sain vääränlaiset evääni viimein kulutettua askareissani tölkki per päivä -vauhtia, isä oli kuunnellut, eikä ostanut enää tölkkejä vaan puolen litran muovipulloja... Coca-Cola Zeroa. Kolmannella kerralla sentään lopulta työmaakäyttöön Dr Pepperiä, mutta tänään oli taas ilmestynyt keittiöön puolentoista litran pulloja Coca-Cola Zeroa. Vanhemmille ihmisille tuotevariaatiot tuntuvat olevan täysin käsittämätön asia. Lisätään isän ikään parikymmentä vuotta, niin saadaan mummoni, jolle maailmassa on olemassa vain kaksi limonadilajia eli "jahva" ja "kokakola". Mitenkähän näiltä ihmisiltä aikoinaan onnistui hyvinvointivaltion (lepää rauhassa) rakentaminen, kun tiedostava tai edes jollakin lailla tietoinen kuluttajuuskin tuntuu olevan niin ylivoimaista? Varmasti maailma oli helpompi paikka elää yhden ainoan Coca-Colan ja totuuden aikana... ja usein mietin, että se saattoi helpomman lisäksi olla myös parempi.

      • Pennuille jaffaa

        Käyttävät sinua hyväkseen koska ovat huomanneet että olet tuollainen jees-mies, joka tekee pitkää päivää puoli-ilmaiseksi ja joka ei valita vaikka palkan saa vasta jouluna. Missä se otsikon Mies oikein on? Kynnysmatto ei sellainen ole.

        Kai sulla on sentään asianmukaiset suojavarusteet ettet hanki jotain astmaa paskaisilla pimeillä kesätöilläsi. Mahtaa vanhuksena vituttaa.

        P.S. Näin muuten unta että Hämärän rajoilta laittoi kuvansa nettiin ja se oli vähän tämän tyyppinen: http://t1.ftcdn.net/jpg/00/34/61/74/400_F_34617413_8zMCOEr4bsgCmx3IhedIcNimOXFodIKb.jpg


      • Hämärän rajoilta
        Pennuille jaffaa kirjoitti:

        Käyttävät sinua hyväkseen koska ovat huomanneet että olet tuollainen jees-mies, joka tekee pitkää päivää puoli-ilmaiseksi ja joka ei valita vaikka palkan saa vasta jouluna. Missä se otsikon Mies oikein on? Kynnysmatto ei sellainen ole.

        Kai sulla on sentään asianmukaiset suojavarusteet ettet hanki jotain astmaa paskaisilla pimeillä kesätöilläsi. Mahtaa vanhuksena vituttaa.

        P.S. Näin muuten unta että Hämärän rajoilta laittoi kuvansa nettiin ja se oli vähän tämän tyyppinen: http://t1.ftcdn.net/jpg/00/34/61/74/400_F_34617413_8zMCOEr4bsgCmx3IhedIcNimOXFodIKb.jpg

        Sinänsä olet ihan oikeassa, mutta mitä vaihtoehtoja muka on? Joko teen töitä palkanmaksajan asettamin ehdoin ja saan ehkä jotakin, tai sitten heittäydyn hankalaksi, jolloin en tee töitä enkä varmasti saa mitään. Eri asia olisi, jos minulla olisi jotakin kompetenssia, joka tekisi minusta korvaamattomamman; tässä tilanteessa ainoa kilpailuvalttini kuitenkin on nöyryys. (Tiesittekö muuten, että kapitalistit keksivät liukuhihnan pitkälti tästä syystä? Tehokkuus ynnä muut ilmeisimmät seikat olivat vain osasyy. Tärkeämpää oli - koska tieto on valtaa - ettei työläisellä ollut ymmärrystä kokonaisprosessista: kun liukuhihnan heppu ei osaa rakentaa kokonaista autoa vaan pelkästään komponentin Y siihen tietämättä tuskin edes viereisten komponenttien X ja Z funktiota, hän ei voi perustaa omaa firmaa, vaihtaa työnantajaa, kehittyä työpaikkansa sisällä liian korvaamattomaksi tai yleensäkään vaatia mitään - aina löytyy toinen kaveri tekemään komponenttia Y, jos heppumme alkaa niskuroida. Yhteiskunnallinen työnkuvien eriytymiskehitys ei ole varsinkaan paskahommien kohdalla hyvä asia.)

        Näitä hengityksen sun muun kannalta ikäviä ja kenties epäterveellisiä töitä on ollut vain parina päivänä. Luultavasti siis vanhuksena ******** ihan muut asiat, jos nyt sinne asti yleensäkään elän.

        Kuva ei ole näköinen. Ruumiinrakenteessa saattaa jotakin etäisesti yhteistä olla, mutta siihen se jää - minulta näyttäviä naamoja ei kuvapankeista löydy, koska kuvapankit tahtovat myydä otoksiaan.


      • .
        Hämärän rajoilta kirjoitti:

        Sinänsä olet ihan oikeassa, mutta mitä vaihtoehtoja muka on? Joko teen töitä palkanmaksajan asettamin ehdoin ja saan ehkä jotakin, tai sitten heittäydyn hankalaksi, jolloin en tee töitä enkä varmasti saa mitään. Eri asia olisi, jos minulla olisi jotakin kompetenssia, joka tekisi minusta korvaamattomamman; tässä tilanteessa ainoa kilpailuvalttini kuitenkin on nöyryys. (Tiesittekö muuten, että kapitalistit keksivät liukuhihnan pitkälti tästä syystä? Tehokkuus ynnä muut ilmeisimmät seikat olivat vain osasyy. Tärkeämpää oli - koska tieto on valtaa - ettei työläisellä ollut ymmärrystä kokonaisprosessista: kun liukuhihnan heppu ei osaa rakentaa kokonaista autoa vaan pelkästään komponentin Y siihen tietämättä tuskin edes viereisten komponenttien X ja Z funktiota, hän ei voi perustaa omaa firmaa, vaihtaa työnantajaa, kehittyä työpaikkansa sisällä liian korvaamattomaksi tai yleensäkään vaatia mitään - aina löytyy toinen kaveri tekemään komponenttia Y, jos heppumme alkaa niskuroida. Yhteiskunnallinen työnkuvien eriytymiskehitys ei ole varsinkaan paskahommien kohdalla hyvä asia.)

        Näitä hengityksen sun muun kannalta ikäviä ja kenties epäterveellisiä töitä on ollut vain parina päivänä. Luultavasti siis vanhuksena ******** ihan muut asiat, jos nyt sinne asti yleensäkään elän.

        Kuva ei ole näköinen. Ruumiinrakenteessa saattaa jotakin etäisesti yhteistä olla, mutta siihen se jää - minulta näyttäviä naamoja ei kuvapankeista löydy, koska kuvapankit tahtovat myydä otoksiaan.

        Kokeile rajojasi. Mitä menetettävää? Pimeä kesätyö. Työnantajat (ja naiset) riistää sitä enemmän mitä enemmän niille antaa valtaa.


    • Hämärän rajoilta

      Nyt en enää olekaan mies

      Päädyin sitten pääkaupunkiseudulle töihin, mikä onkin syy, miksi en ole aikoihin palstalle kirjoittanut. Meno on juuri sellaista kuin etukäteen arvasinkin: takana on 6-päiväinen työviikko 9-tuntisia, usein tauottomia työpäiviä, ja nyt on ainoa vapaapäivä ehkä pariin viikkoon, kun ensi viikonloppunakin paiskitaan hommia. Matkoineen näihin menee noin puolet vuorokaudesta.

      Kesäkuun hommistakin on yli tonni saamatta, ja toinen mokoma imaginaarista rahaa olisi ansaittu jo senkin jälkeen, mutta ei näytä lupaavalta. Siitä huolimatta herään jatkossakin aamuisin kiltisti ennen puolta seitsemää, raahaudun työmaalle (4,50 e / suunta), teen pitkät päivät ja suostun mukisematta viikonloppuhommiinkin. Ei minulla ole minkäänlaista selkärankaa; teen töitä kunnes rahani loppuvat.

      Sen tosin olen jo nyt päättänyt, että jos tämä juttu etenee niin, etteivät rahat koskaan päädy minulle, niin vannon pyhästi, etten enää koskaan tule tekemään mitään työtä - sen enempää rehellisesti kuin pimeästi - kenenkään eteen. Jos minulla ei kerran ole kykyä puolustaa itseäni ja oikeuksiani työhön jo ryhdyttyäni, vaan suostun vapaaehtoisesti orjuuteen, jatkossa en edes aloita hommia.

    • Hämärän rajoilta

      Päivitys, sillä tein taas pitkästä aikaa jotakin

      Kotiuduin juuri yli viikon kestäneeltä "komennukselta" pääkaupunkiseudulta. Tällä kertaa en ollut palkkatöissä vaan vapaaehtoisena, eikä toimenkuvana niinkään ollut tehdä sokeasti mitä käsketään vaan myös osallistua aktiivisesti ideointiin, materiaalien valintaan (K-raudassakin, ja etenkin siellä, on näköjään mahdollista tehdä heräteostoksia) ynnä muuhun.

      Pakko tunnustaa, että tällainen tekeminen on monella lailla tyydyttävämpää kuin pelkkä aiemmin koettu käskyläisenä olo. Jos suunnittelee itse jotakin, lähtee toteuttamaan ideaa ja sitten huomaa, ettei toteutus onnistunutkaan, pettymys toki harmittaa, mutta samalla opettaa paljon - jälkeenpäin, kun päämäärä on saavutettu, matka tuntuu miellyttävältä kaikkine harha-askelineenkin. "I am the entertainer, and I've had to pay my price: The things I did not know at first,
      I learned by doing twice", lauloi Billy Joel, and so it goes, kuten hän myös lauloi, vaikkakin liittyen rakkauteen eikä kuolemaan kuten saman aiemmin todennut kirjailija Vonnegut - eikä kumpikaan tapaus liity mitenkään aiheena olevaan käsillä tekemiseen, kunhan piti pätemään päästä.

      Sitä vastoin tilanne, jossa ihminen määrätään tekemään jotakin, minkä hän tietää joko itselleen tai jopa kenelle tahansa mahdottomaksi, mutta josta hän ei hierarkiassa alemman tms. asemansa tai antamansa lupauksen vuoksi voi kieltäytyä... Voiko maailmassa olla turhauttavampaa tunnetta? Sisyfoksen myytti potenssiin kymmenen: ei edes toiveajattelun ohuenohutta mahdollisuutta, että ehkä tällä kertaa kivi pysyy mäellä, vaikkei koskaan ennen olekaan pysynyt (sillä eihän induktiivinen päättely menneen perusteella koskaan ole loogisesti varmaa tulevaisuuden kannalta) - pikemminkin olet määrätty yrittämään työntää kiveä joka painaa tonnin ja on pultattu peruskallioon. Ehkä tämäkin on luonnekysymys; on ihmisiä, joille ei ole niin tärkeää sen enempää olla toisille mieliksi kuin välttää epäonnistumista. Sellaisille kai järkäleeseen nojailu (tai huonon laminaatin asennusyritys epätasaiselle alustalle) ovat ihan OK, kunhan palkka vain juoksee.

      Jos edellä puhuin ehkä lamaannuttavimmasta ja musertavimmasta kokemuksesta, niin vastaavasti yksi eniten mieltä nostattavimmista on huomata osaavansa jotakin, minkä osaamisesta ei etukäteen ollut pienintäkään varmuutta. Lupasin kesällä, että päällystäisin uudestaan parimetrisen kissojen kiipeily- ja raapimispuun, jonka alkuperäinen kangas oli reippaassa käytössä päässyt huonoon kuntoon. Ajattelin, ettei se nyt niin vaikeaa voi olla, vaikka en mitään mistään verhoiluhommista tiennytkään... Aukoton looginen päättelyni eteni premisseistä johtopäätökseen seuraavasti:

      Premissi 1: Olen mies
      Premissi 2: Miehuuteen kuuluu osata tehdä juttuja, joissa tarvitaan mittanauhaa ja työkaluja
      Premissi 3: Kiipeilypuun päällystämiseen tarvitaan mittanauhaa ja työkaluja
      Johtopäätös: Osaan päällystää kiipeilypuun.

      Siinäkin vaiheessa, kun olin käyttänyt suunnilleen kokonaisen päivän edellisen päällisen jäänteiden saamiseen irti (ja oppinut, että niille vittumaisille kaksipiikkisille niiteille, joilla voi lyödä kankaan syvälle puuhun sentin välein ja vaikkapa viiden ryppäissä, ja jotka lähtevät vain yksitellen sivuleikkureilla nyppien, on olemassa oma nimikin eli "sinkilä"), uskoa oli jonkin verran yhä, ja lopulta, parin päivän, muutaman sadan niitin ja kymmenien sulatettujen kuumaliimapötkylöiden jälkeen, lopputulos oli varsin hyvä amatöörin tekemäksi - ja onnistumisen elämys niin vahva, että päällystysurakan työläimpään osaan eli rakennelman huipulla olevaan majaan piti vielä kehitellä vähän dekoratiivisia elementtejä loppusilaukseksi.

      fade in pianoteema

      Parasta työssä on se, että se prosessin aikana osoittautuu ihan erilaiseksi kuin on alussa kuvitellut, mutta luottamus omaan tekemiseen ja siten myös uskallus ja rohkeus kokeilla säilyvät läpi urakan.

      leikkaus lähikuvaan höyryävästä kupista, voice-over-kertoja

      Tunteella ja taidolla tehdään myös hieno ja täyteläinen Juhla Mokka - tietysti Pauligin.

      ---

      Miten tämän sekavan sepustuksen langat voisi vetää yhteen? Ehkä siten, että miehuuden keskeisiä elementtejä - ainakin omasta mielestäni - ovat yhtäältä itseluottamus ja rohkeus tarttua toimeen, toisaalta kyse on kunniasta: 1) mies tekee mitä miehen kuuluu tehdä (kuten John Wayne ei koskaan oikeasti sanonut) ja 2) mies tekee sen hyvin. Kummastakaan ei voi tinkiä, mutta jos kohdat 1 ja 2 eivät voi toteutua samaan aikaan mahdottoman tehtävän edessä, miehuus on väistämättä kriisissä, josta ei ole ulospääsyä. Onko vika miehuudelle asettamissani lähtökohdissa, jotka eivät kestä ristiriitaa, vai palkkatyöhön, hierarkioihin yms. perustuvassa todellisuudessa, joka sallii tällaisten ristiriitojen syntymisen vaatiessaan ihmisiltä ja miehiltä enemmän kuin on inhimillistä tai mahdollistakaan?

      Paljon mukavampaa päällystää kiipeilypuita, vapaaehtoisesti.

      • Claude De-pussy

        Oliko mirri tyytyväinen lopputulokseen?


      • Hämärän rajoilta
        Claude De-pussy kirjoitti:

        Oliko mirri tyytyväinen lopputulokseen?

        Mirrien sielunmaisemaan on vaikea päästä suoraan käsiksi, mutta havainnoimalla saamieni aihetodisteiden perusteella vaikutti siltä, että mirrit olivat hyvinkin tyytyväisiä.


      • Claude De-pussy
        Hämärän rajoilta kirjoitti:

        Mirrien sielunmaisemaan on vaikea päästä suoraan käsiksi, mutta havainnoimalla saamieni aihetodisteiden perusteella vaikutti siltä, että mirrit olivat hyvinkin tyytyväisiä.

        Pääasia, että mirri sai taas tankoa jota pitkin kiipeillä.


      • Hämärän rajoilta
        Claude De-pussy kirjoitti:

        Pääasia, että mirri sai taas tankoa jota pitkin kiipeillä.

        Totta. Edes se ei tuntunut häiritsevän, että piti tehdä muutama päivä töitä hampaat irvessä sen eteen, että paljaaksi riisuttu tanko saatiin juhlakuntoon ja pystyyn.


      • Claude De-pussy
        Hämärän rajoilta kirjoitti:

        Totta. Edes se ei tuntunut häiritsevän, että piti tehdä muutama päivä töitä hampaat irvessä sen eteen, että paljaaksi riisuttu tanko saatiin juhlakuntoon ja pystyyn.

        Todistit todellakin miehuutesi. Voisi jopa rohkeasti sanoa, että menetit poikuutesi tuolla reissulla.


    • 455667788990

      Olen kyllä sitä mieltä, että ellei mies saa elämässä pillua kauniilta naiselta, niin ei kannata tehdä mitään. Sen paremmin pakotettuna kuin vapaaehtoisestikaan.

    Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Martinan uusi poikakaveri

      Sielläpä se sitten on. Instastoorissa pienissä speedoissa retkottaa uusin kulta Martinan kanssa. Oikein sydämiä laitettu
      Kotimaiset julkkisjuorut
      206
      3270
    2. Suomessa helteet ylittää vasta +30 astetta.

      Etelä-Euroopassa on mitattu yli +40 asteen lämpötiloja. Lähi-Idässä +50 on ylitetty useasti Lämpöennätykset rikkoutuva
      Maailman menoa
      239
      1650
    3. Laita mulle viesti!!

      Laita viesti mesen (Facebook) kautta. Haluan keskustella mutta sinun ehdoilla en halua häiriköidä tms. Yhä välitän sinus
      Ikävä
      97
      1503
    4. Millaisessa tilanteessa olisit toiminut toisin

      Jos saisit yhden mahdollisuuden toimia toisin?
      Ikävä
      92
      1409
    5. Vanhemmalle naiselle

      alkuperäiseltä kirjoittajalta. On olemassa myös se toinen joka tarkoituksella käyttää samaa otsikkoa. Ihan sama kunhan e
      Ikävä
      46
      1344
    6. Fazer perustaa 400 miljoonan suklaatehtaan Lahteen

      No eipä ihme miksi ovat kolminkertaistaneen suklaalevyjensä hinnan. Nehän on alkaneet keräämään rahaa tehdasta varten.
      Maailman menoa
      160
      1276
    7. Ajattelen sinua tänäkin iltana

      Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin
      Ikävä
      12
      1208
    8. Ökyrikkaat Fazerit saivat 20 MILJOONAA veronmaksajien varallisuutta!

      "Yle uutisoi viime viikolla, että Business Finland on myöntänyt Fazerille noin 20 miljoonaa euroa investointitukea. Faze
      Maailman menoa
      123
      1039
    9. Miehelle...

      Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät
      Ikävä
      89
      942
    10. Tuntuu liian hankalalta

      Lähettää sulle viesti. Tarvitsen apuasi ottaa koppi tilanteesta. Miehelle meni.
      Ikävä
      55
      862
    Aihe