Deittailu ja sosiaalinen status

Ajatus on hyvä, mutta ei tuolta kyllä seuraa voi löytää - veikkaan että jos menen sitä kyselemään niin katsovat että "mitä helvettiä tuo tuollaista tulee tänne kyselemään, mitä sillä on oikee mielessä?"

Satunnaisia keskusteluja tietysti löytää netistä, mutta tarkoitus on löytää täyttymys elämään - parisuhde, ei haittaa vaikka joutuisin elämään selibaatissa loppuelämäni, mutta ilman rakkaan ihmisen läheisyyttä ja hellyyttä (niin saajana kuin antajana) olemassaoloni kuihtuu ja varisee kunnes siitä ei ole mitään jäljellä, enkä näe mitään keinoa, kuinka tämän voisin saavuttaa.

Maan rakoon vajoava kirjoitti:

Ajatus on hyvä, mutta ei tuolta kyllä seuraa voi löytää - veikkaan että jos menen sitä kyselemään niin katsovat että "mitä helvettiä tuo tuollaista tulee tänne kyselemään, mitä sillä on oikee mielessä?"

Satunnaisia keskusteluja tietysti löytää netistä, mutta tarkoitus on löytää täyttymys elämään - parisuhde, ei haittaa vaikka joutuisin elämään selibaatissa loppuelämäni, mutta ilman rakkaan ihmisen läheisyyttä ja hellyyttä (niin saajana kuin antajana) olemassaoloni kuihtuu ja varisee kunnes siitä ei ole mitään jäljellä, enkä näe mitään keinoa, kuinka tämän voisin saavuttaa.

Lue lisää

Täyttymys elämään.. kuulostaa hienolta. Mutta eikö se parisuhde ole sitä elämän yhdessä tekemistä, kyllä sen onnen eteen joutuu vähän nähdä vaivaakin ainakin pidemmässä juoksussa. Että jos joku ihminen on elämässä niin se takaisi täyttymyksen.. Varmaan joskus realisuus on jopa, että se takaa pettymyksen - ihmisiä kun ollaan. Vähän arveluttaa, että jos sä näet ihmissuhteen liian ihannoituna, haet sille kovat kriteerit, milloin sä itse hyväksyisit itsesi ihmissuhdekelpoiseksi, mitä nyt et tunnu tekevän. Että jos sä näet tän ihmiselon niin idealisoituna, ettet yllä siihen itsekään ja sitten korkeista vaatimuksista masennut.

Koska mä voin luvata, että oli mikä ihmissuhde hyvänsä, niin aina tulee vastaan monenlaista. Hyviä ja huonoja päiviä. Mutta se perusasenne ja joku kiitollisuus asioista, että kaikkea ei tarvitse ansaita itse. Jotakin voi vain saada, kuten ihmissuhteita. Tuo ansaitsemisen ajatus aiheuttaa vain sen, että koskaan ei sitten itse riitä itselleen, se voi heijastua ja heijastuu myös helposti toiseen, että koska olet tuonlainen tai et ole tietynlainen, saat jotakin tai et saa jotakin. Aika petollinen mielikuva siinä mielessä, että tyytyväinen mieli katoaa aika nopeasti ja mikään ei enää riitä. Ei pari ole minusta täyttymys, vaan se elämän kokonaisuus, jota toivoisi vaikka vanhana voivan katsella tyytyväisenä taaksepäin, että selvisimpäs kaikesta huolimatta.

"Itsevarmuudella, hymyllä ja ohjat itselleen ottamiselle saa jo paljon aikaiseksi. Ja vaikka olisi luottotiedoton työtön, ei tarvitse kuitenkaan katujuopolta tai laitapuolen kulkijalta näyttää."

Tämä on tietysti ihan totta, olen ainakin viime aikoina ollut sen verran allapäin että varmasti on näkynyt naamasta, ja ei enää kassaneitikään katso silmiin kun kaupassa käy - kai sitä vaistoaa toisen surkeuden ja pelkää että se tarttuu.

Samalla tämä on kyllä minulle suuri ihmetyksen aihe ihmisissä - miksi alakuloinen tai masentunut ihminen on niin 'vastenmielinen'? Miksi pitäisi näytellä iloista silloinkin, kun sitä ei ole? Liittyykö tämä jotenkin siihen käytökseen, kun ihmisen pitää aina uskotella muille olevansa parempi kuin on? Mitä vikaa on olla juuri se, kuka on? Kyllä se kumppani kuitenkin saa tietää ajan kuluessa millainen oikeasti olet, joten eikö luulisi että esittäminen olisi huono asia molempien kannalta?

"Itsestä huolehtimiseen ja siistinä pitämiseen ei tarvitse paksua lompakkoa."

Se on silti itse asiassa kalliinpaa kuin luulisi - kun esimerkiksi vaatteita ei ole paljoa (kun ei ole varaa ostaa kaappia täyteen), huomaa kuinka helposti ne nykyään kuluvat rikki, ja kun laskee että kyllä sitä nyt parin kuukauden välein pitäisi saada uusi vaatekerta päälle ja erinäisiä ihonhoitotuotteita että pysyy edes jotenkuten katseenkestävänä niin huomaa ettei ne rahat siihen riitä (en juo, polta tai uhkapelaa, rahat menee asumiseen, ruokaan ja noihin välttämättömyyksiin, kuten pesuaineet ja sellaiset), hyvin harvoin sitä vilkaisee rahatilannetta ja huomaa että "pirulainen, nyt on varaa ostaa vähän uusia vaatteita". Sama koskee myös hiuksia, jotka mieluusti kävisi leikkaamassa kerran kuussa että pysyy lyhyt ja siisti kampaus päässä, mutta kun noiden välttämättömien kulunkien jälkeen hiustenleikkuun hinnaksi tulee 20-30% jäljelle jäävistä rahoista, on pakko venyttää sielläkin käyntiä ja taas on astetta aasimman näköinen :(

Töitä kun löytäisi niin kaikki alkaisi helpottaa. Ehkä.

"juu, voi sitä lämpimikseen jauhaa kaikennäköstä. Toistaiseksi niin empaattista ja kilttiä ihmistä ei ole tullut vastaan, jolle ei käteinen kelpaisi. EIKÄ TULE. "

Juuri tälläisten ihmisten ajatusmaailmaa en yksinkertaisesti kykene ymmärtämään, on ikävää että suuri osa tuntuu ajattelevan samoin.

En töksäytä näitä juttuja heti alkuun, kerron vaan kysyttäessä - ollaan varmaan samaa mieltä että tämä on se oikea ratkaisu. Elättämisestä taisinkin jo sanoa, etten elätettäväksi suostu, joten se ei voi olla mikään ongelma.

"Etsi siis itsellesi kumppani joka on samassa tilanteessa kuin sinäkin. Silloin ei raha tule tielle."

Mistähän näitä sitten löytää?

Tulevaisuutta? Etsin töitä koko ajan, pelkästään jo tämän päivän (noh, eilisen) aikana hain kahteen avoimeen paikkaan - tosin saa nyt nähdä vaivautuvatko edes ottamaan yhteyttä, nykyään joka paikassa on se sama "jätä hakemus, älä käy tai soita, koska netin välityksellä on niin helppo sanoa 'painu kuuseen' kaikille hakijoille jotka eivät ole yli-ihmisiä tai joilla on vähänkään 'koloja' CV:ssä". Ja jos nyt ihan suoraan sanotaan, niin mitä tulevaisuutta noissa sinun mainostamissa suhteissa sitten on, kun ne perustuu rahaan?

Mitä taas yhteen asumiseen tulee, kyllä ne tuet juoksevat siihen asti että ilmoittaa maistraatille tavalla tai toisella suhteesta - joko rekisteröimällä parisuhteen tai solmimalla jonkinlaisen liiton. En varmastikaan avioon olisi menossa ihan suhteen ensimmäisinä vuosina (vaikka olisin töissä), enkä usko että tilanteeni jatkuu tälläisenä niin pitkään että suhteessa mentäisiin jo liiton puolelle (veikkaanpa että parisuhteen tuoma ilo ja energia nopeuttaisi työnsaantia aikamoisesti, kun naamasta ei näe että 'elämä ei ole kivaa').

Matkustelusta taas voin sanoa että vaikka olisin miljonääri, matkustaisin korkeintaan sohvalle sen oman kullan viereen; miksi ihmeessä haluaisin lähteä "lomalle" johonkin maahan, jossa kaikki mahdolliset asiat ovat huonommin kuin täällä koto-suomessa? Siis ihan oikeasti (ja suomessa kun ollaan, suomen tason alittaa 99% ulkomaista eikä tuo jäljelle jäävä prosentti ole kuin samalla tasolla).

Muttajoo, ehkä en vaan sovi tänne pikkusieluiseen maailmaan, olen hyvin erikoinen persoona: omaan äärimmäisen kiltin ja empaattisen luonteen, olen ujo herrasmies ja jos mensan testeihin on uskominen, olen teitä kaikkia älykkäämpi - silti elämäni on kaikkea muuta kuin onnistunutta, kiltteyteni puree minua perseeseen joka käänteessä, empatiaani käytetään pelkästään hyväksi ja ihmiset joilla on valta päättää tulevaisuudestani potkivat minua kilpaa päähän jos vain suinkin voivat (antaisin jälleen sen esimerkin, mutta haluan pysyä anonyyminä).

Ehkä onnistuisin paremmin, jos olisin itsekäs kusipää, mutta kuolen mielummin katuojaan, kuin päästän irti arvoistani, koska uskon että jos haluaa maailman muuttuvan, on muutoksen lähdettävä itsestä, ja se maailma jonka olen nähnyt, on täynnä ilkeitä, itsekeskeisiä kusipäitä - en kuitenkaan vihaa näitä ilkeilijöitä, vaan säälin ja toivon, että ehkä osa omaa luonnettani joskus tarttuu heihin, kun tarpeeksi ovat päätäni potkineet - näin tuskin käy, mutta en paljoa muuta voi, kuin toivoa.

Maan rakoon vajoava kirjoitti:

Tulevaisuutta? Etsin töitä koko ajan, pelkästään jo tämän päivän (noh, eilisen) aikana hain kahteen avoimeen paikkaan - tosin saa nyt nähdä vaivautuvatko edes ottamaan yhteyttä, nykyään joka paikassa on se sama "jätä hakemus, älä käy tai soita, koska netin välityksellä on niin helppo sanoa 'painu kuuseen' kaikille hakijoille jotka eivät ole yli-ihmisiä tai joilla on vähänkään 'koloja' CV:ssä". Ja jos nyt ihan suoraan sanotaan, niin mitä tulevaisuutta noissa sinun mainostamissa suhteissa sitten on, kun ne perustuu rahaan?

Mitä taas yhteen asumiseen tulee, kyllä ne tuet juoksevat siihen asti että ilmoittaa maistraatille tavalla tai toisella suhteesta - joko rekisteröimällä parisuhteen tai solmimalla jonkinlaisen liiton. En varmastikaan avioon olisi menossa ihan suhteen ensimmäisinä vuosina (vaikka olisin töissä), enkä usko että tilanteeni jatkuu tälläisenä niin pitkään että suhteessa mentäisiin jo liiton puolelle (veikkaanpa että parisuhteen tuoma ilo ja energia nopeuttaisi työnsaantia aikamoisesti, kun naamasta ei näe että 'elämä ei ole kivaa').

Matkustelusta taas voin sanoa että vaikka olisin miljonääri, matkustaisin korkeintaan sohvalle sen oman kullan viereen; miksi ihmeessä haluaisin lähteä "lomalle" johonkin maahan, jossa kaikki mahdolliset asiat ovat huonommin kuin täällä koto-suomessa? Siis ihan oikeasti (ja suomessa kun ollaan, suomen tason alittaa 99% ulkomaista eikä tuo jäljelle jäävä prosentti ole kuin samalla tasolla).

Muttajoo, ehkä en vaan sovi tänne pikkusieluiseen maailmaan, olen hyvin erikoinen persoona: omaan äärimmäisen kiltin ja empaattisen luonteen, olen ujo herrasmies ja jos mensan testeihin on uskominen, olen teitä kaikkia älykkäämpi - silti elämäni on kaikkea muuta kuin onnistunutta, kiltteyteni puree minua perseeseen joka käänteessä, empatiaani käytetään pelkästään hyväksi ja ihmiset joilla on valta päättää tulevaisuudestani potkivat minua kilpaa päähän jos vain suinkin voivat (antaisin jälleen sen esimerkin, mutta haluan pysyä anonyyminä).

Ehkä onnistuisin paremmin, jos olisin itsekäs kusipää, mutta kuolen mielummin katuojaan, kuin päästän irti arvoistani, koska uskon että jos haluaa maailman muuttuvan, on muutoksen lähdettävä itsestä, ja se maailma jonka olen nähnyt, on täynnä ilkeitä, itsekeskeisiä kusipäitä - en kuitenkaan vihaa näitä ilkeilijöitä, vaan säälin ja toivon, että ehkä osa omaa luonnettani joskus tarttuu heihin, kun tarpeeksi ovat päätäni potkineet - näin tuskin käy, mutta en paljoa muuta voi, kuin toivoa.

Lue lisää

Ehkä voisit kääntää tilanteesi voimavaraksi ja luopua negatiivisuutta henkivästä asenteestasi. Jos taloutesi olisi toisenlaisessa kunnossa, haluaisitko silloinkaan rinnallesi materialistisia arvoja ylläpitävää primadonnaa? Mikäli vakuutteluihisi arvoistasi on uskominen, vastaus on ei. Olisit siis tyytyväinen: sinulla on käsissäsi hyvä keino karsia joukosta helposti ja nopeasti sellaiset ihmiset, jotka eivät jaa ajatusmaailmaasi.
Kuvauksesi pikkusieluisesta maailmasta ja omasta sopeutumattomuudestasi kertovat myöskin omaa tarinaansa. Tunsin kerran kaltaisesi miehen: älykkään, herkän, tunteellisen ja kiltin ihmisen, joka ei olisi tehnyt pahaa kärpäsellekään. Hän oli kuitenkin antanut tapahtumien ja asioiden myrkyttää mielensä, ja katkeruus syövytti lopulta meidänkin välimme. Ethän ole antanut katkeruuden vallata omaa mieltäsi? Se on nimittäin tie, josta et tule selviämään voittajana.
Mietin lisäksi sitä, että missähän päin asut? Oman kokemukseni mukaan suuremmissa kaupungeissa elävät pinnallisimmat ihmiset, ja moni ystäväni on tuntenut samoin. Kannattaa myös miettiä tarkoin, mistä piireistä mahdollista kumppania etsii: Onnelan tanssilattialta tuskin etsimääsi löydät.

Maan rakoon vajoava kirjoitti:

Tulevaisuutta? Etsin töitä koko ajan, pelkästään jo tämän päivän (noh, eilisen) aikana hain kahteen avoimeen paikkaan - tosin saa nyt nähdä vaivautuvatko edes ottamaan yhteyttä, nykyään joka paikassa on se sama "jätä hakemus, älä käy tai soita, koska netin välityksellä on niin helppo sanoa 'painu kuuseen' kaikille hakijoille jotka eivät ole yli-ihmisiä tai joilla on vähänkään 'koloja' CV:ssä". Ja jos nyt ihan suoraan sanotaan, niin mitä tulevaisuutta noissa sinun mainostamissa suhteissa sitten on, kun ne perustuu rahaan?

Mitä taas yhteen asumiseen tulee, kyllä ne tuet juoksevat siihen asti että ilmoittaa maistraatille tavalla tai toisella suhteesta - joko rekisteröimällä parisuhteen tai solmimalla jonkinlaisen liiton. En varmastikaan avioon olisi menossa ihan suhteen ensimmäisinä vuosina (vaikka olisin töissä), enkä usko että tilanteeni jatkuu tälläisenä niin pitkään että suhteessa mentäisiin jo liiton puolelle (veikkaanpa että parisuhteen tuoma ilo ja energia nopeuttaisi työnsaantia aikamoisesti, kun naamasta ei näe että 'elämä ei ole kivaa').

Matkustelusta taas voin sanoa että vaikka olisin miljonääri, matkustaisin korkeintaan sohvalle sen oman kullan viereen; miksi ihmeessä haluaisin lähteä "lomalle" johonkin maahan, jossa kaikki mahdolliset asiat ovat huonommin kuin täällä koto-suomessa? Siis ihan oikeasti (ja suomessa kun ollaan, suomen tason alittaa 99% ulkomaista eikä tuo jäljelle jäävä prosentti ole kuin samalla tasolla).

Muttajoo, ehkä en vaan sovi tänne pikkusieluiseen maailmaan, olen hyvin erikoinen persoona: omaan äärimmäisen kiltin ja empaattisen luonteen, olen ujo herrasmies ja jos mensan testeihin on uskominen, olen teitä kaikkia älykkäämpi - silti elämäni on kaikkea muuta kuin onnistunutta, kiltteyteni puree minua perseeseen joka käänteessä, empatiaani käytetään pelkästään hyväksi ja ihmiset joilla on valta päättää tulevaisuudestani potkivat minua kilpaa päähän jos vain suinkin voivat (antaisin jälleen sen esimerkin, mutta haluan pysyä anonyyminä).

Ehkä onnistuisin paremmin, jos olisin itsekäs kusipää, mutta kuolen mielummin katuojaan, kuin päästän irti arvoistani, koska uskon että jos haluaa maailman muuttuvan, on muutoksen lähdettävä itsestä, ja se maailma jonka olen nähnyt, on täynnä ilkeitä, itsekeskeisiä kusipäitä - en kuitenkaan vihaa näitä ilkeilijöitä, vaan säälin ja toivon, että ehkä osa omaa luonnettani joskus tarttuu heihin, kun tarpeeksi ovat päätäni potkineet - näin tuskin käy, mutta en paljoa muuta voi, kuin toivoa.

Lue lisää

Rupesin nauramaan postillesi siinä vaiheessa kun väität olevasi meitä kaikkia älykkäämpi. Mistä tiedät miten älykkäitä me täällä olemme, oletko nähnyt meidän testitulokset?

Jos todella olisit älykäs, en uskoisi, että olisit siinä tilanteessa missä olet tällä hetkellä. Ei kukaan todella älykäs ihminen päädy luottotiedottomaksi henkilöksi joka ei saa MITÄÄN töitä.

Ei sinussa ole mitään erikoista. Myöskin tuo itsekehu paljasti sinusta toisen puolen, mistä syystä selvästi kukaan ei halua seurustella kanssasi. Ei se johdukkaan enään raha asioista miksi sinua ei huolita, vaan tuosta omasta itsekeskeisestä asenteestasi.

Pikkusen blondi kirjoitti:

Ehkä voisit kääntää tilanteesi voimavaraksi ja luopua negatiivisuutta henkivästä asenteestasi. Jos taloutesi olisi toisenlaisessa kunnossa, haluaisitko silloinkaan rinnallesi materialistisia arvoja ylläpitävää primadonnaa? Mikäli vakuutteluihisi arvoistasi on uskominen, vastaus on ei. Olisit siis tyytyväinen: sinulla on käsissäsi hyvä keino karsia joukosta helposti ja nopeasti sellaiset ihmiset, jotka eivät jaa ajatusmaailmaasi.
Kuvauksesi pikkusieluisesta maailmasta ja omasta sopeutumattomuudestasi kertovat myöskin omaa tarinaansa. Tunsin kerran kaltaisesi miehen: älykkään, herkän, tunteellisen ja kiltin ihmisen, joka ei olisi tehnyt pahaa kärpäsellekään. Hän oli kuitenkin antanut tapahtumien ja asioiden myrkyttää mielensä, ja katkeruus syövytti lopulta meidänkin välimme. Ethän ole antanut katkeruuden vallata omaa mieltäsi? Se on nimittäin tie, josta et tule selviämään voittajana.
Mietin lisäksi sitä, että missähän päin asut? Oman kokemukseni mukaan suuremmissa kaupungeissa elävät pinnallisimmat ihmiset, ja moni ystäväni on tuntenut samoin. Kannattaa myös miettiä tarkoin, mistä piireistä mahdollista kumppania etsii: Onnelan tanssilattialta tuskin etsimääsi löydät.

Lue lisää

"Ehkä voisit kääntää tilanteesi voimavaraksi ja luopua negatiivisuutta henkivästä asenteestasi. Jos taloutesi olisi toisenlaisessa kunnossa, haluaisitko silloinkaan rinnallesi materialistisia arvoja ylläpitävää primadonnaa? Mikäli vakuutteluihisi arvoistasi on uskominen, vastaus on ei. Olisit siis tyytyväinen: sinulla on käsissäsi hyvä keino karsia joukosta helposti ja nopeasti sellaiset ihmiset, jotka eivät jaa ajatusmaailmaasi."

Tämä on ihan totta. Toisaalta uskon että suurin syy ihmisten pinnallisuuteen / materialismiin on ajattelemattomuus ja haluan antaa sellaisille ihmisille jotka eivät ole asiaa pahemmin ajatelleet mahdollisuuden miettiä oman arvomaailmansa pohjaa ja perimmäisiä syitä josta ne arvot johtuvat ja löytää ne oikeat omat arvonsa niiden arvojen sijaan, jotka he ovat sen kummemmin ajattelematta omaksuneet yhteiskunnan niitä pienestä pitäen toitottaessa.

"Mietin lisäksi sitä, että missähän päin asut? Oman kokemukseni mukaan suuremmissa kaupungeissa elävät pinnallisimmat ihmiset, ja moni ystäväni on tuntenut samoin. Kannattaa myös miettiä tarkoin, mistä piireistä mahdollista kumppania etsii: Onnelan tanssilattialta tuskin etsimääsi löydät."

200 000 ihmisen kaupungissa, kai tämä suomen mittakaavassa on jo suuri kaupunki. Tosin yökerhoissa en käy - en harrasta yhden illan juttuja enkä usko yökerhoista pahemmin muita löytyvänkään, enkä kyllä välttämättä haluaisi sellaista kumppania jolle hauskanpito tarkoittaa alkoholia, tungosta ja hirveää meteliä.

hahhahahh kirjoitti:

Rupesin nauramaan postillesi siinä vaiheessa kun väität olevasi meitä kaikkia älykkäämpi. Mistä tiedät miten älykkäitä me täällä olemme, oletko nähnyt meidän testitulokset?

Jos todella olisit älykäs, en uskoisi, että olisit siinä tilanteessa missä olet tällä hetkellä. Ei kukaan todella älykäs ihminen päädy luottotiedottomaksi henkilöksi joka ei saa MITÄÄN töitä.

Ei sinussa ole mitään erikoista. Myöskin tuo itsekehu paljasti sinusta toisen puolen, mistä syystä selvästi kukaan ei halua seurustella kanssasi. Ei se johdukkaan enään raha asioista miksi sinua ei huolita, vaan tuosta omasta itsekeskeisestä asenteestasi.

Lue lisää

Näin on varmasti helppo huudella sieltä takarivistä. En ole nähnyt kenenkään teidän testituloksianne, eikä sillä nyt ole niin väliäkään - mikään älykkyyden numeroarvo ei kerro mitään kenenkään ihmisarvosta eikä matemaattis-looginen lahjakkuus tee kenestäkään toista parempaa.

"Jos todella olisit älykäs, en uskoisi, että olisit siinä tilanteessa missä olet tällä hetkellä. Ei kukaan todella älykäs ihminen päädy luottotiedottomaksi henkilöksi joka ei saa MITÄÄN töitä."

Totta, siksi n. 5% mensan jäsenistä on näitä erilaisia "luusereita", joiden elämä ei ole mennyt ihan putkeen. Valehtelevat varmaan sitten, ovat jotain piilomiljonäärejä - pitää käydä katsomassa jos itselläkin olisi jäänyt huomaamatta pari nollaa tiliotteesta (tämä on sitä kuuluisaa sarkasmia).

Jos nyt suoraan sanotaan niin oli väärin puhua älykkyydestä - kyse on suurimmaksi osaksi matemaattis-loogisesta päättelykyvystä, joka ei kyllä kerro kokonaisvaltaisesta älykkyydestä mitään, se tee ihmisestä empaattista tai ystävällistä, useimmiten päinvastoin.

"Ei sinussa ole mitään erikoista. Myöskin tuo itsekehu paljasti sinusta toisen puolen, mistä syystä selvästi kukaan ei halua seurustella kanssasi. Ei se johdukkaan enään raha asioista miksi sinua ei huolita, vaan tuosta omasta itsekeskeisestä asenteestasi. "

Tämän olen tiennyt kyllä jo pitkään, hyvin harva on millään tavalla erikoinen - vain omalla tavallaan erilainen. Itsekehuksi tuota en tarkoittanut, pikemminkin yhdeksi elämäni monesta suuresta ristiriidasta. Anteeksi nyt hirveästi jos loukkasin - tosin loukkaannun kyllä itse ihan yhtä lailla kun yhden lauseen perusteella vedät tuollaisen johtopäätöksen, en kylläkään ihmettele miksi, koska täällä tuntemattomien maassa (lue: internetissä) on muodikasta olla ilkeä ja tarttua kaikkeen jolla voi leimata jonkun mahdollisimman vastenmieliseksi - silloin on helppo ajatella itse olevansa 'arvokas', kun voi katsella muita alaspäin, vaikka kyseessä olisikin vain illuusio.

Kiitos, tälläiset kehut aina lämmittävät sydäntä ja saavat uskomaan ihmisten hyvyyteen.

Maan rakoon vajoava kirjoitti:

Näin on varmasti helppo huudella sieltä takarivistä. En ole nähnyt kenenkään teidän testituloksianne, eikä sillä nyt ole niin väliäkään - mikään älykkyyden numeroarvo ei kerro mitään kenenkään ihmisarvosta eikä matemaattis-looginen lahjakkuus tee kenestäkään toista parempaa.

"Jos todella olisit älykäs, en uskoisi, että olisit siinä tilanteessa missä olet tällä hetkellä. Ei kukaan todella älykäs ihminen päädy luottotiedottomaksi henkilöksi joka ei saa MITÄÄN töitä."

Totta, siksi n. 5% mensan jäsenistä on näitä erilaisia "luusereita", joiden elämä ei ole mennyt ihan putkeen. Valehtelevat varmaan sitten, ovat jotain piilomiljonäärejä - pitää käydä katsomassa jos itselläkin olisi jäänyt huomaamatta pari nollaa tiliotteesta (tämä on sitä kuuluisaa sarkasmia).

Jos nyt suoraan sanotaan niin oli väärin puhua älykkyydestä - kyse on suurimmaksi osaksi matemaattis-loogisesta päättelykyvystä, joka ei kyllä kerro kokonaisvaltaisesta älykkyydestä mitään, se tee ihmisestä empaattista tai ystävällistä, useimmiten päinvastoin.

"Ei sinussa ole mitään erikoista. Myöskin tuo itsekehu paljasti sinusta toisen puolen, mistä syystä selvästi kukaan ei halua seurustella kanssasi. Ei se johdukkaan enään raha asioista miksi sinua ei huolita, vaan tuosta omasta itsekeskeisestä asenteestasi. "

Tämän olen tiennyt kyllä jo pitkään, hyvin harva on millään tavalla erikoinen - vain omalla tavallaan erilainen. Itsekehuksi tuota en tarkoittanut, pikemminkin yhdeksi elämäni monesta suuresta ristiriidasta. Anteeksi nyt hirveästi jos loukkasin - tosin loukkaannun kyllä itse ihan yhtä lailla kun yhden lauseen perusteella vedät tuollaisen johtopäätöksen, en kylläkään ihmettele miksi, koska täällä tuntemattomien maassa (lue: internetissä) on muodikasta olla ilkeä ja tarttua kaikkeen jolla voi leimata jonkun mahdollisimman vastenmieliseksi - silloin on helppo ajatella itse olevansa 'arvokas', kun voi katsella muita alaspäin, vaikka kyseessä olisikin vain illuusio.

Kiitos, tälläiset kehut aina lämmittävät sydäntä ja saavat uskomaan ihmisten hyvyyteen.

Lue lisää

"Muttajoo, ehkä en vaan sovi tänne pikkusieluiseen maailmaan, olen hyvin erikoinen persoona: omaan äärimmäisen kiltin ja empaattisen luonteen, olen ujo herrasmies ja jos mensan testeihin on uskominen, olen teitä kaikkia älykkäämpi "

Pakko ihan laittaa tuo kohta uudelleen tähän. Tulet tänne kysymään miksi ihmiset eivät halua seurustella kanssasi, mutta kun joku oikeasti huomaa sen todellisen syyn miksi joku ei ehkä halua, rupeat heti marttyyriksi.

Yrität laittaa itseesi jollekkin jalustalle. Olet erikoinen koska olet empaattinen ja kiltti. Suurinosa ihmisistä on empaattisia ja kilttejä. Kehut itseäsi älykkääksi, mutta et pysty millään tavalla selvittämään ongelmaasi jossa olet tällä hetkellä. Missä korvessa oikein asut, jos et kerta pysty saamaan mitään töitä? Aina on töitä tarjolla, puhelinmyynnissä, siivoamisessa, jne...

Mitä meidän tässä pitäisi nyt sitten tehdä? Olla ihan "voi voi kamalaa kun ihmiset eivät halua olla kanssasi, ihan hirveitä ovat kaikki ihmiset sinulle!".

Totuus sattuu ja minä ainakin olen vain rehellinen. Se miten kirjoitat itsestäsi kertoo paljon. Olet minä minä minä tyyppiä joka luulee itsestään liikoja. Et ole yhtään sen erilaisempi, kuin ne minäminäminä tyypit jotka ovat rikkaita. Sinä vain olet köyhä.

hahhahahh kirjoitti:

"Muttajoo, ehkä en vaan sovi tänne pikkusieluiseen maailmaan, olen hyvin erikoinen persoona: omaan äärimmäisen kiltin ja empaattisen luonteen, olen ujo herrasmies ja jos mensan testeihin on uskominen, olen teitä kaikkia älykkäämpi "

Pakko ihan laittaa tuo kohta uudelleen tähän. Tulet tänne kysymään miksi ihmiset eivät halua seurustella kanssasi, mutta kun joku oikeasti huomaa sen todellisen syyn miksi joku ei ehkä halua, rupeat heti marttyyriksi.

Yrität laittaa itseesi jollekkin jalustalle. Olet erikoinen koska olet empaattinen ja kiltti. Suurinosa ihmisistä on empaattisia ja kilttejä. Kehut itseäsi älykkääksi, mutta et pysty millään tavalla selvittämään ongelmaasi jossa olet tällä hetkellä. Missä korvessa oikein asut, jos et kerta pysty saamaan mitään töitä? Aina on töitä tarjolla, puhelinmyynnissä, siivoamisessa, jne...

Mitä meidän tässä pitäisi nyt sitten tehdä? Olla ihan "voi voi kamalaa kun ihmiset eivät halua olla kanssasi, ihan hirveitä ovat kaikki ihmiset sinulle!".

Totuus sattuu ja minä ainakin olen vain rehellinen. Se miten kirjoitat itsestäsi kertoo paljon. Olet minä minä minä tyyppiä joka luulee itsestään liikoja. Et ole yhtään sen erilaisempi, kuin ne minäminäminä tyypit jotka ovat rikkaita. Sinä vain olet köyhä.

Lue lisää

Hyvin onnistut takertumaan yhteen lauseeseen ja vääntämään siitä kaiken mitä mukamas olen. "Tuntematta sitä ja tätä". Suurin osa ihmisisitä on 'kilttejä ja empaattisia' siihen asti kun heidän sitä kannattaa olla - kannustimen kadotessa (oli se sitten ystävyyssuhde, perheside, velvoite tai muu etu/hyöty) katoaa myös kiltteys ja empaattisuus - sinusta en tiedä, mutta itse en pidä tälläisiä ihmisiä kiltteinä tai empaattisina enkä suostu samanlaiseen pelleilyyn vaikka se sitten tarkottaisi sitä että

Mutta antaa olla, sinulle on turha ilmeisesti edes puhua, olet selvästi jo päätöksesi tehnyt - et eroa siinä suhteessa kyllä kenestäkään muustakaan, naaman perusteellahan sitä tyypillisesti jo tiedetään kaikki ihmisestä - keksityt ominaisuudet tyypillisesti sellaisia että voidaan katsoa pitkin nenänvartta ja tuntea ylemmyydentunnetta.

"Mitä meidän tässä pitäisi nyt sitten tehdä? Olla ihan "voi voi kamalaa kun ihmiset eivät halua olla kanssasi, ihan hirveitä ovat kaikki ihmiset sinulle!"."

Olen esittänyt useammankin kysymyksen siellä ja täällä johon voisit vaikka alkajaisiksi vastata.

"Totuus sattuu ja minä ainakin olen vain rehellinen. Se miten kirjoitat itsestäsi kertoo paljon. Olet minä minä minä tyyppiä joka luulee itsestään liikoja. Et ole yhtään sen erilaisempi, kuin ne minäminäminä tyypit jotka ovat rikkaita. Sinä vain olet köyhä."
Jep, juuri näin. Älä huoli, kun tarpeeksi sinunlaisiasi ihmisiä tapaan, niin jonain kauniina päivänä saan kyllä tarpeekseni ja otan sen paikan vastaan johon ei tarvita edes hakemusta: narun jatkeeksi. Sitten voit naureskella lisää siitä kuinka taas yksi säälittävä minä-minä-minä itsekeskeinen säälittävä paska teki yhteiskunnalle palveluksen ja tuntea olosi niin perkeleen yleväksi että hyvä ettei tuolisi kippaa.

Maan rakoon vajoava kirjoitti:

Hyvin onnistut takertumaan yhteen lauseeseen ja vääntämään siitä kaiken mitä mukamas olen. "Tuntematta sitä ja tätä". Suurin osa ihmisisitä on 'kilttejä ja empaattisia' siihen asti kun heidän sitä kannattaa olla - kannustimen kadotessa (oli se sitten ystävyyssuhde, perheside, velvoite tai muu etu/hyöty) katoaa myös kiltteys ja empaattisuus - sinusta en tiedä, mutta itse en pidä tälläisiä ihmisiä kiltteinä tai empaattisina enkä suostu samanlaiseen pelleilyyn vaikka se sitten tarkottaisi sitä että

Mutta antaa olla, sinulle on turha ilmeisesti edes puhua, olet selvästi jo päätöksesi tehnyt - et eroa siinä suhteessa kyllä kenestäkään muustakaan, naaman perusteellahan sitä tyypillisesti jo tiedetään kaikki ihmisestä - keksityt ominaisuudet tyypillisesti sellaisia että voidaan katsoa pitkin nenänvartta ja tuntea ylemmyydentunnetta.

"Mitä meidän tässä pitäisi nyt sitten tehdä? Olla ihan "voi voi kamalaa kun ihmiset eivät halua olla kanssasi, ihan hirveitä ovat kaikki ihmiset sinulle!"."

Olen esittänyt useammankin kysymyksen siellä ja täällä johon voisit vaikka alkajaisiksi vastata.

"Totuus sattuu ja minä ainakin olen vain rehellinen. Se miten kirjoitat itsestäsi kertoo paljon. Olet minä minä minä tyyppiä joka luulee itsestään liikoja. Et ole yhtään sen erilaisempi, kuin ne minäminäminä tyypit jotka ovat rikkaita. Sinä vain olet köyhä."
Jep, juuri näin. Älä huoli, kun tarpeeksi sinunlaisiasi ihmisiä tapaan, niin jonain kauniina päivänä saan kyllä tarpeekseni ja otan sen paikan vastaan johon ei tarvita edes hakemusta: narun jatkeeksi. Sitten voit naureskella lisää siitä kuinka taas yksi säälittävä minä-minä-minä itsekeskeinen säälittävä paska teki yhteiskunnalle palveluksen ja tuntea olosi niin perkeleen yleväksi että hyvä ettei tuolisi kippaa.

Lue lisää

Selvästi olet sairas, kun alat jo itsemurhalla uhkaamaan. Suosittelen että menet heti ensiviikolla käväisemään lääkärissä ja kysymässä, jos saisit lähetettä mielenterveystoimistoon ja puhumaan huolistasi.

Olen itse myös tämä "empaattinen ihminen" mutta minulla loppuu empatia siihen toista kohtaan, kun he syyttävät kaikkia muita ongelmistaan ja miten kaikki muut ovat huonoja ja he ovat täysin viattomia sieluja. Niinkuin sinä. Ne jolla on rahaa, ne jotka työskentelevät ovat jotenkin pinnallisia, eivät hyviä ja ei killtejä ihmisiä koska eivät halua seurustella kanssasi.

Mikä tekee heistä niin hirveitä ihmisiä, kun he haluavat itselleen tasapainoisen ja vakaan elämän? Et sinä köyhänä luottotiedottomana ihmisenä voi sellaista elämää heille antaa. Tässä elämässä ei pärjää ilman rahaa ja ei tässä puhuta mistään suurista numeroista edes. Monet haaveilevat oman kodin ostosta, perheen perustamisesta ja vastaavista, miten sinä pystyisit tälläiseen kaikkeen osallistumaan? Et mitenkään, et ainakaan tällä hetkellä omasta tilanteestasi. Millainen isän malli olisit edes lapsillesi? Ei kukaan nainen halua perustaa perhettä ihmisen kanssa jossa jo alku on kuin huteralla laiturilla seisoisi.

Mutta ongelma kuten sanoin, ei ole pelkästään raha. Katsoisit kerrankin peiliin. Puhumatta siitä että näytit todistit juuri tuon marttyyriksi väittämäni todeksi heittämällä nuo itsemurha tekstit kehiin ja väittämällä että ihmiset sitä haluavat. Joo joo, sitähän me tässä haemme, kuten sanoin, katsoppa nyt vähän sinne peiliin jo ja herää tuosta pienestä sievästä itsekeskeisestä kuplastasi jossa asut.

Mitä sinun pitäisi tehdä, jos kerta olet fiksu hyvä ihminen, on että unohdat hetkeksi tuon parisuhdekuumeesi ja keskityt huolehtimaan itsesästi ja laittamaan elämäsi KUNTOON. Kerta sinulla on niin paljon aikaa, koska et käy töissäsi ja käytät vain 1h päivässä työnhakuun, niin hae uuteen koulutukseen, hae sellaiseen mistä on yleisemmin työpulaa ja mene töihin. Maksa lainasi takaisin, käy terapiassa, tee pientä itsetutkiskelua ja yritä parantaa itseäsi ihmisenä. Keskity vasta sitten sen parisuhteen löytämistä, koska ei kukaan halua seurustella ihmisen kanssa, jonka onnellisuus on kiinni siitä, saako hän olla parisuhteessa ja rakkautta.

Pitää oppia elämään itsensä kanssa, ennenkuin voi antaa toiselle ihmiselle onnellisen parisuhteen.

hahhhahaaaaaaa kirjoitti:

Selvästi olet sairas, kun alat jo itsemurhalla uhkaamaan. Suosittelen että menet heti ensiviikolla käväisemään lääkärissä ja kysymässä, jos saisit lähetettä mielenterveystoimistoon ja puhumaan huolistasi.

Olen itse myös tämä "empaattinen ihminen" mutta minulla loppuu empatia siihen toista kohtaan, kun he syyttävät kaikkia muita ongelmistaan ja miten kaikki muut ovat huonoja ja he ovat täysin viattomia sieluja. Niinkuin sinä. Ne jolla on rahaa, ne jotka työskentelevät ovat jotenkin pinnallisia, eivät hyviä ja ei killtejä ihmisiä koska eivät halua seurustella kanssasi.

Mikä tekee heistä niin hirveitä ihmisiä, kun he haluavat itselleen tasapainoisen ja vakaan elämän? Et sinä köyhänä luottotiedottomana ihmisenä voi sellaista elämää heille antaa. Tässä elämässä ei pärjää ilman rahaa ja ei tässä puhuta mistään suurista numeroista edes. Monet haaveilevat oman kodin ostosta, perheen perustamisesta ja vastaavista, miten sinä pystyisit tälläiseen kaikkeen osallistumaan? Et mitenkään, et ainakaan tällä hetkellä omasta tilanteestasi. Millainen isän malli olisit edes lapsillesi? Ei kukaan nainen halua perustaa perhettä ihmisen kanssa jossa jo alku on kuin huteralla laiturilla seisoisi.

Mutta ongelma kuten sanoin, ei ole pelkästään raha. Katsoisit kerrankin peiliin. Puhumatta siitä että näytit todistit juuri tuon marttyyriksi väittämäni todeksi heittämällä nuo itsemurha tekstit kehiin ja väittämällä että ihmiset sitä haluavat. Joo joo, sitähän me tässä haemme, kuten sanoin, katsoppa nyt vähän sinne peiliin jo ja herää tuosta pienestä sievästä itsekeskeisestä kuplastasi jossa asut.

Mitä sinun pitäisi tehdä, jos kerta olet fiksu hyvä ihminen, on että unohdat hetkeksi tuon parisuhdekuumeesi ja keskityt huolehtimaan itsesästi ja laittamaan elämäsi KUNTOON. Kerta sinulla on niin paljon aikaa, koska et käy töissäsi ja käytät vain 1h päivässä työnhakuun, niin hae uuteen koulutukseen, hae sellaiseen mistä on yleisemmin työpulaa ja mene töihin. Maksa lainasi takaisin, käy terapiassa, tee pientä itsetutkiskelua ja yritä parantaa itseäsi ihmisenä. Keskity vasta sitten sen parisuhteen löytämistä, koska ei kukaan halua seurustella ihmisen kanssa, jonka onnellisuus on kiinni siitä, saako hän olla parisuhteessa ja rakkautta.

Pitää oppia elämään itsensä kanssa, ennenkuin voi antaa toiselle ihmiselle onnellisen parisuhteen.

Lue lisää

Voi hyvää päivää ei se luetun ymmärtäminen nyt noin vaikeaa ole.

"Olen itse myös tämä "empaattinen ihminen""

Olet kyllä elävä todiste siitä että käsitykseni siitä kuinka ihmiset kuvittelevat olevansa kilttejä ja empaattisia mutta kuitenkin käyttäytyvät ihan miten huvittaa ja 'unohtavat' sitten jälkeenpäin kaiken tekemänsä pahan ja voivat taas ylläpitää kuvitelmaa omasta hienoudesta on osunut täysin oikeaan.

En myöskään ole syyttänyt muista ihmisiä kaikista ongelmistani, vaan kertonut kokemuspohjaisesti miten ihmiset ovat tähän asti käyttäytyneet.

"Selvästi olet sairas, kun alat jo itsemurhalla uhkaamaan."

En ole millään uhkaillut (kerroin sinulle että kaikella on rajansa, kuten kaikella onkin, ja että sinä olet juuri sitä ihmistyyppiä joka sitä kamelin selkää kuormittaa ilmeisesti ihan huvikseen nähdäkseen kuinka paljon se kestää), mutta kiitos kun taas kerran osoitat olevasi kykenemätön luetun ymmärtämiseen ja väännät kaikesta jotain millä voit haukkua tai alentaa toista jotta saat vähän pahaa oloa purettua - älä huoli, et ole sairas, tämä on ihan tyypillistä käytöstä ihmisille, eikä kukaan psykiatri pysty sinua auttamaan.

Eikä sinun siitä tarvitse huolia, kyllä minä olen itsetutkiskeluni tutkinut ja osaan jättää nuo paskapuheesi omaan arvoonsaö

Okei... käydään vastaukset sitten läpi testin antamien ohjeiden mukaan:

"Alistuminen - Tunnelukon voimakkuus:heikko
Olen kiltti ja joustava sekä vältän ristiriitoja. 4"

En vältä, ratkon tai ennaltaehkäisen. Tunnelukon kuvaus ei myöskään osu kohdalleen joten tätä minulla ei ole.

"Ulkopuolisuus - Tunnelukon voimakkuus:vahva
En oikein sovi joukkoon vaan koen usein itseni ryhmässä ulkopuoliseksi. 5
Olen jollain perustavaa laatua olevalla tavalla erilainen kuin muut. 5"

Tämä on ihan totta, jos ei peilikuva muuta väittäisi, en uskoisi että kuulun edes samaan lajiin kuin ihmiset.

"Tunnevaje - Tunnelukon voimakkuus:keskivahva
En saa tarpeeksi rakkautta, huolenpitoa enkä hellyyttä. 6"

Olen elämässäni täysin yksin, mistä minä saisin _yhtään_ rakkautta, huolenpitoa tai hellyyttä?

"Miksi et ole töissä? Tuon kokoisessa kaupungissa on satavarmasti töitä."
Niinhän sitä kaikki väittävät, vaan ei näytä kaikille olevan.

"Montako hakemusta sinulla on parhaillaan vireillä?"
Uhh... viisi-kuusi jos ei oteta huomioon avoimia hakemuksia.

"Monessako vuokrafirmassa olet työnhakijana?"
Kahdessa avoimet hakemukset, isosta kasasta katsottu avoimet paikat.

"Montako tuntia päivässä käytät aktiiviseen työnhakuun?"
n.½-1h.

"Oletko osallistunut työelämävalmennukseen?"
Joo.

"Oletko kartoittanut kaikki mahdolliset piilotyöpaikat, erityisesti varastotöihin pääsee melkein samana päivänä kun vain aktiivisesti soittelee alan yrityksiin."
En usko kartoittaneeni kaikkia. Mitä varastotöihin taas tulee, olen törmännyt vain paikkoihin jossa vaaditaan trukkikorttia, joka tekee niiden tekemisestä yhtä mahdotonta kuin lentokoneen lentämisestä.

"Arvaan, että et huoli vuokratöitä, et halua osallistua valmennukseen, et ota vastaan "hanttitöitä", mikään ei kannata."

Tälläisten arvailujen takia varmaan en niitä paikkoja saakaan joihin haen, kun työnantajakin "arvailee" että olen sitä ja tätä ihan vaan hatusta vetäen - tosin ei se mitään, tätä on kaikki muutkin ihmiset tähän asti harrastaneet.

Mies, tosin joskus tuntuu että kun aivoja jaettiin, putkiaivot olivat loppu.

Mitään onnen taetta ei ole, niin itselle kuin kenellekään muullekaan - missään tilanteessa, ikinä.

Voitko vähän tarkentaa mitä ajat takaa toisella paragrafilla, en suoraan sanottuna näe mitään yhteistä tällä esimerkillä ja omalla tilanteellani - en kaipaa huoltajaa, elättäjää tai ketään, joka lähtökohtaisesti vain yrittää muovata toista haluamakseen, enkä suostu itsekään asettumaan mihinkään näistä rooleista.

Voin sanoa vain että en ole aina ollut tässä asemassa ja tilanteessa, vaan voisin sanoa että ennen pohjalle vaipumista olin niin sanotusti taloudellissosiaalisen portaan toisessa päässä - mitä korkeammalta putoaa, sen kovempaa putoaa niinkuin sanotaan, en yhtään ihmettele miksi. Kaiken tämän kokeneena ja suurimman osan ajastani filosofiseen pohdintaan käyttävänä voin sanoa että olen katsonut maailmaa ja omaa elämääni jokaisesta näkökulmasta mistä vain voin ja tiedän hyvin tarkasti, mitä elämältä haluan - maallinen mammona tai status eivät merkitse minulle yhtään mitään, enkä ole sen onnellisempi tonnin fasaanileikettä syödessäni miljoonakartanossa suomen presidenttinä kuin makaronilautasen edessä parinsadaneuron vuokrakämpänrotiskossa roskakuskina.

"...mutta ehkä se elämän syvempi onni lähtee siitä, että tajuaa, ettei pinnalliset asiat, ulkonäkö ja raha ole lopulta sitä, mihin se ihmisen tyytyväisyys ja elämisen onni perustuu. "

Niin, tämä on se mihin olen päätynyt. Vielä kun törmäisin yhteen niistä neljästä (todennäköisesti liioiteltu luku) muusta ihmisestä tässä kaupungissa jotka ovat malttaneet analysoida itsensä samaan pisteeseen sen sijaan että arvomaailma on omaksuttu satunnaisista normeista, telkkarista ja median (sis. aikakauslehdet) toitottamista ihanteista, olisivat asiat hyvin.

Maan rakoon vajoava kirjoitti:

Mitään onnen taetta ei ole, niin itselle kuin kenellekään muullekaan - missään tilanteessa, ikinä.

Voitko vähän tarkentaa mitä ajat takaa toisella paragrafilla, en suoraan sanottuna näe mitään yhteistä tällä esimerkillä ja omalla tilanteellani - en kaipaa huoltajaa, elättäjää tai ketään, joka lähtökohtaisesti vain yrittää muovata toista haluamakseen, enkä suostu itsekään asettumaan mihinkään näistä rooleista.

Voin sanoa vain että en ole aina ollut tässä asemassa ja tilanteessa, vaan voisin sanoa että ennen pohjalle vaipumista olin niin sanotusti taloudellissosiaalisen portaan toisessa päässä - mitä korkeammalta putoaa, sen kovempaa putoaa niinkuin sanotaan, en yhtään ihmettele miksi. Kaiken tämän kokeneena ja suurimman osan ajastani filosofiseen pohdintaan käyttävänä voin sanoa että olen katsonut maailmaa ja omaa elämääni jokaisesta näkökulmasta mistä vain voin ja tiedän hyvin tarkasti, mitä elämältä haluan - maallinen mammona tai status eivät merkitse minulle yhtään mitään, enkä ole sen onnellisempi tonnin fasaanileikettä syödessäni miljoonakartanossa suomen presidenttinä kuin makaronilautasen edessä parinsadaneuron vuokrakämpänrotiskossa roskakuskina.

"...mutta ehkä se elämän syvempi onni lähtee siitä, että tajuaa, ettei pinnalliset asiat, ulkonäkö ja raha ole lopulta sitä, mihin se ihmisen tyytyväisyys ja elämisen onni perustuu. "

Niin, tämä on se mihin olen päätynyt. Vielä kun törmäisin yhteen niistä neljästä (todennäköisesti liioiteltu luku) muusta ihmisestä tässä kaupungissa jotka ovat malttaneet analysoida itsensä samaan pisteeseen sen sijaan että arvomaailma on omaksuttu satunnaisista normeista, telkkarista ja median (sis. aikakauslehdet) toitottamista ihanteista, olisivat asiat hyvin.

Lue lisää

Tarkoitan vain sitä, että jos sulle ei ole pinnalliset ja raha-asiat tärkeitä, kuten aloituksessasi sanoit, miksi ne silti tuntuu olevan sulle se masennuksen syy? Jos sä arvostat sitä elämää, mikä sulla nyt on, miksi sua masentaa? Ja tarkoitan myös sitä, että jos sä et tarvitse ketään ihmistä auttamaan noissa asioissa, sun onni ei voi olla niistä kiinni ihmissuhteessa.

Tavallaan miksi vaadit itseltäsi toisten silmissä asioita, joita et itse edes arvosta? Eli älä aliarvioi ihmisiä siinä mielessä, että sulta vaaditaan jotakin, mitä sä edes itse et tuolla elämänarvostuksella vaatisi muilta, vai vaaditko sittenkin?

Eli jos sä ajattelet, et sun pitää olla rikas ja komea ansaitaksesi rakkautta, sä perustat sen rakkauden niille asioille, ei sille, mitä sä henkilökohtaisesti ihmisenä olet. Nytkin sä koet, että elämä tai suhde tai onnellisuus olisi kiinni noista asioista. Toisaalta jos menetät kaiken, olet aidoimmillasi oma itsesi, sun elämästä ehkä jää pintaliito pois ja silloin sun onkin mahdollista tavata ihminen, joka arvostaa myös samanlaisia asioita kuin sinä itse ja jonka kanssa sä pystyt elämään sitä alamäkeäkin. Ja jos haluat samanlaisia asioita arvostavan ihmisen, kuin itse olet, sun pitää alkaa todella arvostamaan sitä mitä elämää sä nyt elät. Nauttimaan niistä asioista, jotka ei ole ostettavissa eikä hankittavissa sosiaalisilla egoilumeriiteillä.
Kyllä! Se kysyy henkistä kanttia, mutta sitä löytyy jokaiselta ja lisää voi aina kehittää.

Tavallaan tarkoitan, että jos sä seisot omilla jaloillasi sun arvostamiesi asioiden kanssa elämässä, sä et puhuisi esimerkiksi vuokrarötisköstä, vaan sanoisit vaikka että kiva näppärä asunto.

Toisaalta joskus mietin, että onko joidenkin ihmisten elämä liiankin helppoa, että heti kun tulee se haastavampi kohta elämässä, sitä masennutaan, imetään itseensä vaikka vaikea taloudellinen tilanne tai mikä hyvänsä hankala asia, ajatellaan, että se on sitä ihmisenä olemisen huonoutta. Ja vaikka omaan mielikuvitukseen ei välttämättä mahdu se, että muillakin on vaikeeta, niin maailmaan mahtuu. Siinä vaan joutuu puntaroimaan uudestaan nekin asiat, mitä itse on odottanut hyvältä elämältä ja mitkä asiat on ehkä tiedostamattaan määrännyt hyvän elämän edellytyksiksi. Joustovaraa noihin asioihin ja ajatuksiin saa vain elämällä erilaisia kausia, joita jokaisella on aivan varmasti. Se vain, että niistä puhutaan aika vähän, koska juurikin tuo pelko, että itse olisi sama asia kuin ongelmansa nostaa monesti päätään, vaikka eihän sitä kenestäkään muustakaan ihmisestä niin ajattelisi!

tarkoitin vain sitä kirjoitti:

Tarkoitan vain sitä, että jos sulle ei ole pinnalliset ja raha-asiat tärkeitä, kuten aloituksessasi sanoit, miksi ne silti tuntuu olevan sulle se masennuksen syy? Jos sä arvostat sitä elämää, mikä sulla nyt on, miksi sua masentaa? Ja tarkoitan myös sitä, että jos sä et tarvitse ketään ihmistä auttamaan noissa asioissa, sun onni ei voi olla niistä kiinni ihmissuhteessa.

Tavallaan miksi vaadit itseltäsi toisten silmissä asioita, joita et itse edes arvosta? Eli älä aliarvioi ihmisiä siinä mielessä, että sulta vaaditaan jotakin, mitä sä edes itse et tuolla elämänarvostuksella vaatisi muilta, vai vaaditko sittenkin?

Eli jos sä ajattelet, et sun pitää olla rikas ja komea ansaitaksesi rakkautta, sä perustat sen rakkauden niille asioille, ei sille, mitä sä henkilökohtaisesti ihmisenä olet. Nytkin sä koet, että elämä tai suhde tai onnellisuus olisi kiinni noista asioista. Toisaalta jos menetät kaiken, olet aidoimmillasi oma itsesi, sun elämästä ehkä jää pintaliito pois ja silloin sun onkin mahdollista tavata ihminen, joka arvostaa myös samanlaisia asioita kuin sinä itse ja jonka kanssa sä pystyt elämään sitä alamäkeäkin. Ja jos haluat samanlaisia asioita arvostavan ihmisen, kuin itse olet, sun pitää alkaa todella arvostamaan sitä mitä elämää sä nyt elät. Nauttimaan niistä asioista, jotka ei ole ostettavissa eikä hankittavissa sosiaalisilla egoilumeriiteillä.
Kyllä! Se kysyy henkistä kanttia, mutta sitä löytyy jokaiselta ja lisää voi aina kehittää.

Tavallaan tarkoitan, että jos sä seisot omilla jaloillasi sun arvostamiesi asioiden kanssa elämässä, sä et puhuisi esimerkiksi vuokrarötisköstä, vaan sanoisit vaikka että kiva näppärä asunto.

Toisaalta joskus mietin, että onko joidenkin ihmisten elämä liiankin helppoa, että heti kun tulee se haastavampi kohta elämässä, sitä masennutaan, imetään itseensä vaikka vaikea taloudellinen tilanne tai mikä hyvänsä hankala asia, ajatellaan, että se on sitä ihmisenä olemisen huonoutta. Ja vaikka omaan mielikuvitukseen ei välttämättä mahdu se, että muillakin on vaikeeta, niin maailmaan mahtuu. Siinä vaan joutuu puntaroimaan uudestaan nekin asiat, mitä itse on odottanut hyvältä elämältä ja mitkä asiat on ehkä tiedostamattaan määrännyt hyvän elämän edellytyksiksi. Joustovaraa noihin asioihin ja ajatuksiin saa vain elämällä erilaisia kausia, joita jokaisella on aivan varmasti. Se vain, että niistä puhutaan aika vähän, koska juurikin tuo pelko, että itse olisi sama asia kuin ongelmansa nostaa monesti päätään, vaikka eihän sitä kenestäkään muustakaan ihmisestä niin ajattelisi!

Lue lisää

"Tarkoitan vain sitä, että jos sulle ei ole pinnalliset ja raha-asiat tärkeitä, kuten aloituksessasi sanoit, miksi ne silti tuntuu olevan sulle se masennuksen syy? Jos sä arvostat sitä elämää, mikä sulla nyt on, miksi sua masentaa? Ja tarkoitan myös sitä, että jos sä et tarvitse ketään ihmistä auttamaan noissa asioissa, sun onni ei voi olla niistä kiinni ihmissuhteessa. "

Onnellisuuteni on siitä kiinni, että saisin jakaa elämän jonkun tietyssä määrin samansuuntaiset arvot omaavan ihmisen kanssa. Masennuksen syyksi ne voidaan kai laskea koska suurimman osan ihmisistä havaitsen omaavan täysin päinvastaiset arvot - ei välttämättä perinpohjaisesti, mutta heidän reaktionsa minuun saa heidät käyttäytymään aivan kuin näin olisi, joten omasta näkökulmastani asia on näin.

"Tavallaan miksi vaadit itseltäsi toisten silmissä asioita, joita et itse edes arvosta?"

Tähän on montakin syytä, ensinnäkin arvostelen itseäni ankarammin kuin muita - järkeily tämän takana on sama kuin monissa muissakin arvoissani.

Toiseksikin, en tuudittaudu kuvitelmaan, jonka mukaan oma näkemykseni olisi jonkinlainen "ainoa totuus", vaan hyväksyn sen mahdollisuuden että oma näkemykseni on nurinkurinen ja järkevyyden rajoissa pyrin ymmärtämään myös muiden ihmisten näkemyksiä - käytännössä siihen pisteeseen asti, kunnes tämä ymmärrys aiheuttaisi sen ettei jokin minulle tärkeä arvo enää toteudu, jonka jälkeen asiasta keskustellaan ja toivon mukaan joko löydetään kompromissi (jomman kumman tai todennäköisemmin molempien arvomaailma muuttuu - kehittyy - keskustelun seurauksena toisiaan kohti) tai havaitaan, ettei nämä näkemyserot aiheuta mitään sen kummempaa konfliktia.

Kolmanneksi, vaikken itse näitä asioita arvostakaan, tiedostan sen, että useimpien ihmisten kohdalla nämä tarkoittavat jollain tavalla parantunutta elämänlaatua ja pyrin omista arvoistani huolimatta myös täyttämään edes jonkinlaisen minimin näiden muiden arvojen kohdalla, koska ymmärrän olevani marginaalivähemmistö ja täten jokainen omien arvojen mukaisesti tehty toiminto joka on valtaenemmistön käsityksien vastainen tekee omasta onnistumisesta epätodennäköisempää ja muutenkin vaikeampaa. On myös täysin mahdollista, että ihmisellä jonka tapaan, on jokin varsinaisiin arvoihin liittymätön erityispiirre, joka vaatii minulta enemmän tietyissä asioissa, enkä halua tälläisessäkään tapauksessa alittaa rimaa.

"Eli jos sä ajattelet, et sun pitää olla rikas ja komea ansaitaksesi rakkautta, sä perustat sen rakkauden niille asioille, ei sille, mitä sä henkilökohtaisesti ihmisenä olet. Nytkin sä koet, että elämä tai suhde tai onnellisuus olisi kiinni noista asioista."

En ajattele näin, vaan havaintoni on, että tuo ulkopuolinen maailma yleensä toimii näin. En myöskään ajattele että tarvitsen näitä saadakseni suhteen / onnen, vaan en vain vaadi täysin identtisiä arvoja tältä mahdolliselta kumppanilta ja hyväksyn tiettyyn rajaan asti myös lievästi eri suuntaiset arvot - kunhan ne eivät synnytä mitään suurempia konflikteja; parisuhde kun on aina kasa kompromisseja kahden ihmisen välillä, koska täydelliseen harmoniaan kykenevää paria ei ole olemassakaan.

Maan rakoon vajoava kirjoitti:

"Tarkoitan vain sitä, että jos sulle ei ole pinnalliset ja raha-asiat tärkeitä, kuten aloituksessasi sanoit, miksi ne silti tuntuu olevan sulle se masennuksen syy? Jos sä arvostat sitä elämää, mikä sulla nyt on, miksi sua masentaa? Ja tarkoitan myös sitä, että jos sä et tarvitse ketään ihmistä auttamaan noissa asioissa, sun onni ei voi olla niistä kiinni ihmissuhteessa. "

Onnellisuuteni on siitä kiinni, että saisin jakaa elämän jonkun tietyssä määrin samansuuntaiset arvot omaavan ihmisen kanssa. Masennuksen syyksi ne voidaan kai laskea koska suurimman osan ihmisistä havaitsen omaavan täysin päinvastaiset arvot - ei välttämättä perinpohjaisesti, mutta heidän reaktionsa minuun saa heidät käyttäytymään aivan kuin näin olisi, joten omasta näkökulmastani asia on näin.

"Tavallaan miksi vaadit itseltäsi toisten silmissä asioita, joita et itse edes arvosta?"

Tähän on montakin syytä, ensinnäkin arvostelen itseäni ankarammin kuin muita - järkeily tämän takana on sama kuin monissa muissakin arvoissani.

Toiseksikin, en tuudittaudu kuvitelmaan, jonka mukaan oma näkemykseni olisi jonkinlainen "ainoa totuus", vaan hyväksyn sen mahdollisuuden että oma näkemykseni on nurinkurinen ja järkevyyden rajoissa pyrin ymmärtämään myös muiden ihmisten näkemyksiä - käytännössä siihen pisteeseen asti, kunnes tämä ymmärrys aiheuttaisi sen ettei jokin minulle tärkeä arvo enää toteudu, jonka jälkeen asiasta keskustellaan ja toivon mukaan joko löydetään kompromissi (jomman kumman tai todennäköisemmin molempien arvomaailma muuttuu - kehittyy - keskustelun seurauksena toisiaan kohti) tai havaitaan, ettei nämä näkemyserot aiheuta mitään sen kummempaa konfliktia.

Kolmanneksi, vaikken itse näitä asioita arvostakaan, tiedostan sen, että useimpien ihmisten kohdalla nämä tarkoittavat jollain tavalla parantunutta elämänlaatua ja pyrin omista arvoistani huolimatta myös täyttämään edes jonkinlaisen minimin näiden muiden arvojen kohdalla, koska ymmärrän olevani marginaalivähemmistö ja täten jokainen omien arvojen mukaisesti tehty toiminto joka on valtaenemmistön käsityksien vastainen tekee omasta onnistumisesta epätodennäköisempää ja muutenkin vaikeampaa. On myös täysin mahdollista, että ihmisellä jonka tapaan, on jokin varsinaisiin arvoihin liittymätön erityispiirre, joka vaatii minulta enemmän tietyissä asioissa, enkä halua tälläisessäkään tapauksessa alittaa rimaa.

"Eli jos sä ajattelet, et sun pitää olla rikas ja komea ansaitaksesi rakkautta, sä perustat sen rakkauden niille asioille, ei sille, mitä sä henkilökohtaisesti ihmisenä olet. Nytkin sä koet, että elämä tai suhde tai onnellisuus olisi kiinni noista asioista."

En ajattele näin, vaan havaintoni on, että tuo ulkopuolinen maailma yleensä toimii näin. En myöskään ajattele että tarvitsen näitä saadakseni suhteen / onnen, vaan en vain vaadi täysin identtisiä arvoja tältä mahdolliselta kumppanilta ja hyväksyn tiettyyn rajaan asti myös lievästi eri suuntaiset arvot - kunhan ne eivät synnytä mitään suurempia konflikteja; parisuhde kun on aina kasa kompromisseja kahden ihmisen välillä, koska täydelliseen harmoniaan kykenevää paria ei ole olemassakaan.

Lue lisää

Näinpä. Jostain tutkimuksesta luin, että ei niitä suurimpia konflikteja yleensä aiheuta mitkään jalot filosofiset pohdinnat, vaan aivan olemattoman pienet käytännön tavat, jotka voivat alkaa ärsyttää. Varmaan johtuu myös siitä, että ennenkuin saadaan jostain isommasta ideologiasta konflikti, siitä on osattava jopa puhua ja jos taas osaa puhua, ehkä useimmat riidat vois kuvitella välttävänsä.. siis ehkä, tää on mun oma veikkaus.

Jollain lailla tajuan tuon, mitä kerroit. On tavallaan ristiriita siinä, että hyvään elämään on ainakin jonkinlainen toimeentulo turvattava, toisaalta liiastakin voi kokea syyllisyyttä ja näennäisen pinnallisista asioista voi tullakin liian tärkeitä. Tuossa on vaan se ansa, että siinä helposti asettaa sen oman menestymisen vastakkaiseksi asiaksi sille, että voisi silti arvostaa muita vähemmän pinnallisia asioita elämässään. Mutta miksi niiden tarvitsisi olla ristiriidassa, tuleeko siitä jotakin syyllisyyden tunnetta, että joskus nauttisi myös siitä, että menisi hyvin ja ei olisikaan mitään arkisia huolia?
Ne nähdään niin helposti toisensa poissulkevina asioina, tai vaikka ei nähtäisi niiden oletetaan näkyvän sellaisena. Mutta silloinkin kysymys on siitä, että ihminen todella osaa elää myös sitä arvojensa mukaista elämää seisoen niiden asioiden takana, vaikka muuten menisikin hyvin. Tai sitten toisinaan huonommin.

On hyvä, että sä erotat sen, mitä sä ajattelet muiden ajattelevan ja mitä sä itse ajattelet. Käsitänkö oikein, että sä koet ulkopuolisia paineita olla tai edustaa jotakin, mikä ei ole sulle kovin tärkeää? Ja että sä ajattelisit, että sun täytyy täyttää tietynlainen muotti, jota muut odottavat? Itsensä mihinkään muottiin tunkeminen peittää ihmisestä persoonallisuutta. Se voi hävittää juuri sitä, mitä sä aidoimmillasi olet ja josta ihmiset juuri sussa pitävät ja joka tekee susta aidon itsesi. Se aitous on se, mihin ihmiset pohjimmiltaan toisessa rakastuvat. Anna sen näkyä, sun hyvät puolet. Jos sä peität ne, sä tilaat jotakin muuta kuin mitä haluat.

Vaikka mä olen samaa mieltä siinä, että ihmiset odottavat tietynlaisin silmälasein toisiltaan tiettyjä juttuja, on kuitenkin niinkin, että lopunperin jokaiseen ihmiseen joutuu ja saa tutustua henkilökohtaisesti itsenään. Että yleistyksien kauttahan tää elämä olis tosi masentavaa. Jokainen vois suurinpiirtein tietää, miten muut häneen keskimäärin suhtautusivat. Onneks henkilökohtasuudet kummiskin on niitä asioita, mitkä todelliset ihmissuhteet lopulta ratkaisevat.

Ja ps. Oisko täydellinen harmonia kenties joskus tylsääkin. Ainakaan mitään hioutumisen tilanteita ei itsessäänkään silloin välttämättä kokis.

Maailma on vähän tälläinen paikka. Naisia ei isketä mukavuudella ja rehellisyydellä - päinvastoin, pelimiehen "abc" perustuu välinpitämättömyyteen ja valheisiin.

Ihmiset on rikki kirjoitti:

Maailma on vähän tälläinen paikka. Naisia ei isketä mukavuudella ja rehellisyydellä - päinvastoin, pelimiehen "abc" perustuu välinpitämättömyyteen ja valheisiin.

Plääh - on ihan riittävän pelimies jos vain uskaltaa mennä juttelemaan naisille.

"Hausinta tässä on se, että mitään varsinaista asennevikaa ei osata perustella kunnolla (se, että olen _nyt_ masentunut ei selitä sitä miksi asiat X ja Y tapahtuivat 6 kuukautta tai vuosi sitten), sanotaan vain että "pitää olla iloinen ja tehdä sitä ja tätä" ja sen sijaan että yritettäisiin ymmärtää, näyttää enemmänkin siltä että yritetään löytää keinoja sovittaa se oma diagnoosi tilanteeseen sopivaksi."

Sinun täytyy muistaa että sinun ongelmasi ja menneisyyden tapahtumat ja toisaalta uusiin ihmisiin tutustuminen ovat kaksi eri asiaa. Sinut hyvin tunteva ihminen voi ymmärtää menneisyytesi ja sen tapahtumat ja niiden vaikutukset sinuun. Uusi ihminen ei. Et siis voi mitenkään olettaa että jokainen voisi heti ymmärtää sinua ilman että tutustuisi sinuun oikeasti hyvin ja syvällisesti. Siksi ensivaikutelma on niin tärkeä. Et voi vain kaataa koko angstiasi kaikkien päälle heti aluksi ja sitten ihmetellä miksi he eivät halua tutustua paremmin. Niin se maailma vain menee, haluaisit tai et. Juuri siksi saat noita neuvoja olla reippaampi, iloisempi yms. Siis koska niin maailma ja ihmissuhteet vain toimivat. Ensin pitää herättää se toisen kiinnostus POSITIIVISILLA asioilla. Myöhemmin sitten kun tutustutaan paremmin, voi elämänsä synkemmätkin puolet jakaa toisen kanssa. Jos et tähän faktaan halua sopeutua niin ei ehkä kannata ihmetellä miksi olet yksin.

Ajattelin etten vastaisi tänne enään, koska todellisuudessa sinua ei kiinnosta kun omassa itsesäälissäsi kieriminen, mutta koska halusit tuoda nimeni ylös, niin jatketaan pientä keskusteluamme.

On se mukavaa kun viesteissä ruvetaan osoittelemaan kirjoituksen ymmärtämistä, kun et itse selvästikkään ymmärrä mitä me täällä kirjoitamme, puhumatta siitä miten kirjoitin, että empatiani loppuu kun ihminen syyttää kaikkia muita virheistään ja siitä, miten kaikki vika johtuu muista, niinkuin sinä teet.

Tekstini eivät ole muuten missään kohdassa olleet provoja, paitsi sinun silmissä näemmä. Sinulle kehotukset töihin/opiskelun aloituksesta, avun hakeminen ja oman luonteensa parantaminen ovat siis trollausta?

Hienoa, mitä siis etsit täältä? No emmekö me jo tiedä, pelkästään huomiota, kun et nyt saa sitä mistään muualtakaan.

Pysyttelen vielä täysin sanojeni takana, varsinkin siitä että unohda sinun parisuhdekuumeesi ja KESKITY ITSEESI ja parantamaan elämänlaatuasi. Vasta kun olet saanut oman elämäsi kuntoon, niin keskity hankkimaan itsellesi kunnollinen kumppani.

Ja eiköhän aika moni nähnyt kirjoituksesi uhkauksena masennuksesta. Jos et pysty ottamaan kritiikkiä kannattaa silloin jättää kirjoittamatta nämä tekstit tai oikeasti HAKEA APUA, koska tarvitset sitä. Enkä tarkoita sitä että "HYI OOT SAIRAS YÖK" tavalla, vaan sillä, että sinulla on selvästi masennus ja masennukseen pitää hakea APUA ennenkuin joudut masennuskierteeseen mistä ei edes onnellisessa parisuhteessa pääse eroon.

Puhumatta ettei ole oikein kuormittaa jonkun toisen ihmisen harteille sinun masennustasi.

Odottelen vieläkin sinun kertovan että mitä oikein tältäkin palstalta haluat. Jos joku neuvoo, otat vastaan vain ne neuvot, joista itse "pidät" (eli jossa syy on varmasti muissa) kun taas jos sinua osoitetaan ja mietitään että ehkä sinussa on jotain, mitä ihmiset välttelevät, niin väität muita provoiksi.