Joku taisi täällä aiemmin kirjoittaa mielestäni hyvin oivaltavasti ja avarakatseisesti:
"Jos puolisosi sattuu löytämään elämänsä varrella itselleen paremmin sopivan kumppanin, onnittele häntä!"
Näinhän voi tapahtua kenelle tahansa. Nykysuhde saattaa olla ihan ok, asiat kunnossa, mutta elämän rakkaus käveleekin jonain päivänä vastaan. Pettäminen on tietysti eri juttu, fiksua olisi lähteä parisuhteesta ennen sitä. Se vaan ei sitten olekaan niin yksinkertaista, ja siksi tälläkin palstalla roihuaa.
Yhtä sun toista itse kokeneena sanoisin, että jos kumppanini rakastuisi tulisesti toiseen, päästäisin hänet menemään. Vaikeaahan se olisi, mutta aina ei voi voittaa!
"Jos puolisosi sattuu löytämään elämänsä varrella itselleen paremmin sopivan kumppanin, onnittele häntä!"
Näinhän voi tapahtua kenelle tahansa. Nykysuhde saattaa olla ihan ok, asiat kunnossa, mutta elämän rakkaus käveleekin jonain päivänä vastaan. Pettäminen on tietysti eri juttu, fiksua olisi lähteä parisuhteesta ennen sitä. Se vaan ei sitten olekaan niin yksinkertaista, ja siksi tälläkin palstalla roihuaa.
Yhtä sun toista itse kokeneena sanoisin, että jos kumppanini rakastuisi tulisesti toiseen, päästäisin hänet menemään. Vaikeaahan se olisi, mutta aina ei voi voittaa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
No, jos mieheni pettäisi tai haluaisi erota. Niin se olisi ihan ok minulle.
En todennäköisemmin edes itkisi, jatkaisin elämää ja etsisin jonkun toisen. Miehiähän riittää. Enemmän itkee niiden lyhytaikaisten suhteiden takia joihin rakastuu ihan päätä pahkaa. Pitkässä suhteessa taas kyllästyy.
Nautimme kuitenkin tästä hetkestä kun olemme onnellisia, tasapainoisessa suhteessa ja mitään murheita ei ole.
Eiköhän aika harvassa ole kuitenkin ne vaimot, jotka eivät "päästäisi " menemään miestään? Kysymys aika harvoin on siittä. Miehellä pitäisi olla sen verran sitä perään kuulutettua "munaa" että reilusti sanoo sen ennen kuin tekee mitään. En ymmärrä miten vaimo pitää väkisin aikuista miestä?Ei eroon tarvita molempien tahtoa.
Ei nykyaikana, ajatus on jäänne aikakaudelta, jolloin vaimot eivät pahemmin olleet työelämässä. Pettävät ukot selittelevät halpaan meneville kakkosille "ei vaimo anna eroa, tai kiristää lapsilla yms". Kuinka moni kakkonen on itse ollut kuulemassa näitä avioparin keskusteluja? Epäilen, että on vain pettävän miehen sana, ja sehän on totúus, eikö? Mieshän valehtelee silloin vain vaimolleen? Tokkopa!
Kakkonen tietysti umpirakastuneena syyttää vaimioa, joka ei eroa ota. Eikö se olisi miehen tehtävä, jos sen "onnensa" on löytänyt? Itse sanoin miehelleni käryn käytyä, että hänen pitää mennä sinne missä on hänen onnensa. Mies tokaisi minun tarvitsevan lääkitystä, jos edes ajattelen, niin asian olevan. Ei lähtenyt mies. Kakkoselle sanoin saman. Tapahtumasta on nyt kolme vuotta ja aviossa ollaan edelleen. Ihan omasta vapaasta tahdostaan jäi ja samoin minä.
No jooo, miksei. Ihastuminen ja rakastuminen ovat hieman eri asioita kuin rakastaminen ja parisuhteessa eläminen. Voiko niitä sitten vertailla, kai joku voi. Elämän rakkauksia on meille jokaiselle useampia, riippuu vain siitä kenen kanssa tahdomme elämämme elää ja parisuhdetta rakentaa, silloin vahvistuu myös se rakkaus ja rakastamisen tunne.
"Elämän rakkauksia on meille jokaiselle useampia"
Sinä et ole kohdannut elämässäsi sitä rakkautta, joka muuttaa kaiken. Tietäisit, jos olisit :)